Tuomio asiassa R 22/1599 - henkirikos Vantaan vankilan matkasellissä

Muye ja Pyynönen ovat Vantaan vankilan matkasellissä yhdessä tappaneet samassa sellissä olleen Nico Palojoen. Tapahtumia kokonaisuutena tarkastellen kyse on ollut pahoinpitelynä alkaneesta tilanteesta, josta on edetty törkeän pahoinpitelyn ja törkeiden raiskausten kautta asianomistajan suunnitelmalliseen tappamiseen. Pyynösen mukaan tulemisen jälkeen asianomistajaan kohdistuvaa toimintaa ei ole enää ollut eroteltavissa vain toisen vastuulle kuuluneeseen toimintaan vaan kummatkin ovat toisiaan yllyttäessään olleet vastuussa myös toistensa teoista. Tekojen alkuperäisenä motiivina on ollut erheellinen tieto, että asianomistaja olisi syyllistynyt lapsen raiskaamiseen.

Muye on aloittanut asianomistajan pahoinpitelyn 25.1.2022 ja tuolloin myös raiskannut asianomistajan wc:ssä harjan varrella. Muye on jatkanut asianomistajan pahoinpitelyä pääosin yksinään vielä 26.1.2022 aamupäivän. Pyynösen siirryttyä samaan selliin 26.1.2022 klo 15 jälkeen Muye ja Pyynönen ovat ryhtyneet yhdessä pahoinpitelemään asianomistajaa, ja pahoinpitely on heti koventunut ja raaistunut. Muye ja Pyynönen ovat vuoroin pahoinpidelleet asianomistajaa eri tavoin ja ovat lietsoneet toisiaan aina vain raaemmiksi. Pyynönen on myös vuorostaan raiskannut asianomistajan harjan varrella.
Asianomistajaa on alistettu ja nöyryytetty. Hänelle on aiheutettu tarkoituksellisesti kovia tuskia kiehuvalla vedellä lisäämällä veteen sokeria ja kaatamalla sitä sukuelimille. Asianomistajaa on lyöty, potkittu, viilletty, poltettu vedellä ja tupakalla, hänen ihoaan on revitty, hänet on pakotettu nielemään tupakoita ja juomaan sekä virtsaa että pesuainetta. Asianomistaja on pakotettu kirjoittamaan itsemurhakirjeen ja viiltämään omia ranteitaan.

Virtsan ja pesuaineen juottaminen eivät vielä ole olleet asianomistajalle hengenvaarallisia. Asianomistajan polttaminen kuumaa vettä hänen päälleen laajalti kaatamalla on sen sijaan jo ollut. Asianomistajan ihovaurioiden laajuus on jo ollut sitä luokkaa, että vaikka hän olisikin päässyt ihosiirrehoitoon, hän olisi silti voinut menehtyä palovammoista johtuviin tulehdustiloihin. Asianomistajan näkyvät vammat ovat hänen polttamistensa jälkeen olleet jo niin laajat ja vaikeat, että vastaajat ovat joutuneet miettimään omaa selviytymistään tilanteesta.

Tässä tilanteessa Muyen sanelema asianomistajan kirjoittama itsemurhakirje on siirtänyt tämän jälkeisen asianomistajan pahoinpitelyn tappamiseen tähtääväksi. Pyynönen on ollut läsnä tätä kirjettä saneltaessa ja hänenkin hahmonsa on osaltaan vaikuttanut siihen, että asianomistaja on tämän kirjeen kirjoittanut. Tämän jälkeiselle asianomistajan ranteiden viiltelylle, johon Pyynönen ei suoraan ole itse osallistunut, on selvästi ollut Pyynösen tuki.
Vartijoiden kello 22 käynnin aikana Muye on tullut ovelle vastaan ja näin varmistanut, ettei sellissä olijat pysty viestimään vartijoille tapahtumista. Vartijoiden iltakäynnin jälkeen Pyynösen ollessa vessassa Muye on kehottanut asianomistajaa rukoilemaan kertoen hänelle hänen kohta kuolevan. Pyynösen tultua vessasta Muye ja Pyynönen ovat yhdessä toteuttaneet Muyen uhkauksen ja tappaneet asianomistajan seisten rinnakkain penkillä Pyynösen pidettyä yläsängyssä ollutta asianomistajaa jaloista kiinni ja Muyen toimiessa varsinaisena tukehduttajana.
Käräjäoikeus on välituomiolla määrännyt Muyen ja Pyynösen mielentilat tutkittaviksi. Niuvanniemen sairaalan laatimien mielentilalausuntojen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen näistä antamien lausuntojen mukaan Muye ja Pyynönen ovat kummatkin olleet kysymyksessä olevien tekojen aikaan syyntakeisia.

Vastaajat ovat toimineet yhteisin vaikuttimin, harkitusti ja suunnitelmallisesti. Vastaajilla on teon aikana ollut aikaa harkita tekoaan ja luopua siitä, mutta he ovat jatkaneet sitä, vaikka he ovat mielentilatutkimuksenkin perusteella olleet kykeneviä toimimaan toisinkin. Tappotahallisuus ja vakaa harkinta täyttyvät kummankin vastaajan osalta. Vastaajat ovat aiheuttaneet asianomistajalle pitkäkestoista ja objektiivisesti arvioiden voimakasta kärsimystä. Tekoa on pidettävä henkirikoksenakin raakana ja julmana. Tappo on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä ottaen huomioon teko-olosuhteet, suljettu tila, tekijöitä on ollut kaksi sekä se, että asianomistaja on ollut puolustuskyvytön eikä ole antanut teolle mitään syytä.

Vastaajat on velvoitettu yhteisvastuullisesti korvaamaan asianomistajan vanhemmille henkirikoksen aiheuttamasta kärsimyksestä vaatimusten mukaisesti kummallekin 15.000 euroa sekä lisäksi hautajaiskulut ja toiselle vanhemmalle vielä lisäksi tilapäisestä psyykkisestä haitasta 7.500 euroa. Vastaajat on velvoitettu yhteisvastuullisesti korvaamaan asianomistajan sisaruksille henkirikoksen aiheuttamasta kärsimyksestä vaatimusten mukaisesti kullekin 6.000 euroa.

Asian ovat ratkaisseet vahvennetussa kokoonpanossa allekirjoittanut puheenjohtajana sekä laamanni Timo Heikkinen ja lautamiehet. Tuomio oli yksimielinen.

Tuomio (R 22/1599 nro 23/115519) on määrätty osittain salassapidettäväksi. Lisätietoja antaa käräjätuomari Nina Hotti (puh. 029 56 45 313).

Tuomio ei ole lainvoimainen.