VaaHO:2025:2

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Asiassa oli kysymys siitä, oliko autoliikkeen tulipalo saanut alkunsa D Oy:n maahantuomasta sähköskootterista vai oliko tulipalo syttynyt jostakin muusta syystä ja mikäli tulipalon katsottiin syttyneen D Oy:n maahantuomasta sähköskootterista, oliko D Oy laiminlyönyt kuluttajaturvallisuuslain 5 §:n mukaisen huolellisuusvelvoitteensa varmistautua riittävällä tavalla Kiinasta maahantuomansa tuotteen eli sähköskootterin, sen koko latausjärjestelmän ja erityisesti vaihtolaturin turvallisuudesta ja oliko D Oy siten vastuussa tulipalon aiheuttamista vahingoista vakuutusyhtiöille. Tuottamuksen arviointiin liittyen oli kysymys myös siitä, kuinka todistustaakka jakautui osapuolten kesken niiden seikkojen osalta, joihin kantajat olivat vedonneet D Oy:n tuottamuksen perustavina seikkoina.

Hovioikeus katsoi, että tulipalo oli saanut alkunsa sähköskootterista, joka oli ollut tulipalon syttymishetkellä latauksessa ja jonka akku oli räjähtänyt ylilatauksen seurauksena. Hovioikeus katsoi, että D Oy:n korvausvastuuta on perusteltua arvioida laissa säädetyn huolellisuusvelvollisuuden osalta niiden periaatteiden mukaisesti, jotka on omaksuttu koskien korostunutta huolellisuusvelvollisuutta, ja tällöin todistustaakka oli D Oy:llä siltä osin kuin kyse oli sähköskootterin, sen akkulatausjärjestelmän ja myös vaihtolaturin turvallisuudesta. Vakuutusyhtiöillä oli sen sijaan todistustaakka siitä väittämästään seikasta, että D Oy:lle olisi reklamoitu alkuperäisten akkulatureiden ylikuumenemisesta ja että D Oy olisi tietoisena alkuperäisten latureiden vaihtamisen syystä laiminlyönyt varmistautua vaihtolatureiden turvallisuudesta riittävällä tavalla.

Hovioikeus katsoi, että ottaen huomioon, mitä D Oy:ltä oli sähköskootterin ammattimaisena maahantuojana voitu kyseisissä olosuhteissa kohtuudella edellyttää, D Oy oli varmistuessaan skootterin sertifikaateista, jotka olivat perustuneet muun ohella ulkopuolisen sertifiointilaitoksen tekemiin testeihin, ja testatessaan myös itse skootteria ja sen laturia näyttänyt varmistuneensa ennen skootterin maahantuontia ja myyntiä riittävällä tavalla sen turvallisuudesta. D Oy oli samalla tavalla näyttänyt täyttäneensä kuluttajaturvallisuuslain 5 §:n mukaisen huolellisuusvelvollisuuden myös vaihtolatureiden liikkeelle laskemisen yhteydessä. Vakuutusyhtiöt eivät olleet kyenneet näyttämään, että D Oy olisi ollut tietoinen alkuperäisten latureiden ylikuumenemisesta ja että D Oy:llä olisi tästä syystä ollut erityinen velvollisuus varmistautua siitä, ettei vaihtolatureihin liity ylikuumenemisriskiä eikä siten paloriskiä, joten D Oy ei ollut tästäkään syystä menetellyt huolimattomasti.

KESKI-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUDEN VÄLITUOMIO 16.4.2024 NRO 462

Kantajat

Vakuutusyhtiö A
Vakuutusyhtiö B
Vakuutusyhtiö C

Vastaaja

D Oy

Asia

Vakuutuksenantajan takautumisoikeus

YHDESSÄKÄSITTELY

L 20/2056 ja L 20/2178

SELOSTUS ASIASTA

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys maahantuojan korvausvastuusta tilanteessa, jossa vialliseksi väitetyn tuotteen väitetään aiheuttaneen tulipalon, josta on aiheutunut esinevahinko.

Riidaton tausta

Kiinteistö Oy E:n omistamalla kiinteistöllä sijaitsevassa rakennuksessa olevissa F Oy:n liiketiloissa Jyväskylässä on maanantain 31.7.2017 vastaisena yönä syttynyt tulipalo, josta pelastuslaitos on vastaanottanut automaattisen paloilmoittimen tekemän hälytyksen kello 4.14.

Tulipalo on aiheuttanut vahinkoa sekä rakennukselle että irtaimistolle.

Vakuutusyhtiö A (A) on maksanut vahingoista vakuutuskorvausta kiinteistön omistajalle 746.660 euroa sisältäen purkamis-, korjaus-, siivous- ja uudelleenrakentamiskustannukset ja vuokratulon menetyksestä 117.651,18 euroa eli yhteensä 864.311,18 (alv 0) euroa.

Vakuutusyhtiö B on maksanut irtaimiston omistajille vahingoista vakuutuskorvausta 12.679,84 euroa ja Vakuutusyhtiö C 233.166,59 euroa.

Palaneessa rakennuksessa oli SEEV-800 -kauppanimellä myyty sähköskootteri (skootteri), joka oli D Oy:n (D) maahantuoma. Skootterimallin maahantuonti oli aloitettu maaliskuussa 2017. Skootterin omistaja oli rakennuksessa toimivan yhtiön työntekijä, joka oli ostanut skootterin G Oy:Itä.

Tulipalo on alkanut siltä alueelta hallia, jossa skootteri on ollut.

D on ennen kyseisen skootterimallin maahantuonnin aloittamista saanut valmistajalta asiakirjat, joiden mukaan se täytti EU:n konedirektiivin 2006/42/EY ja RoHS-lainsäädännön vaatimukset. Skootterin valmistaja oli varustanut skootterin CE-merkinnällä.

Kanteen kohteena olevaan sähköskootteriin sovelletaan konedirektiiviä.

D Oy:n saamat EY-vaatimuksenmukaisuusvakuutus, CE-merkintä ja muut asiakirjat koskevat ja ne kattavat D Oy:n maahantuoman skootterin, jonka kauppanimi oli SEEV-800, sen akun/akuston sekä sen laturin.

Skootterin valmistajan antama EY-vaatimuksenmukaisuusvakuutus ja CE-merkintä kattavat myös skootterin myyjän jälkikäteen toimittaman uuden laturin, eikä D Oy ole ollut velvollinen hankkimaan uusia konedirektiivin tai muidenkaan EU:n tuotesääntöjen mukaisia asiakirjoja uuden laturin (vaihtolaturin) toimituksen yhteydessä.

D Oy on tulipalon jälkeen lopettanut skootterin myynnin ja vetänyt pois jo myymänsä skootterit.

Trafi on tulipalon jälkeen pyytänyt D Oy:ltä selvityksen laitteen maahantuonti- ja turvallisuusasiakirjoista. D Oy on toimittanut selvityksen 9.2.2018 ja ilmoittanut ryhtyneensä skootterin takaisinvetoon, minkä vuosi Trafi ei ole ryhtynyt muihin toimenpiteisiin.

Kanne

L 20/2056

Vaatimukset

Vakuutusyhtiö A vaatii, että D Oy velvoitetaan suorittamaan

1. vakuutusyhtiön takautumisoikeuden perusteella vahingonkorvauksena 864.311,18 euroa laillisine viivästyskorkoineen 14.12.2018 lukien sekä
   
   
2. oikeudenkäyntikulut 75.670,44 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukausi tuomion antamisesta lukien.

L 20/2178

Vaatimukset

Kantajayhtiöt B ja C vaativat, että D Oy velvoitetaan suorittamaan

1. Vakuutusyhtiö B:lle vahingonkorvauksena 12.679,84 euroa laillisine viivästyskorkoineen 28.10.2018 lukien

2. Vakuutusyhtiö C:lle vahingonkorvauksena 233.166,59 euroa laillisine viivästyskorkoineen 28.10.2018 lukien sekä

3. kantajayhtiöiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 21.467,48 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukausi tuomion antamisesta lukien.

Perusteet, L 20/2056 ja L 20/2178

Tosiseikat

Tulipalon on aiheuttanut skootteri, joka on syttynyt palamaan ilman ulkoista syytä. Palon on todettu alkaneen siitä osasta rakennusta, jossa skootteria on ladattu edellisenä päivänä.

Skootterin alkuperäisen laturin uuteen vaihtamisen syy oli lataamisen aikana havaittu voimakas kuumentuminen ja laturin rikkoutuminen ("kärähtäminen") siten, ettei sillä ole voinut enää ladata akkua. Uuden laturin käytöstä ei ole annettu erityisiä ohjeita tai huomautuksia.

D Oy:lle oli jo tätä aiemmin palautettu useita samanlaisia kuumentuneita latureita. D Oy on viimeistään alkukesästä 2017 tiennyt akkulaturijärjestelmän ylikuumentumisongelmasta.

Skootterimallin akun suojapiiri on ollut puutteellinen ylilataussuojan ja laturin toiminnan valvonnan osalta. Akun suojapiiri ei valvo lataamista, jolloin se ei yksin kykene katkaisemaan latausta ylijännitteen vuoksi riittävän aikaisin. Skootterin akun ylijännitesuojaus on ollut pelkästään laturin komponentin (optoisolaattori) varassa. Laturin kuumentuessa tämä ylijännitettä mittaava laturin komponentti vaurioituu, jolloin laturi ei lopeta lataamista ja jännitteen syöttäminen akkuun jatkuu. Tämän seurauksena akkujen turvallinen varaustaso ylittyy ja akkukennot vaurioituvat.

Skootterimallin akun koteloinnissa on todettu merkittäviä puutteita. Akku pääsee liikkumaan akkukotelossa puutteellisen kiinnityksen vuoksi. Akkukotelon rakenne mahdollistaa mm. roiskeveden ja muiden epäpuhtauksien pääsyn akkukoteloon Tämä altistaa akun komponentit fyysisille vaurioille, mikä osaltaan johtaa akun suojapiirin vaurioitumiseen tai muuhun vikaantumiseen, joka johtaa akun lataamiseen ylijännitteellä.

Edellä olevat puutteet akun ja laturin toiminnassa ovat mahdollistaneet akun ylilatauksen, mikä tehtyjen tutkimusten perusteella johtaa vääjäämättä akun kennojen räjähtämiseen ja voimakkaaseen tulipaloon.

Tämä ns.” thermal runaway” -ilmiö on peruuttamaton tapahtuma sen jälkeen, kun akun kennojen lämpötila kohoaa kriittisen lämpötilarajan yli. Tällöin käynnistyvät kemialliset reaktiot johtavat lämmön edelleen kehittymiseen ja kennojen sisäisen paineen kasvuun ja akkukennojen rikkoutumiseen. Tämä mahdollistaa räjähdyksen tapahtumisen viiveellä esimerkiksi säilytyksen aikana. Palo on saanut alkunsa mitä todennäköisimmin juuri edellä kuvatun prosessin seurauksena.

Skootterimallin akkulaturien sekä alkuperäinen että tuulettimella varustettu malli kuumentuvat latauksen aikana huomattavasti. Tehdyissä M Oy:n tutkimuksissa on osoitettu, että tuulettimella varustetut laturit kuumentuvat jopa enemmän, kuin aikaisempi malli. Vaihdossa annetun laturin vaurioitumiriski kuumentumisen seurauksena on siten ollut ilmeinen. Vaihdettu laturimalli on jo lähtökohtaisesti poikennut ominaisuuksiltaan aiemmasta mallista, koska siihen on asennettu kuumentumista estävä tuuletin. M Oy:n tutkimuksissa on selvitetty, että tuuletin ei ole estänyt laturin kuumentumista.

Skootterin akkulaturijärjestelmässä on edellä mainituista syistä ollut vakava turvallisuuspuute, joka voi johtaa voimakkaaseen tulipaloon.

Asiassa on jäänyt epäselväksi, onko skootteri ollut latauksessa juuri palon syttymishetkellä. Skootteri on tuotu edeltävänä päivänä puoliltapäivin liikkeeseen, jolloin se on laitettu lataukseen. Skootteri on siten ollut latauksessa joka tapauksessa ennen palon syttymistä.

Akun tulipaloon johtavan vaurioitumismekanismin kannalta asiassa ei ole merkitystä sillä seikalla, onko skootteri palon syttyessä ollut latauksessa verkkovirtaan kytkettynä vai ei. Kuten M Oy:n raportista (K2 ja K3) ilmenee, järjestelmän vikaantumisesta aiheutuva kuumentumisprosessi ("Thermal Runaway”) voi jatkua jopa yli kymmenen tuntia sen jälkeen, kun lataaminen on lopetettu. Alkaessaan tämä prosessi on peruuntumaton, joten latauksen lopettamisella ei enää voi vaikuttaa prosessin kehittymiseen akun räjähtämispisteeseen saakka. Vahinkoon johtaneen prosessin kannalta olennaista on vain laturin vikaantuminen, joka on aiheuttanut paloon johtaneen ketjureaktion.

Palopaikalta löytynyt Defa -merkkinen akkulaturi ei voi olla palonsyy eikä palopaikalta löytyneellä piirilevyllä ole merkitystä asiassa. M Oy:n ja N Oy:n tutkimuksissa on vahvistettu, että kyseisellä laturilla ei voi ladata skootterin akkua. Laturi itsessään ei ole myöskään voinut olla palon lähteenä.

Palopaikkaa kuvaavan valvontakameran tallenteesta on havaittavissa skootterin sijaintipaikalla ennen tulipaloa samantyyppinen valoilmiö (leimahdus), jonka on M Oy:n suorittamissa akkutesteissä todettu edeltävän akun räjähtämistä. Kantajien käsityksen mukaan tämäkin seikka osoittaa palon saaneen alkunsa skootterista. Asiassa tehtyjen selvitysten perusteella vaihtoehtoiset palonsyyt on voitu sulkea pois.

D Oy ei ole dokumentoinut laturin vaihtoprosesseja. Esimerkiksi todistaja H:n / I Oy:n tekemästä laturin vaihdosta ei ole löytynyt tositetta tai mitään muutakaan dokumenttia D Oy:ltä.

Vastuun peruste

Skootteri on kuluttajaturvallisuuslain 3 §:n 1 momentin 1 kohdan määritelmän mukainen kulutustavara ja D Oy saman säännöksen 3 ja 5 kohtien määritelmien mukainen toiminnanharjoittaja.

Kuluttajaturvallisuuslain 5 §:n mukaisen, toiminnanharjoittajaa koskevan huolellisuusvelvoitteen ja vastuun kannalta merkitystä ei ole sillä, onko vahingonkärsijä kuluttaja vai elinkeinonharjoittaja.

D Oy:tä on skootterin maahantuojana koskenut 5 §:n mukainen huolellisuusvelvoite. Lainkohdan mukaan toiminnanharjoittajalla on oltava riittävät ja oikeat tiedot kulutustavarasta ja kuluttajapalvelusta, ja hänen on arvioitava niihin liittyvät riskit. Laissa säädetty huolellisuusvelvoite on yksiselitteinen.

Skootterin alkuperäisellä CE-merkinnällä ei ole vastaajan korvausvastuun arvioimisessa ratkaisevaa merkitystä. Vahinko ei ole aiheutunut skootterin alkuperäisestä akkulaturista, vaan sen tilalle vaihdetusta tuulettimella varustetusta mallista, jonka on osoitettu kuumentuneen jopa alkuperäistä akkulaturia voimakkaammin. Vahinkomekanismin liikkeelle paneva syy on vaihtoehtoisesti voinut aiheutua myös akun puutteellisesta koteloinnista aiheutuneesta akun suojapiirin vikaantumisesta, joka on johtanut akun ylijännitteeseen. Joka tapauksessa vahinko on seurausta akkulaturijärjestelmässä kokonaisuutena olevasta viasta tai puutteesta.

Vastaajan vastuu perustuu siihen, ettei se ole selvittänyt tämän vaihtolaturin ja skootterin koko latausjärjestelmän turvallisuutta sen jälkeen, kun vastaajalle on tullut tieto alkuperäisten laturien kuumentumisesta.

Asiassa ei ole myöskään riidatonta, että skootteriin liitetyt asiakirjat tai CE-merkinnät tosiasiassa osoittaisivat skootterin täyttävän vaaditut turvallisuusstandardit.

Vastaajan on tullut asiakirjoista huolimatta selvittää vaihtolaturin turvallisuus, koska se teknisiltä ominaisuuksiltaan on poikennut alkuperäisestä laturista. Kantajien käsityksen mukaan vastaaja ei ole siten voinut luottaa vaihtolaturin turvallisuuden osalta sitä koskeviin vaatimustenmukaisuusasiakirjoihin huomioiden, että kysymyksessä on yleisesti tunnetusti paloriskiä sisältävä laite.

M Oy:n tutkimusten mukaan vastaavissa skoottereissa on todettu useita akuston asentamiseen liittyviä puutteita. Useissa tutkituissa skoottereissa havaittiin pitkälle kehittyneitä vaurioita, jotka voisivat edelleen kehittyessään johtaa vakavaan paloriskiin. Suoritettujen tutkimusten perusteella skootterien suurimmat paloriskit liittyvät akun vaurioitumiseen, johdotuksen oikosulkuun sekä akuston kastumiseen ja likaantumiseen.

M Oy:n tutkimuksissa on myös selvinnyt, että latureihin asennettu jäähdytystuuletin ei ole pystynyt estämään komponenttien kuumentumista. Latureihin on todettu muodostuneen voimakkaasti kuumentuneita pistemäisiä kohtia, jotka todennäköisesti johtavat komponenttivaurioon. Vastaajan väite siitä, että latureiden ei ole M Oy:n testeissä todettu kuumentuneen poikkeuksellisesti, on siten virheellinen.

Vastaajan väite, jonka mukaan palon jälkeen tehdyissä tutkimuksissa olisi havaittu, että skootterin omalla latauslaitteella akkua ei ollut mahdollista yliladata, on niin ikään virheellinen. M Oy:n testeissä päinvastoin havaittiin, että normaalissa lataustilanteessa jännitteen rajoittamisen estävä vika on mahdollinen ja että vikatilanteessa laturissa ei näytä olevan mekanismia ylijännitteen estämiseen. Tällainen vika voi syntyä juuri esimerkiksi optoisolaattorin vaurioituessa.

Edellä mainitut puutteet osoittavat skootterin akustossa olevan laajasti erilaisia paloriskiin liittyviä puutteita ja vikoja. Tätä taustaa vasten on johdonmukaista, että myös skootterin latausjärjestelmässä voi olla aikaisemmin kuvattuja vakavia puutteita.

Myös D Oy:n vastuuvakuutusyhtiön Vakuutusyhtiö J:n palon jälkeen tekemissä tutkimuksissa on niin ikään todettu, että skoottereissa on merkittävä akuston viallisuudesta johtuva paloturvallisuusriski.

D Oy on menetellyt huolimattomasti, kun se ei ole heti alkukesästä 2017 ryhtynyt tuotteen takaisinvetotoimiin eikä ole ilmoittanut muutenkaan asiakkaille, ettei latureita tule toistaiseksi käyttää.

Laturien vikaantuminen on ollut vahva signaali latureissa olevasta laajemmasta ongelmasta. Myös se seikka, että latureita on pitänyt muuttaa asentamalla niihin jäähdytystuuletin, on kertonut ongelmista laturien toiminnassa. Laturin vaihtaminen toiseen on siten aina merkittävä riski, sillä uuden ominaisuuksiltaan poikkeavan laturin suojamekanismi ei välttämättä ole sama kuin alkuperäisessä laturissa. Näin ollen tuulettimen asentaminen vaihtolaturiin on jo itsessään muuttanut laturin ominaisuuksia, päinvastoin kuin D Oy on väittänyt. D Oy:n on täytynyt myös ymmärtää, että tuulettimen asentamisen täytyy liittyä laturin kuumentumisen hallitsemiseen. D Oy on jo tällä perusteella tullut selvittää vaihtolaturin turvallisuutta ennen sen liikkeelle laskemista. Joka tapauksessa on selvää, että latureiden kuumentuminen ja rikkoutuminen on perustanut D Oy:lle velvollisuuden ryhtyä selvittämään akku/laturi -järjestelmän turvallisuutta sekä estämään mahdolliset vahingot ryhtymällä tarvittaviin toimenpiteisiin.

D Oy on menetellyt huolimattomasti, kun se ei ole varmistunut siitä, että uusi laturimalli ei aiheuttaisi enää turvallisuusriskiä sen jälkeen kun D Oy:lle oli alettu palauttaa useampia poikkeuksellisesti kuumentuneita latureita. D Oy:llä on ollut mahdollisuus ryhtyä vahingon estämiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin. Laiminlyömällä nämä toimenpiteet D Oy on suhtautunut piittaamattomasti vahinkoriskiin.

D Oy on joka tapauksessa menetellyt huolimattomasti myös siinä, ettei se ole uuden laturin toimittaessaan varoittanut tai huomauttanut asiakasta siitä, että laturin tai akun mahdollista kuumentumista tulisi tarkkailla tai lataamista ylipäätään valvoa käyttöohjeista poiketen. D Oy:n huolimattomuutta kuvaa myös se seikka, ettei se ole ilmeisesti dokumentoinut laturien palautuksia/vaihtamisia. Näin ollen on todennäköistä, ettei D Oy:llä itselläkään ole ollut luotettavaa tietoa siitä, kuinka paljon turvallisuudeltaan puutteellisia laitteita on laskettu liikkeelle.

Huolellisuusvelvoitetta on korostanut se, että skootteri on valmistettu Kiinassa, josta tuoduissa samantyyppisissä sähkölaitteissa on D Oy:n tieten ollut vastaavia paloriskin aiheuttavia kuumentumisongelmia.

D Oy:n menettely täyttää joka tapauksessa myös vahingonkorvauslain mukaisen yleisen tuottamusvastuun edellytykset.

Huomioiden kuluttajaturvallisuuslain 5 §:ssä toiminnanharjoittajalle asetettu yksiselitteinen huolellisuusvelvoite selvilläolovelvollisuuden sekä toimintavelvollisuuden osalta. D Oy:llä on ollut asiassa korostunut huolellisuusvelvollisuus. D Oy:n tulee siten vastuusta vapautuakseen osoittaa, että vahinko ei johdu sen vastuulla olevasta seikasta. Näyttötaakka huolimattomuuden puuttumisesta on siten D Oy:n puolella.

Korvauksen määrä, L 20/2056

Tulipalo on aiheuttanut mittavat vahingot vakuutetulle kiinteistölle eli vakuutuksenottajan liikerakennukselle. A on korvannut vakuutusehtojen mukaisesti rakennukselle aiheutuneet vahingot sekä vakuutuksenottajalla aiheutuneita vuokratulojen menetyksiä.

Korvauksen määrä, L 20/2178

B on vakuutusehtojen mukaisesti korvannut palon aiheuttamat vahingot vakuutettujen omaisuudelle. Kantajista Vakuutusyhtiö B on maksanut korvausta K Oy:lle yhteensä 12.679,84 euroa.

Vakuutusyhtiö C on maksanut korvausta F Oy:lle 162.956,81 euroa ja L:lle yhteensä 5.859,82 euroa.

Lisäksi Vakuutusyhtiö C on maksanut palonsyynselvittämisestä aiheutuneet tutkimuskuluja M Oy:IIe 62.620,00 euroa ja N Oy:lle 1.729,96 euroa.

Korvaukset on maksettu vakuutusehtojen mukaisessa laajuudessa. Tutkimuskulut on maksettu laskujen mukaan.

Vastaus, L 20/2056 ja L 20/2178

Vaatimukset

D Oy vastustaa Vakuutusyhtiö A:n ("A”) kannetta sekä Vakuutusyhtiö B:n ja Vakuutusyhtiö C:n kannetta ja vaatii niitä hylättäväksi.

D Oy vaatii, että A velvoitetaan korvaamaan D Oy:n oikeudenkäyntikulut 88.618 euroa ja Vakuutusyhtiö B ja Vakuutusyhtiö C velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan D Oy:n oikeudenkäyntikulut 25.140,67 euroa, kummatkin vaatimukset korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun on kulunut kuukausi tuomion antamisesta.

Perusteet

Tosiseikat

Skootteri ei ole aiheuttanut tulipaloa. Mahdollisia palon syttymislähteitä ei ole asianmukaisesti selvitetty.

Kanteissa ei ole yksilöity, minkä puutteen tai tapahtuman seurauksena skootteri olisi syttynyt palamaan.

Skootterimallin akun suojapiiri toimii oikein, kun akkua ladataan skootterin omalla laturilla. Palon jälkeen tehdyissä tutkimuksissa havaittiin, että skootterin omalla latauslaitteella akkua ei ollut mahdollista yliladata. Vaarallinen latausjännite saavutettiin ainoastaan aiheuttamalla keinotekoisesti epäbalanssia akkukennoihin ja käyttämällä lataamiseen huomattavaa ylijännitettä ylimääräisen virtalähteen avulla. Edes akun upottaminen suolaveteen ei saanut aikaan akun syttymiseen johtavaa vikaa.

Skootterimallin laturit eivät kuumennu latauksen aikana huomattavasti, eivätkä muihin akkulatureihin verrattuna poikkeuksellisesti. Palopaikalta löytyneen Defa-merkkisen ylläpitolaturin lämpötilat nousevat akkua ladattaessa korkeammiksi kuin skootterin akkulaturin lämpötilat.

Kantajan viittaamissa M Oy:n tutkimuksissa laturien pinnasta kotelo suljettuna mitatut lämpötilat olivat korkeimmillaan luokkaa 50 °C alkuperäisillä latureilla, ja puhaltimella varustetuilla latureilla vielä huomattavasti tätä alempia. Nämä lämpötilat eivät ole millään tavalla vaarallisia, eivätkä ne aiheuta laturin vaurioitumisriskiä tai ympäröivän materiaalin syttymistä. Myös yksittäisistä komponenteista mitatut pistelämpötilat ovat tyypillisiä tällaisille laitteille, eivätkä niiden lämpötilat aiheuta muiden komponenttien rikkoutumisriskiä tai paloturvallisuusriskiä. Puhaltimella varustetun virtalähteen lämpötiloja mitattaessa kotelo avattuna, kuten M Oy oli mitannut, suuret pistelämpötilat ovat luonnollisia, koska kotelon on tarkoitus ohjata puhaltimen ilmavirtaa. Kun kotelo avataan, ei ilmavirta ole suunnitellun mukainen, eikä tämä vastaa laturin käyttöolosuhdetta.

Ylijännitesuojauksen toteuttaminen optoisolaattorilla on tavanomaista tekniikkaa. Optoisolaattori ei vaurioidu, vaikka laturi kuumentuu akkua ladattaessa. Asiassa ei ole osoitettu, että autoliikkeessä olleen skootterin laturin optoisolaattori olisi vaurioitunut ja että sen johdosta ylilataus olisi ollut mahdollista. Kantajan viittaamissa tutkimuksissa optoisolaattorin vikaa simuloitiin lisäämällä kytkentään säätövastus, mikä ei vastaa todennäköistä vikaantumistilannetta.

Skootterin akku oli sijoitettu skootterin runkoon astinlaudan alla olevaan metalliseen akkukoteloon, jonka pohjan materiaali on terästä. Skootterin 60 erillisestä akusta koostuva akusto oli lisäksi asennettu erillisen suojakuoren sisälle. Koska O:ssa pysäköitynä ollutta skootteria oli käytetty vasta noin 5-10 tuntia, akkukoteloon ja varsinkaan akuston suojakuoren sisälle ei ollut voinut päästä roiskevettä tai epäpuhtauksia siten, että ne olisivat voineet aiheuttaa akustolle vaurioita. Vaikka M Oy:n tutkimissa 30 skootterissa osassa oli havaittu epäpuhtauksia akkukotelon sisällä, tästä ei ollut aiheutunut akun viikaantumista. M Oy:n tekemässä testissä ei syntynyt akun syttymiseen johtavaa vikaa, eikä akun suojapiiri vaurioitunut, vaikka akku upotettiin suolaveteen. Testissä suojapiiri esti akun lataamisen.

Skootteria ei ollut ladattu paloa edeltävästi, eikä skootterin akku ollut latauksessa palon syttymishetkellä. Autoliikkeen edustajan mukaan skootteria ei milloinkaan ollut ladattu valvomatta.

Skootterin laturi ei ollut kytkettynä verkkovirtaan palon syttymishetkellä.

Palopaikalta löytynyt akkulaturin piirilevy ei ole ollut peräisin skootterin akkulaturista, vaan Defa -merkkisestä ylläpitolaturista, jolla autoliike oli tavanmukaisesti ladannut autojen akkuja yön yli. Palopaikalta ei ollut löytynyt muitakaan skootterin akkulaturin jäänteitä.

Skootterin omistaja oli vaihtanut akkulaturin uuteen, koska alkuperäinen ei ollut toiminut. Epäselvää on, miten tuulettimella varustettu laturimalli, jos sellainen oli päätynyt P:n käyttöön, oli hänelle toimitettu. Ainakaan skootterin myyjän G Oy:n eikä maahantuojan D Oy:n järjestelmistä löydy tietoa, että P:lle olisi toimitettu alkuperäisen tilalle uusi, tuulettimella varustettu laturi.

D Oy oli tuonut maahan noin 230 sähköskootteria. G Oy:lle, joka oli myynyt kaikkiaan kaksikymmentä D Oy:n maahantuomaa skootteria tai D Oy:lle, joka oli itse myynyt 76 skootteria, ei ollut ilmoitettu laturien kuumentumisesta. G Oy tai D Oy ei ollut vaihtanut latureita ainakaan niiden kuumentumisen vuoksi. Sen sijaan D Oy oli toimittanut joitakin latureita jälleenmyyjilleen ja asiakkailleen alkuperäisten latureiden heikon lataustehon vuoksi.

Tuulettimella varustettua uutta laturimallia ei ole otettu käyttöön aiemman mallin kuumentumisen takia.

D Oy:n tiedossa ei ole, että uusi, tuulettimella varustettu laturimalli olisi otettu käyttöön aiemman mallin kuumentumisen vuoksi.

D Oy ei ole tiennyt kantajien väittämästä akkulaturijärjestelmän ylikuumentumisongelmasta. Palon jälkeen tehdyissä tutkimuksissakaan ylikuumentumisongelmaa ei ole havaittu.

D Oy:n maahantuoman skootterin valmistajan mallimerkintä on LT019. SEEV-800 on D Oy:n skootterille antama markkinointi-/kauppanimi. Skootterin valmistajalta saatujen asiakirjojen mukaan skootteri ja sen laturi täyttivät EU:n konedirektiivin 2006/42/EY -mukaiset vaatimukset ja RoHS-lainsäädännön vaatimukset. Asiakirjojen mukaan testit oli tehnyt italialainen testilaitos MEC, jonka Italian valtio oli ilmoittanut Euroopan komissiolle ja jäsenvaltioille nimenneensä suorittamaan konedirektiivin ja sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevan direktiivin mukaisia vaatimuksenmukaisuusarviointeja. Näiden lisäksi valmistaja oli varustanut sähköskootterin ja sen laturin CE -merkinnällä.

D Oy oli tilannut sähköskootterin valmistajalta mallikappaleen, jota D Oy koekäytti ennen kuin yhtiö päätti aloittaa skootterin maahantuonnin.

Thermal runaway -ilmiö edellyttää kantajan mukaan seuraavaa ketjureaktiota: Skootterin laturi on kuumentunut niin voimakkaasti, että laturin optoisolaattori on vaurioitunut. Tämän komponentin vaurioituminen on mahdollistanut sen, että lataus ei ole päättynyt akun tullessa täyteen. Skootterin akku on tämän seurauksena ylilatautunut. Tämä on puolestaan johtanut akun kennojen lämpötilan kohoamisen kriittisen lämpötilarajan yli. Thermal runaway - ilmiö ei ole tässä tapauksessa aiheuttanut paloa. Mitään näistä ketjureaktion välttämättömistä tapahtumista ei ole osoitettu tapahtuneen. Lisäksi on erittäin epätodennäköistä, että thermal runaway -ilmiö kehittyisi enää useiden tuntien kuluttua latauksen päättymisestä.

Vastuun peruste

Kantajilla on näyttötaakka D Oy:n huolimattomuudesta. D Oy:n huolellisuusvelvollisuus ei ole kantajien väittämin tavoin ns. korostunutta.

D Oy on toiminut maahantuojana kaikilta osin huolellisesti.

D Oy on varmistanut ennen sähköskootterin markkinoille tuomista, että tuotteen valmistaja oli toteuttanut sähköskootteria koskevat konedirektiivin vaatimat vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt, valmistaja oli laatinut vaadittavat tekniset asiakirjat, valmistaja oli laatinut EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen ja että valmistaja oli kiinnittänyt sähköskootteriin ja sen laturiin vaadittavat merkinnät, kuten CE-merkinnän.

D Oy oli ennen maahantuonnin aloittamista valmistajan toimittamista asiakirjoista voinut todeta, että sähköskootteri ei ollut kuluttajaturvallisuuslaissa tarkoitettu vaarallinen laite, joten D Oy oli täyttänyt kuluttajaturvallisuuslaissa asetetun huolellisuusvelvollisuutensa.

D Oy oli asiakirjoista saamiensa tietojen perusteella voinut todeta, että tuotteen valmistaja oli testannut sähköskootteria ja sen akustoa kattavasti. Näiden asiakirjojen perusteella skootterin akku on kestänyt ylilatauksen, murskauksen, pudotuksen ja tärinän aiheuttamat rasitukset vaurioitumatta merkittävästi tai syttymättä palamaan. Lisäksi D Oy oli koekäyttänyt skootteria, eikä koekäytössä mikään viitannut siihen, että skootterin, sen laturin tai akun turvallisuudessa olisi ollut puutteita.

D Oy ei ole rikkonut huolellisuusvelvoitettaan uuden laturimallin käyttöönottamiseen liittyen. Uusi laturimalli on otettu käyttöön sen vuoksi, että vanha laturi ei ollut kaikissa tapauksissa ladannut akkua täyteen. Uutta laturimallia ei ollut otettu käyttöön aiemman mallin liiallisen kuumentumisen vuoksi. Ennen uuden laturin käyttöönottoa D Oy oli tutkinut uuden laturin ominaisuudet ja laadun ja todennut sen alkuperäistä laturia laadukkaammaksi.

Laturin vaihtaminen toiseen ei ole kantajan väittämällä tavalla riski. Tavanomaista on, että laitteisiin ja kulkuneuvoihin tehdään uusia malleja ja että valmistaja vaihtaa niihin komponentteja oletetusti parempiin. Tämä ei tarkoita riskiä tai osoita maahantuojan huolimattomuutta.

Sähköskootteri akkuineen ja latureineen on saatettu markkinoille konedirektiivin kannalta yhtenä tuotteena. Sähköskootterin mukana toimitetut valmistajan konedirektiivin mukainen CE-merkintä ja EY-vaatimuksenmukaisuusvakuutus kattavat sähköskootterin, sen akun ja laturin.

Uusi, tuulettimella varustettu laturimalli ei ole poikennut käyttötavaltaan ja ominaisuuksiltaan vanhasta laturista siten, että D Oy:n olisi tullut antaa uusia ohjeita tai huomautuksia. Tuulettimella varustetun laturin valmistaja oli sama kuin aiemmalla laturilla ja sen mallinumero oli sama kuin aiemmin toimitetun laturin mallinumero oli ollut. Molemmissa laturimalleissa oli ollut vaadittava CE-merkintä. Kun sähköskoottereiden myyjä oli toimittanut uuden laturin varaosaksi viallisten latureiden tilalle, tuulettimen lisääminen latauslaitteeseen ei velvoita maahantuojaa vaatimaan myyjältä tai valmistajalta uutta CE-todistusta (EY-vaatimustenmukaisuusvakuutus) tai muitakaan asiakirjoja, eivätkä mahdolliset muutokset sähköskootteriin kuuluvan latauslaitteen rakenneosissa velvoita valmistajaa laatimaan erillistä CE-todistusta jokaiselle eri rakenneversiolle.

Vaikka skootterin akun suojapiiri (Battery Management System) ei kantajan väittämällä tavalla yksin kykenisi katkaisemaan latausta, tämä ei osoita D Oy:n toimineen huolimattomasti. Tätä kantajan väittämää puutetta akun suojapiirissä ei edes asiantuntija kykene havaitsemaan ilman nimenomaista tutkimusta.

Skootterin akkupaketti on rakennettu 18650-tyyppisistä pienistä sylinterimäisistä akkukennoista. Tämä on turvallisin akkukennogeometria. Todennäköisimmin akun kemia on nikkeli-mangaani-kobolttioksidi (NMC), jota käytetään myös useimmissa sähköautoissa. Sähköskootterissa käytetty akkutyyppi ei osoita D Oy:n toimineen huolimattomasti ja joka tapauksessa kennogeometrian ja kemian turvallisuusarviointi edellyttää sellaista asiantuntemusta, jota maahantuojalta ei voida edellyttää.

Skootterin rakenteissa olevat kantajan väittämät puutteellisuudet eivät osoita, että skootterin akustossa tai latausjärjestelmässä olisi vikoja tai puutteita. Kantajan väittämät havainnot akun kiinnitykseen liittyvistä puutteista johtuvat siitä, että skootterilla on ajettu sellaisissa olosuhteissa, joihin skootteria ei ole suunniteltu eikä tarkoitettu käytettäväksi.

D Oy toimi huolellisesti vetäessään skootterin pois markkinoilta siltä varalta, että siinä myöhemmin todettaisiin olevan palonvaaran aiheuttava vika tai puute. Ennen paloa ei ollut syytä takaisinvetoon.

Yleinen tietoisuus ongelmista Kiinasta tuoduissa samantyyppisissä sähkölaitteissa on merkityksetöntä tässä tapauksessa, koska D Oy on huolehtinut velvollisuuksistaan eikä ole ollut tietoinen, että sen maahantuomaan skootteriin tai sen vanhaan tai uuteen laturiin liittyisi paloturvallisuusriski.

Syy-yhteys

Väitetyn huolimattomuuden ja vahingon välillä ei ole syy-yhteyttä, koska skootteri ei ollut latauksessa eikä laturi pistorasiaan kytkettynä palon syttyessä.

Mikäli ilmenisi, että skootteri on ollut latauksessa palon syttyessä, skootterin käyttäjä on toiminut vastoin skootterin käyttöohjeita ja palo on syttynyt skootterin käyttäjän huolimattomuudesta. D Oy ei vastaa käyttäjän huolimattomuudesta syntyneestä vahingosta miltään osin ja vähintään D Oy:n korvausvelvollisuutta tulee alentaa puoleen käyttäjän oman myötävaikutuksen perusteella.

Vaikka osoitettaisiin skootterin aiheuttaneen tulipalon, ei tämä osoita D Oy:n toimineen huolimattomasti. Syttymisen on täytynyt tällöin johtua odottamattomasta viasta tai puutteesta, josta D Oy ei tiennyt eikä sen pitänytkään siitä tietää.

Vahingon määrä, L 20/2178 (käsitellään välituomion jälkeen)

B:n vaatimus on määrältään riidaton.

Vahingon määrä, L 20/2056 (käsitellään välituomion jälkeen)

Viivästyskorko

D Oy kiistää A:n viivästyskorkovaatimuksen. A ei ole D Oy:n pyynnöstäkään esittänyt rakennukselle aiheutuneiden vahinkojen laajuudesta ja maksamiensa korvauksen määrästä riittävää selvitystä. D Oy ei ole kyennyt saamansa vahingon määrää koskevan selvityksen perusteella kohtuudella todentamaan, miltä osin D Oy voisi olla vahingosta korvausvelvollinen.

Korvauksen määrä/A

D Oy on pyytänyt A:lta saada vahingoittuneen rakennuksen vahinkotarkastusraportit sekä korjaussuunnitelmat ja korjaustyöselosteet sen selvittämiseksi, mitä vahinkoa rakennukselle on tulipalossa aiheutunut ja miten vahingot on korjattu. Korjauskustannusten korkeasta määrästä johtuen korjaustyö on kustannusten rajoittamiseksi täytynyt kilpailuttaa.

Koska D Oy ei ole saanut pyytämäänsä selvitystä, D Oy kiistää A:n vaatimuksen myös määrältään. Vaikka A:n maksaman korvauksen määrä olisikin riidaton, se ei osoita, miltä osin D Oy voisi olla vahingosta korvausvelvollinen. D Oy:n korvausvelvollisuus rajoittuu välttämättömiin ja kohtuullisiin korjauskustannuksiin. D Oy:n korvausvelvollisuuden enimmäismäärä rajoittuu joka tapauksessa rakennuksen käypään arvoon. Koska D Oy ei ole saanut asiakirjoja, D Oy ei ole myöskään voinut arvioida korjaustyössä syntynyttä mahdollista tasonparannusta, rakennuksen arvonnousua tai käyttöiän pidennystä, jotka vähentäisivät D Oy:n korvausvelvollisuuden määrää. Vahingon määrään vaikuttaa myös se, kuinka kauan tulipalosta johtuneet välttämättömät korjaustyöt ovat kestäneet, sillä A:n toimittaman koosteen (K5) mukaan vakuutuskorvaus pitää sisällään myös vuokratulon menetyksen.

Kiinteistönomistaja on hakenut korjaustöiden tekemiseksi rakennuslupaa, sillä palokorjausten yhteydessä kiinteistöön on rakennettu uusi ilmanvaihtokonehuone ja ilmanvaihdon perusparannus palovaurioituneella alueella. Lisäksi rakennuksessa on tehty väliseinämuutoksia ja sisäpihan avokatos on muutettu osittain varastotilaksi.

Näistä muutoksista alkuperäiseen tasoon verrattuna on aiheutunut ylimääräisiä rakennuslupa- ja suunnittelukuluja sekä korjauskuluja, joista D Oy ei voi olla vastuussa. Lisäksi muutostyöt ovat todennäköisesti pidentäneet korjausaikaa ja kasvattaneet vuokratulon keskeytyksestä johtunutta vahinkoa, mistä D Oy ei ole korvausvelvollinen.

Vahingon määrää on lisännyt se, että savukaasut ovat päässeet leviämään palo-osastosta toiseen osastoivan rakenteen epätiiveyden takia. Tästä johtuva vahingon määrän kasvaminen ei ole D Oy:n vastuulla.

LUETTELO TODISTEISTA

Asiakirjatodistelu (perusteluissa KT)

Kantaja

L 20/2056 ia L 20/2178

K1 Palontutkintaraportti 30.8.2017/Q
K2 Tutkimuselostus 14.12.2017 nro M-S-06618-17, M Oy (yhteenvedossa KT K3)
K3 Tutkimusselostus 20.6.2018 nro M-S-02764-1 8, M Oy ja siihen liittyvä video (yhteenvedossa KT K2)
K4 Poliisin tutkintailmoitus
K5 Poliisin lausunto 10.10.2017
K6 Valokuvat kpl
K7 Valvontakameratallenteet, 2 videota, ja kuvakaappaus O Oy:n asiakirjasta
K8 Palontutkinnan lisäselvitys / Q
K9 N Oy:n tutkimusraportti 8.9.2022
K10/V7 Skootterin käyttöohjekirja
K11 Aamulehden uutinen 30.9.2017
K12 Muistio, R:n ja H:n selvitys vakuutustutkinnassa

Vastaaja

L 20/2056 ia L 20/2178

V1 Palonsyyntutkinnasta tehtyihin havaintoihin perustuva lausunto / S
V2 Yle Uutinen 31.7.2017 klo 11.14
V3 EU-vaatimuksenmukaisuusvakuutus 16.11.2016
V4 RoHS-todistus 9.1.2017
V5 Todistus CE-merkinnästä 16.11.2016
V6 Lausunto litiumioniakkujen ominaisuuksista ja Thermal Runaway-ilmiöstä / T
V7/K10 Skootterin käyttöohjekirja
V8 Onnettomuusseloste
V9-V11 Ei käytössä
V12 Sähköposti 15.2.2017 sähköskootterin myyjältä liitteineen (7 liitettä)
V13 Skootterin myyjän D Oy:lle toimittamat asiakirjat (7 liitettä)
V14 U:n lausunto 30.8.2023

Henkilötodistelu

Kantaja

L 20/2056 ia L 20/2178

1. Todistaja V, M Oy (ent. - - -) 2 h
2. Todistaja Q 1,5 h
3. Todistaja X, vakuutustutkija 1 h
4. Todistaja Y 1 h
5. Todistaja Z (poliisin tekninen tutkija) 30 min
6. Todistaja P 30 min
   Todistaja P on kuultu pääkäsittelyn ulkopuolella 24.10.2023
7. Todistaja H 30 min
8. Todistaja Å (myös vastaajan todistaja)

Vastaaja

L 20/2056 ia L 20/2178

9. Todistaja S 2 h
10. Todistaja T 1,5 h
11. Todistaja Ä 45 min
12. Todistaja Ö 30 min
8. Todistaja Å (O, myös kantajan todistaja) 30 min
13. Todistaja KM (J:n tutkija) 30 min
14. Todistaja IR (D) 30 min
15. Todistaja U

TODISTELUA EDELLYTTÄVÄT SEIKAT JA HENKILÖTODISTELUN JÄSENTÄMINEN

Laajemmat todistelua edellyttävät kokonaisuudet ovat

1. Tulipalon syttymissyy

• kanteen väite: "Thermal runaway" -ilmiö ja/tai akkujärjestelmän puutteet; syttymistä välittömästi edeltävällä latauksessa olemisella ei välttämätöntä vaikutusta, skootterin akkujärjestelmässä on joka tapauksessa akuutti syttymisriski sekä latauksen aikana että sen jälkeen
• vastaus: kyse ei sanotuista syistä, skootteri ei ole ollut latauksessa palon syttymishetkellä, palon syttymissyy on epäselvä ylipäätään; jos osoittautuu, että jossakin vaiheessa ollut latauksessa, niin Thermal runaway on silti erittäin epätodennäköinen syttymissyy ainakaan useiden tuntien kuluttua latauksen päättymisestä

• kanteen väite: D Oy:llä ollut tieto alkuperäisen laturin kuumentumisesta, ja että niitä sen vuoksi on vaihdettu uuteen, tuulettimella varustettuun malliin
• vastaus: tällaista tietoisuutta ei ole ollut, tuulettimen lisääminen ei ole johtunut kuumentumisongelmasta

3. vahinkojen määrä → käsitellään välituomion jälkeen

Asiakirjatodistelu ei edellytä erillistä jäsentelyä, vaan se voidaan ottaa joko asianosaisten ilmoittamassa järjestyksessä tai pääkäsittelyssä vielä erikseen sovittavassa järjestyksessä.

Tulipalon syttymissyystä esitetään henkilötodistelua seuraavasti jaoteltuna:

1.1 konkreettisina/välittöminä havaintoina tai tietoina tapahtumapaikalta (X, Z, Å, KM)

1.2 asiantuntijat ja Todistajat, jotka tarkempien todistusteemojensa mukaan ottavat kantaa palonsyyntutkintaan sekä akku/akkulaturijärjestelmään (V, Y, Q, S, T)

D Oy:n tietoisuus akku/akkulaturijärjestelmän mahdollisista ongelmista on oma todistelun kokonaisuutensa (P, H, Ä, Ö, IR)

Käräjäoikeus on asianosaisia kuultuaan ryhmitellyt henkilötodistelun liitteenä olevaan pääkäsittelyn käsittelysuunnitelmaan edellä olevan jaottelun mukaisesti ja sen mukaisessa järjestyksessä.

VÄLITUOMIO

Asianosaiset ovat pyytäneet välituomiota korvauksen perusteesta.

Käräjäoikeus antaa pyydetyn välituomion. Vahingonkorvauksen määrä jää käsiteltäväksi välituomion jälkeen, ja sitä koskeva valmistelu myös jatkuu silloin.

PÄÄKÄSITTELY

20.-21.3 ja 26.-27.3.2024 käsittelysuunnitelman (viimeisin versio 24.1.2024 nro 6) ja pöytäkirjan mukaisesti.

TUOMION PERUSTELUT

Kysymysten ratkaisujärjestys

Jutussa keskeinen tosiseikasto on tulipaloja sen syttymissyy, koska vahingonkorvausvaatimukset perustuvat palon aiheuttamiin seurauksiin. Näin ollen on ollut luontevaa, että keskeiseksi todistelukysymykseksi on jo ennen kanteen nostamista muodostunut se, mistä tulipalo on johtunut.

Toisaalta keskeisin ratkaistava kysymys koko jutun kannalta on D Oy:n vastuu tuotteen maahantuojana, mikä vastuu on ensisijaisesti perustettu kuluttajaturvallisuuslain 5 §:ään.

Kanteessa on vedottu siihen, että D Oy:llä on ollut korostunut huolellisuusvelvollisuus, ja sen tulisi vastuusta vapautuakseen osoittaa, että vahinko ei johdu sen vastuulla olevasta seikasta. Mikäli kanteen kohteena olisi D Oy:n menettely maahantuonnissa kokonaisuudessaan ennen tulipaloa, olisi luontevaa ratkaista ensin palonsyytä koskeva kysymys, minkä jälkeen tarkasteltaisiin sanottua menettelyä huolellisuusvelvoitteen näkökulmasta. Tällöin merkitystä olisi myös väitteellä korostuneesta huolellisuusvelvollisuudesta.

Kannetta ei kuitenkaan ole perustettu maahantuontimenettelyyn kokonaisuudessaan, vaan ainoastaan alkuperäisten latureiden vikaantumisen aiheuttamaan selvitysvelvollisuuteen. Tätä on kantajan asiamies vielä pääkäsittelyn asiaesittelyssä korostanut.

Tosiseikkatasolla vastuu on perustettu siihen riitaiseen näyttökysymykseen, oliko D Oy:n tietoon kesällä 2017 tullut, että alkuperäisten akkulaturien vikaantumisen syy oli niiden ylikuumentuminen. Kanteen perusteeksi esitetyt tosiseikat rajaavat tuomioistuimen tutkimisvallan. Edellä mainitusta tosiseikkayksilöinnistä johtuu ensinnäkin se, että väite korostuneen huolellisuusvelvoitteen aiheuttamasta todistustaakan kääntymisestä menettää käytännössä merkityksensä. Toisekseen rajauksella on se varsin keskeinen merkitys, ettei tulipalon syttymissyyllä ole enää merkitystä D Oy:n vastuun kannalta, mikäli väite D Oy:n kesällä 2017 olleesta tietoisuudesta ei tule toteen näytetyksi.

Näin ollen näyttökysymys väitetystä laturien vikaantumisen D Oy:lle tietoon tulemisen syystä on ratkaistava ensimmäiseksi.

Koska palon syttymissyy ja edellä mainittu D Oy:n tietoisuus ovat kuitenkin lähtökohtaisesti toisistaan riippumattomia näyttökysymyksiä, otetaan kumpaankin joka tapauksessa kantaa.

Näyttökysymysten ratkaisuista riippuu, voidaanko vastuun perusteisiin ottaa tarkemmin kantaa.

D Oy:n tietoisuus alkuperäisen akkulaturin vaihtamisen syistä

Kanteessa on väitetty, että alkuperäiset laturit kuumentuivat ja tämä oli niiden vaihdon syy, ja että D Oy oli tästä tietoinen. Vedotun vastuun kannalta ratkaiseva väite edellä mainituista on viimeisin eli D Oy:n tietoisuus. Kyseessä on väite tosiseikan olemassaolosta. Lähtökohta tällaisen väitteen todistustaakassa on se, että esittäjän on se näytettävä toteen. Väitteen kohteen on lähtökohtaisesti vaikeampi näyttää toteen sitä, ettei jotakin ole tapahtunut.

Joka tapauksessa molemmat osapuolet ovat esittäneet tästä seikasta henkilötodistelua.

Palaneen skootterin omistaja, todistaja P kertoi, että hänen alkuperäinen laturinsa lakkasi lataamasta ja hän sai uuden tilalle maahantuojalta.

Vastaavan skootterin yhtä aikaa P:n kanssa hankkinut todistaja H kertoi niin ikään, että alkuperäinen laturi lakkasi toimimasta, mutta että se myös kuumeni huomattavasti ladattaessa. H:n mukaan laturi kuumeni niin, että sitä hädin tuskin pystyi pitämään kädessä. H:n mukaan hän oli laturin vaihtoon liittyvässä puhelussa ilmoittanut huoltoon laturin kuumentuneen ja sieltä oli ilmoitettu muutamien laturien hajonneen.

Sekä P että H olivat hankkineet skootterinsa G Oy:Itä.

D Oy:n pienkoneista vastaavana vuodesta 2016 alkaen toiminut Ä kertoi, että ensimmäiset reklamaatiot alkoivat tulla alkukesästä 2017. Kaikissa oli kyse akun latautumisesta joko niin, että akku ei lataudu tai skootterin toimintasäde oli luvattua lyhyempi. Muita lataukseen liittyviä ongelmia kuten latureiden kuumentumista, ei tullut tietoon. Reklamaatioiden takia oltiin yhteydessä tehtaaseen, jolloin ilmeni, että alkuperäisissä latureissa oli ollut väärät tehotarrat, mistä johtuen akut eivät olleet latautuneet täyteen. Tehdas lähetti uudet laturit, joita D Oy:llä vielä tutkittiin avaamalla sekä vanha että uusi laturi ja vertaamalla komponentteja. Uusi todettiin mm. juotosten osalta paremmaksi.

Skoottereita jälleenmyyneen G Oy:n edustaja Ö kertoi yhtiön myyneen 20 skootteria. Hänen tietoonsa ei ollut ylipäätään tullut yhtään laturireklamaatiota eikä sellaisia löydy hänen mukaansa yhtiön tietojärjestelmästä, jonne ne normaalin menettelytavan mukaan merkittäisiin.

Käräjäoikeuden johtopäätökset ovat seuraavat.

Käräjäoikeus toteaa keskeistä olevan, millaista todistelua laturien vaihtomenettelyyn johtaneista syistä on esitetty. Mitään asiakirjatodistelua latureiden väitetystä kuumentumisesta ei ole esitetty. Ainoa kuumentumisesta kertonut henkilö on H. Hänen kertomuksestaan ei ilmene, että puhelussa huoltoon sieltä suunnata olisi kerrottu muiden laturien hajoamisen liittyneen kuumentumiseen. M Oy:n tutkimuksissakaan (KT K3) ei laturin pinnalta mitattu ohjekirjassa (KT K10A/7) kriittisenä mainittua 60 celsiusastetta korkeampia lämpötiloja. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan jo alle 60 celsiusasteen lämpö on niin korkea, että siitä seuraa H:n mainitsema tuntemus laturin kuumuudesta. Näin ollen pelkästään H:n kertomus siitä, että hän olisi kertonut laturinsa kuumentuneen, ei osoita, että D Oy:n tietoon olisi tullut laturin tai laturien rikkoutuneen kuumentumisen vuoksi.

P ei ole kertonut kuumentumisesta, vaan hänen mukaansa laturi vain lakkasi toimimasta, mikä sopii yhteen Ä:n kertomuksen kanssa. Ä:n kertomus puolestaan on yksiselitteinen siinä, ettei D Oy:n tietoon ollut tullut väitteitä latureiden kuumentumisesta.

Johtopäätös henkilötodistelusta on se, ettei se osoita D Oy:n vastaanottaneen väitteitä latureiden rikkoontumisesta kuumentumisesta johtuen.

Näin ollen on jäänyt näyttämättä, että D Oy:n tietoon olisi tullut edes väitteitä siitä, että alkuperäiset laturit kuumenevat poikkeuksellisesti, saati siitä, että D Oy:llä olisi ollut tieto laturien vikaantumisesta kuumentumisen vuoksi.

Kanne välituomiolla ratkaistavin osin tulee hylättäväksi tällä tosiseikkaperusteella. Käräjäoikeudella ei ole edellytyksiä enemmälti arvioida vastuun syntymisen muita edellytyksiä, koska näyttämättömiin tosiseikkoihin perustuvia johtopäätöksiä ei ole lupa tehdä tilanteessa, jossa lopputulos jo muulla perusteella on kanteen hylkääminen.

Palonsyy

Edellä lausutuin tavoin kysymys palonsyystä voidaan kuitenkin itsenäisenä näyttökysymyksenä ratkaista.

Skootterin sijainti ja palopaikka

Riidattomiin seikkoihin on kirjattu palon alkaneen siltä alueelta hallia, jossa skootteri on ollut. Riidatonta siten on, että skootteri on ollut hallissa palon syttyessä. Pelastushenkilöstö on nostanut skootterin rungon rakennuksen ulkoseinustalle (KT K6 Valokuvat palanut skootteri I ja II).

Skootterin omistajan P:n ja rakennuksessa yritystoimintaa harjoittaneen yhtiön edustajan Å:n kertomuksista on pääteltävissä, että P:n tuotua skootterin hallille, jäi se siihen paikkaan, missä se valokuvassa KT K1 kuva 2 etualalla olevan ajoneuvon etu- ja oikeasta sivuikkunasta näkyy (vihreä esine). Kyseinen kuva on käräjäoikeudelle esitetyn mukaan otettu perjantaina 28.7.2017 kello 15.03, eikä tätä ole riitautettu.

P:n mukaan skootteri jäi halliin paloa edeltäneenä keskiviikkona tai torstaina. Å:n mukaan P toi skootterin ja se jäi kyseiseen paikkaan paloa edeltäneenä perjantaina eli 28.7.2017.

Palon riidattomalta syttymisalueesta otetuista ja vedotuista valokuvista ainakin osa on otettu pian palon sammuttamisen jälkeen. Näitä kuvia ovat KT K1 kuvat 4 ja 5, KT K6 Valokuvat rakennuksen sisäkulma I ja II ja KT V1 kuvat 1-4, joissa on kysymys osittain samoista kuvista. Palon syytä tutkineista todistajista paikalla välittömästi sammuttamisen jälkeen on ollut ainoastaan poliisin rikostekninen tutkija Z.

Z:n mukaan KT K1 kuvassa 4 ympyröidyllä alueella oli ollut todella voimakas lämmönlähde. Kuvissa näkyvä auto oli saanut hänen mukaansa ulkoapäin lämpöä. Sähköpalontutkintaa tehnyt ja kohteessa 15.8.2017 käynyt Q on kertonut käytännössä samoin. Q:n mukaan skootterin renkaan jäänteet olivat oletetulla palon syttymisalueella.

Käräjäoikeuden johtopäätös edellä mainitusta todistelusta on se, että tulipalo on ollut voimakkaimmillaan siinä kohtaa, jossa skootteri on ollut ennen paloa.

Skootteri vai muu syy palon aiheuttajana?

Tämän jälkeen on selvitettävänä, onko palon aiheuttanut tavalla tai toisella skootteri, vai onko palo aiheutunut jostakin muusta syystä polttaen muun ohella skootterin.

Ainoa tulipalon syttymiseen ja palamiseen välittömästi liittyvä todiste on valvontakameratallenne KT K7, jonka kuvausalueella ylhäällä hieman keskeltä vasemmalla näkyvät välähdykset tulevat riidattomasti siltä alueelta, jolla skootteri sijaitsi ja jossa palo on ollut voimakkaimmillaan. Vastaaja ei ole riitauttanut sitä, etteivätkö välähdykset sovi ajallisesti tulipalon arvioituun alkamishetkeen riippumatta tallenteella näkyvästä kellonajasta. Tallenne on heikkolaatuinen, mutta siitä on sanottujen välähdysten jälkeen havaittavissa mm. - - -tiellä kulkeva raskas ajoneuvo, joka ei vaikuta saavan aikaan vastaavaa valoilmiötä.

Käräjäoikeuden johtopäätös on se, että tulipalon sytyttänyt syy on aiheuttanut tallenteelta näkyvät välähdykset.

Skootterimallin tutkimuksessa on laboratorio-olosuhteissa aiheutettu kyseisenlaisen litiumioniakun ylilataamisesta johtuva akun räjähdys (KT K3, todistaja TMK). Kokeesta tehty videotallenne on esitetty todisteena (KT K3 liite). Tallenteelta ilmenee vastaavantyyppistä aaltoilevaa/sykäysmäistä valoilmiötä kuin valvontakameran tallenteelta. Tallenteelta näkyvä ilmiö aiheutuu, kun akun sisältämät yhteensä 80 erillistä kennoa yksi kerrallaan räjähtävät. Kyseisiä kennoja näkyy valokuvissa (KT K6 Valokuvat räjähtänyt akku I, III ja IV).

Käräjäoikeuden johtopäätös on se, että valvontakameran tallenteelta ilmenevät välähdykset sopivat skootterimallin akun räjähtämisen aiheuttamiksi.

Jos välähdykset johtuvat akun räjähtämisestä, on kantaa otettava siihen, kuinka todennäköistä akun räjähtäminen olisi ollut. Todistelussa (erityisesti KT V6, T, myös TMK ) on käynyt selväksi, että kantajan vetoama thermal runaway - ilmiö on kuvattu asianmukaisesti kanteessa yhteenvedon sivulla 4 sen viidennessä kappaleessa. Todistelussa on melko paljonkin keskitytty siihen, kuinka pitkän ajan kuluttua akun lataamisen loppumisesta akun räjähtämisessä aina kyseessä oleva thermal runaway -ilmiö voi tapahtua. M Oy on laboratorio-olosuhteissa päätynyt siihen, että aika voi olla yli 16 tuntia (KT K3, TMK). Sähkökemiaan ja myös akkuteknologiaan ilmeisen hyvin perehtynyt vastaajan todistaja T on puolestaan kertonut ja lausunnossaan arvioinut (KT V6), ettei aika muissa kuin laboratorio-olosuhteissa voisi olla läheskään noin pitkä. T on kuitenkin ilmoittanut kantanaan, että mikäli kysymyksenasettelu olisi ollut se, että skootteri on ollut latauksessa palon alkamishetkellä tai tuntia sitä ennen, olisi hän pitänyt sitä 99 % varmuudella syynä paloon.

P on kertonut, että skootteri jäi kohteeseen sen vuoksi, että virta loppui. Hän ei ollut varma, oliko laite jäänyt lataukseen. Laturi oli kuitenkin ollut skootterin mukana. Å on niin ikään kertonut, että skootterista oli akku loppu. Å:n mukaan P laittoi skootterin lataukseen perjantaina 28.7.2017 ja se myös jäi lataukseen, kun Å poistui railoihin. P:n mukaan liike ei lauantaina ollut auki eikä skootteria kukaan ole sen vuoksi käynyt poistamassa latauksesta. P ja Å ovat kertoneet eri tavoin ajankohdasta, jolloin skootteri tuotiin halliin. Å on kuitenkin kertonut sen tuodun perjantaina sekä KM:lle 28.1.2018 että X:lle 12.2.2020 kyseisten vakuutustutkijoiden selvittäessä asiaa. KM:lle Å oli kertonut olettaneensa, että skootteri jäi lataukseen. X:lle hän on puolestaan kertonut, että skootteri jäi lataukseen. KM kertoi asiasta muistinsa varassa, koska ei päässyt enää käsiksi asiasta laatimaansa muistioon, kun taas X:n muistio on esitetty todisteena (KT K12).

Vastaajan mukaan skootterin latauksessa olemista vastaan puhuu palopaikalta löytyneen jatkojohdon ja piirilevyn tutkimus. Jatkojohdon pistorasiasta on löydetty johonkin sähkölaitteeseen kuuluvat pistotulpat (KT K8, Q). Q:n mukaan tulpat sopivat skootterin akun, mutta eivät Defa-laturin pistotulpiksi, kun taas todistaja S:n mukaan tulpat saattavat yhtä hyvin olla Defa-laturin tulpat. Paloalueelta on löytynyt piirilevy, joka on riidattomasti kuulunut Defa-laturiin, mutta ei jälkeäkään skootterin laturista. Tutkimuksissa on lisäksi riidattomasti selvinnyt, ettei skootteria ole voinut ladata Defa-laturilla. Kun vain yhdet, myös Defa-laturiin kuuluvaksi sopivat pistotulpat sekä vain Defa-laturin osa on löytynyt, osoittaisi tämä, ettei skootteri ole voinut olla latauksessa.

Kuitenkin P:n mukaan laturi on kulkenut skootterin mukana, ja Å:n mukaan skootteri on myös laitettu lataukseen. Skootterin jäänteet oli pelastushenkilöstö siirtänyt ulos ennen paikkatutkinnan alkamista. Palo on skootterin kohdalla ollut Z:n mukaan voimakas. Näiden seikkojen vuoksi käräjäoikeus ei pidä jatkojohtoon ja Defa-laturin piirilevyyn liittyviä löydöksiä ja tutkimuksia sellaisina, että ne kumoaisivat Å:n kertomuksen siitä, että skootteri oli jäänyt lataukseen viikonlopun yli.

Käräjäoikeus pitää Å:n kertomusta johdonmukaisena ja riittävän luotettavana sen johtopäätöksen tekemiseen, että skootteri on tuotu halliin perjantaina 28.7.2017, jossa se on laitettu ja jätetty lataukseen viikonlopun yli.

Skootterin akku/laturijärjestelmän tutkimuksissa on voitu osoittaa, että akussa ei ole sellaista suojapiiriä, joka valvoisi latausta ja katkaisisi sen ylilatauksen välttämiseksi (KT K3, TMK). Ylilatauksen valvonta on yksinomaan laturin varassa. Testeissä skootterimallin testatut laturit katkaisivat latauksen riittävän ajoissa. Kuitenkin edellä mainitussa ylilatauskokeessa havaittiin, että mikäli tällaista katkaisua ei tapahdu, akku ylilatautuu ja lopulta räjähtää. Myös yksittäisen tai yksittäisten kennojen vikaantumisesta johtuva kennon ylilatautuminen voi aiheuttaa reaktion, koska akussa ei ole suojapiiriä, joka valvoisi yksittäisten kennojen latautumista, eikä laturi "tiedä” yksittäisen kennon varaustasoa, ainoastaan koko akkupaketin.

Käräjäoikeus pitää edellä selostetun todistelun ja siitä tehtyjen johtopäätösten perusteella ilmeisenä ja näytettynä, että tulipalo on saanut alkunsa latauksessa olleen skootterin akun tai sen yksittäisten kennojen ylilatautumisen aiheuttamasta akun räjähtämisestä.

Kyseiseen johtopäätökseen johtaneet todisteet, tärkeimpinä niistä sekä valvontakameran että räjähdyskokeen tallenteet, ovat niin painavia, että muut varteenotettavat palonsyyt tulevat riittävässä määrin poissuljetuiksi. Tähän nähden vastaajan tätä koskevalla todistelulla (KT V1, S) ei ole asiassa ratkaisevaa merkitystä.

Miksi skootterin akku räjähti?

M Oy:n kokeessa akku räjähti 4,5 tuntia sen jälkeen, kun täyteen ladatun akun ylilataaminen oli alkanut. Nyt latauksen on näytetty alkaneen perjantaina 28.7.2017 iltapäivällä ja tulipalo on syttynyt vasta maanantaina 31.7.2017 noin kello 4. Lataus on näin ollen kestänyt vähintään 60 tuntia, kun käyttöohjekirjan mukainen latausaika on 5-7 tuntia akun varauksesta riippuen (KT K10/V7 osa 3 kohta 5). Täyden akun lataaminen olisi tällä perusteella arvioituna jatkunut vähintään noin 50 tuntia. Tästä voitaisiin vetää se johtopäätös, että laturi on jossakin vaiheessa latausta vioittunut siten, ettei se ole enää tunnistanut ylilatautumista ja katkaissut latausta.

Kyse ei ole kuitenkaan ollut laboratorio-olosuhteissa tapahtuneesta lataamisesta eikä tarkkoja tietoja akun täydeksi latautumisen hetkestä tai muistakaan latauksen yksityiskohdista ole esitetty tai edes esitettävissä. Näin ollen käräjäoikeuden johtopäätös palon syttymissyystä on se, että sen on aiheuttanut akun lataaminen laturilla, joka on vikaantunut joko ennen lataamista tai sen aikana. Tällainen vika saattaisi olla esimerkiksi laturissa olevan säädinkomponentin, optoisolaattorin vioittuminen (KT K3, TMK), joskaan vastaajan todistaja S ei pitänyt optoisolaattorin vikaantumisen todennäköisenä seurauksena ylilatausta, vaan latauksen loppumista. Optoisolaattori saattaisi todistelun mukaan vioittua esimerkiksi kuumentumisen vuoksi (KT K3, TMK).

Mahdollinen käyttöohjeen vastainen menettely

D Oy:n vastuu asiassa sulkeutuu aiemmin ratkaistun näyttö kysymyksen perusteella pois. Käräjäoikeus ei tämän vuoksi enemmälti arvioi vastauksessa vedotun mahdollisen käyttöohjeen vastaista menettelyä, koska sillä ei ole merkitystä johtopäätökseen palon teknisestä syttymissyystä, joksi on katsottu vikaantuneen laturin aiheuttama akkupaketin ylilatautuminen ja siitä johtunut räjähdys.

Yhteenveto ja lopputulos

Palonsyy on ollut vikaantuneesta laturista johtunut akun ylilatautuminen ja siitä aiheutunut akun räjähdys.

Kanteessa vastuun perusteeksi väitettyä D Oy:n tietoisuutta alkuperäisen laturin vikaantumisen syystä eli kuumentumista ei ole näytetty toteen, minkä vuoksi välituomiolla ratkaistava osa kanteesta hylätään.

Oikeudenkäyntikulut

Kantajat häviävät asian ja ovat sen vuoksi velvollisia oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 § nojalla korvaamaan D Oy:n oikeudenkäyntikulut, joiden määrää ne eivät ole kiistäneet.

Käräjäoikeuden ratkaisu ja muutoksenhaku

Käräjäoikeus on yksimielisesti ratkaissut asian tuomiolauselmalta ilmenevin tavoin.

Välituomioon annetaan muutoksenhakuohjaus, koska asian käsittely muilta osin välituomion antamisen johdosta on tarpeetonta.

Tuomiolauselma

Kanteiden hylkääminen

Kanteet L 20/2056 ja L 20/2178 hylätään.

Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus

Vakuutusyhtiö A velvoitetaan suorittamaan D Oy:lle korvauksena oikeudenkäyntikäyntikuluista 88.618 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 16.5.2024 lukien.

Vakuutusyhtiö B ja Vakuutusyhtiö C velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan D Oy:lle korvauksena oikeudenkäyntikäyntikuluista 25.140,67 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 16.5.2024 lukien.

Asian ovat käräjäoikeudessa ratkaisseet käräjätuomarit Mikko Jaatinen ja Kaisa Korhonen sekä käräjänotaari Nuutti Berglund.

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

Pääkäsittely

Hovioikeus on 11.-12. ja 17.-18.12.2024 toimittanut asiassa pääkäsittelyn, josta on laadittu erillinen pöytäkirja.

Valitus

Vaatimukset

Vakuutusyhtiö A, Vakuutusyhtiö B ja Vakuutusyhtiö C (jäljempänä valittajat tai vakuutusyhtiöt) ovat vaatineet, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja niiden käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevä kanne hyväksytään ja että valittajat vapautetaan velvollisuudesta korvata D Oy:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta. Lisäksi valittajat ovat vaatineet, että asia palautetaan vahingonkorvauksen määrän osalta käräjäoikeuteen käsiteltäväksi. Valittajat ovat vielä vaatineet, että D Oy velvoitetaan korvaamaan Vakuutusyhtiö A:n oikeudenkäyntikulut arvonlisäveroineen käräjäoikeudesta 75.670,44 eurolla ja hovioikeudesta 30.304,56 eurolla, molemmat määrät laillisine viivästyskorkoineen, ja Vakuutusyhtiö C:n ja Vakuutusyhtiö B:n yhteiset oikeudenkäyntikulut arvonlisäveroineen käräjäoikeudesta 21.467,48 eurolla ja hovioikeudesta 8.597,31 eurolla, molemmat määrät laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

Käräjäoikeus on tehnyt oikean johtopäätöksen siitä, että tulipalo oli saanut alkunsa rakennuksessa säilytyksessä olleesta skootterista ja tarkemmin skootterin akun tai sen yksittäisten kennojen ylilatautumisen aiheuttamasta akun räjähtämisestä. Käräjäoikeuden tuomio on virheellinen siltä osin kuin siinä on katsottu, ettei skootterin maahantuoneen yrityksen eli D Oy:n toiminta ole ollut huolimatonta.

D Oy:n tietoon oli tullut muun muassa H:n ilmoituksella hänen palauttaessaan alkuperäisen laturin ja ilmoittaessaan tässä yhteydessä laturin kuumentuneen voimakkaasti, että skoottereiden alkuperäiset laturit kuumenevat poikkeuksellisesti. H:lle oli ilmoitettu muistakin viallisista latureista. Näin ollen on jopa todennäköistä, että ainakin useissa D Oy:lle palautetuissa alkuperäisissä latureissa vikaantumisen syy oli ollut kuumentuminen. Vaihtolatureihin oli asennettu kuumentumista ehkäisevä tuuletin ja myös tämän perusteella D Oy:n tietoon oli täytynyt tulla, että alkuperäisten latureiden jäähdytyksessä oli ollut ongelmia. Käräjäoikeus on virheellisesti sivuuttanut todistelussa ilmi tulleen seikan, että D Oy:n omat asiantuntijat olivat selvittäneet vaihtolaturin ominaisuuksia avaamalla ja tutkimalla vaihtolaturin ennen sen liikkeelle laskemista. Tästä oli laadittu erillinen raportti, jossa on vertailtu alkuperäisten sekä vaihdossa tulleiden laturien teknisiä ja laadullisia ominaisuuksia. Käräjäoikeus on myös virheellisesti sivuuttanut todistelusta ilmi tulleen seikan, että D Oy oli vielä erikseen sähköpostitse tiedustellut Turvallisuus- ja kemikaalivirastolta (Tukes), voiko vaihtolaturin sen turvallisuuden puolesta saattaa markkinoille. D Oy:llä oli siten ollut tieto alkuperäisten laturien vikaantumisesta kuumentumisen vuoksi.

Vaihtolatureihin asennettavan tuulettimen vuoksi ja sen vuoksi, että vaihtolaturit olivat poikenneet teknisesti ja ulkonäöllisesti selvästi alkuperäisistä latureista, D Oy:llä on ollut velvollisuus selvittää ja siten varmistautua siitä, estääkö tuuletin tosiasiassa vaihtolaturien liiallisen kuumentumisen. D Oy ei ole voinut vapautua tästä velvollisuudesta yksin sillä perusteella, että molemmissa latureissa on ollut sama mallinumero ja niitä on siten muodollisesti koskenut samat vaatimuksenmukaisuusasiakirjat. D Oy on tavaran maahantuojana tullut joka tapauksessa noudattaa kuluttajaturvallisuuslain 5 §:n mukaista huolellisuusvelvollisuutta riippumatta siitä, kuinka laajasti sen tietoon on tullut alkuperäisten laturien vikaantumisen todellinen syy. D Oy on laiminlyödessään selvitysvelvollisuuden rikkonut sille kuluttajaturvallisuuslaissa säädettyä huolellisuusvelvollisuutta ja se on näin ollen vahingonkorvauslain mukaisen yleisen tuottamusvastuun perusteella velvollinen korvaamaan skootterin viallisesta akkulaturijärjestelmästä aiheutuneen vahingon.

Ottaen huomion, että alkuperäiset laturit oli vaihdettu, D Oy:llä on ollut korostunut velvollisuus varmistautua siitä, ettei vaihtolatureista aiheudu vaaraa kenenkään terveydelle tai omaisuudelle ja näin ollen D Oy:n tulee vastuusta vapautuakseen osoittaa, että se on maahantuojana menetellyt kuluttajaturvallisuuslain 5 §:n mukaisesti. D Oy olisi huolellisesti toimiessaan voinut kirjata muun muassa vaihdettujen latureiden määrän tai vaihtojen ajankohdat yksityiskohtaisesti ja näin osoittaa, ettei sillä ole ollut perusteltua syytä epäillä latureiden kuumentuneen poikkeuksellisesti, mutta tällaista D Oy ei ole pystynyt osoittamaan.

Vastaus

Vaatimukset

D Oy on vaatinut, että valitus hylätään ja valittajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan D Oy:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta 38.527,15 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

Palon syttymissyy

Käräjäoikeus on tehnyt asiassa esitetyn näytön perusteella virheellisen arvion palon syttymissyystä. Tulipalon ei ole osoitettu syttyneen sähköskootterista. Palolle on vaihtoehtoisia syttymissyitä ja niiden osuutta ei ole asianmukaisesti poissuljettu.

Skootterin sijainti ja palopaikka

Rikosteknisen tutkijan Z:n arvio siitä, missä on ollut voimakas lämmönlähde, ja valvontakameratallenteelta näkyvät välähdykset eivät todenna palon syttymissyytä luotettavasti. Z oli tullut paikalle vasta paloa seuraavana aamuna, jolloin pelastuslaitos oli jo muun muassa siirtänyt skootterin rungon rakennuksen ulkopuolelle. Z:n havainnot eivät siten ole perustuneet siihen, mikä on ollut esineiden sijainti ennen paloa. Lisäksi samalla alueella, jossa oli ollut voimakas lämmönlähde, oli ollut myös muita esineitä, kuten autojen lataamiseen liittyvä akkukärry akkuineen sekä Defa-merkkinen akkulaturi, jonka jäänteet löytyivät palojätteen seasta. Ja joka tapauksessa, vaikka voimakkain lämmönlähde olisi ollut skootterin kohdalla tai lähellä sitä, skootteri on palanut tulipalon yhteydessä ja on myös mahdollista, että voimakkain lämpö on syntynyt skootterin palamisesta, eikä tämä osoita, että tulipalo olisi syttynyt skootterista.

Valvontakamerat eivät ole kuvanneet sitä aluetta, jossa skootteri oli sijainnut, joten välähdysten alkuperästä ei voida tehdä sitä johtopäätöstä, että välähdykset olisivat johtuneet skootterin akkukennojen räjähdyksestä. Mikäli hovioikeus katsoo kuten käräjäoikeus, että välähdykset ovat johtuneet skootterin akkukennojen räjähdyksestä, ei tämä kuitenkaan osoita sitä, että tulipalo olisi syttynyt skootterin akun räjähtämisestä. Asiassa kuullut asiantuntijatodistajat ja todistaja Q ovat kaikki yhteneväisesti katsoneet, että litiumakku väistämättä räjähtää, kun siihen kohdistuu ulkoisesti riittävä kuumuus. Näin ollen, vaikka skootterin akun akkukennot olisivat räjähtäneet ja aiheuttaneet videotallenteella näkyvät välähdykset, ei tämäkään osoita, että tulipalo olisi syttynyt skootterista.

Skootterin lataaminen palon syttymishetkellä

Käräjäoikeus on tehnyt virheellisen johtopäätöksen, että skootteri oli laitettu lataukseen 28.7.2017. Käräjäoikeus päätyi tähän pelkästään todistaja Å:n kertomuksen perusteella, jota ei ole pidettävä luotettavana Å:n ensimmäisen kertomuksen perustuessa vain hänen oletukseensa skootterin lataukseen jäämisestä. Muu asiassa esitetty ei ole tukenut sitä, että skootteri olisi ollut latauksessa palon syttymishetkellä. Käräjäoikeudessa on myös tullut ilmi, että skootterin latausjohto oli ollut vain noin puolitoista metriä pitkä ja kohta, jossa käräjäoikeus on arvioinut skootterin sijainneen, oli ollut kauempana kuin puolentoista metrin päässä seinästä. Skootterin lataukseen laittamiseen olisi siten tarvittu jatkojohto. Todistaja Q:n tekemässä palonsyyn tutkinnassa paloalueelta oli löytynyt yksi jatkojohto, johon oli ollut kytkettynä vain Defa-laturi ja tutkimuksessa ei ole selvinnyt, oliko jatkojohto ollut edes kytkettynä seinässä olevaan pistorasiaan palon syttyessä. Asiassa ei ole otettu myöskään huomioon sitä, että paikalta, jossa skootterin oletettiin olleen palon syttymishetkellä, ei ole löytynyt yhtään skootterin laturin osaa tai komponenttia vaan ainoastaan Defa-laturiin kuuluva piirilevy. Skootterin laturi ei ollut siten ollut palopaikalla, eikä skootteria ollut palon syttymisen aikaan ladattu ainakaan sen omalla laturilla.

Skootterin akun ylikuumeneminen

Käräjäoikeus on arvioinut asiassa esitettyä näyttöä väärin skootterin akun ominaisuuksien ja ylikuumenemisen osalta ja tehnyt siitä virheelliset johtopäätökset. Asiassa ei ole huomioitu lainkaan M Oy:n tutkimuksessa ilmi tullutta seikkaa, jonka mukaan sähköskootterin akun suojapiiri toimii oikein, kun akkua ladataan skootterin omalla laturilla. M Oy:n tekemissä tutkimuksissa vaarallinen latausjännite oli saavutettu ainoastaan aiheuttamalla keinotekoisesti epäbalanssia akkukennoihin ja käyttämällä lataamiseen huomattavaa ylijännitettä ylimääräisen virtalähteen avulla. Tätä testiä ei siis ollut tehty skootterin omalla akkulaturilla. Skootterin omalla latauslaitteella akkua ei ollut mahdollista yliladata. M Oy:n tutkimuksissa todettiin myös, että sähköskootterin akussa akkukennojen balansointi toimi, eli mikäli tällainen epäbalanssi jostain syystä syntyisi, se korjaantuu. Asiassa ei ole myöskään huomioitu todistelusta ilmi tullutta seikkaa, jonka mukaan parhaimmissakaan akuissa ei ole kennokohtaista suojapiiriä, joka tunnistaisi yksittäisen kennon ylilatauksen.

M Oy:n tutkimuksissa laturien pinnasta kotelo suljettuna mitatut alkuperäisten latureiden ja tuulettimella varustetuiden latureiden lämpötilat eivät ole olleet vaarallisia, eivätkä ne ole aiheuttaneet laturin vaurioitumisriskiä. Myös mitatut pistelämpötilat ovat olleet tyypillisiä tällaisille laitteille. Sähköskootterin laturin ohjekirjankin mukaan laturin kuumeneminen on täysin normaalia. Palopaikalta löytyneen Defa-merkkisen ylläpitolaturin lämpötilat nousevat akkua ladattaessa sen sijaan korkeammiksi kuin skootterin akkulaturin lämpötilat. Asiassa ei ole osoitettu, että autoliikkeessä olleen skootterin laturin optoisolaattori olisi vaurioitunut ja että sen vuoksi ylilataus olisi ollut mahdollista. Optoisolaattori ei vaurioidu, vaikka laturi kuumentuu akkua ladattaessa vaan sen käyttöikä korkeintaan lyhenee. Todistaja TMK on kertonut, että M Oy:lle oli toimitettu noin 30 skootteria tutkittaviksi, eikä missään niissä ollut todettu tapahtuneen laturin ylikuumenemista. Tämä osoittaa, että ylikuumeneminen ei ole voinut olla skootterin laturin vikaantumisen syy kuten käräjäoikeus on tuomiossaan katsonut.

Valittajien teoria optoisolaattorin vaurioitumisesta tulipalon syttymissyynä perustuu M Oy:n tutkimukseen, jossa on tutkittu skootterin alkuperäistä laturia. Alkuperäisen laturin ei kuitenkaan ole edes väitetty aiheuttaneen tulipaloa, koska skootterin omistajalle oli valittajien mukaan toimitettu uudenmallinen tuulettimella varustettu laturi, joka oli toiminut moitteettomasti.

Mikäli hovioikeus katsoo kuten käräjäoikeus, että tulipalo on saanut alkunsa rakennuksessa säilytyksessä olleesta skootterista ja tarkemmin skootterin akun tai sen yksittäisten kennojen ylilatautumisen aiheuttamasta akun räjähtämisestä, on kyse joka tapauksessa ollut sellaisesta ennalta arvaamattomasta viasta, josta D Oy ei ollut tiennyt eikä sen ollut täytynytkään tietää. Ja mikäli asiassa vielä ilmenee, että skootterin käyttäjä oli toiminut tilanteessa vastoin skootterin käyttöohjeita ja palo oli syttynyt skootterin käyttäjän huolimattomuudesta, ei D Oy ole miltään osin vastuussa skootterin käyttäjän huolimattomuudesta syntyneestä vahingosta tai vähintään D Oy:n korvausvelvollisuutta tulisi tässä tilanteessa alentaa puoleen skootterin käyttäjän oman myötävaikutuksen perusteella.

Väitetty huolimattomuus

Käräjäoikeus on aivan oikein todennut, ettei D Oy:n tietoon ole tullut väitteitä siitä, että alkuperäiset laturit kuumenevat poikkeuksellisesti, saati siitä, että laturit rikkoontuvat kuumentumisen vuoksi.

D Oy:llä ei ole siten ollut mitään syytä selvittää ja varmistautua siitä, estääkö vaihtolatureihin asennettu tuuletin tosiasiassa niiden liiallisen kuumentumisen siten, ettei siitä aiheudu vaaraa kenenkään terveydelle tai omaisuudelle. D Oy ei ole menetellyt asiassa tuottamuksellisesti.

Alkuperäisten laturien vaihtamisen syy ei ollut ensinnäkään ollut niiden kuumeneminen vaan se, etteivät ne olleet toimineet. Joka tapauksessa D Oy:n tietoisuus alkuperäisten laturien kuumenemisesta ei osoittaisi D Oy:n toimineen huolimattomasti, koska skootterin ohjekirjankin mukaan laturien pintalämpötilan nousu ladattaessa on normaalia, kun laturin pintalämpötila pysyy alle 60 celsiusasteen. Se, että valmistaja on lisännyt uusiin latureihin tuulettimen, ei myöskään osoita, että alkuperäisten latureiden jäähdytyksessä olisi ollut ongelmaa tai että D Oy:lle olisi syntynyt velvollisuus tehdä selvityksiä ja tutkimuksia latureiden turvallisuudesta. D Oy:n valmistajalta saamiensa asiakirjojenkin perusteella tuote oli ollut turvallinen. Laturit ovat olleet saman valmistajan valmistamat, ja niissä on ollut sama valmistenumero. Kaikki tekniset arvot ovat olleet molemmissa latureissa samat, eikä niiden käyttötapa ole poikennut toisistaan. Tästä huolimatta D Oy oli tehnyt uudenmalliselle laturille tutkimuksia ja koekäyttänyt sitä ja uudenmallisen laturin oli todettu toimivan moitteettomasti.

D Oy on maahantuojana täyttänyt kaikki velvollisuutensa ja toiminut huolellisesti. D Oy ei ole rikkonut kuluttajaturvallisuuslain 5 §:n mukaista huolellisuusvelvollisuutta uuden laturimallin käyttöönottamiseen liittyen. Maahantuojan vastuu ei kuulu ns. korostuneen huolellisuusvelvollisuuden piiriin, vaan näyttötaakka D Oy:n huolimattomuudesta on valittajilla.

Riidattomat seikat

Käräjäoikeuden tuomion sivuilla 1-2 riidattomiksi todettujen seikkojen lisäksi riidattomia ovat seuraavat seikat.

- Ennen tulipaloa alkuperäisen laturin vikaantumisen vuoksi G Oy on toimittanut P:lle tuulettimella varustetun vaihtolaturin.

- Vaihtolaturi on muutoksen vuoksi jäähdytystavaltaan poikennut teknisesti ja ulkonäöltään alkuperäisestä laturista siten, että vaihtolaturin kotelossa on tuuletin, jota ei alkuperäisen laturin kotelossa ollut.

Riitaisia seikkoja / kysymyksiä

- Onko sähköskootteri laitettu lataukseen perjantaina 28.7.2017 ja onko se ollut latauksessa palon syttymishetkellä? Mikäli sähköskootteri on laitettu lataukseen 28.7.2017, onko sähköskootterin lataamisessa noudatettu sen käyttöohjeita?

- Onko palon syttymissyynä ollut skootterin akun tai sen yksittäisten kennojen ylilatautuminen eli ”thermal runaway” -ilmiö ja räjähtäminen vai joku muu syy?

- Onko vaihtolaturi soveltunut suunniteltuun sähköskootterin lataukseen ja kuinka D Oy on järjestänyt vaihtolaturin turvallisuudesta varmistautumisen? Ovatko alkuperäisten laturien reklamaatiot loppukeväästä 2017 antaneet D Oy:lle aihetta olettaa, että latureihin liittyy paloturvallisuusriski ja onko D Oy ryhtynyt tarvittaviin toimenpiteisiin vahingon estämiseksi?

- Onko D Oy huolimattomuudellaan aiheuttanut tulipalon ja siten myös siitä syntyneet vahingot (syy-yhteys)? Onko alkuperäisen laturin vikaantumisen syy ollut kuumentuminen ja onko D Oy ollut tästä tietoinen, onko D Oy:llä ollut asiakirjoista huolimatta syy epäillä vaihtolaturin turvallisuudessa olevan puutteita ja velvollisuus selvittää lisäksi muilla keinoin vaihtolaturin turvallisuutta?

- Todistustaakan jako väitetyn D Oy:n huolimattomuuden osalta.

- Korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrä hovioikeudessa.

Todistelu

Hovioikeudessa on esitetty sama kirjallinen todistelu kuin käräjäoikeudessa lukuun ottamatta palontutkinnan lisäselvitystä / Q (K8) ja RoHS todistusta 9.1.2017 (V4). Hovioikeudessa on otettu vastaan myös sama henkilötodistelu kuin käräjäoikeudessa. Todistaja Å on kuultu pääkäsittelyn ulkopuolella 11.12.2024 ennen pääkäsittelyn aloittamista.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa

Hovioikeudessa on kysymys siitä, mistä tulipalo on saanut alkunsa eli sähköskootterista vai jostakin muusta syystä ja mikäli tulipalon katsotaan syttyneen D Oy:n maahantuomasta sähköskootterista, onko D Oy käräjäoikeuden tuomioon kirjatussa kanteessa väitetyllä tavalla (s. 3-7) laiminlyönyt kuluttajaturvallisuuslain 5 §:n mukaisen huolellisuusvelvoitteensa varmistautua riittävällä tavalla Kiinasta maahantuomansa tuotteen eli sähköskootterin, sen koko latausjärjestelmän ja erityisesti vaihtolaturin turvallisuudesta ja onko D Oy siten vastuussa tulipalon aiheuttamista vahingoista.

Asiassa ei siten ole käräjäoikeuden toteamalla tavalla (tuomion s. 17) kysymys ainoastaan siitä, oliko D Oy tullut tietoiseksi alkuperäisten latureiden ylikuumenemisesta ja oliko D Oy tämän jälkeen latureiden ylikuumenemisesta tietoisena laiminlyönyt varmistautua riittävästi vaihtolaturin turvallisuudesta eli toiminut huolimattomasti laskiessaan liikkeelle vaihtolaturit. D Oy:n vastuun perusteen osalta on ratkaistava myös kysymys siitä, onko kyse ns. korostuneeseen huolellisuusvelvollisuuteen perustuvasta vastuusta vai vahingonkorvauslain mukaisesta tuottamusvastuusta, kuten myös todistustaakan jaosta.

Sovellettavat oikeusohjeet ja todistustaakka

Näyttö- ja vetoamistaakka dispositiivisessa riita-asiassa

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuimen on esitettyjä todisteita ja muita asian käsittelyssä esiin tulleita seikkoja harkittuaan päätettävä, mitä asiassa on näytetty tai jäänyt näyttämättä. Tuomioistuimen on perusteellisesti ja tasapuolisesti arvioitava todisteiden ja muiden seikkojen näyttöarvo vapaalla todistusharkinnalla, jollei laissa toisin säädetä.

Mainitun luvun 2 §:n 1 ja 2 momenttien mukaan riita-asiassa asianosaisen on näytettävä ne seikat, joihin hänen vaatimuksensa tai vastustamisensa perustuu. Seikan asettaminen tuomion perustaksi edellyttää, että asianosainen on esittänyt siitä uskottavan näytön.

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun uudistamiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 46/2014 vp s. 46) on todettu lähtökohtana olevan, että asianosaisella on todistustaakka niistä seikoista, joista hänellä on myös väittämistaakka. Riita-asioissa näyttökynnyksen eli uskottavan näytön voidaan katsoa olevan alempi kuin rikosasioissa syyksilukevalta tuomiolta edellytettävä, mutta toisaalta korkeampi kuin todennäköiset syyt. Yleispätevää sääntöä todistustaakan jakautumisesta riita-asiassa ei ole ja todistustaakka voi olla paitsi kantajalla myös vastaajalla. Näyttökynnys "uskottava näyttö" vastaa jo aikaisemmin noudatettua näyttökynnystä. Näytöltä vaadittavaa vahvuutta ei siis ole ollut tarkoitus muuttaa nykyisestä.

Vahingonkorvausvelvollisuuden edellytykset kuluttajaturvallisuuslain perusteella ja näyttö- ja vetoamistaakka tässä asiassa

Kuluttajaturvallisuuslain 5 §:n mukaan toiminnanharjoittajan on olosuhteiden vaatiman huolellisuuden ja ammattitaidon edellyttämällä tavalla varmistauduttava siitä, että kulutustavarasta tai kuluttajapalvelusta ei aiheudu vaaraa kenenkään terveydelle tai omaisuudelle. Toiminnanharjoittajalla on oltava riittävät ja oikeat tiedot kulutustavarasta ja kuluttajapalvelusta, ja hänen on arvioitava niihin liittyvät riskit.

Lain esitöiden mukaan huolellisuusvaatimus edellyttää, että elinkeinonharjoittaja ottaa turvallisuusnäkökohdat huomioon elinkeinotoiminnassaan tavalla, jota kyseisellä alalla ammattimaisesti toimivalta elinkeinonharjoittajalta kohtuudella voidaan vaatia. Vaikka huolellisuusvaatimuksen sisältöä arvioitaessa on lähtökohtana yleisesti ottaen se, mitä alalla noudatettavaan yleiseen, objektiiviseen mittapuuhun nähden on kulloinkin pidettävä asianmukaisena menettelynä, on arvioinnissa otettava huomioon se, missä vaihdantaportaassa toimivan elinkeinonharjoittajan huolellisuuden arvioinnista kulloinkin on kyse. Ammattitaitoiseen ja turvallisuusnäkökohdat riittävästi huomioon ottavaan valmistukseen sisältyy säännönmukaisesti myös sen varmistaminen, että tarkoitettu tulos on saavutettu, esimerkiksi kokeilemalla, toimiiko tavara halutulla tavalla. (HE 40/1986 vp s. 18)

Lain esitöiden mukaan kulutustavaran valmistajan, mutta myös elinkeinonharjoittajan, joka pitää kaupan, myy tai muutoin elinkeinotoimintansa yhteydessä luovuttaa taikka tuo maahan kulutustavaroita, tulee aina huolehtia siitä, että kulutustavara täyttää kuluttajan terveyden ja omaisuuden suojelemiseksi annetuissa turvallisuusmääräyksissä, esimerkiksi tuoteturvallisuuslain nojalla annetussa asetuksessa asetetut vaatimukset. Kuitenkin on huomattava, että mikäli turvallisuudelle asetettavia vähimmäisvaatimuksia on annettu erityislainsäädännöllä, tulevat erityislainsäädännön säännökset sovellettaviksi myös huolellisuusvelvollisuuden rikkomista arvioitaessa ja seuraamuksista päätettäessä. Tavaran maahantuojan voidaan katsoa rikkovan huolellisuusvelvollisuutta esimerkiksi silloin, kun voidaan katsoa, että hän on ollut tai että hänen olisi pitänyt olla tietoinen kulutustavaran terveydelle tai omaisuudelle aiheuttamista vaaroista ulkomailla saatujen kokemusten perusteella, mutta hän tästä huolimatta tuo maahan samaa tuotetta Suomessa. Huolellisuusvelvollisuuden arviointiin ei tällöin vaikuta se, että kulutustavarasta ei ehkä Suomessa ole annettu erityisiä turvallisuusmääräyksiä. (HE 40/1986 vp s. 18-19)

Kuluttajaturvallisuuslaki on siten yleislaki, joka asettaa elinkeinonharjoittajille yleisen velvollisuuden noudattaa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta, jotta kulutushyödykkeet eivät aiheuttaisi vaaraa kenenkään terveydelle tai omaisuudelle. Laissa ei kuitenkaan ole säädetty elinkeinonharjoittajan korvausvastuusta, vaan vastuu mahdollisista vahingoista perustuu yleiseen vahingonkorvauslakiin, kuluttajia suojaavaan erityislainsäädäntöön tai sopimusvastuuseen.

Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n mukaan joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.
Vakuutusyhtiöiden väittämä vastuu perustuu tässä tapauksessa vahingonkorvauslakiin eli D Oy:n väitettyyn tuottamukselliseen menettelyyn. Vakuutusyhtiöillä on väittämistaakka ja siten lähtökohtaisesti todistustaakka niiden seikkojen osalta, joiden perusteella ne väittävät D Oy:n olevan tuottamuksensa perusteella vastuussa vakuutusyhtiöiden korvaamista vahingoista.

Vakuutusyhtiöt ovat esittäneet väitteen siitä, että D Oy:n vastuu perustuisi ns. korostuneeseen huolellisuusvelvollisuuteen, jolloin sovelletaan vakiintuneesti käännettyä todistustaakkaa ja jolloin D Oy:n tulisi osoittaa toimineensa kaikin tavoin huolellisesti skootterin ja erityisesti vaihtolatureiden maahantuonnin ja liikkeelle laskemisen yhteydessä (ns. ekskulpaatiovastuu).

Hovioikeus toteaa, että vahingonkorvauslaki ei yleislakina sääntele kaikkia vahinkotilanteita tyhjentävästi, vaan lain esitöidenkin mukaan (HE 187/1973 vp s. 12) vahingonkorvausta koskevien yleisten periaatteiden kehittäminen jää osin oikeuskäytännön ja -tieteen varaan, kuten on tapahtunut ns. korostuneen huolellisuusvelvollisuuden ja tuottamuksesta riippumattoman ankaran vastuun osalta.

Tavallisimmin korostunut huolellisuusvelvollisuus tulee kyseeseen tilanteissa, joissa vahinko on sattunut yleiseen käyttöön, yleiseen liikenteeseen tai muuhun sellaiseen tarkoitetussa paikassa tai yleisölle tarjottavien palvelujen yhteydessä, joihin liittyy ihmisten terveyteen ja turvallisuuteen (mukaan lukien taloudellinen turvallisuus) liittyviä järjestelyitä ja joissa vahingonkärsijän mahdollisuudet esittää näyttöä vahingonaiheuttajan huolellisuudesta ovat rajalliset. (ks. esim. Ståhlberg, Pauli – Karhu, Juha, Suomen vahingonkorvausoikeus, Helsinki 2020, s. 131-132 sekä KKO 1989:129, KKO 2010:28, VaaHO 2015:10, VaaHO 2021:5 ja VaaHO 2023:6)

Nyt käsillä olevassa asiassa on piirteitä sellaisista vastuutilanteista, joissa on joko lainsäädännössä (esim. tuotevastuulaki) tai oikeuskäytännössä omaksuttu joko ankara vastuu (esim. KKO 2000:72) tai korostunut huolellisuusvelvollisuus (esim. KKO 2001:1 ja KKO 2003:70), koska kyse on kuluttajille suunnatun sähkölaitteen turvallisesta käytöstä. Vahingonkärsijällä voi olla vaikeuksia näyttää sähkölaitteen turvallisuuspuutteita, minkä lisäksi sähkölaitteen valmistajalla ja maahantuojalla on laissa asetettu velvollisuus varmistautua tuotteen turvallisuudesta ja arvioida tuotteen käyttöön liittyviä vahinkoriskejä oikeiden ja riittävien tietojen pohjalta.

Kuluttajaturvallisuuslain 5 § asettaakin toiminnanharjoittajalle varsin pitkälle menevän velvollisuuden huolehtia tuotteen turvallisuudesta. Tämän vuoksi on johdonmukaista, että D Oy:n korvausvastuuta arvioidaan laissa säädetyn huolellisuusvelvollisuuden osalta niiden periaatteiden mukaisesti, jotka on omaksuttu koskien korostunutta huolellisuusvelvollisuutta. Siten D Oy:llä on näyttötaakka siitä, että yhtiö on skootterin sekä sen akkulatausjärjestelmän ja latureiden maahantuojana täyttänyt sille laissa asetetun huolellisuusvelvollisuuden eli toiminut maahantuonnin yhteydessä alalla ammattimaisesti toimivalta elinkeinonharjoittajalta kohtuudella vaadittavalla tavalla varmistaakseen sen, ettei skootterista aiheudu vaaraa kenenkään terveydelle tai omaisuudelle.

Vakuutusyhtiöt ovat D Oy:n tuottamuksen osalta väittäneet, että skootterin alkuperäiset laturit olivat käytössä osoittautuneet viallisiksi niiden ylikuumentuessa ja niitä oli D Oy:lle tehtyjen reklamaatioiden myötä tästä syystä vaihdettu uusiin vaihtolatureihin. Vakuutusyhtiöt ovat lisäksi väittäneet, että myös vaihtolatureissa on ollut turvallisuuspuute ja D Oy ei ole riittävästi varmistautunut vaihtolatureiden turvallisuudesta, vaikka D Oy oli ollut tietoinen vaihtolaturin uudenlaisesta jäähdytysjärjestelmästä.

Hovioikeus toteaa, että edellä lausutulla tavalla D Oy:llä on todistustaakka siltä osin kuin kyse on skootterin, sen akkulatausjärjestelmän ja myös vaihtolaturin turvallisuudesta. Vakuutusyhtiöillä on kuitenkin käräjäoikeudenkin toteamalla tavalla (tuomion sivu 17) todistustaakka siitä väittämästään seikasta, että D Oy:lle olisi reklamoitu alkuperäisten akkulatureiden ylikuumenemisesta ja että D Oy olisi tietoisena alkuperäisten latureiden vaihtamisen syystä laiminlyönyt varmistautua vaihtolatureiden turvallisuudesta riittävällä tavalla. Vakuutusyhtiöillä on ollut skoottereita ja niiden latureita käytössään kuten myös D Oy:n asiakkaiden kertomuksia latureiden vikaantumisista, joten vakuutusyhtiöillä on ollut edellytykset hankkia tarvittava näyttö väitteensä tueksi ja siten näyttää esittämänsä väite toteen. (ks. esim. NJA 2015 s. 233)

Palon syttymissyy

Q (K1), V (K2, K3), S (V1) ja T (V6) ovat hovioikeudessa kertoneet tulipalon syttymissyystä antamistaan lausunnoista ja käräjäoikeuden tuomion sivuilta 19-22 ilmenevällä tavalla. Myös Å, X, Z, KM ja P ovat kertoneet hovioikeudessa olennaisilta ja asiaan vaikuttavilta osin samalla tavalla kuin käräjäoikeudessa. P on tosin kertonut käräjäoikeuden tuomioon kirjatusta poiketen, että skootterista ei ollut kyseisellä kerralla loppunut virta ja että hän oli aina ladannut skootteria sen omalla laturilla, joka oli ollut kytkettynä seinäpistokkeeseen 10 metriä siitä paikasta, jossa tulipalon väitetään syttyneen.

Riidatonta on, että tulipalo on alkanut siltä alueelta hallia, jossa sähköskootteri on sijainnut. Z:n ja Q:n mukaan palo on ollut skootterin kohdalla todella voimakas, joten syttymisalueen voidaan katsoa tulleen rajatuksi. Ottaen huomioon skootterin akun räjäytyskokeesta esitetyltä videotallenteelta (K3) ilmenevä räjähdys sopivat hallin valvontakameran tallenteelta (K7) ilmenevät välähdykset skootterin akun räjähtämisen aiheuttamiksi välähdyksiksi kuten käräjäoikeus on tuomiossaan sivulla 20 todennut. Valvontakameratallenteelta ei ole havaittavissa liekkiä tai muuta skootterin akun räjähtämisen selittävää palon syttymissyytä. Ilmeistä on siten, että skootterin akun räjähtäminen ei ole ollut seurausta rakennuksessa syttyneestä tulipalosta vaan akun ylilatauksesta.

Å on kertonut, että skootteri oli jätetty lataukseen perjantaina 28.7.2017. Valokuvassa (K1, kuva 2), joka on otettu ennen paloa, näkyy skootteri ja jatkojohto kiinnitettynä seinän sähköpistorasiaan. Jatkojohdon pistorasiasta on löydetty sähkölaitteeseen kuuluvat pistotulpat (K9, Q). Q:n mukaan hän oli verrannut skootterin vanhanmallisen laturin pistotulppia ja Defa-laturin pistotulppia jatkojohdon pistorasiasta löytyneisiin pistotulppiin ja kumpikaan näistä ei ollut vastannut kyseisiä pistotulppia. Q on esittänyt käsityksenään, että skootterin vaihtolaturin pistotulpat olivat olleet kiinni jatkojohdossa, mitä johtopäätöstä on Q:n mukaan tukenut myös se, ettei skootterin laturin johto olisi yltänyt seinäpistorasiaan. Q:n mukaan jatkojohdon palamisaste oli viitannut siihen, että sen oli täytynyt sijaita alueella, jossa palo oli ollut voimakkain.

Hovioikeus toteaa, että skootterin vaihtolaturin johdon pistotulppia ei ole tutkittu. Ottaen huomioon Å:n kertomus skootterin lataamisesta ja se, ettei minkään muun laitteen ollut selitetty liittyvän kyseiseen jatkojohtoon, on todennäköistä, että skootterin vaihtolaturin latausjohto on ollut Q:n arvioimalla tavalla kytkettynä jatkojohtoon. S:n esiin nostamat vaihtoehtoiset palon syttymissyyt eivät ole saaneet tukea asiassa esitetystä muusta näytöstä. Y:n kertomuksella hovioikeudessa ei ole merkitystä asian ratkaisemisen kannalta.

Edellä mainituilla lisäyksillä hovioikeus arvioi asiassa esitetyn näytön samalla tavalla kuin käräjäoikeus ja hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätökset (s. 21-22) siitä, että tulipalo on saanut alkunsa sähköskootterista, joka on ollut tulipalon syttymishetkellä latauksessa.

Väitetty huolimattomuus

Hovioikeuden pääkäsittelyssä kuullut H, Ä, Ö ja P ovat kertoneet olennaisilta, asiaan vaikuttavilta osin kuten käräjäoikeudessa.

IR on kertonut, että tulipalon jälkeen syyskuun alussa vuonna 2017 hän oli selvittänyt D Oy:n maahantuonnista, miksi skoottereiden latureita oli vaihdettu, ja hän oli saanut tiedon, ettei jännite laturissa ollut riittänyt akun lataamiseen eli skootterit eivät olleet latautuneet tarpeeksi. D Oy:lle ei ollut tullut tietoa siitä, että skoottereissa tai niiden latureissa olisi ollut jotain vikaa. Kun vakuutustarkastuksesta oli tullut väite, että skootteri oli aiheuttanut tulipalon, D Oy oli tuolloin käytettävissä olleiden tietojen perusteella tehdyn riskiarvioinnin jälkeen päättänyt vetää skootterit takaisin.

U on kertonut EY-vaatimustenmukaisuusvakuutuksesta ja CE-merkinnän kattavuudesta lausunnostaan (V14) ilmenevällä tavalla. U:n mukaan sähköskootteriin ja sen yhteydessä toimitettuun laturiin sovelletaan konedirektiiviä. Konedirektiivi ei ota kantaa maahantuojan velvollisuuksiin, vaan se asettaa velvollisuuksia vain valmistajalle. Maahantuojan velvollisuuksia pitää tarkastella muun lainsäädännön kautta. Koneen valmistajan velvollisuutena on valmistaa turvallinen kone ja laatia sitä koskevat dokumentit. Kun tuotteella on CE-merkintä ja EY-vaatimustenmukaisuusvakuutus, voidaan tuote saattaa EU:n markkinoille eikä ennakkotarkastuksia jakeluketjussa ole tarvetta tehdä. Maahantuojan tulee varmistua näistä asiakirjoista. Kun tuote toimitetaan varaosana ja se on osa alkuperäistä tuotetta, alkuperäisen tuotteen asiakirjat kattavat myös varaosana toimitetun tuotteen ja siihen sovelletaan konedirektiiviä.

Riidatonta on, että D Oy on ennen kyseisen skootterimallin maahantuonnin aloittamista saanut valmistajalta asiakirjat, joiden mukaan skootteri on täyttänyt EU:n konedirektiivin 2006/42/EY ja RoHS-lainsäädännön vaatimukset ja skootterin valmistaja on varustanut skootterin CE-merkinnällä. Näiden edellyttämät testit on tehnyt italialainen testilaitos MEC, jonka Italian valtio on ilmoittanut Euroopan komissiolle ja jäsenvaltioille nimenneensä suorittamaan konedirektiivin ja sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevan direktiivin mukaisia vaatimuksenmukaisuusarviointeja. Ä:n ja Ö:n mukaan skoottereiden ja latureiden mallikappaleita oli testattu Suomessa ennen skoottereiden myyntiin saattamista ja niiden toimivuudessa ei ollut havaittu puutteita. Ä:n mukaan skootterin maahantuonnin yhteydessä oli myös oltu yhteydessä Turvallisuus- ja kemikaalivirastoon (Tukes). Ä on lisäksi kertonut, että D:n konepuolella hänen vastuullaan on noin 60.000 tuotetta. Ä:n mukaan maahantuojan täytyy voida luottaa valmistajan antamiin tuotetta koskeviin sertifikaatteihin.

Kuten edellä kuluttajaturvallisuuslain esitöissä on todettu, arvioidaan kuluttajaturvallisuuslain huolellisuusvaatimusta objektiivisesti ja arvioinnissa on otettava huomioon myös se, onko kyse esimerkiksi tuotteen valmistajasta vai maahantuojasta. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2006:1 (kohdat 18-20) pyytänyt Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua konedirektiivin 98/37/EY tulkinnasta. Ratkaisunsa (8.9.2005 (asia C-40/04)) perusteluissa (kohta 44) yhteisöjen tuomioistuin totesi, ettei ole konedirektiivin rakenteen eikä varsinkaan sen 7 artiklan 3 kohdan mukaista lisätä niiden henkilöiden lukumäärää, joiden voidaan katsoa olevan vastuussa koneiden vaatimustenmukaisuudesta. Direktiivin keskeisenä tavoitteena on yksinkertaistaa koneiden vaatimustenmukaisuuden selvittämistapoja, jotta koneiden vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla voitaisiin varmistaa mahdollisimman hyvin. Tämän tavoitteen saavuttaminen estyisi, jos valmistajan jälkeen myöhemmässä vaihdannan vaiheessa toimivien henkilöiden, erityisesti koneita jäsenvaltiosta toiseen tuovien maahantuojien, voitaisiin myös katsoa olevan vastuussa näiden koneiden vaatimustenmukaisuudesta (kohta 45).

Ottaen huomioon edellä todettu ja se, mitä D Oy:ltä on sähköskootterin ammattimaisena maahantuojana voitu kyseisissä olosuhteissa kohtuudella edellyttää, D Oy on varmistuessaan skootterin sertifikaateista ja testatessaan skootteria ja sen laturia näyttänyt varmistautuneensa skootterin maahantuonnissa riittävällä tavalla sen turvallisuudesta. Se, että kyse on ollut Kiinasta tuodusta sähkölaitteesta, ei anna aihetta arvioida D Oy:n huolellisuusvelvollisuuden noudattamista skootterin maahantuonnissa toisin.

Asiassa on lisäksi arvioitavana, onko D Oy tullut tietoiseksi alkuperäisten latureiden ylikuumentumisesta ja että ne on tämän vuoksi vaihdettu uusiin vaihtolatureihin ja onko D Oy varmistautunut riittävällä tavalla vaihtolatureiden turvallisuudesta niiden tekniikan muuttumisen myötä.

Hovioikeudessa vastaanotettu todistelu, joka on keskeisiltä osin kirjattu käräjäoikeuden tuomioon (s. 17-18), ei anna aihetta arvioida näyttöä koskien alkuperäisten latureiden ylikuumentumista ja D Oy:n tietoisuutta ylikuumentumisesta toisin kuin käräjäoikeudessa. Hovioikeus katsoo kuten käräjäoikeus, että vakuutusyhtiöt eivät ole kyenneet näyttämään, että D Oy olisi tullut sille tehtyjen reklamaatioiden myötä tietoiseksi alkuperäisten latureiden ylikuumentumisesta ja että tämä olisi ollut alkuperäisten latureiden vaihtamisen syy.

Riidatonta on, että D Oy:lle toimitetut vaihtolaturit ovat olleet saman valmistajan valmistamat ja niissä on ollut sama valmistenumero kuin skootterin mukana toimitetuissa alkuperäisissä latureissa. U:n mukaan, kun kysymyksessä on alunperinkin ollut yksi tuote skootterin ja sen laturin osalta, varaosana toimitettu uusi laturi on myös osa alkuperäistä tuotetta, mikäli varaosana toimitettua laturia ei ole tarkoitus saattaa myyntiin erillisenä tarvikevaraosana. Tällöin alkuperäisen tuotteen sertifikaatit kattavat myös siihen varaosana toimitetun tuotteen ja varaosana toimitettuun tuotteeseen sovelletaan konedirektiiviä.

H on kertonut, että vaihtolaturi oli toiminut hyvin, eikä hän ollut havainnut vaihtolaturissa mitään vikaa. Myös P on kertonut, että hänelle toimitettu vaihtolaturi oli toiminut hyvin. Ä:n mukaan vaihtolatureiden saavuttua valmistajalta D Oy:n tekniikan ja sähköisten ajoneuvojen asiantuntijat olivat suorittaneet vaihtolaturille tutkimuksia ennen niiden toimittamista asiakkaille. Vanhan- ja uudenmallisen laturin kotelo oli avattu ja niiden välillä oli suoritettu vertailua, jossa oli todettu, että uudenmallinen vaihtolaturi oli ladannut skootterin akun täyteen, joten se oli soveltunut kyseiselle skootterin akulle. Uudenmallisessa laturissa oli lisäksi havaittu olevan parempi tuulettavuus tuulettimen asentamisen vuoksi ja johtojen suojaukset oli toteutettu paremmin kuin alkuperäisessä laturissa. Uudenmallisia latureita ei ollut palautettu D Oy:lle.

Hovioikeudella ei ole Ä:n kertomuksen perusteella aihetta epäillä, etteikö D Oy olisi tutkinut ja testannut vaihtolaturia ennen niiden toimittamista asiakkaille. D Oy on myös tässä yhteydessä tullut tietoiseksi vaihtolaturin jäähdytysjärjestelmän muutoksesta, mutta D:llä ei ole maahantuojana ollut yksin tästä syystä perusteltua aihetta epäillä riskiä siitä, että alkuperäiset laturit olisivat saattaneet ylikuumentua ja että myös vaihtolatureihin voisi liittyä ylikuumentumisriski.

Kirjallisena todisteena esitetyistä M Oy:n tutkimusselostuksista 14.12.2017 (K2) ja 20.6.2018 (K3) ja V:n tutkimusselostukset vahvistavasta kertomuksesta ilmenee, että laboratorio-olosuhteissa suoritetuissa tutkimuksissa skootterin alkuperäisen laturin optoisolaattorin kuumentuessa se oli vioittunut ja se ei ollut valvonut enää latausta eli laturin tuottamaa jännitettä. Tällöin skootterin akkuun oli päässyt syntymään ylijännite sen ottaessa vastaan ylilatauksen rajoituksetta ja akun kennot olivat vioittuneet, mikä oli lopulta johtanut ”thermal runaway” -ilmiöön ja akun räjähtämiseen. V:n mukaan alkuperäinen laturi ja vaihtolaturi olivat olleet tältä osin samanlaisia, sillä tutkimusselostuksissa olisi ollut maininta, mikäli vaihtolaturista olisi puuttunut optoisolaattori ja tutkimusselostuksissa ei ollut esitetty muutakaan vaihtoehtoa, miten vaihtolaturissa latauksen jännitteen valvominen olisi järjestetty. Hovioikeudessa kuultu T on käräjäoikeuden tuomiosta (s. 20) ilmenevällä tavalla vahvistanut edellä mainitun ilmiön, mikäli skootteri oli ollut latauksessa koko ajan ja akku oli siten päässyt ylilatautumaan.

Hovioikeus pitää luotettavana M Oy:n tutkimusta ja V:n kertomusta, jota tukee myös T:n kertomus. Hovioikeus katsoo siten käräjäoikeuden tuomiossa (s. 21-22) lausutuilla perusteluilla tulleen näytetyksi, että laturin optoisolaattori on vikaantunut, mikä on johtanut akun ylilatautumiseen ja räjähtämiseen.

Lisäksi T on kertonut, että sen arvioiminen ja testaaminen, toimiiko akun balansointipiiri hyvin tai onko akun laturissa jännitteen turvakatkaisin, ei ole yksinkertaista ja tämä kuuluu M Oy:n tasoiselle toimijalle. Perusteknisellä osaamisella on mahdollista havainnoida, ettei akkua ole valmistettu huolellisesti, mutta laturin optoisolaattorin toimivuuden ja akun balansoinnin arvioiminen vaatii jo hyvin pitkälle menevää osaamista.

Käräjäoikeuden tuomion sivulta 2 ilmenevällä tavalla asiassa on ollut riidatonta, että EY-vaatimuksenmukaisuusvakuutus ja CE-merkintä ovat kattaneet myös vaihtolaturin ja ettei D Oy:llä ollut velvollisuutta hankkia uusia konedirektiivin tai muidenkaan EU:n tuotesääntöjen mukaisia asiakirjoja vaihtolaturin toimituksen yhteydessä. Kun otetaan huomioon D Oy:llä skootterin ammattimaisena maahantuojana tosiasiallisesti ollut mahdollisuus (Ä: 60.000 tuotetta konepuolella) ja velvollisuus (KKO 2006:1) arvioida skootterin, sen akkulatausjärjestelmän ja erityisesti vaihtolaturin turvallisuusriskejä (U: varaosa eli alkuperäisen tuotteen asiakirjat kattavat), D Oy on perustellusti voinut luottaa valmistajan antamiin vaihtolaturia koskeviin sertifikaatteihin, vaikka vaihtolaturin tekniikka on joiltakin osin muuttunut. D Oy on tutkinut vaihtolaturin teknisiä ominaisuuksia ennen niiden toimittamista asiakkaille, eikä tutkimuksissa ole havaittu mitään turvallisuuspuutteeseen viittaavaa (Ä). D Oy:n tietoon ei ole myöskään tullut, että vaihtolatureiden käytössä olisi ilmennyt vikaa. Vaihtolaturin optoisolaattorissa ja akun suojapiirissä havaitut puutteet ovat edellä todetusti olleet sen laatuisia, joita ammattitaitoinen ja huolellinen maahantuoja ei edes kykenisi havaitsemaan.

Näyttöä kokonaisuutena harkittuaan hovioikeus katsoo, että D Oy on näyttänyt täyttäneensä sillä ammattimaisena maahantuojana olleen kuluttajaturvallisuuslain 5 §:n mukaisen huolellisuusvelvollisuuden myös vaihtolatureiden liikkeelle laskemisen yhteydessä. Vakuutusyhtiöt eivät ole puolestaan kyenneet näyttämään, että D Oy olisi ollut tietoinen alkuperäisten latureiden ylikuumenemisesta ja että D Oy:llä olisi tästä syystä ollut erityinen velvollisuus varmistautua siitä, ettei vaihtolatureihin liity ylikuumenemisriskiä eikä siten paloriskiä.

Edellä kerrotuilla lisäyksillä hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut (s. 17-18) ja lopputuloksen siitä, ettei D Oy:n ole näytetty toimineen huolimattomasti sähköskootterin maahantuojana. Aihetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen ei ole.

Oikeudenkäyntikulut

Vakuutusyhtiöt häviävät asian, joten ne ovat velvollisia korvaamaan oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n nojalla yhteisvastuullisesti D Oy:n oikeudenkäyntikulut, jonka määrän ne ovat hyväksyneet.

Tuomiolauselma

Valitus hylätään. Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta eikä asiaa palauteta käräjäoikeuteen.

Vakuutusyhtiö A, Vakuutusyhtiö B ja Vakuutusyhtiö C velvoitetaan korvaamaan D Oy:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta 38.527,15 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Petteri Korhonen ja Mari Tikkala sekä asessori Tiitus Hiivanainen.

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimainen.