VaaHO:2025:5
RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ
Kantaja oli ajanut henkilöautoa ajoneuvoliikenteeseen käytetyllä tiellä, jonka läheisyydessä vastaajayhtiön työntekijät olivat hakettaneet ja kuormanneet puuraaka-ainetta ajoneuvoyhdistelmään. Tämän toiminnan yhteydessä irronneet hake sekä hiekka- ja kiviaines olivat kantajan mukaan vaurioittaneet hänen autoaan . Asiassa oli kysymys siitä, oliko väitettyä haketuksen aiheuttamaa vahinkoa arvioitava ympäristövahinkojen korvaamisesta annetun lain (ympäristövahinkolaki) nojalla ja oliko vahingonkärsijä saattanut todennäköiseksi, että hänen väittämänsä auton vahingot olisivat aiheutuneet B Oy:n harjoittamasta haketuksesta.
Hovioikeus katsoi, että asiassa oli lähtökohtaisesti sovellettava ympäristövahinkolakia. Koska kanne kuitenkin hylättiin jo sillä perusteella, että vahinko ja sen syy-yhteys B Oy:n toimintaan olivat jääneet näyttämättä, asiassa ei ollut tarvetta lausua siitä, oliko haketuksen yhteydessä muodostuva haketuspöly ja siihen mahdollisesti liittyvä kivi- ja maa-aines laadultaan sellaista, että kyse voisi olla ympäristövahinkolaissa tarkoitetusta haketustoiminnan aiheuttamasta häiriöstä eli immissiosta, tai siitä, oliko B Oy:n menettely ollut toissijaisesti väitetyllä tavalla vahingonkorvauslain näkökulmasta huolimatonta.
KESKI-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 4.10.2024 NRO 1020 9603
Kantaja
A
Vastaaja
B Oy
Asia
Muu riita-asia
---
KANNE
Vaatimukset
Kantaja A on vaatinut, että käräjäoikeus velvoittaa vastaaja B Oy:n suorittamaan kantajalle:
1) Pääomaa: 600,00 euroa.
---
Selite: Vastaajayhtiön huolimattomalla toiminnalla aiheutettu vahinko tai ympäristölle vaarallisella toiminnalla aiheutettu vahinko
---
Perusteet
Tausta
Kantaja oli 18.8.2023 Viitasaarella ajanut ajoneuvoliikenteeseen käytetyllä tiellä henkilöautoa X. Tien läheisyydessä vastaajayhtiö oli hakettanut puuraaka-ainetta.
Haketuksessa on irronnut haketta ja sen mukana hiekka- sekä kiviainesta, mikä on lentänyt tiellä kulkeneen ajoneuvon päälle. Vastaajayhtiö on huolimattomuudesta laiminlyönyt toimenpiteet vaaran ja vahingon välttämiseksi.
Käytetyn ajoneuvon X tuulilasi sekä konepelti ovat vaurioituneet hakkeen sekä hiekan ja kivien iskeytyessä niihin.
Vastaajayhtiön pyynnöstä tämän vakuutusyhtiö on tarkastanut vaurioiden syntymekanismin sekä vaurioiden määrän ja laadun. 9.10.2023 saadun korvauspäätöksen mukaan vakuutusyhtiön edustaman yhtiön sekä kantajan välillä on sovittu, että vahingosta vastuuvelvollinen suorittaa korvauksena ajoneuvolle aiheutuneista kosmeettisista haitoista ja arvonalentumisesta 600,00 euroa. Korvaussummassa on otettu huomioon, että ajoneuvossa on ollut myös ennen vahinkotapahtumaa muita tuulilasin ja maalipinnan vaurioita.
Kantaja on vaatinut korvauksen suorittamista viimeistään 16.10.2023 vakuutuspäätöksessä todetun vahingon johdosta. Myöhemmin kantaja on 14.12.2023 vaatinut, että vastaajayhtiö suorittaa vahingonkorvausta 600,00 euroa ajoneuvovahingon johdosta ---.
Vastaaja on perusteetta kieltäytynyt euromääräisen korvauksen maksamisesta sekä ilmoittanut edellyttävänsä vaurioituneen ajoneuvon korjaamista ja hyvittävänsä tästä ajoneuvon korjauttamisesta aiheutuvasta laskusta enintään 600,00 euroa.
Kantajan käsityksen mukaan ajoneuvon korjaaminen maalauttamalla ja vaihtamalla tuulilasi ei ole tarkoituksenmukaista, sillä tästä aiheutuvat kustannukset olisivat kokonaisuudessaan yli 3 000,00 euroa. Vakiintuneen oikeuskäytännön ja voimassa olevien oikeusperiaatteiden nojalla vahingonkärsijällä tulee, vahingon määrän selvittyä, olla oikeus päättää korjataanko ajoneuvo vai ei. Korvauksen saaminen ei voi olla ehdollinen ajoneuvon korjaamiselle, kun vaatimuksen perusteena on lähtökohtaisesti riidaton ajoneuvon arvon alentuminen.
Johtopäätökset
Vastaajayhtiö on ensisijaisesti velvoitettava korvaamaan tämän työntekijän työssään yhtiön toiminnassa huolimattomuudellaan aiheuttama vahinko.
Toissijaisesti vastaajayhtiö on velvoitettava korvaaman ympäristölle vaaraa aiheuttavasta toiminnasta aiheutunut vahinko tämän mahdollisesta tuottamuksesta riippumatta.
Syy-yhteys vahingon 18.8.2023 ja vastaajan toiminnan välillä on todettu. Vastaajayhtiön toiminnan seurauksena kantajan ajoneuvo on vaurioitunut.
Vahinko ilmenee vaurioiden (kiveniskeymät) seurauksena ajoneuvon arvon alentumisena. Arvon alentumisen rajoittaminen ajoneuvo korjaamalla virheettömään kuntoon ei ole tarkoituksenmukaista.
Tarkastuksessa on voitu sopia ajoneuvon arvon alenemisesta suoritettavasta korvauksesta. Kantaja on voinut voida luottaa vastaajayhtiön vakuutussopimuskumppanin asiassa tekemiin havaintoihin vaurioista sekä vahingon määrästä.
Kantaja yksin ajoneuvon omistajana päättää korjataanko vaurio vai ei.
Tämän johdosta vastaajayhtiö on velvoitettava suorittamaan vahingonkorvausta ---.
---
Lainsäädäntöviitttaukset
VahingonkorvausL 2 luku 1 §, 3 luku 1 §, 5 luku 5§
YmpäristövahinkoL 1 §
Muut oikeusohjeet
Esineen omistaja saa itse päättää, vaatiiko hän korjausta arvon vai korjauskustannusten ja muiden kulujen perusteella (Vahingonkorvausoikeus Routamo, Stählberg s. 281)
VASTAUS
Vaatimukset
Vastaaja B Oy on kiistänyt kantajan esittämät vaatimukset kokonaisuudessaan ja vaatinut, että käräjäoikeus hylkää kanteen.
Perusteet
Tapahtumapaikalla olleiden työntekijöiden ja hakeautonkuljettajan mukaan tielle ei ole voinut lentää haketta eikä hiekkaa tai kiviä, mikä olisi voinut aiheuttaa vahinkoa työskentelyaluetta ohittaville ajoneuvoille. Ajoneuvon vahinko ei ole aiheutunut B Oy:n tai tämän työntekijöiden toiminnasta eikä yhtiöllä näin ollen ole korvausvastuuta asiassa.
Haketuksen yhteydessä mahdolliset kivet tai hiekka rikkoisivat välittömästi käytettävän haketuslaitteiston ja näin ollen näiden lentäminen haketuksen yhteydessä ei ole ylipäänsä mahdollista ilman, että haketuslaitteiston terä vaurioituisi ja työntekijät huomaisivat tapahtuman.
Mikäli vahingon katsottaisiin aiheutuneen B Oy:n tai tämän työntekijöiden toimista, yhtiö on valmis korjauttamaan aiheutetun vahingon. Toimintakäytäntöjen mukaan yhtiö ei maksa rahakorvauksia vaan mahdolliset vahingot korjautetaan.
Yhtiö on esittänyt sovintoehdotuksen ja on valmis korvaamaan ajoneuvon korjauksesta (konepellin maalaus) aiheutuvasta laskusta 600,00 euroa, jotta riita-asia saataisiin sovittua ilman tarvetta pääkäsittelylle. Sovintotarjous ei ole osoitus siitä, että yhtiön toiminnasta olisi aiheutunut vahinkoa. Sovintotarjouksen summa vastaa arviota konepellin maalauksen kustannuksista. Kyseessä on iältään vanhahko ajoneuvo ja vauriot ovat voineet aiheutua siihen myös aikaisemmassa vaiheessa.
Riidattomat seikat
Asiassa on riidatonta, että B Oy on tien läheisyydessä hakettanut raaka-ainetta ja kantaja A on ajanut työskentelypaikan ohitse kyseisenä ajanjaksona, jolloin haketus on ollut käynnissä sekä pysähtynyt tilanteessa selvittämään asiaa.
Hakkeen kuljetukseen käytetty yhdistelmäajoneuvo on ollut kohtisuorassa autotietä kohden. Kyseisen yhdistelmäajoneuvon kokonaispituus on ollut noin 21 metriä ja haketustapahtuma on ollut välittömästi yhdistelmäajoneuvon takapuolella niin, että haketta on ajettu sen perässä olleeseen konttiin.
---
KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU
Kysymyksen asettelu
Asiassa on riitaa
- siitä, onko B Oy:n tai tämän työntekijän toiminnasta aiheutunut vahinkoa ajoneuvolle X?
- siitä, mikä on aiheutuneen vahingon määrä, sovellettava arvonalennus ja mahdollisen korjauksen kustannus?
- siitä, mikä on vahingonkärsijän oikeus päättää korvauksen laadusta; Voiko vahingonaiheuttaja edellyttää vahingon korjauttamista niin sanotun euromääräisen kertakorvauksen sijaan?
---
Perustelut
Näyttö
Kirjallisena todisteena (K1) esitetystä korvauspäätöksestä 9.3.2023 on ilmennyt, että vakuutustarkastaja E on tarkastanut ajoneuvon X sekä havainnut kyseisen ajoneuvon konepellin maalipinnasta sekä tuulilasista vaurioita. Korvauspäätöksestä on ilmennyt, että ainakin osa jäljistä on vanhoja, mutta joukossa on lausunnon mukaan myös uudempia teräväreunaisempia jälkiä. Korvauspäätöksen johtopäätöksenä on esitetty, että uudemmat jäljet sopivat vakuutustarkastajan näkemyksen mukaan tapahtumankuvaukseen eli ovat voineet aiheutua konepeltiin ja tuulilasiin lentäneestä hake- ja kiviaineksesta. Edelleen kirjallisesta todisteesta on ilmennyt, ettei vakuutustarkastajan näkemyksen mukaan ole tarkoituksenmukaista maalauttaa konepeltiä tai vaihtaa tuulilasia, sillä ne ovat edelleen käyttökelpoisia. Tämän johdosta vakuutustarkastaja on keskusteltuaan vahingonkärsineen kanssa esittänyt korvausehdotuksena 600,00 euroa kosmeettisena haittana ja arvonalentumisesta.
Kirjallisina todisteina (K2)ja (K3) esitetyistä valokuvista on ilmennyt tapahtumapaikka ja kantajan ajosuunta tilanteessa. Haketukseen käytetty ajoneuvoyhdistelmä on ollut pysäköitynä sivutiellä siten, että kuorma-auton nuppi on osittain ollut ajoradan puolella ja haketus on tapahtunut yhdistelmäajoneuvon perävaunun takapuolella noin 21 metrin etäisyydessä tieltä. Kantaja on tilanteessa ajanut haketusalueen ohitse käyttäen ulommaista kaistaa suhteessa haketusalueeseen.
Kirjallisesta todisteesta (K3) on ilmennyt, että tien ulommassa reunassa on ollut havaittavissa hakeainetta kesällä 2024. Hakeaine on sijainnut haketusalueen vastakkaisella puolella pientareella. Riitaiseksi on jäänyt se, onko hakeaine liittynyt kyseiseen 18.8.2023 tehtyyn haketukseen vai mahdollisiin muihin myöhempiin haketuksiin tai vaihtoehtoisesti, onko se kulkeutunut ajansaatossa tien toiselle puolelle tuulen ja ilmavirtauksien johdosta.
Asianomistaja A:n (K4) kuulemisella on ilmennyt, että asianomistaja on tilanteessa ajanut ajoneuvolla X Kinnulan suunnasta kohti Viitasaarta eli käyttäen suhteessa haketusalueeseen ulompaa ajokaistaa. Kertomuksen mukaan kohdalle saavuttaessa, työntekijä ajoi haketta haketorven täydeltä tien suuntaan niin, että sitä lensi asianomistajan ajoneuvon päälle sekä pitkin tietä ja rekan nuppia. Äänistä päätellen hakeaineen joukossa oli myös kiviä ja hiekkaa. Asianomistajan kertomuksen mukaan hän pysähtyi tilanteessa selvittämään tapahtunutta ja keskusteli hakeajoneuvon kuljettajan F:n kanssa, joka ilmoitti, ettei tilanteessa tapahtunut mitään tai syntynyt ajoneuvoon jälkiä. Kuitenkin asianomistajaa ohjeistettiin halutessaan tekemään vahinkoilmoitus ja hänelle annettiin esimiehen puhelinnumero. Myöhemmin asianomistaja vieraili yhtiön toimitiloissa ja asiassa tehtiin vahinkoilmoitus sekä hankittiin vahinkotarkastaja E:n lausunto.
E:n (K5) kuulemisella on ilmennyt, että vahinkotarkastaja on vakuutusyhtiön pyynnöstä tarkastanut ajoneuvon X 3.10.2023 ja lausunnon mukaan havainnut ajoneuvosta jälkiä, jotka sopivat asiassa annettuun vahinkokuvaukseen. Vahinkotarkastajan kertomuksen mukaan ajoneuvon etukannessa eli konepellissä on ollut kiveniskemiä, joista osa on ollut niin sanottuja teräväreunaisia jälkiä. Jälkien teräväreunaisuus puhuu vahinkotarkastajan mukaan siitä, että jäljet ovat tuoreita, sillä maalipinta ei ole vielä ehtinyt hioutua ajankulumisen saatossa. Havainto tukee sitä, että osa konepellin jäljistä on ollut tuoreita ja syy-yhteys tapahtumakuvaukseen on hänen mukaansa mahdollinen. Kuitenkin ajoneuvossa on kiistatta ollut myös vanhoja jälkiä eikä tarkastajan mukaan tilanteessa asiasta voida saada täyttä varmuutta vaan kyse on parhaasta mahdollisesta arvioista. Edelleen vahinkotarkastaja on keskusteltuaan asianomistaja A:n kanssa arvioinut aiheutuneen vahingon määräksi 600,00 euroa, sillä sen korjaaminen olisi edellyttänyt tuulilasin vaihdon ja konepellin maalauksen, mutta näissä oli myös vanhoja jälkiä. Lopuksi E:n kuulemisella on myös ilmennyt, että varsinaiset haketusvauriot eivät ole hänen aiempien kokemustensa mukaan kovin yleisiä, mutta ovat kuitenkin mahdollisia.
Hakeajoneuvon kuljettajan F:n (V1) kuulemisella on käynyt ilmi, että haketuksen yhteydessä on aiheutunut niin sanottua haketuspölyä tielle, joka on haketustapahtuman jälkeen siivottu pois harjaamalla. Kertomuksen mukaan kyseessä on ollut normaali haketustilanne, jossa yhdistelmäajoneuvon konttia haketettiin takaapäin ja haketus oli jo ollut käynnissä jonkin aikaa. Tilanteessa A oli pysähtynyt tapahtumapaikalle, jolloin hakeajoneuvon kuljettaja oli noussut yhdistelmäajoneuvosta ja mennyt keskustelemaan tämän kanssa. Yhdistelmäajoneuvon kuljettaja ei kertomuksensa mukaan ollut havainnut jälkiä ajoneuvosta ja tilanteessa oli ollut kyse ainoastaan normaalista hakepölystä, joka ei aiheuta vahinkoja. Hän ei ole myöskään aiemmin kohdannut haketuksen yhteydessä syntyneitä vahinkotilanteita, mutta oli kuitenkin antanut vastuuhenkilön yhteystiedot vahingon selvittämiseksi. Edelleen kertomuksen mukaan kyse oli ollut energiapuun haketuksesta, jossa hakkurinkäyttäjä ajaa hakkeen yhdistelmäajoneuvojen kyytiin kuljetettavaksi jatkokäyttöön. Yhdistelmäajoneuvon nuppi oli osittain toisella ajokaistalla ja sen molemmin puolin oli laitettu varoituskolmiot haketuksesta.
Haketuslaitteiston käyttäjän G:n (V2) kuulemisella on käynyt ilmi, että haketuksen yhteydessä syntyy normaalitilanteessa hakepölyä, joka voi olla enintään sormenpään kokoista. Kuultavan kertomuksen mukaan haketuksessa syntyvä pöly ei aiheuta vahinkoja eikä hänellä ole työskentelyhistoriansa aikana tullut vastaan tilanteita, joissa sen olisi väitetty aiheuttavan vahinkoja. Edelleen, mikäli hakkeen joukossa olisi pienikin määrä kiviä tai hiekkaa, olisi se hänen mukaansa omiaan välittömästi rikkomaan hakkurin terän niin, ettei tapahtumasta jäisi epäselvyyttä. Jo pienikin määrää hiekkaa tai kiviä aiheuttaa teränvaihdon hakkuriin eikä näin ollen ole mahdollista, että kiviä olisi lentänyt ohi ajavan auton tuulilasille tai konepellille. Hake on mahdollista saada lentämään kauaksi ainoastaan tarkoituksella, mikäli hakkurin putki tähdätään suoraan taivaalle.
Lopuksi seuraavaksi vuorossa olleen hakeajoneuvon kuljettajan H:n (V3) kuulemisella on tullut ilmi, että haketus oli ollut käynnissä ainakin 15 minuuttia ennen väitettyä tapahtumaketjua. Yhdistelmäajoneuvon kontti täytetään aina keulasta alkaen ja siinä kestää kokonaisuudessaan noin 45-60 minuuttia. Kuljettajan mukaan yhdistelmäajoneuvon katolla oli pientä hakesilppua ja pölyä, mutta tämä ei ole havainnut tiellä kiviä tai epäpuhtauksia hakepölyä lukuun ottamatta. Kertomuksen mukaan hake pölyää jopa 20 metrin päähän, mutta se ei kuitenkaan voi aiheuttaa vahinkoja maali- tai lasipintoihin eikä hän ole aiemmin kuullut tällaisesta tilanteesta.
Näytön arviointi ja johtopäätökset
Asiassa esitetyn näytön perusteella näytetyksi on tullut, että A on 18.8.2023 ajanut ajoneuvolla XB Oy:n haketustyömaan ohi niin, että kyseisellä alueella on ollut käynnissä haketustyö, joka on omiaan aiheuttamaan niin kutsuttua haketuspölyä. Kuitenkin henkilötodistajien F, G ja H (V1 — V3) kertomukset huomioon ottaen näyttämättä on jäänyt, että A:n hallinnoimalle ajoneuvolle X syntyneet vahingot olisivat aiheutuneet nimenomaisesti B Oy:n tai tämän työntekijöiden toiminnasta.
Näyttöenemmyysperiaatteen mukaan riita-asiassa tuomio tulee lähtökohtaisesti perustaa sellaiseen oikeustosiseikkaan, joka on näytön perusteella vastakohtaansa todennäköisempi. Periaate ei kuitenkaan merkitse todistustaakasta luopumista, vaan vaikuttaa sen kanssa rinnakkain. Näin ollen todistustaakkasäännösten nojalla kantajan tulee kanteensa tueksi esittää niin sanottu "riittävä näyttö” eli lähtökohtainen näyttöenemmyys. Nyt käsillä olevassa tapauksessa ottaen huomioon henkilötodistajien F, G ja H (V1 — V3) yhtenevät kertomukset tapahtumienkulusta ja enemmän kirjallisen todistelun puuttuminen, kantaja ei ole esittänyt riittävää näyttöä siitä, että ajoneuvosta ilmenevät vahingot ovat syntyneet B Oy:n tai tämän työntekijöiden toiminnasta. Näin ollen B Oy:n vastuu asiassa sulkeutuu kyseisen näyttökysymyksen perusteella pois.
Kirjallisen todisteen (K1)ja vahinkotarkastaja E:n (K5)perusteella käräjäoikeus katsoo, että asiassa on tullut näytetyksi ajoneuvosta ilmenevät vahingot eli iskeymäjäljet konepellissä ja tuulilasissa. Käräjäoikeus katsoo luotettavaksi arvioiksi vahingon taloudellisesta määrästä esitetyn summan 600,00 euroa perustuen vahinkotarkastajan lausuntoon. Aiheutuneesta vahingosta ei kuitenkaan ottaen huomioon asiassa esitetty henkilötodistelu voida tehdä päätelmää siitä, että vahingot olisivat aiheutuneet B Oy:n tai tämän työntekijöiden toiminnasta. Ottaen huomioon ajoneuvon ikä ja tarkastuksen välissä kulunut aika, jäljet ovat voineet syntyä myös muussa yhteydessä. Tulkintaa tukee muun muassa henkilötodistaja F:n (V1)kertomus siitä, ettei hän ole tilanteessa havainnut ajoneuvossa vahinkoja eikä haketuspöly lähtökohtaisesti aiheuta vaurioita maali- tai lasipinnoille (H eli V3).
Käräjäoikeudella ei ole ilmennyt aihetta epäillä henkilötodistajien kertomuksien luotettavuutta, sillä kertomukset ovat olleet keskenään yhtenevät, yksityiskohtaiset ja katkeamattomat. Lisäksi henkilöt ovat kertomuksensa mukaan olleet mukana tapahtumapaikalla, toisin kuin vahinkotarkastaja E (K5), joka on perustanut lausuntonsa hänelle tätä varten annettuihin tietoihin. Ottaen huomioon näyttöenemmyysperiaatetta ja todistustaakkaa koskevat periaatteet, käräjäoikeus katsoo henkilötodistajien F, G ja H (V1 — V3) kertomukset luotettavimmaksi asiassa esitetyksi näytöksi. Erityisesti näyttöenemmyysperiaatteen tarkoituksena on turvata asianosaisten tasa-arvoa näytön arvioinnissa, jossa kumpaakaan ei lähtökohtaisesti aseteta parempaan asemaan vaan luotettavuutta sekä todennäköisintä tapahtumaa arvioidaan objektiivisin kriteerein.
Muut ratkaistavat kysymykset
B Oy:n vastuu asiassa sulkeutuu edellä ratkaistun näyttökysymyksen perusteella pois. Käräjäoikeus ei tämän vuoksi arvioi tarkemmin ajoneuvolle syntyneen vahingon suuruutta, sovellettavaa arvonalennusta tai mahdollisen korjauksen kustannusta. Lisäksi arvioimatta jää se, mikä on vahingonkärsijän oikeus päättää korvauksen laadusta eli voiko vahingonaiheuttaja edellyttää vahingon korjauttamista niin sanotun euromääräisen kertakorvauksen sijaan.
Toissijaisen kanneperusteen osalta käräjäoikeus lausuu kuitenkin, ettei haketustoiminnassa ole kyse YmpäristövahinkoL 1 §:n mukaisesta ympäristölle vaaraa aiheuttavasta toiminnasta, jonka nojalla vahinko olisi korvattava mahdollisesta tuottamuksesta riippumatta. Todettakoon, että asiassa on jäänyt näyttämättä syy-yhteys B Oy:n tai tämän työntekijöiden ja aiheutuneen vahingon välillä.
---
Tuomiolauselma
A:n kanne --- ja kanteessa esitetyt vaatimukset hylätään kokonaisuudessaan.
---
Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjänotaari Nuutti Berglund.
OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA
Pääkäsittely
Hovioikeus on 15.5.2025 toimittanut asiassa pääkäsittelyn siitä erikseen laaditun pöytäkirjan mukaisesti.
Valitus
Vaatimukset
A on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja hänen käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevä kanteensa hyväksytään.
Perusteet
Käräjäoikeus on arvioinut asiassa esitetyn näytön virheellisesti ja tehnyt siitä väärät johtopäätökset.
Vahingonkorvausvaatimus perustuu ensisijaisesti ympäristövahinkolakiin ja toissijaisesti vahingonkorvauslakiin.
Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n mukaan A:n on näytettävä B Oy:n toimineen huolimattomasti vaaran ja vahingon välttämiseksi. Ympäristövahinkolain 3 §:n mukaan toiminnanharjoittaja vastaa aiheuttamastaan vahingosta, jos voidaan osoittaa, että toiminnan ja vahingon välinen syy-yhteys on todennäköinen.
A:n ajoneuvo on 18.8.2023 vaurioitunut sen törmättyä ilmassa lentäneeseen hakeainekseen. Hake maa-aineksineen oli ropissut kuuluvasti ajoneuvon päälle.
A oli pysähtynyt tilanteen takia ja keskustellut haketuksessa mukana olleen henkilön kanssa. Tämä oli kehottanut A:ta lähestymään B Oy:tä. A oli ottanut yhteyttä B Oy:hyn, joka oli ohjannut hänet lähestymään vahinkotarkastusta.
Vahinkotarkastaja E oli tarkastanut ajoneuvon vahinkoja ja tehnyt havaintoja vaurioista ja vauriomekanismista. E on pitänyt syy-yhteyttä tapahtumakuvaukseen mahdollisena.
Todistaja F on kertonut käräjäoikeudessa tielle aiheutuneesta haketuspölystä sekä tien harjaamisesta haketustapahtuman jälkeen. Todistaja G on kertonut haketuksen yhteydessä syntyvästä haketuspölystä, joka voi olla enintään sormenpään kokoista. Todistaja H on kertonut hakesilpusta ja pölystä yhdistelmäajoneuvon katolla.
B Oy ei ole noudattanut liikenneturvallisuuden asettamia vaatimuksia haketuksessa. Haketus on tapahtunut ajorataa kohti. Ajoradalla on ollut haketta myös tien vastakkaisella puolella, eikä väitettä hakettamisesta 18.8.2023 jälkeen ole tehty.
B Oy:n toiminta (haketus) on ollut ympäristövahinkolaissa tarkoitettua toimintaa. Vahinko kuuluu ympäristövahinkolain piiriin. Asiassa ei ole esitetty väitettä ulkoisesta tekijästä, joka olisi aiheuttanut vahingon.
Vahingonkärsijä päättää, korjataanko vahinko.
Vastaus
Vaatimukset
B Oy on vaatinut, että valitus hylätään.
Perusteet
Yleistä
Käräjäoikeus on arvioinut näytön oikein. Sekä syy-yhteys tapahtuman ja vahingon välillä että vahingon yksilöity laatu ja määrä ovat jääneet näyttämättä. Lopputulos pysyy samana riippumatta siitä, tarkastellaanko asiaa vahingonkorvauslain vai todennäköistä syy-yhteyttä edellyttävän ympäristövahinkolain perusteella.
Näytön arviointi
Todistustaakka tapahtuman ja vahingon välisestä syy-yhteydestä on korvauksen vaatijalla.
Hakettimesta ei ole voinut lentää kiviä ja hiekkaa tapahtuman yhteydessä. Kivet olisivat rikkoneet hakettimen, jolloin työ olisi keskeytetty. Muihin ohi ajaneisiin autoihin ei ollut aiheutunut vaurioita, ja myös hakeautojen maalipinnat ovat yleisen elämänkokemuksen perusteella hyvässä kunnossa. Työkseen haketusta tekevät todistajat eivät ole kuulleet vastaavista vahingoista. Kiviä tai hiekkaa ei ollut voinut lentää tapahtuman yhteydessä, koska hakettimen terää ei ollut jouduttu vaihtamaan. A:n todisteesta K2 näkyvää puuainesta on mahdotonta yhdistää vahinkotapahtumaan.
A:n autossa on ollut jälkiä ennen tapahtunutta ja siihen on tullut tavanomaisessa liikennekäytössä jälkiä tapahtuneen jälkeen. Iskemävahingot ovat liikennekäytössä olevissa autoissa varmoja. A:n käyttämä auto on ollut lähes kymmenen vuotta vanha Saksasta tuotu Audi A4. Vahinkotarkastajan lausunnon mukaan A:n autossa on ollut vanhojakin jälkiä.
A:n todistelusta puuttuvat kuvat autosta ja sen vaurioista. A ei kertomansa mukaan ollut huomannut tai huomauttanut vahingoista paikan päällä. Läsnä olleiden todistajien mukaan vaurioita ei ollut havaittu. Vahinkotarkastajan esittämässä todistelussa on kyse ainoastaan arviosta ja mahdollisesta vauriomekanismista. Se, että haketuksessa mahdollisesti syntynyt puupöly olisi aiheuttanut A:n auton pintaan jälkiä, on jäänyt näyttämättä.
A ei ole pitänyt haketustapahtumaa vaarallisena tai haitallisena hänelle tai hänen omaisuudelleen, koska ei ole pysäyttänyt ajoneuvoaan ennen havaitsemaansa liikennehäiriötä.
Ympäristövahinkolaista ja sen soveltamisesta
Ympäristövahinkolaki ei sovellu tapaukseen. Vaikka ympäristövahinkolaki soveltuisi tapaukseen, vaadittu syy-yhteys jää silti näyttämättä. Ympäristövahinkolaki sisältää joka tapauksessa sietämisvelvoitteen.
Yksittäinen kulkuneuvo eli haketusauto ajetaan hakettamista varten soveltuvaan ja vaihtuvaan paikkaan. Kyseessä on yksittäinen haketustapahtuma. Ympäristövahinkolain esitöiden mukaan liikennevälineiden aiheuttamat vahingot rajautuvat pääosin lain soveltamisalan ulkopuolelle tietyllä alueella harjoitettavaa toimintaa koskevan vaatimuksen perusteella. Vaihtuvalla paikalla haketuksen yhteydessä tapahtuva kuormaaminen jää ympäristövahinkolain soveltamisalan ulkopuolelle, koska vaatimus tietyllä alueella tapahtuvasta menettelystä ei täyty.
Haketuksessa on kyse tieliikennekäytössä olevan ajoneuvon kuormaamisesta eli toiminta kohdistuu ympäristön sijaan lastattavaan autoon. Yksittäinen haketustapahtuma mahdollisine ulkoisine vaikutuksineen on enemmän hetkellinen häiriö kuin ympäristön pilaantumistapahtuma. Jos esinevahinko aiheutuu siitä, että esineeseen on suoraan kohdistettu hiekkapuhallusta, ei kyse ole ympäristövahingosta. Myös sirpaleet ja vastaavat jäävät ilman pilaantumisen ulkopuolelle. Näilläkin perusteilla A:n autoon kohdistunut väitetty hakepöly jää ympäristövahinkolain soveltamisalan ulkopuolelle.
Mikäli A:n auton päälle olisi lentänyt sormenpään kokoista haketta, olisi kyse pölyä, hiekkaa tai muuta vastaavaa suuremmista kappaleista, jotka kokonsa vuoksi rajautuvat ympäristövahinkolain soveltamisalan ulkopuolelle. Ympäristövahinkolain häiriökäsitteen ulkopuolella ovat pölyä, hiekkaa tai muuta sellaista suuremmat kappaleet, kuten louhinnassa ja räjäytyksissä syntyvät lohkareet.
Ympäristövahinkolain ankarasta vastuusta huolimatta vahingonkärsijän tulee pystyä osoittamaan vahinko sekä vahingon ja toiminnan välinen syy-yhteys. Syy-yhteyden tulee olla todennäköinen. Vahinkotarkastaja E:n mukaan syy-yhteys on mahdollinen, mikä ei riitä korvauksen tuomitsemiseen ympäristövahinkolain perusteella. Todennäköisyyden pitää olla selvästi yli 50 prosenttia. Iskemävahingot haketuksessa ovat varsin epätodennäköisiä, kun taas iskemävahingot liikennekäytössä olevissa autoissa ovat varmoja. Tämä kallistaa todennäköisyyden A:n auton vahingoista liikenteeseen haketustapahtuman sijaan.
Joka tapauksessa ympäristövahinkolain mukaan sietämisvelvollisuuden piiriin kuuluvat vahingot jäävät kokonaan korvaamatta. Häiriöstä kärsivän on siedettävä korvauksetta kohtuullisina pidettävät häiriöt. Sietämisvelvollisuus koskee vähäisiä esinevahinkoja, jollaisesta A:n vahingossa joka tapauksessa on kysymys.
---
Hovioikeuden ratkaisu
---
Pääasian perustelut
Asian taustatiedot ja riidattomat seikat
Riidatonta hovioikeudessa on, että A on ajanut 18.8.2023 B Oy:n harjoittaman haketustoiminnan ohitse autollaan. Hän on välittömästi haketustapahtuman ohitettuaan pysähtynyt keskustelemaan B Oy:n työntekijän kanssa. B Oy:n käyttämän vakuutusyhtiön vahinkotarkastaja on 3.10.2023 tehnyt A:n autolle vahinkotarkastuksen.
Hovioikeudessa on kysymys sovellettavasta laista sekä väitetyn vahingon syy-yhteydestä haketustapahtumaan ja B Oy:n vastuuperusteista.
Sovellettavasta laista
Ympäristövahinkojen korvaamisesta annetun lain (ympäristövahinkolaki) 1 §:n 1 momentin mukaan laissa tarkoitettuna ympäristövahinkona korvataan tietyllä alueella harjoitetusta toiminnasta johtuva vahinko, joka on ympäristössä aiheutunut: 1) veden, ilman tai maaperän pilaantumisesta, 2) melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai hajusta, taikka 3) muusta vastaavasta häiriöstä.
Ympäristövahinkolakia koskevan hallituksen esityksen (HE 165/1992 vp, s. 19) mukaan toiminnan ei tarvitsisi olla jatkuvaa tai toistuvaa eikä laki myöskään koskisi ainoastaan toiminnasta johtuvia jatkuvia tai toistuvia seurauksia, vaan myös kertaluonteisia vahinkoja. Esitöiden mukaan aluesidonnaisuus merkitsee ennen muuta sitä, että yksittäisten liikennevälineiden tai niiden käytön aiheuttamat ympäristövahingot olisivat lähtökohtaisesti lain soveltamisalan ulkopuolella.
Tässä asiassa on tullut selvitetyksi (F, G ja H), että haketusta on 18.8.2023 tehty useammassa eri paikassa ja että haketus on kestänyt yhdessä kohteessa noin kahdesta kolmeen tuntia kerrallaan. Nyt kyseessä olevassa kohteessa on tehty kaksi kuormaa yhden kuorman teon kestäessä noin 45 minuuttia. Hovioikeus toteaa, että haketustoiminta on kussakin kohteessa eli alueella ollut sellaista, että siitä on voinut aiheutua ympäristövahinkolaissa tarkoitettuja päästöjä tai muuta häiriötä.
Haketustoiminnassa ei ole kyse liikennevälineen tai sen käytön aiheuttamasta ympäristövahingosta, vaan mahdolliset ympäristövahingot aiheuttaa itse haketustoiminta eli haketin eikä kuormattava ajoneuvo. Näin ollen asiassa on perusteltua katsoa, että haketuksessa on kyse tietyllä alueella harjoitettavasta toiminnasta eli toiminnan ympäristövahinkolain edellyttämä aluesidonnaisuus täyttyy. Näin ollen asiassa on lähtökohtaisesti sovellettava ympäristövahinkolakia.
Ympäristövahinko korvataan ympäristövahinkolain mukaan, jos voidaan osoittaa, että lain 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun toiminnan ja vahingon välinen syy-yhteys on todennäköinen. Hallituksen esityksen (HE 165/1992 vp, s. 23) mukaan syy-yhteyden todennäköisyyttä arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota muun ohella toiminnan ja vahingon laatuun sekä vahingon muihin mahdollisiin syihin. Korvausvastuun syntyminen ei edellytä täyttä näyttöä, mutta hallituksen esityksen mukaan todennäköinen-sana tarkoittaa tässä korkea-asteista todennäköisyyttä, joka matemaattisesti ilmaistuna merkitsee selvästi yli 50 %:n suuruista varmuutta.
Näytön arviointi ja johtopäätökset
Hovioikeudessa todistelutarkoituksessa kuultu A ja todistajat ovat kertoneet olennaisilta osin samoin kuin käräjäoikeuden tuomioon on merkitty heidän kertomakseen.
A ei ole osannut hovioikeudessa yksilöidä tarkemmin vahinkoja. Hän on kertonut, että hänen ajaessaan haketustapahtuman ohi hänen autonsa tuulilasiin ja konepellille oli tullut ”ryöppy torven täydeltä”. A ei ollut tarkemmin tutkinut jälkiä tai kuvannut niitä.
B Oy:n nimeämät todistajat F, G ja H ovat kertoneet yhtenevästi hovioikeudessa, ettei haketuksesta ollut aiheutunut A:n väittämää ”hakeryöppyä”. Todistajat ovat yhteneväisesti kertoneet, että tapahtumahetkellä oli haketettu energiapuuta eli pajun oksia. Puun oksat olivat olleet kasattuina aluspuiden päälle ja puukuorma oli ollut noin puolessa välissä. Tapahtumahetkellä hakkeen kuormaus oli kohdistunut ajoneuvon peräkärryn keskiosaan tai loppupäähän ja haketus oli ollut etenemässä ajoneuvon perää kohti.
Kirjallisesta todisteesta K1 (Korvauspäätös 9.10.2023 / Vakuutusyhtiö D / B Oy) ilmenee samoin kuin todistaja E:n kertomasta, että autossa oli ollut sekä tuoreempia että vanhempia jälkiä. E on hovioikeudessa tarkastellut käytössään olevia kuvia ajoneuvon vahingoista ja kertonut, että tuoreet iskemät etukannessa (konepellissä) olivat suuntautuneet edestä taaksepäin auton pituussuunnassa ja tuulilasin tuoreet iskemät olivat sijainneet lasin oikealla puolella. E ei ole osannut kertoa, mistä suunnasta tuulilasin iskemät olivat syntyneet. Tuulilasia ei ollut E:n mukaan tarpeen korjata eikä vaihtaa iskemien vuoksi.
Kirjalliset todisteet K2 ja K3 ovat valokuvia tapahtumapaikalta. Hovioikeus toteaa, että koska valokuvat on otettu A:n ilmoittamalla tavalla noin vuosi tapahtumahetken jälkeen, ei niille voi antaa asian arvioinnissa merkitystä.
Hovioikeus toteaa, että asiassa ei ole esitetty kuvia auton väitetyistä vaurioista eli konepellin ja tuulilasin iskemistä. Näin ollen A:n väittämien vahinkojen tarkempi laatu ja määrä ovat jääneet epäselviksi. A ei ole kertonut aiheutuneista vahingoista muutoin kuin viittaamalla 3.10.2023 suoritettuun vahinkotarkastukseen. Todistaja E on pitänyt mahdollisena, että hänen vahinkotarkastuksessa havaitsemansa jäljet olivat syntyneet vahinkoilmoituksessa kuvatun tapahtuman seurauksena. Toisaalta E on todennut, että vastaavia jälkiä syntyy ajoneuvon tavanomaisessa liikennekäytössä. B Oy:n nimeämien todistajien kertomukset puhuvat vahvasti sitä vastaan, että A:n autoon olisi syntynyt haketuspaikan ohi ajettaessa vaurioita. Puuta ei ollut nostettu suoraan maasta, vaan aluspuiden päältä kuorman ollessa puolessa välissä. Edellä todetun perusteella on epätodennäköistä, että hakepölyn mukana olisi kantautunut tielle kiviä tai muuta maa-aineista, jotka olisivat aiheuttaneet auton väitetyt vauriot. Näin ollen hovioikeus katsoo, ettei A ole saattanut todennäköiseksi, että hänen väittämänsä ajoneuvon vauriot olisivat aiheutuneet B Oy:n harjoittamasta haketustoiminnasta. Kanne on tämän vuoksi hylättävä.
Koska kanne tulee hylättäväksi jo sillä perusteella, että vahinko ja sen syy-yhteys B Oy:n toimintaan ovat jääneet näyttämättä, asiassa ei ole tarvetta lausua siitä, onko haketuksen yhteydessä muodostuva haketuspöly ja siihen mahdollisesti liittyvä muu kivi- ja maa-aines laadultaan sellaista, että kyse voisi olla ympäristövahinkolaissa tarkoitetusta haketustoiminnan aiheuttamasta häiriöstä eli immissiosta, tai siitä, onko B Oy:n menettely ollut huolimatonta.
---
Tuomiolauselma
Valitus hylätään. Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.
---
Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Petteri Korhonen, Terhi Kettunen ja Anne Saranpää. Valmistelijana on ollut käräjänotaari Judit Lainio.
Ratkaisu on yksimielinen.
Lainvoimainen.