VaaHO:2007:2
JYVÄSKYLÄN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 20.6.2006
VIRALLINEN SYYTTÄJÄ
VASTAAJA(T) A
ASIANOMISTAJAT B, C, D, E, F, G, H, I, J, K, L, M, N ja O
KUULTAVA JA VÄLIINTULIJA Keskinäinen vakuutusyhtiö Tapiola
Asia: Tappo ym.
SELOSTUS ASIASTA
Syyttäjän rangaistusvaatimus
1. TAPPO
Rikoslaki 21 luku 1 § 1
19.4.2005 KEURUU
A löi tahallaan mustasukkaisuuskohtauksen aiheuttamassa raivossa ja tappamistarkoituksessa jollakin tylpähköllä nelikulmaisen iskupinnan omaavalla välineellä aviopuolisoaan B:tä useita kertoja pääkamaraan, kasvoihin ja päähän muutenkin.
Yksi lyönti osui oikean kulmakarvan yläpuolelle. Lyönti aiheutti 1 sm x 2 sm x 2 sm:n suuruisen kolmiomaisen ruhjehaavan ja murtuman, mikä suuntautui etuaivokuopan sivusta keskilinjan suuntaan turkinsatulan seutuun. Tästä murtumasta erkani lisäksi murtumat, mitkä irrottivat oikean silmäkuopan katosta erillisen luupalan. Haavan ympärillä oli mustelma ja puristuskuvio, jonka leveys oli poikittaissuunnassa 46 mm ja ylä-alasuunassa puristuskuviota oli erotettavissa 35 mm:n matkalta.
Toinen lyönti osui vasemman kulmakarvan yläpuolelle ja teki siihen 50 mm mittaisen haavan ja mustelman. Isku irroitti vasemmasta etuaivokuopasta luunpalan, joka ulottui takaosastaan vasemman keskiaivokuopan alueelle.
Kolmas lyönti osui takaraivon oikeaan puoliskoon ja aiheutti 50 mm:n mittaisen haavan ja takaraivonluuhun murtuman, mikä alkoi yhden sentin päästä keskilinjasta sen oikealta puolelta ja suuntautui oikeaan taka-aivokuoppaan ja tästä edelleen isoon niska-aukon seutuun.
Neljäs lyönti ilmeisesti nyrkillä osui vasemman silmäkuopan alareunaan, joka murtui ja vasempaan silmään tuli kovakalvon alainen verenvuoto.
Vielä ainakin yksi lyönti osui nenän tyveen, johon syntyi siitä mustelma.
B kuoli heti edellä mainittuihin kallon murtumiin ja niiden aiheuttamiin aivovammoihin.
Edellä kerrotulla tavalla A tahallaan tappoi C:n, D:n, E:n, F:n, G:n ja H:n äidin, - - -
- - -
7. TÖRKEÄ LIIKENNETURVALLISUUDEN VAARANTAMINEN
Rikoslaki 23 luku 2 § (545/99)
Tieliikennelaki 9 § 1
19.4.2005 KEURUU
Kuljettaessaan B:n omistamaa henkilöautoa ZIU-349 A käytti tahallaan taikka törkeästä huolimattomuudesta tien vasemmanpuoleista, vastaantulevien ajokaistaa, vaikka vastaan oli tulossa J:n omistama ja kuljettama henkilöauto RGY-733, jossa oli J:n lisäksi matkustajina J:n aviopuoliso L sekä I. A:n menettelystä johtui, että ajoneuvot törmäsivät rajusti vastakkain, jolloin J sai vammoja, joihin hän heti kuoli, I:n rintalasta murtui ja L sai vähäiseksi katsottavia fyysisiä vammoja.
A rikkoi edellä kerrotulla tavalla tahallaan taikka törkeästä huolimattomuudesta tieliikennelakia kuljettamalla autoa muualla kuin ajoradan äärimmäisessä oikeassa laidassa. Kun tämä tapahtui paikassa, jossa suoralla tieonosalla vastaan oli selvästi tulossa auto, A:n menettely oli omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisten hengelle ja terveydelle. A syyllistyi siis ainakin törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen.
8. TÖRKEÄ KUOLEMANTUOTTAMUS
Rikoslaki 21 luku 9 §
19.4.2005 KEURUU
Kuljettaessaan edellä mainitussa kohdassa kerrotulla tavalla henkilöautoa ZIU-349 A aiheutti törkeällä huolimattomuudella L:n aviopuolison sekä K:n, M:n, N:n ja O:n isän J:n kuoleman. Tekoa on kokonaisuutenakin arvioiden pidettävä törkeänä siksi, että teon eri osat yhdessä osoittavat A:ssa ilmeistä piittaamattomuutta menettelynsä seurauksista.
- - -
Asianomistajien vaatimukset
Asianomistaja C:n, D:n, E:n, F:n, G:n ja H:n vaatimukset
C, D, E, F, G ja H ovat yhtyneet syyttäjän rangaistusvaatimuksiin syytekohdassa 1.
C, D, E, F, G ja H ovat lisäksi vaatineet, että A velvoitetaan korvaamaan - - - kullekin surmatun lapselle vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n nojalla kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 10.000 euroa viivästyskorkoineen tekopäivästä 19.4.2005 lukien. Lasten isä oli kuollut jo aikaisemmin ja äitinsä kuoltua lapset ovat jääneet täysorvoiksi. Alaikäiset lapset C, F, G ja H asuivat äitinsä kanssa Keuruun Pihlajavedellä. Täysi-ikäisistä lapsista D oli muuttanut äitinsä luota omaan asuntoon Keuruun keskustaajamaan syksyllä 2004, mutta hän oleskeli vielä äitinsä luona lähes joka viikonlopun ajan. E oli syksystä 2003 alkaen asunut opiskelunsa takia Jyväskylässä vuokra-asunnossa, mutta hänkin oleskeli äitinsä luona lähes joka viikonlopun ja lomien ajan. Kaikkien lasten suhde äitiin oli hyvä, tärkeä ja läheinen. Suhteen läheisyys, teon laatu ja muut olosuhteet huomioon ottaen korvausvaatimus on kohtuullinen.
- - -
O on vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan hänelle
- vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n mukaisesti isänsä kuoleman aiheuttamasta kärsimyksestä 7.000 euroa laillisine viivästyskorkoineen 19.4.2005 lukien. O:n suhde vanhempiinsa on ollut läheinen. Hän on ollut vanhempiinsa yhteydessä viikottain pääasiassa puhelimitse ja ainakin kerran kuukaudessa hän on vieraillut lapsuudenkodissa. Vakuutusyhtiö on kieltäytynyt korvaamasta vahinkoa.
- - -
N on vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan hänelle
- vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n mukaisesti isänsä kuoleman aiheuttamasta kärsimyksestä 7.000 euroa laillisine viivästyskorkoineen 19.4.2005 lukien. N:n suhde vanhempiinsa on ollut läheinen. Hän on ollut vanhempiinsa yhteydessä viikottain pääasiassa puhelimitse ja ainakin kerran kuukaudessa hän on vieraillut lapsuudenkodissa. Vakuutusyhtiö on kieltäytynyt korvaamasta vahinkoa. - - -
M on vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan hänelle
- vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n mukaisesti isänsä kuoleman aiheuttamasta kärsimyksestä 7.000 euroa laillisine viivästyskorkoineen 19.4.2005 lukien. M:n suhde vanhempiinsa on ollut läheinen. Hän on ollut vanhempiinsa yhteydessä viikottain pääasiassa puhelimitse ja ainakin kerran kuukaudessa hän on vieraillut lapsuudenkodissa. Vakuutusyhtiö on kieltäytynyt korvaamasta vahinkoa. - - -
K on vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan hänelle
- vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n mukaisesti isänsä kuoleman aiheuttamasta kärsimyksestä 7.000 euroa laillisine viivästyskorkoineen 19.4.2005 lukien. K:n suhde vanhempiinsa on ollut läheinen. Hän on ollut vanhempiinsa yhteydessä viikottain pääasiassa puhelimitse ja ainakin kerran kuukaudessa hän on vieraillut lapsuudenkodissa. Vakuutusyhtiö on kieltäytynyt korvaamasta vahinkoa. - - -
Vastaus asianomistaja C:n, D:n, E:n, F:n, G:n ja H:n korvausvaatimuksiin
A on kiistänyt C:n, D:n, E:n , F:n, G:n ja H:n korvausvaatimukset, koska syyte taposta on kiistetty. Myös siinä tapauksessa, että A:n katsotaan syyllistyneen tappoon syyntakeettomana, hän on kiistänyt korvausvaatimusten perusteet vahingonkorvauslain 2 luvun 3 §:n perusteella. - - - Mitä tulee B:n lasten korvausvaatimuksiin kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä A ei ole riitauttanut sitä, etteikö B:n lapsia olisi pidettävä vahingonkorvauslain mukaisina erityisen läheisinä henkilöinä. Vaaditun korvauksen määrän osalta A on myöntänyt kohtuulliseksi määräksi enintään 4.000 euroa kutakin lasta kohti.
- - -
Kaikkia vahingonkorvauksia koskeva vaatimus
A on vaatinut kaikkien vahingonkorvausten osalta, että joka tapauksessa vahingonkorvausten määrät tulee vahingonkorvauslain 2 luvun 3 §:n nojalla kohtuullistaa nollaan euroon ottaen huomioon, että hän on ollut teot tehdessään mielisairas. - - -
Keskinäinen Vakuutusyhtiö Tapiolan lausuma O:n ym. vaatimuksista
Vaatimukset
Keskinäinen Vakuutusyhtiö Tapiola (jäljempänä Tapiola) on vaatinut, että - - - O:n, N:n, M:n ja K:n korvausvaatimukset hylätään perusteettomina ja että mainitut asianomistajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Tapiolan oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomiosta.
- - -
Kuoleman aiheuttama kärsimys (O:n sekä N:n, M:n ja K:n vaatimukset)
Korvausta vaatineet asianomistajat ovat jo aikuisia ja asuvat omissa talouksissaan. Heidän suhteensa isäänsä J:hin on ollut normaalia vanhempien ja aikuisten lasten välistä kanssakäymistä. Heidän suhteensa isäänsä ei ole ollut erityisen läheinen vahingonkorvauslain tarkoittamassa mielessä. Joka tapauksessa korvauksen määräksi ei voida myöntää kuin enintään 2.000 euroa.
- - -
KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMION PERUSTELUT
KOHTA 1
- - -
Syyksilukeminen
A on syyllistynyt tappoon syytteessä kuvatulla tavalla.
- - -
KOHTA 7
Syyksilukemisen perusteet
Esitetyn todistelun perusteella A:n viaksi jää se, että hän on törkeästä huolimattomuudesta kuljettanut autoa suoralla tienosalla ja hyvissä keliolosuhteissa vastaantulevan liikenteen ajokaistalla, vaikka vastaan on ollut tulossa J:n kuljettama auto, jolloin autot ovat vastaantulevien ajokaistalla törmänneet voimakkaasti yhteen syytteen kohdassa 7 kuvatulla tavalla ja siinä mainituin seurauksin. Teko täyttää syytteessä kuvatulla tavalla törkeästä huolimattomuudesta tehdyn törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen tunnusmerkistön. Kuten edellä on todettu teon tahallisuus on jäänyt näyttämättä.
Syyksilukeminen
A on syyllistynyt törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen muuten syytteessä kuvatulla tavalla, mutta näyttämättä on jäänyt, että menettely olisi ollut tahallista.
- - -
KOHTA 8
- - -
Syyksilukeminen
A on syyllistynyt törkeään kuolemantuottamukseen - - - syyttäjän syytteessä kuvatulla tavalla.
A:n syyntakeisuus
Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen syytetyn mielentilaa koskevan lausunnon 8.6.2006 ja myös mielentilatutkimuksen suorittaneen lääkärin lausunnon mukaan A on syytteessä tarkoitettujen tekojen aikana ollut syyntakeeton. Mainittujen lausuntojen perusteella käräjäoikeus katsoo A:n olleen syytteenalaiset teot tehdessään rikoslain 3 luvun 4 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla syyntakeeton.
- - -
Korvausvelvollisuus
Asianomistaja C:n, D:n, E:n, F:n, G:n ja H:n korvausvaatimukset
Vahingonkorvauslain 4 a §:n mukaan surmansa saaneen vanhemmilla, lapsilla ja aviopuolisolla sekä muulla näihin rinnastettavalla surmansa saaneelle erityisen läheisellä henkilöllä on oikeus saada korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä, jos kuolema on aiheutettu tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta ja korvauksen tuomitseminen harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon surmansa saaneen ja korvausta vaativan välisen suhteen läheisyys, teon laatu sekä muut olosuhteet.
Asiassa on riidatonta, että B:n kaikki lapset ovat olleet vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:ssä tarkoitetulla tavalla surmansa saaneelle erityisen läheisiä henkilöitä. A on aiheuttanut kuoleman tahallisesti. Asianomistaja E:n kertomuksesta ilmenee, että alaikäiset lapset C, F, G ja H olivat asuneet yhdessä äitinsä kanssa Pihlajavedellä. Täysi-ikäisistä lapsista D oli muuttanut äitinsä luota omaan asuntoon Keuruun keskustaajamaan syksyllä 2004 ja E oli syksystä 2003 alkaen asunut opiskelunsa takia Jyväskylässä vuokra-asunnossa. D ja E olivat kuitenkin oleskelleet äitinsä luona lähes joka viikonlopun ja myös kesä- ja muiden lomien ajan. E:n kertomuksen perusteella äidin ja kaikkien lasten välit olivat olleet läheiset. Korvauksen tuomitseminen kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on tässä tapauksessa kohtuullista. Korvauksen määrää korottavana seikkana käräjäoikeus ottaa huomioon äidin ja lasten välisen suhteen läheisyyden lisäksi myös sen, että surmatyön tekotapa on ollut raaka ja julma ja että se on tapahtunut järkyttävällä tavalla lasten omassa kodissa. Käräjäoikeus pitää vaadittua 10.000 euron määrää lasta kohti näissä olosuhteissa vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n mukaisena kohtuullisena korvauksen määränä.
A on vaatinut, että korvausten määrää kohtuullistetaan vielä vahingonkorvauslain 2 luvun 3 §:n nojalla, koska A on ollut mielentilatutkimuksessa todetulla tavalla mielisairas. Käräjäoikeus toteaa, ettei vahingonkorvausvastuu edellytä vahingonkorvauslain mukaan syyntakeisuutta. A:n sairaus vaikuttaa kuitenkin olennaisesti tuomittavan vahingonkorvauksen kohtuulliseen määrään sitä alentavasti. Käräjäoikeus harkitsee A:n tilaan, teon laatuun, asianosaisten varallisuusoloihin ja muihin olosuhteisiin nähden kohtuulliseksi korvausmääräksi - - - kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä kullekin lapselle 4.000 euroa.
- - -
O:n sekä N:n, M:n ja K:n korvausvaatimukset kuoleman aiheuttamasta kärsimyksestä
J:n kuolema on edellä kerrotulla tavalla aiheutettu A:n törkeällä huolimattomuudella. Tältä osin vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n mukaiset korvauksen tuomitsemisen edellytykset täyttyvät.
Asiassa on riidanalaista, ovatko O sekä N, M ja K olleet J:n lapsina vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:ssä tarkoitetulla tavalla J:lle erityisen läheisiä henkilöitä.
Vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:stä ilmenee, että surmansa saaneen lapset ovat lähtökohtaisesti lainkohdan tarkoittamia erityisen läheisiä henkilöitä. Lain esitöiden mukaan oletus suhteen erityisestä läheisyydestä voitaisiin kumota näyttämällä toteen seikkoja, joiden perusteella suhdetta ei sukulaisuussuhteesta huolimatta voida pitää erityisen läheisenä. Esimerkiksi se, että lapsuudenkodistaan pois muuttanut henkilö ei ole pitänyt yhteyttä surmansa saaneeseen vanhempaansa, riittäisi yleensä kumoamaan mainittuun säännökseen perustuvan läheisyysolettaman (HE 116/1998).
Asianomistajien N:n, O:n, M:n ja K:n kertomusten perusteella heidän suhteensa isäänsä J:hin on ollut hyvin läheinen ja he olivat olleet yhteydessä vanhempiinsa viikottain pääasiassa puhelimitse ja ainakin kerran kuukaudessa he olivat vierailleet lapsuudenkodissaan ja viettäneet yhdessä isänsä kanssa juhlapyhiä. J oli osallistunut myös O:n sekä N:n ja M:n lasten hoitamiseen ja auttanut paljon M:n maatilan töissä. K oli puolestaan vielä muutama vuosi sitten asunut kotonaan ja vuoden 2004 loppuun kestäneiden opiskelujensa aikana hän oli vielä viettänyt viikonloput ja loma-ajat pääsääntöisesti vanhempiensa luona.
Käräjäoikeus katsoo, että kun otetaan huomioon mainittujen asianomistajien säännöllinen yhteydenpito isäänsä, voidaan heitä pitää lainkohdassa tarkoitettuina surmansa saaneelle erityisen läheisinä henkilöinä.
Lain esitöiden mukaan korvauksen tuomitseminen perustuisi aina tuomioistuimen kohtuusharkintaan. Silloin kun kuolema on aiheutettu tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta ja korvausta vaativaa on pidettävä surmansa saaneelle erityisen läheisenä, tuomioistuimen olisi harkittava, voidaanko korvauksen tuomitsemista pitää kohtuullisena käsiteltävänä olevassa yksittäistapauksessa. Keskeisenä kohtuusharkinnassa huomioon otettavana seikkana voidaan pitää korvausta vaativan ja surmansa saaneen henkilön välisen suhteen läheisyyttä. Mitä läheisemmän henkilön kuolemasta on kysymys, sitä suuremman kärsimyksen menetys aiheuttaa. Kohtuusharkinnassa merkitystä voisi olla muun muassa sillä, onko korvausta vaativa asunut surmansa saaneen kanssa tämän kuolemaan saakka samassa taloudessa. Kohtuuttomana tuskin voitaisiin pitää esimerkiksi sitä, että surmansa saaneen vanhempansa luota pysyvästi pois muuttaneelle aikuiselle ei yleensä tuomittaisi maksettavaksi rahallista korvausta kärsimyksestä, jonka hänen vanhempansa väkivaltainen kuolema on hänelle aiheuttanut. Jos vanhemman ja lapsen suhde on ollut hyvin kiinteä, arvio voi olla kuitenkin toinen. (HE 116/1998).
Käräjäoikeus katsoo, että tässä kohdassa mainittujen asianomistajien ja heidän isänsä välisestä suhteesta esitetyn selvityksen perusteella heidän suhteensa oli ollut tavanomaista aikuisten lasten ja vanhempien välistä suhdetta kiinteämpi. Tämä seikka puoltaa kärsimyskorvauksen tuomitsemista, vaikka asianomistajat asuvat jo pysyvästi omissa talouksissaan. Korvauksen tuomitsemista tässä tapauksessa puoltaa myös kuolemantapauksen äkillisyys ja ennalta arvaamattomuus. J on sattumanvaraisesti ja ilman omaa myötävaikutustaan joutunut törkeän kuolemantuottamuksen uhriksi. Tämä on ollut omiaan lisäämään lähiomaisten järkytystä tapahtuman johdosta. Kun otetaan huomioon asianomistajien ja heidän isänsä välinen erityisen läheinen suhde, teon laatu ja muut olosuhteet, käräjäoikeus harkitsee kohtuulliseksi, että tässä kohdassa tarkoitetuille asianomistajille tuomitaan korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä, vaikka he eivät ole enää asuneet vanhempiensa luona. Käräjäoikeus arvioi vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n mukaiseksi kohtuulliseksi korvausmääräksi kullekin asianomistajalle 2.500 euroa. Korvauksen määrää alentavana seikkana käräjäoikeus ottaa huomioon sen, etteivät asianomistajat ole enää asuneet yhdessä vanhempiensa kanssa.
- - -
TUOMIOLAUSELMA
VASTAAJA
A
SYYKSI LUETUT RIKOKSET
Syyntakeettomana
1) Tappo 19.4.2005
- - -
7) Törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen 19.4.2005
8) Törkeä kuolemantuottamus 19.4.2005
RANGAISTUSSEURAAMUKSET
Jätetään rangaistukseen tuomitsematta
LAINKOHDAT
1) Rikoslaki 21 luku 1 § 1
- - -
7) Tieliikennelaki 9 § 1
Rikoslaki 23 luku 2 § 1/4
8) Rikoslaki 21 luku 9 §
- - -
Kaikkiin rikoksiin sovelletut lainkohdat:
Rikoslaki 3 luku 4 § 2
KORVAUSVELVOLLISUUS
- A velvoitetaan korvaamaan
- C:lle, D:lle, E:lle, F:lle, G:lle ja H:lle kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä kullekin erikseen 4.000 euroa viivästyskorkoineen 19.4.2005 lukien - - -
- O:lle kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 2.500 euroa viivästyskorkoineen 19.4.2005 lukien
- N:lle kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 2.500 euroa viivästyskorkoineen 19.4.2005 lukien
- M:lle kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 2.500 euroa viivästyskorkoineen 19.4.2005 lukien
- K:lle kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 2.500 euroa viivästyskorkoineen 19.4.2005 lukien
Edellä mainitut - - - O:lle, N:lle, M:lle ja K:lle maksettavaksi tuomitut korvaukset saadaan periä vain Keskinäinen Vakuutusyhtiö Tapiolalta.
Asian ovat ratkaisseet:
Käräjätuomari Jorma Eirola sekä lautamiehet.
- - -
VAASAN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 10.1.2007
A:n valitus
Vaatimukset
A on vaatinut, että hänet vapautetaan velvollisuudesta - - - suorittaa C:lle, D:lle, E:lle , F:lle, G:lle ja H:lle vahingonkorvausta siitä henkisestä kärsimyksestä, joka lasten äidin B:n kuolemasta on näille aiheutunut. Toissijaisesti A on vaatinut, että hänen korvausvelvollisuuttaan joka tapauksessa näiltä osin alennetaan.
Lisäksi A on vaatinut, että hänet vapautetaan velvollisuudesta suorittaa vahingonkorvausta K:lle, M:lle, N:lle ja O:lle siitä henkisestä kärsimyksestä, joka näille on aiheutunut heidän isänsä J:n kuolemasta. Toissijaisesti A on vaatinut, että hänen korvausvelvollisuuttaan joka tapauksessa näiltä osin alennetaan.
- - -
Perusteet
Yleistä
A on rikokset tehdessään ollut ymmärrystä vailla ja siten syyntakeeton. Mielentilalausunnon perusteella voidaan luotettavasti päätellä, ettei A ole ymmärtänyt tekojaan eikä niiden seurauksia. Kun otetaan huomioon A:n mielentila rikosten tekohetkellä, ei voida pitää kohtuullisena velvoittaa A:ta suorittamaan vahingonkorvausta.
C:lle, D:lle, E:lle, F:lle, G:lle ja H:lle henkisestä kärsimyksestä suoritettava korvaus
A on myöntänyt, että täysimääräinen korvaus B:n lapsille tämän kuolemasta aiheutuneesta kärsimyksestä on kunkin lapsen osalta 4.000 euroa. Käräjäoikeus on puolestaan arvioinut täysimääräiseksi korvaukseksi 10.000 euroa kunkin lapsen osalta ja velvoittanut A:n suorittamaan kohtuulliseksi harkittuna korvauksena kullekin lapselle 4.000 euroa. Kun otetaan huomioon A:n mielentila tekohetkellä, kohtuullinen korvausvastuu voi olla korkeintaan 1/10 tai 1/5 syntyneiden vahinkojen täysimääräisestä korvauksesta.
K:lle, L:lle, M:lle ja N:lle ja O:lle henkisestä kärsimyksestä suoritettava korvaus
A ei ole velvollinen suorittamaan vahingonkorvausta J:n täysi-ikäisille lapsille, jotka eivät olleet enää rikoksen tapahtumahetkellä asuneet yhdessä vanhempansa kanssa.
- - -
C:n ja hänen myötäpuoliensa valitus
Vaatimukset
C, D, E, F, G ja H ovat kukin omasta puolestaan vaatineet, että A:n velvollisuus suorittaa heille vahingonkorvausta henkisestä kärsimyksestä korotetaan käräjäoikeuden tuomitsemasta 4.000 eurosta kunkin osalta 8.000 euroon laillisine viivästyskorkoineen.
Perusteet
Käräjäoikeuden arvio täysimääräisestä 10.000 euron suuruisesta henkisen kärsimyksen korvausmäärästä on oikea eikä sitä ole syytä olennaisessa määrin alentaa kohtuusharkinnan perusteella ottaen huomioon A:n mielentila, hänen syykseen luetun rikoksen raakuus ja julmuus sekä sen tapahtuminen lasten omassa kodissa. Asianosaisten varallisuusolot eivät anna aihetta korvausvastuun alentamiselle.
Keskinäinen Vakuutusyhtiö Tapiolan valitus
Vaatimukset
Keskinäinen Vakuutusyhtiö Tapiola (Tapiola) on vaatinut, että Tapiola vapautetaan velvollisuudesta myöntämänsä liikennevakuutuksen perusteella suorittaa korvausta henkisestä kärsimyksestä O:lle sekä N:lle, M:lle ja K:lle.
Perusteet
O sekä N, M ja K ovat täysi-ikäisiä eivätkä he olleet enää asuneet samassa taloudessa surmansa saaneen isänsä J:n kanssa.
O on muuttanut pois lapsuuden kodistaan vuonna 1987, N vuonna 1990, M vuonna 1991 ja K ensimmäisen kerran vuonna 1995 ja lopullisesti vuonna 2001. He ovat kertomansa mukaan olleet yhteydessä vanhempiinsa viikoittain pääasiassa puhelimitse ja ainakin kerran kuukaudessa he olivat vierailleet lapsuudenkodissaan sekä viettäneet juhlapyhiä yhdessä vanhempiensa kanssa. J oli osallistunut O:n ja M:n lasten hoitamiseen ja auttanut M:ää maatilan töissä. Koska heidän välisen suhteensa ei ole näytetty olleen selvästi läheisempi kuin mitä vanhemman ja kotoaan pois muuttaneen aikuisen lapsen välinen suhde yleensä on, he eivät ole laissa tarkoitetulla tavalla erityisen läheisiä henkilöitä eikä heillä ole lain esitöissä lausutun mukaisesti oikeutta saada korvausta J:n kuolemasta heille aiheutuneesta kärsimyksestä.
C:n ja hänen myötäpuoliensa vastaus A:n valitukseen
Vaatimukset ja niiden perusteet
C, D, E, F, G ja H ovat vaatineet, että A:n valitus hylätään - - -
C, D, E, F, G ja H ovat vastauksessaan toistaneet valituksessaan esittämänsä perusteet.
A:n vastaus C:n, D:n, E:n, F:n, G:n ja H:n valitukseen
Vaatimukset ja niiden perusteet
A on vaatinut, että valitus hylätään.
A on vastauksessaan toistanut valituksessaan esittämänsä seikat. Keskeistä sovittelun määrää arvioitaessa on A:n henkinen tila rikoksen tekohetkellä sekä hänen kykynsä kontrolloida käyttäytymistään ja ymmärtää tekonsa seuraukset. Kun otetaan huomioon A:n mielentila rikoksen tekohetkellä, käräjäoikeuden tuomitsemia korvauksia ei ole syytä ainakaan korottaa.
O:n ym. vastaus A:n ja Tapiolan valituksiin
Vaatimukset
O, N, M ja K ovat vaatineet, että valitukset hylätään.
Perusteet
Henkinen kärsimys
O, N, M ja K ovat kaikki lähisukulaisuutensa perusteella vahingonkorvauslain 5 luvun 4a §:ssä tarkoitettuja J:lle erityisen läheisiä henkilöitä. Asiassa ei ole esitetty sellaista näyttöä, jonka perusteella tämä lähtökohtaolettama olisi kumottava. Kun otetaan huomioon teon laatu ja olosuhteet kokonaisuudessaan sekä se, että surmansa saaneiden lasten suhde isäänsä oli ollut normaalia kiinteämpi, on kohtuullista, että A velvoitetaan suorittamaan korvausta henkisestä kärsimyksestä käräjäoikeuden tuomitsemalla tavalla.
- - -
Perustelut
Vahingonkorvausvelvollisuus
Hovioikeudessa on kysymys siitä, onko A, joka on syytekohdissa 1 (tappo) ja 8 (törkeä kuolemantuottamus) tarkoitetut rikokset tehdessään ollut ymmärrystä vailla, velvollinen suorittamaan vahingonkorvausta B:n ja J:n läheisille rikosten näille aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä - - -
Hovioikeus toteaa, että A on valituksessaan ja vastauksessaan vedonnut syyntakeettomuuteensa siinä tarkoituksessa, ettei korvausvastuuta voida hänen henkinen tilansa huomioon ottaen pitää vahingonkorvauslain 2 luvun 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla lainkaan kohtuullisena ja että näin ollen hänet tulee joko vapauttaa korvausvastuusta tai että ainakin hänen korvausvelvollisuuttaan tulee olennaisessa määrin vieläkin alentaa. Sen sijaan A ei ole hovioikeudessa väittänyt, ettei hän olisi käräjäoikeuden tuomiossaan katsomalla tavalla sinänsä aiheuttanut tahallaan B:n kuolemaa ja törkeällä huolimattomuudellaan J:n kuolemaa.
Sovellettavat lainkohdat henkistä kärsimystä koskevilta osin
Surmansa saaneen vanhemmilla, lapsilla ja aviopuolisolla sekä muulla näihin rinnastettavalla surmansa saaneelle erityisen läheisellä henkilöllä on vahingonkorvauslain 5 luvun 4a §:ssä säädetyllä tavalla oikeus saada korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä, jos kuolema on aiheutettu tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta ja korvauksen tuomitseminen harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon surmansa saaneen ja korvausta vaativan välisen suhteen läheisyys, teon laatu sekä muut olosuhteet.
Mielisairas, vajaamielinen tai sieluntoiminnaltaan häiriintynyt on puolestaan vahingonkorvauslain 2 luvun 3 §:ssä säädetyllä tavalla velvollinen korvaamaan aiheuttamastaan vahingosta määrän, joka hänen tilaansa, teon laatuun, vahingon aiheuttajan ja vahingon kärsineen varallisuusoloihin sekä muihin olosuhteisiin katsoen harkitaan kohtuulliseksi. Hovioikeus toteaa, että korvausvastuu edellyttää tältäkin osin, että vahingot on aiheutettu joko tahallisesti tai huolimattomuudesta. Tilapäistä sieluntoiminnan häiriötä, johon vahingon aiheuttaja on saattanut itsensä, ei kuitenkaan yksin ole pidettävä korvausvelvollisuutta vähentävänä perusteena.
Vahingonkorvauslain 5 luvun 4a §:ää koskevissa esitöissä ei ole nimenomaisesti käsitelty kysymystä näiden lainkohtien keskinäisestä suhteesta. Hallituksen esityksessä mainitaan kuitenkin esimerkkinä, ettei vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentissa säädetyn yleisen sovittelusäännöksen soveltamiseen ole aihetta, koska sovittelussa huomioon otettavat seikat on mahdollista ottaa huomioon jo vahingonkorvauslain 5 luvun 4a §:ää sovellettaessa (ks. HE 116/1998 vp s. 12). Hovioikeus toteaa, että myös mielisairaan korvausvastuuta koskevan vahingonkorvauslain 2 luvun 3 §:ssä tarkoitetut seikat on mahdollista ottaa huomioon jo sovellettaessa 5 luvun 4a §:ää.
Sovellettaessa vahingonkorvauslain 5 luvun 4a §:ää tapauksissa, joissa vahingon on aiheuttanut mielisairas, on otettava huomioon, ettei täyden korvauksen periaate muodosta ehdotonta lähtökohtaa. Vahingonkorvauslain 2 luvun 3 §:n esitöiden mukaan lain tarkoituksena on ollut tehdä "mahdolliseksi tuomita korvaus täyttä korvausta vähäisempänä silloin, kun olosuhteet antavat siihen aihetta" (ks. HE 187/1973 vp s. 15). Esitöissä korostetaan kuitenkin täyden korvauksen periaatetta pääsääntönä ja lausutaan, että "(v)arsinkin sellaisten vahingon aiheuttajien osalta, joiden sieluntoiminnan häiriö ei ole mielisairautta tai vajaamielisyyttä, on huomattava, että häiriöstä johtuvat seuraukset saattavat suuresti vaihdella. Voitaneen kuitenkin lähteä siitä, että korvausvastuun lieventäminen näissä tapauksissa tulee kysymykseen vain poikkeuksellisesti."
Oikeuskäytännössä on katsottu, että tästä täyden korvauksen periaatteesta on mahdollista poiketa sitä suuremmassa määrin, mitä enemmän on todennäköistä, ettei vahingonaiheuttaja ole terveydentilastaan johtuen voinut tekohetkellä ottaa huomioon kyseessä olevan kaltaisten vahinkojen syntymistä. Tällöin on ollut kysymys muun muassa tavanomaisen liiketoiminnan keskeytymisestä aiheutuneista vahingoista, joiden osalta korvausvastuu on voinut olennaisessakin määrin poiketa täyden korvauksen periaatteesta. Sen sijaan välittömälle vahingonkärsijälle syntyneiden henkilövahinkojen osalta ei vastaava korvausvastuun kohtuullistaminen ole tullut kyseeseen (ks. Vaasan hovioikeuden tuomio 2.4.1998 nro 400; VaaHO 1998:4).
Yhteenvetona hovioikeus toteaa, että näin ollen A on vahingonkorvauslain 2 luvun 3 §:n ja 5 luvun 4a §:n nojalla velvollinen korvaamaan B:n ja J:n erityisen läheisille henkilöille aiheuttamansa henkisen kärsimyksen siinä määrin kuin se harkitaan kohtuulliseksi ottaen huomioon A:n mielentila rikosten tekohetkellä, rikosten laatu, syntyneiden vahinkojen laatu ja muut olosuhteet.
A:n syyksi luettujen rikosten laatu
A:n on katsottu syyllistyneen kohdassa 1 tappoon ja kohdassa 8 törkeään kuolemantuottamukseen. Rikokset, joiden seurauksena B ja J ovat saaneet surmansa, poikkeavat toisistaan olennaisessa määrin. A on surmannut aviopuolisonsa B:n näiden yhteisessä kodissa. Pian tämän rikoksen jälkeen A on kuljettaessaan moottoriajoneuvoa yleisellä tiellä syyllistynyt törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen (kohta 7) ja törkeään kuolemantuottamukseen (kohta 8).
A:n mielentila rikosten tekohetkellä
A on jätetty tuomitsematta rangaistukseen, koska hän on mielentilalausunnon mukaan ollut rikokset tehdessään ymmärrystä vailla. A:n on todettu sairastavan paranoidista skitsofreniaa ja sekamuotoista persoonallisuushäiriötä epäsosiaalisin ja impulsiivisin piirtein. Lisäksi A:n on todettu saaneen useita aivovaurioita, joilla on mitä ilmeisimmin hänen impulssikontrolliaan heikentävä vaikutus.
Henkisestä kärsimyksestä suoritettavan korvauksen luonne ja tarkoitus
Vahingonkorvauslain 5 luvun 4a § on poikkeus siitä vahingonkorvauslain 5 luvun pääsäännöstä, jonka mukaan vahingonaiheuttaja on velvollinen korvaamaan vain välittömän vahingonkärsijän vahingot. Lakia säädettäessä korvausvastuu tämän kaltaisista vahingoista haluttiin pitää suppeana ja rajata tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella aiheutettuihin kuolemantapauksiin. Tarkoituksena oli kuitenkin näissä tilanteissa nimenomaisesti poistaa surmansa saaneen läheisten korvausoikeudellisessa asemassa ilmenneet epäkohdat ja siten parantaa lähiomaisten korvausoikeudellista asemaa. (ks. Oikeusministeriön lainvalmisteluosaston työryhmän mietintö "Surmatun henkilön omaisten oikeus vahingon- korvaukseen" (1995) s. 3, 5-7, 16-17, HE 116/1998 vp s. 3-4 ja 8 ja LaVM 13/1998 vp s. 2, HE 167/2003 vp s. 5 sekä esim. HE 187/1973 vp s. 23 ja KKO 1998:67)
Laissa korvausvastuun edellytykseksi on asetettu, että korvausta vaativa on ollut surmansa saaneelle erityisen läheinen henkilö, että kuolema on aiheutettu tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella ja että korvauksen tuomitseminen harkitaan kohtuulliseksi ottaen huomioon surmansa saaneen ja korvausta vaativan välisen suhteen läheisyys, teon laatu sekä muut olosuhteet.
Korvauksen tuomitsemisen kannalta keskeisimmän arviointiperusteen muodostaa kuolemaan johtaneen teon laadun ohella surmansa saaneen ja hänelle erityisen läheisen henkilön välisen suhteen läheisyys, jolla on merkitystä sekä harkittaessa korvaukseen oikeutettuja että arvioitaessa kohtuullisen korvauksen määrää. Esimerkiksi tietoisuus kuolemaan johtaneen teon erityispiirteistä lisää läheisten tuntemaa kärsimystä, mistä syystä teon laatu on otettava huomioon sekä harkittaessa korvauksen tuomitsemista että sen määrää. (ks. myös Oikeusministeriön lainvalmisteluosaston työryhmän mietintö "Surmatun henkilön omaisten oikeus vahingonkorvaukseen" (1995) s. 23-24 ja HE 116/1998 vp s. 11)
Luonteeltaan vahingonkorvauslain 5 luvun 4a §:ssä tarkoitettu korvaus kärsimyksestä on hyvitystä läheisen ihmisen yllättävästä menetyksestä aiheutuvasta, lähinnä suruun ja menetyksen tunteeseen rinnastuvasta kärsimyksestä (ks. HE 116/1998 vp s. 8). Läheisen kuolema aiheuttaa aina surua, jota ei sinänsä ole mahdollista rahallisesti hyvittää. Tunteen voimakkuus ja sen vaikutus surevan jokapäiväiseen elämään ovat hyvin yksilöllisiä. Kärsimyksestä suoritettavan korvauksen keskeisenä tarkoituksena on helpottaa surutyön tekemistä ja auttaa surevaa selviytymään läheisen äkillisestä menettämisestä johtuvasta elämäntilanteen muutoksesta. (ks. HE 116/1998 vp s. 10)
Oikeus korvaukseen on vain henkilöillä, jotka ovat olleet surmansa saaneelle laissa tarkoitetulla tavalla erityisen läheisiä. Vahingonkorvauslain 5 luvun 2d ja 4a §:ssä tarkoitetun läheissuhteen täyttyminen edellyttää kiinteää ja voimakasta yhteenkuuluvuus- tai riippuvuussuhdetta asianomaisten henkilöiden välillä (ks. HE 167/2003 vp s. 43). Erityistä näyttöä suhteen läheisyydestä ei yleensä tarvita. Surmansa saaneen vanhemmat, lapset ja aviopuoliso mainitaan laissa esimerkkinä henkilöistä, joita voidaan tavallisesti pitää surmansa saaneelle erityisen läheisinä. Oletus suhteen läheisyydestä voidaan lain esitöiden mukaan kumota näyttämällä toteen seikkoja, joiden perusteella suhdetta ei avio- tai sukulaisuussuhteesta huolimatta voida pitää erityisen läheisenä. Esimerkiksi se, että lapsuudenkodistaan pois muuttanut henkilö ei ole pitänyt yhteyttä surmansa saaneeseen vanhempaansa, riittäisi esitöiden mukaan yleensä kumoamaan laissa asetetun läheisyysolettaman. (ks. HE 116/1998 vp s. 10)
Vahingonkorvauslain 5 luvun 4a §:n muutosta koskeneen lain (16.6.2004/509) esitöissä todettiin läheisyysolettaman kumoamisesta, että "(l)äheisyysolettaman riittäisi yleensä kumoamaan (...) se, että lapsuudenkodistaan pois muuttanut täysi-ikäinen henkilö ei ole pitänyt tiivistä yhteyttä vanhempaansa" (HE 167/2003 vp s. 44).
Johtopäätökset korvaukseen oikeutetuista ja korvausten tuomitsemisen kohtuullisuudesta
Käytännössä vahingonkorvauslain 5 luvun 4a §:n soveltamisen kannalta on osoittautunut ongelmalliseksi hallituksen esitykseen sisältyvä seuraava lausuma:
"(k)ohtuuttomana tuskin voitaisiin pitää esimerkiksi sitä, että surmansa saaneen vanhempansa luota pysyvästi pois muuttaneelle aikuiselle ei yleensä tuomittaisi maksettavaksi rahallista korvausta kärsimyksestä, jonka hänen vanhempansa väkivaltainen kuolema on hänelle aiheuttanut. Jos vanhemman ja lapsen suhde on ollut hyvin kiinteä, arvio voi olla kuitenkin toinen" (HE 116/1998 vp s. 11).
Ongelmalliseksi esitöiden lausuman tekee lain tarkoituksen ohella se, että esimerkiksi tahallisiin rikoksiin perustuvaa korvausvastuuta voidaan vain poikkeuksellisesti pitää vahingonaiheuttajan näkökulmasta kohtuuttomana. Toiseksi kuvatunkaltainen ehdoton ja muodollinen sääntö voi johtaa siihen, että korvausvastuun harkinnan kannalta keskeisimmät seikat eli kuoleman aiheuttaneen teon laatu ja surmansa saaneen ja erityisen läheisen henkilön välisen suhteen laatu ja siten aiheutuneen kärsimyksen laatu ja määrä saavat vain toissijaisen merkityksen. Perheenjäsenten asumiseen liittyvät näkökohdat ovat vain eräänlaisia apukriteerejä harkittaessa heidän välisensä suhteen läheisyyden tarkempaa laatua (ks. HE 167/2003 vp s. 44 ja Pöyhönen, Ihmisarvo ja ihmisen arvo. Teoksessa Juhlajulkaisu Juha Tolonen. Oikeustieteen rajoja etsimässä (Turku 2001) s. 190 ja 197). Näistä syistä oikeuskäytännössä on ainakin tahallisten henkirikosten yhteydessä päädytty siihen, että korvauksen tuomitseminen olisi lähtökohtaisesti näissäkin tapauksissa kohtuullista. Tätä johtopäätöstä on katsottu tukevan myös lain tarkoitus eli pyrkimys poistaa aiemmin lainsäännöksen puuttuessa vallinneet epäkohdat ja pyrkimys parantaa vahingonkärsijöiden korvausoikeudellista asemaa sekä korvausvastuun sovittelun poikkeuksellisuus tahallisten rikosten yhteydessä (ks. Vaasan hovioikeuden tuomio 6.10.1999 nro 1109; VaaHO 1999:4). Joka tapauksessa kohtuusarvioinnilla on yleensä suurempi merkitys korvausvastuun määrää kuin sen olemassaoloa arvioitaessa.
Liikennekuolemat muodostavat oman erityisen tyyppitapausryhmänsä vahingonkorvauslain 5 luvun 4a §:n soveltamisessa. Näissä tapauksissa vahingonaiheuttajan menettely ei säännönmukaisesti ole yhtä moitittavaa eikä osoita vastaavaa harkintaa kuin tahalliset henkirikokset ja muu väkivaltarikollisuus. Teot eivät myöskään ole samassa määrin raakoja ja julmia kuin väkivaltarikollisuuden yhteydessä, millä näkökohdalla on oma merkityksensä arvioitaessa teoista läheisille aiheutuvan kärsimyksen laatua ja määrää. Näistä seikoista huolimatta myös näissä tapauksissa on katsottu kohtuulliseksi, että surmansa saaneelle erityisen läheisillä henkilöillä on oikeus saada korvausta kuoleman aiheuttamasta kärsimyksestä. Korkein oikeus onkin painottanut, että "(k)orvauksen luonne ja tarkoitus huomioon ottaen on perusteltua katsoa, että korvauksen tuomitsemisen kohtuullisuutta tulee harkita ensisijaisesti korvausta vaativan kannalta" (ks. KKO 2004:48).
Myös liikennekuolemien yhteydessä on katsottu kohtuulliseksi, että vahingonaiheuttaja on velvollinen korvaamaan vanhemmalle lapsen kuolemasta aiheutuneen kärsimyksen, vaikka he eivät ole asuneet rikoksen tekohetkellä yhdessä (ks. KKO 2002:83). Vastaavalla tavalla täytyy olla mahdollista, että myös täysi-ikäisellä ja lapsuudenkodistaan poismuuttaneella lapsella on oikeus saada korvausta vanhemman yllättävän kuoleman aiheuttamasta kärsimyksestä, jos tämä heidän välisen suhteensa läheisyys ja teon laatu huomioon ottaen harkitaan kohtuulliseksi (vrt. Vaasan hovioikeuden tuomion 18.12.2006 nro 1772 liitteenä olevan käräjäoikeuden tuomio 15.4.2005 nro 704 s. 6-7).
Yksittäistapauksittain on harkittava, saavatko korvauksen tuomitsemista puoltavat seikat suuremman painoarvon kuin korvauksen tuomitsemista vastaan puhuvat seikat. Mitä vakavammasta teosta ja toisaalta kärsimyksestä on kysymys, sitä vähäisempi merkitys kohtuudella on korvausvastuuta vastaan puhuvana seikkana. On huomattava, ettei vastaavantyyppistä kohtuusedellytystä ole säädetty osaksi vahingonkorvauslain 5 luvun 4b §:ää, jossa säädetään surmansa saaneelle erityisen läheisen henkilön oikeudesta saada korvausta hänelle aiheutuneesta psyykkisen tilan häiriintymisenä ilmenevästä henkilövahingosta (ks. HE 167/2003 vp s. 52).
Korvauksen tuomitsemisen kohtuullisuusarvioinnin tuleekin perustua tapauskohtaiseen kokonaisarviointiin, jossa yksi mutta ei suinkaan sellaisenaan ratkaiseva näkökohta on korvaukseen oikeutettujen erityisten läheisten henkilöiden ikä ja asuinolosuhteet. Esimerkiksi täysi-ikäisellä ja eri taloudessa asuneella henkilöllä on katsottu olevan oikeus saada korvausta sisarensa äkillisestä kuolemasta aiheutuneesta kärsimyksestä, jos heidän välinen suhteensa on ollut laissa tarkoitetulla tavalla erityisen läheinen ja jos tämä myös teon laatu huomioon ottaen harkitaan kohtuulliseksi (ks. KKO 2002:124).
Hovioikeus toteaa, ettei korkein oikeus ole toistaiseksi ratkaissut kysymystä siitä, missä määrin on kohtuullista velvoittaa mielisairasta suorittamaan vahingonkorvausta vahingonkorvauslain 5 luvun 4a §:ssä tarkoitetusta kärsimyksestä.
B:lle erityisten läheisten henkilöiden oikeus korvaukseen
A on tahallaan surmannut aviopuolisonsa B:n yhteisen rukoushetken aikana. Rikos on tapahtunut A:n ja B:n yhteisessä kodissa ja surmatapa on ollut raaka ja julma. B:n kuoleman seurauksena hänen lapsensa ovat jääneet täysorvoiksi. Nämä seikat puoltavat vahvasti kärsimyskorvauksen tuomitsemista. Käräjäoikeus onkin vahingonkorvauslain 5 luvun 4a §:n nojalla velvoittanut A:n suorittamaan B:n kullekin lapselle korvaukseksi tästä rikoksesta aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä 4.000 euroa.
A on ollut henkirikokseen syyllistyessään syyntakeeton, mikä seikka puoltaa korvausvastuun rajoittamista. Kohtuullista voisi tällöin esimerkiksi olla, että korvausvastuu kattaisi vain välittömille vahingonkärsijöille aiheutuneet vahingot.
Ottaen huomioon A:n syyksi luetun rikoksen laatu, tekotapa ja tekopaikka sekä sen seuraukset hovioikeus päätyy harkinnassaan siihen, että on myös tekohetkellä ymmärrystä vailla olleen A:n kannalta kohtuullista velvoittaa hänet suorittamaan korvausta B:n lapsille rikoksesta aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä. Korvauksen tuomitsemista puoltavat seikat saavat siten hovioikeuden harkinnan mukaan suuremman painoarvon kuin korvausvastuuta vastaan puhuvat seikat. Aihetta korvausvelvollisuuden korottamiseen ei kuitenkaan ole olemassa, kun otetaan erityisesti huomioon A:n mielentila rikoksen tekohetkellä. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut ja lopputuloksen tältä osin.
J:lle erityisten läheisten henkilöiden oikeus korvaukseen
Edellä lausutuista syistä yksin se, että surmansa saaneen lapset ovat täysi-ikäisiä ja etteivät he ole enää asuneet lapsuudenkodissaan, ei voi muodostaa ehdotonta estettä korvausten tuomitsemiselle.
J:n täysi-ikäiset lapset ovat pitäneet tiiviisti yhteyttä isäänsä, joka on myös osallistunut muun muassa lastenlastensa hoitoon. He ovat olleet toisilleen laissa tarkoitetulla tavalla erityisen läheisiä. A on lähtenyt kuljettamaan B:n omistamaa henkilöautoa, vaikka hänellä ei ole ollut ajo-oikeutta ja vaikka hän on vuoden 1972 jälkeen ajanut autolla ainoastaan hyvin vähäisessä määrin. A:n noin 20 minuuttia kestänyt ajo on tapahtunut yleisellä tiellä keskimääräisen ajonopeuden ollessa 100 kilometriä tunnissa viimeiset 13,5 kilometriä ennen onnettomuutta (ks. kirjallinen todiste nro 1). Kokonaisajomatka on ollut 22,5 kilometriä (ks. kirjallinen todiste nro 3 ja nro 7).
Ottaen huomioon surmansa saaneen ja korvausta vaativien lasten välisten suhteiden erityinen läheisyys sekä syytekohdissa 7 ja 8 tarkoitettujen rikosten vahingollisuus ja vaarallisuus hovioikeus arvioi, että on kohtuullista velvoittaa A suorittamaan korvausta J:n yllättävästä kuolemasta tämän lapsille aiheutuneesta kärsimyksestä, vaikka A on tekohetkellä ollut rikosoikeudellisesti syyntakeeton ja vaikka J:n täysi-ikäiset lapset eivät ole asuneet tekohetkellä samassa taloudessa J:n kanssa. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut ja myös arvion kohtuullisen korvausvelvollisuuden määrästä.
- - -
TUOMIOLAUSELMA
A:n, C:n ja hänen myötäpuoliensa sekä Keskinäinen Vakuutusyhtiö Tapiolan valitukset hylätään. Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet:
Hovioikeudenlaamanni Olli Varila, hovioikeudenneuvos Osmo Hänninen ja ma.hovioikeudenneuvos Petteri Korhonen.
Lainvoimaisuustiedot:
Keskinäinen vakuutusyhtiö Tapiola on pyytänyt valituslupaa Korkeimmalta oikeudelta.
Korkeimman oikeuden ratkaisu 28.7.2008 nro 1597, diaarinumero R2007/286, KKO:2008:79: Hovioikeuden tuomion lopputulosta on muutettu (Ään.).
+