Henkirikos Lohjalla 27.4.2025 – syyte taposta hylättiin, tekijä tuomittiin törkeästä kuolemantuottamuksesta

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus on hylännyt vuonna 2001 syntynyttä lohjalaista miestä koskevan syytteen tahallisesta taposta. Käräjäoikeus on lukenut miehen syyksi törkeän kuolemantuottamuksen, ampuma-aserikoksen ja huumausainerikoksen. Mies on tuomittu kyseisistä teoista ja menetetystä ehdonalaisesta vapaudesta yhteiseen 4 vuoden 6 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen sekä määrätty vangittavaksi. Lisäksi mies on tuomittu maksamaan menehtyneen uhrin lähiomaisille yhteensä yli 57.000 euroa vahingonkorvauksia kärsimyksestä, ansionmenetyksestä ja kuluista.

Tekijän kädessä olleen revolverimallisen .22 kaliiperisen ampuma-aseen luoti oli osunut vuonna 2005 syntynyttä uhria rintakehään läpäisten muun ohella sydämen. Uhri oli kuollut saamiinsa vammoihin tekopaikalla annetusta ensiavusta huolimatta.

Tekijä ja uhri olivat olleet tapahtuma-aikaan parisuhteessa. Teolle ei selvitetty olleen motiivia eikä tekoa ollut edeltänyt riitaa. Kaikki paikalla olleet kertoivat ampumisen olleen vahinko. Vaikka luoti oli osunut uhria keskelle rintakehää, tekijän ei näytetty tarkoituksellisesti kohottaneen asetta uhria vastaan tai tarkoituksellisesti osoittaneen aseella uhria. Tekijän ei näytetty painaneen aseen liipaisimesta. Puolustuksen väitettä siitä, että kysymys oli ollut vahinkolaukauksesta tilanteessa, jossa tekijä oli asetta esitellessään ja käsissään pyöritellessään käsitellyt aseen iskurivasaraa siten, että se oli livennyt ja vapautuessaan laukaissut aseen, ei voitu poissulkea. Aseessa oli ollut useampi patruuna, mutta tekijä ei ollut yhden laukauksen jälkeen jatkanut menettelyään. Asiassa jäi näyttämättä, että tekijä olisi tarkoittanut tappaa uhrin tai että tekijän olisi täytynyt pitää uhrin kuolemaa menettelynsä varmana seurauksena.

Tekijä oli käsitellyt hengenvaarallista ja toimintakuntoiseksi sekä ladatuksi tietämäänsä ampuma-asettaan päihtyneenä toisten henkilöiden välittömässä läheisyydessä niin, että se oli iskurivasaran vapautumisen seurauksena lauennut aseen piipun osoittaessa noin yhden metrin etäisyydellä ollutta uhria keskelle rintakehää. Kysymys oli kuitenkin vahinkolaukauksesta eikä asetta ollut tarkoituksellisesti kohotettu eikä sillä ollut tarkoituksellisesti osoitettu uhria. Aseen laukeamisen todennäköisyyteen iskurivasaran vapautumisen seurauksena oli aseteknikon kertomuksen perusteella vaikuttanut patruunoiden herkkyys ja se, kuinka todennäköisesti jokin aseessa olleista kolmesta patruunasta oli iskurin kohdalla. Iskuri oli yhtä lailla voinut osua patruunoiden väleihin. Käräjäoikeus päätyi kokonaisharkinnassa siihen, ettei tahallisuuden alin aste täyttynyt eikä kysymys ollut tahallisesta henkirikoksesta. Tekijän ei ollut täytynyt pitää menettelynsä todennäköisempänä seurauksena sitä, että ase laukeaa kuin että se ei laukea, että luoti osuu toiseen henkilöön kuin että se ei osu ja että toinen henkilö osuman seurauksena kuolee kuin ei kuole. Näin ollen syyte taposta hylättiin.

Tekijä oli kuitenkin aiheuttanut uhrin kuoleman törkeällä huolimattomuudella, ja rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Siten tekijä oli menettelyllään syyllistynyt törkeään kuolemantuottamukseen.

Asia käsiteltiin pääkäsittelyssä 27.– 28.8.2025 ja ratkaistiin kolmen ammattituomarin kokoonpanossa. Ratkaisu oli yksimielinen.