Tiedote: VR:llä katsottiin olleen oikeus muuttaa lähiliikenteen veturinkuljettajien ruokatauko palkattomaksi
VR oli 26.4.2021 muuttanut lähiliikenteen veturinkuljettajien taukokäytäntöä siten, että aikaisemman palkallisen 35 minuutin tauon sijaan annettiin palkaton 59 minuutin mittainen tauko. Helsingin käräjäoikeuden tuomion mukaan VR:llä katsottiin olleen tähän oikeus. Yhteensä 263 lähiliikenteen veturinkuljettajaa oli vaatinut käräjäoikeutta vahvistamaan, että palkallinen ruokatauko oli muodostunut heidän työsuhteensa ehdoksi joko nimenomaisesti sopimalla tai vakiintumisen kautta, ja että VR oli rikkonut heidän työsuhteensa ehtoja muuttaessaan ruokatauon palkattomaksi. Käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että veturinkuljettajien kanssa olisi nimenomaisesti sovittu palkallisesta ruokatauosta heidän työsuhteensa ehtona.
Vakiintunut käytäntö voi muuttaa työsuhteessa muuten noudatettavia ehtoja. Tällöin edellytetään ensinnäkin, että käytäntö on jatkunut riittävän pitkän ajan ja että sitä on noudatettu ilman merkittäviä poikkeuksia. Veturinkuljettajien ruokatauko on ollut palkallinen hyvin pitkään, jopa vuosikymmenien ajan, eikä käytännössä ole ollut merkittäviä poikkeuksia. Käytännön vakiintuminen työsuhteen ehdoksi edellyttää kuitenkin myös sitä, että molempien osapuolten voidaan katsoa hyväksyneen sen itseään sitovaksi. Veturinkuljettajien työsuhteissa noudatettava työehtosopimus sisälsi ja oli hyvin pitkän ajan sisältänyt kaksi vaihtoehtoista tapaa järjestää ruokatauko. Myös aikaisempi käytäntö oli perustunut työehtosopimukseen. Päättäessään 26.4.2021 antaa jatkossa veturinkuljettajille palkattoman ruokatauon, jota ei pidetty työaikana, VR oli siirtynyt toiseen työehtosopimuksen mahdollistamaan tapaan järjestää veturinkuljettajien ruokatauko. Kun mahdollisuus antaa ruokatauko palkattomana on noudatetusta käytännöstä huolimatta koko ajan sisältynyt työehtosopimukseen toisena vaihtoehtona, käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että VR olisi hyväksynyt palkallista ruokataukoa koskevan käytännön itseään sitovaksi. Toisaalta palkattoman tauon mahdollisuuden säilyttäminen sopijapuolten yhteisesti neuvottelemassa työehtosopimuksessa oli osoituksena siitä, ettei veturinkuljettajille ollut syntynyt perusteltua luottamusta siihen, että palkallinen ruokatauko olisi heidän työsuhteensa ehto.
Kun palkallinen ruokatauko ei ollut muodostunut lähiliikenteen veturinkuljettajien työsuhteen ehdoksi nimenomaisen sopimisen eikä vakiintumisen kautta, VR:llä oli ollut oikeus muuttaa käytäntö toiseksi työehtosopimuksen mahdollistamaksi tavaksi työnjohto-oikeutensa perusteella. Kun VR:llä oli ollut oikeus tekemäänsä muutokseen, se ei ollut saanut perusteetonta etua veturinkuljettajien kustannuksella. Tämän vuoksi veturinkuljettajien perusteettoman edun korvaamista koskevat vaatimukset hylättiin. Kun kysymys ei ollut työsuhteen ehdon muuttamisesta, muutosta koskeneet yhteistoimintalain mukaiset neuvottelut oli tullutkin käydä lain 6 eikä 8 luvun perusteella, minkä vuoksi myös yhteistoimintalain mukaista hyvitystä koskeneet vaatimukset on hylätty.
Julkaistu 11.2.2022