Jari Aarnio tuomittiin murhasta elinkautiseen vankeuteen ja syyte Keijo Vilhusta vastaan hylättiin

Helsingin käräjäoikeus on tuominnut Jari Aarnion elinkautiseen
vankeuteen epävarsinaisena laiminlyöntirikoksena Volkan Ünsalin murhasta. Helsingin
käräjäoikeus on hylännyt Keijo Vilhusta vastaan ajetun syytteen murhasta. Kysymys on
ollut 16.10.2003 Helsingin Vuosaaressa tapahtuneesta henkirikoksesta, josta on
aikaisemmin tuomittu neljä henkilöä elinkautiseen vankeusrangaistukseen.

Asiassa on Vilhusen osalta jäänyt näyttämättä, että tämä olisi
yhdessä murhasta aikaisemmin tuomittujen henkilöiden kanssa tappanut Ünsalin
tai osallistunut avunantajana päärikokseen. Näyttö on osittain ollut
riittämätön ja osittain Vilhusen esittämä vaihtoehtoinen tapahtumainkulku on
ollut mahdollinen ja siinä määrin uskottava, että hänen syyllisyydestään on
jäänyt varteenotettava epäily.

Aarnio on tapahtuma-aikaan toiminut Helsingin poliisilaitoksen
huumerikosyksikön johtajana. Aarniolla on ollut jo kesäkuussa 2003 tieto Ünsaliin
kohdistuneesta henkirikosuhasta. Aarnio on lisäksi ollut tietoinen Ünsalin
tulosta Suomeen syyskuun lopussa 2003. Aarnion tiedot henkirikossuunnitelmasta
ovat täsmentyneet, ja epäillyt tekijät ovat olleet hänen tiedossaan. Aarnio on järjestänyt
mainittuihin henkilöihin kohdistettua tiedonhankintaa, joka on toteutettu
tarkkailuin ja telepakkokeinoin. Aarnio ei ole kertonut tiedossaan olleesta
henkirikossuunnitelmasta edellä mainittuja toimia toteuttaneille poliiseille,
vaan on pitänyt tiedon itsellään. Aarnio on ollut tietoinen suunnitelman
konkreettisuudesta ja siitä, että Ünsaliin kohdistunut uhka on ollut todellinen
ja välitön.

Asiassa on ollut ratkaistavana ensinnäkin näyttökysymys syytteessä
kuvatusta tapahtumainkulusta. Kysymys on ollut lisäksi siitä, onko Aarniolla
ollut velvollisuus estää Ünsaliin kohdistunut henkirikos ja onko Aarnio
laiminlyönyt tällaisen velvollisuutensa, ja myös siitä, onko Aarnion menettely
ollut tahallista ja olisiko Aarnio voinut ylipäänsä estää Ünsalin
henkirikoksen.

Aarnio on ryhtynyt virassaan toteuttamaan sellaisia edellä
mainittuja aktiivisia toimia, joiden perusteella hänen on katsottava ottaneen
Ünsaliin kohdistuneen henkirikoksen estäminen omaksi tehtäväkseen. Aarniolle on
menettelynsä johdosta syntynyt suojeluvastuu Ünsalin hengestä Aarnion tietämään
henkirikossuunnitelmaan nähden. Aarnio ei ole kertonut tiedossaan olleista
seikoista muille poliiseille, joten velvollisuus murhan estämiseksi on ollut
yksin hänellä. Aarniolla on siten ollut erityinen oikeudellinen velvollisuus
estää Ünsalin henkirikos.

Aarnio ei ole vastuuasemassaan ryhtynyt minkäänlaisiin toimiin,
joilla hän olisi voinut estää henkirikoksen. Aarnio on voinut pitää varsin
todennäköisenä sitä, että Ünsal surmataan suunnitelman mukaisesti, jos hän ei
ryhdy toimenpiteisiin. Aarnio ei ole varoittanut Ünsalia eikä hän ole edellä
mainitusti kertonut tiedoistaan muille poliiseille. Aarniolla on ollut tieto
siitä, että kysymyksessä oli suunnitelmallinen palkkamurha. Aarnion tahallinen
laiminlyönti on ollut myös syy-yhteydessä Ünsalin kuolemaan.

Aarnio on määrätty vangittavaksi tuomiolla. Tuomio ei ole
lainvoimainen.