VaaHO:2024:8

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

A oli valituksessaan pyytänyt pääkäsittelyn toimittamista näytön vastaanottamiseksi sen selvittämiseksi, että hänen B:hen kohdistamansa pahoinpitely ei täytä törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistöä. Pääkäsittelypyyntö on hylätty oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 ja 15 §:ien nojalla, koska näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voinut jäädä kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella mitään varteenotettavaa epäilystä. Pääkäsittelyn toimittamista on pidetty muutoinkin selvästi tarpeettomana ottaen huomioon asian laatu ja merkitys A:lle.

Kun syytteessä yksilöity pahoinpitelyn ankaroittamisperuste ei täyttynyt, A:n syyksi on luettu törkeän pahoinpitelyn asemesta pahoinpitely.

A:ta ei ollut aiemmin tuomittu väkivaltarikoksesta. A:n aiemmat vankeusrangaistukset ovat olleet pituudeltaan lyhyitä. A on syyllistynyt pahoinpitelyyn varsin pian sen jälkeen, kun hän oli päässyt ehdonalaiseen vapauteen. Ottaen huomioon A:n syyksi luetun rikoksen vahingollisuus ja vaarallisuus sekä teosta ilmenevä A:n syyllisyys ja A:n aikaisempi rikollisuus vankeusrangaistus on tuomittu ehdottomana.

KESKI-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 20.3.2024 NR 112256

- - -

Vastaaja

A

Asianomistaja

B

Asia

Törkeä pahoinpiely

- - -

Syyttäjän rangaistusvaatimus

Törkeä pahoinpitely
5680/R/0023760/22
Rikoslaki 21 luku 6 § 1

17.06.2022 Jyväskylä

A on tehnyt yleisellä paikalla Keljonkankaalla ruumiillista väkivaltaa seurustelukumppanilleen B:lle lyömällä tätä nyrkillä kasvoihin niin, että B on kaatunut ja lyönyt takaraivonsa maahan, sekä retuuttanut B:tä. A on lyönyt ainakin 1-2 kertaa nyrkillä maassa ollutta B:tä päänalueelle sekä potkaissut maassa ollutta B:tä ainakin kerran päähän ja kerran kylkeen sillä seurauksella, että B on menettänyt hetkellisesti tajuntansa. Pahoinpitelytilanne on päättynyt ulkopuolisen henkilön väliintuloon.

A:n menettelystä on aiheutunut B:lle kipua sekä turvotusta vasemman silmän alueelle, ihorikkoa polveen, vasemman orbitan pohjan murtuma ja kallonpohjan murtuma.

Rikos on tehty erityisen raa'alla ja julmalla tavalla A:n potkiessa maassa ollutta puolustuskyvytöntä B:tä päähän. Rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä ottaen huomioon käytetyn väkivallan yllätyksellisyys sekä aiheutuneet vammat.

- - -

Vastaus

Vastaaja A on myöntänyt syyllistyneensä pahoinpitelyyn syytekohdassa 1. A on myöntänyt lyöneensä 1-2 kertaa nyrkillä kasvoihin maassa polvillaan olluta asianomistajaa ja potkaisseensa kerran olkapäähän ja kylkeen. Vastaaja A on kiistänyt, että asianomistaja olisi menettänyt tajuntansa tilanteessa tai että kyseessä olisi erityisen raa'alla ja julmalla tai kokonaisuutena arvostellen törkeänä tehty teko.

- - -

Tuomion perustelut

Syyksilukeminen

A on syyllistynyt siihen rikokseen, mistä syyttäjä on hänelle rangaistusta vaatinut kuitenkin niin, ettei täysin riidattomasti ole osoitettu A:n potkun osuneen maassa olleen B:n päähän.

Syyksilukemisen perusteet

Asianomistaja B on kuultu asiassa todistelutarkoituksessa. B:n kertoman perusteella on saatu jonkinlainen selvitys vastaaja A:n B:hen kohdistamasta väkivallasta. B on kertonut alkutilanteessa läpsäisseensä vastaaja A:ta, joka välittömästi läpsäisyn jälkeen oli lyönyt B:tä päähän iskun osuessa keskelle naamaa. Tämän jälkeen A oli retuuttanut B:tä, ts. repinyt vaatteista ja tukasta. B oli jossain vaiheessa kaatunut maahan. Maassa pitkällään maatessaan B oli tuntenut A:n lyövän ja potkivan häntä päähän ja eri puolille kehoa. B on kertonut menettäneensä jossain vaiheessa hetkeksi tajuntansa. B on erikseen kysyttäessä kertonut, että hänen päähänsä oli osunut ainakin kaksi voimakasta lyöntiä ja kaksi potkua.

Vastaaja A on todistelutarkoituksessa kuultuna kertonut, ettei hän hirveästi muista 17.6.2022 tapahtumista eikä oikein tapahtumista viikkoa ennen tuota päivää. A on kertomansa mukaan ollut tuona ajankohtana jonkinlaisessa psykoosissa, mistä johtuen A on katsonut olleensa tekoajankohtana syyntakeeton. A on kertonut, ettei hän ole ollut psykoosin takia hoidossa kesäkuussa 2022. A on kertonut hänelle ja asianomistaja B:lle tulleen linja-autossa jotain erimielisyyttä, minkä johdosta B oli läpsäissyt A:ta. A:lla oli tässä vaiheessa kertomansa mukaan ”vintti pimentynyt” ja hän oli ryhtynyt pieksemään asianomistaja B:tä. Pieksemisellä A on tarkoittanut, että hän oli nyrkeillään lyönyt B:tä ja retuuttanut tätä maassa. Pahinta oli ollut se, että hän oli oletettavasti potkaissut maassa maannutta B:tä päähän. B oli maahan kaatumisen seurauksena myös lyönyt päänsä asfalttiin. A on kertonut lyöneensä B:tä päähän ainakin 2-3 kertaa. A on kertonut potkaisseensa B:tä ainakin kylkeen ja olkapäähän, mahdollisesti myös päähän, mutta siitä A ei ollut täysin varma. A on kertonut tajunneensa B:tä ensimmäistä kertaa lyötyään, että nyt käy pahasti, koska lyönti oli ollut voimakas. A ei osannut arvioida sitä, oliko B mahdollisesti pahoinpitelyn aikana menettänyt tajuntansa.

Todistajana kuultu C on kertonut olleensa 17.6.2022 liikkeellä autollaan, jota kuljetti hänen vaimonsa, kun hän oli nähnyt Kinkomaalla kevyen liikenteen väylällä kaksi henkilöä, joista miespuolinen potki jo puoliksi maassa ollutta naispuolista henkilöä. Todistaja oli kertomansa mukaan noussut autostaan ja huutanut ”lopeta perkele”, jolloin mieshenkilö oli lopettanut pahoinpitelyn huutaen naiselle ”anna avaimet nisti”. Tämän jälkeen mies oli poistunut paikalta. Todistaja oli nähnyt miehen kohdistavan potkunsa naisen ylävartalon ja/tai pään alueelle. Todistaja ei osannut arvioida sitä, montako potkua mies oli naiseen kohdistanut. Todistaja on kuitenkin puhunut potkuista, mikä viittaa useampaan kuin yhteen potkuun. Todistaja on arvioinut pahoinpitelyssä käytetyn varsin kovaa voimaa. Todistaja oli havainnut pahoinpidellyn naishenkilön nenästä tulleen verta ja kasvojen iho oli sinertänyt.

Kirjallisena todisteena esitetystä 4.7.2022 laaditusta lääkärinlausunnosta ilmenevät asianomistaja B:lle pahoinpitelystä aiheutuneet vammat niistä pahimpina kallonpohjan murtuma ja silmänpohjan murtuma. Lääkärinlausunnossa on todettu, ettei ristiriitoja löydösten ja esitietojen välillä ole havaittu ja että potilaan kertoma taustatarina sopii potilaan vammoihin. Potilaalla on ollut merkittäviä vammoja ja voima kasvoihin kohdistuneissa iskuissa on ollut niin kova, että siitä on saatu kallonpohjan murtuma.

Vastaaja A:n, asianomistaja B:n ja todistajana kuullun C:n kertomukset ovat olennaisilta osiltaan samankaltaiset, ts. kaikki ovat kertoneet A:n kohdistaneen B:hen varsin voimakasta väkivaltaa lyömällä ja potkimalla. Epäselväksi asiassa on toisaalta jäänyt lyöntien ja potkujen tarkka määrä sekä se, osuiko A:n potku maassa olleen asianomistaja B:n päähän vai ei. Saadun selvityksen perusteella käräjäoikeudelle ei ole kuitenkaan jäänyt perusteltua syytä epäillä, etteikö A olisi kohdistanut asianomistaja B:hen lukuisia potkuja ja lyöntejä, joista osa on kohdistettu maassa olleeseen B:hen, mikä sinänsä lisää teon moitittavuutta. Lääkärintodistuksesta ilmenevät vammat ovat olleet selvästi vaikeita ruumiinvammoja. Selvitystä siitä, että A olisi teon tehdessään ollut psykoosissa ei ole asiassa saatu, mistä johtuen psykoosiväite on käräjäoikeuden näkemyksen mukaan jätettävä huomioon ottamatta. Asianomistaja B:n kuvaamaa hetkellistä tajuttomuuden tilaa ei ole syytä epäillä ottaen huomioon A:n käyttämän väkivallan voimakkuus.

Rikoslain 21 luvun 5 §:n mukaan pahoinpitelyyn syyllistyy se, joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan. Pahoinpitelystä tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Pahoinpitely on rikoslain 21 luvun 6 §:n mukaan törkeä, jos sillä aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila, rikos tehdään erityisen raa’alla tai julmalla tavalla tai käytetään ampuma- tai teräasetta taikka muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Ottaen huomioon vastaaja A:n asianomistaja B:hen kohdistama varsin voimakas väkivalta, maassa olleen asianomistaja potkiminen, pahoinpitelyllä asianomistajalle aiheutetut varsin vaikeat ruumiinvammat, jotka ovat vaatineet sairaalahoitoa sekä pahoinpitelyn kohdistaminen seurustelukumppaniin käräjäoikeus katsoo A:n menettelyn täyttävän törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistön, kun rikosta myös kokonaisuutena arvioiden on pidettävä törkeänä mm. menettelyn pitkän ajallisen keston johdosta.

Rangaistusseuraamus

Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Arvioitavina ovat tällöin teosta aiheutuneet seuraukset sekä se vahinko ja vaara, joiden teosta on ennalta arvioiden saatettu odottaa aiheutuvan.

Rangaistus törkeästä pahoinpitelystä on rikoslain 21 luvun 6 §:n mukaan vankeutta vähintään yksi ja enintään kymmenen vuotta, mistä johtuen A:lle tuomittavan rangaistuksen lajin on oltava vankeutta. A:n menettely ei käräjäoikeuden näkemyksen mukaan ole sovitettavissa ehdollisella vankeusrangaistuksella ottaen huomioon A:n asianomistajalle menettelyllään aiheuttamat varsin vakavat ruumiinvammat sekä A:n rikosrekisteriotteelta ilmenevä entisyys. Myöskään yhdyskuntapalvelurangaistus ei tule kyseeseen, koska A ei ole suorittanut hänelle aiemmin määrättyä yhdyskuntapalvelurangaistusta. Käräjäoikeus katsoo, että rangaistuskäytännön mukainen rangaistus vastaaja A:n menettelystä on yhden vuoden ja kahden kuukauden pituinen vankeusrangaistus.

- - -

Tuomiolauselma

Vastaaja

A

Syyksi luettu rikos

Törkeä pahoinpitely
17.06.2022
Rikoslaki 21 luku 6 § 1

Rangaistusseuraamukset

Vankeus
Syyksi luetut rikokset 1
1 vuosi 2 kuukautta vankeutta
Vapaudenmenetysaika 2.-6.3.2024

- - -

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Asser Kuosmanen ja kaksi lautamiestä.

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

A on vaatinut, että hänen katsotaan syyllistyneen törkeän pahoinpitelyn asemesta pahoinpitelyyn ja olleen tekohetkellä syyntakeeton tai alentuneesti syyntakeinen. A on lisäksi vaatinut, että tuomittua vankeusrangaistusta joka tapauksessa alennetaan ja se määrätään ehdolliseksi tai hänet tuomitaan sen sijasta yhdyskuntapalveluun.

Perusteet

Käräjäoikeus on arvioinut näytön väärin. A:n menettely ei täytä törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistöä. Rikosta ei ole tehty erityisen raa'alla tai julmalla tavalla. Teko on myös ollut kestoltaan lyhyt eikä ole kokonaisuutena arvostellen törkeä.

A:n myöntämä menettely täyttää pahoinpitelyn tunnusmerkistön. A:lla on tapahtumahetkellä ollut psykoosioireita, hän on käyttäytynyt poikkeuksellisesti. B on suuttunut ja provosoinut A:ta suusanallisesti ja lyömällä häntä kasvoihin. A on myöntänyt lyöneensä B:tä 1-2 kertaa kasvoihin ja potkaisseensa maassa polvillaan ollutta B:tä kerran kylkeen/olkapäähän. B:n vammat ovat voineet aiheutua A:n myöntämän menettelyn seurauksena, kun B on kaatunut ja lyönyt päänsä katuun.

Tuomittu rangaistus on joka tapauksessa liian ankara. A:n aikaisempi rikollisuus ei edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista. Mikäli A:n katsotaan syyllistyneen pahoinpitelyyn taikka tekoon alentuneesti syyntakeisena ja rangaistusta alennetaan, hänet tulee tuomita enintään yhdyskuntapalveluun.

Syyttäjän vastaus ja lausuma

Syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään.

Käräjäoikeuden tuomio on oikea. Näyttämättä on jäänyt, että A olisi potkaissut B:tä päähän. A on kuitenkin kohdistanut B:hen voimakasta väkivaltaa, minkä seurauksena B:lle on aiheutunut merkittäviä vammoja. Väkivalta on ollut raakaa ja julmaa. A on lyönyt ja potkinut B:tä tämän ollessa puolustuskyvyttömänä maassa polvillaan. Pahoinpitely on ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä. Väitteet syyntakeettomuudesta ja alentuneesta syyntakeisuudesta ovat perusteettomia. Ottaen huomioon teon vakavuus ja A:n aikaisempi rikollisuus tuomittu vankeusrangaistus on oikea.

B:n vastaus

B on vaatinut, että valitus hylätään. Käräjäoikeuden tuomio on oikea.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Vaatimus pääkäsittelyn toimittamisesta

A on vaatinut, että hovioikeus toimittaa pääkäsittelyn hänen kuulemisekseen todistelutarkoituksessa.

Syyttäjän ja B:n mukaan pääkäsittely ei ole tarpeellinen.

Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan hovioikeuden on toimitettava pääkäsittely muun ohella, jos rikosasiassa vastaaja sitä vaatii. Pykälän 2 momentin mukaan pääkäsittelyä ei kuitenkaan tarvitse toimittaa, jos asiassa ei luvun 15 §:n 1 momentin mukaan tarvitse ottaa vastaan suullista todistelua sen vuoksi, että näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä varteenotettavaa epäilystä, ja pääkäsittelyn toimittaminen on muutoinkin selvästi tarpeetonta huomioon ottaen erityisesti asian laatu ja merkitys asianosaiselle.

Käräjäoikeuden tuomion perusteluista ilmenevät henkilötodistelun uskottavuusarvioinnissa huomioon otetut seikat. Valittaja on riitauttanut näytön arvioinnin sitä enemmälti perustelematta ja toistanut käräjäoikeudessa esittämänsä kiistämisperusteet. Valituksessa esitetyt perusteet eivät horjuta käräjäoikeuden näytön arvioinnin oikeellisuutta. Käräjäoikeuden näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei jää hovioikeuden käytettävissä olevan oikeudenkäyntiaineiston perusteella kokonaisuutena arvioitaessa mitään varteenotettavaa epäilystä. Suullista todistelua ei siten tarvitse ottaa hovioikeudessa vastaan uudelleen. Käräjäoikeuden johtopäätökset näytön arvioinnista voidaan ottaa hovioikeuden tuomion perustaksi. A ei ole vaatinut pääkäsittelyn toimittamista muusta syystä kuin näytön vastaanottamiseksi. A:ta on avustanut kokenut rikosasioihin erikoistunut asianajaja. Pääkäsittelyn toimittaminen on muutoinkin selvästi tarpeetonta ottaen huomioon asian laatu ja sen merkitys A:lle.

Vaatimus pääkäsittelyn toimittamisesta näytön uudelleen arvioimiseksi hylätään.

Pääasia

Käräjäoikeudessa esitetty syyte

A on 17.6.2022 Jyväskylässä tehnyt yleisellä paikalla Keljonkankaalla ruumiillista väkivaltaa seurustelukumppanilleen B:lle lyömällä tätä nyrkillä kasvoihin niin, että B on kaatunut ja lyönyt takaraivonsa maahan, sekä retuuttanut B:tä. A on lyönyt ainakin 1-2 kertaa nyrkillä maassa ollutta B:tä päänalueelle sekä potkaissut maassa ollutta B:tä ainakin kerran päähän ja kerran kylkeen sillä seurauksella, että B on menettänyt hetkellisesti tajuntansa. Pahoinpitelytilanne on päättynyt ulkopuolisen henkilön väliintuloon.

A:n menettelystä on aiheutunut B:lle kipua sekä turvotusta vasemman silmän alueelle, ihorikkoa polveen, vasemman orbitan pohjan murtuma ja kallonpohjan murtuma.

Syyksilukeminen käräjäoikeudessa

Käräjäoikeus on katsonut selvitetyksi, että A on menetellyt syytteessä kuvatulla tavalla ja syyllistynyt siten törkeään pahoinpitelyyn muutoin, mutta näyttämättä on jäänyt, että A olisi potkaissut maassa ollutta B:tä päähän.

Pahoinpitelyn törkeysarvostelu ja syyksilukeminen

Rikoslain 21 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan pahoinpitely on törkeä, jos käsillä on jokin momentin 1-3 kohdassa luetelluista pahoinpitelyn ankaroittamisperusteista, ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Käräjäoikeudessa esitetyssä syytteessä on vedottu mainitun lainkohdan 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun ankaroittamisperusteeseen, jonka mukaan rikoksentekijä tuomitaan törkeästä pahoinpitelystä, jos pahoinpitelyssä rikos tehdään erityisen raa'alla tai julmalla tavalla ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Mainitun lainkohdan säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 94/1993 vp s. 96) on katsottu, että päähän potkimista voidaan yleensä pitää raakana tekotapana. Puolustuskyvyttömään kohdistunutta pahoinpitelyä voidaan puolestaan esitöiden mukaan pitää julmana. Oikeuskäytännössä on usein katsottu, että törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistö täyttyy, jos maassa puolustuskyvyttömänä makaavaa potkitaan päähän. Tällöin myös vakavan vamman ja pysyvän haitan vaara on ilmeinen.

Riidatonta on, että se ankaroittamisperusteena vedottu seikka, että A olisi potkinut maassa ollutta puolustuskyvytöntä B:tä päähän, on jäänyt käräjäoikeudessa näyttämättä, eikä syyttäjä ole hakenut syyksilukemiseen muutosta eikä vedonnut tähän myöskään vastauksessaan. Riidatonta hovioikeudessa on myös syyttäjän lausumalla tavalla, että A on pahoinpidellyt maassa polvillaan ollutta B:tä.

Asiassa on selvitetty, että A:n seurustelukumppani B on provosoinut A:ta suusanallisesti ja tätä kasvoihin läpsäisemällä. A on välittömästi tämän jälkeen lyönyt B:tä nyrkillä kasvoihin niin, että B on sen seurauksena kaatunut ja lyönyt takaraivonsa maahan. A on myös retuuttanut B:tä. B:n ollessa maassa polvillaan ja siten puolustuskyvyttömänä A on edelleen lyönyt B:tä nyrkillä päähän 1-2 kertaa sekä potkaissut B:tä ylävartaloon. B:n päässä ja kasvoissa todetut vammat eli turvotus vasemman silmän alueella ja vasemman silmänpohjan murtuma ja kallonpohjan murtuma viittaavat siihen, että päähän kohdistuneet nyrkin iskut ovat olleet voimakkaita. B on A:n menettelyn seurauksena myös lyönyt päänsä katuun. Pahoinpitelytilanne on päättynyt ulkopuolisen henkilön väliintuloon.

B:lle on aiheutunut pahoinpitelystä pään alueelle varsin vakavia vammoja. Merkittävimmät vammat ovat olleet CT-kuvauksessa todetut silmänpohjan murtuma ja kallonpohjan murtuma, jotka eivät ole edellyttäneet erityistä hoitoa. Lääkärinlausunnosta 28.12.2022 käy ilmi, että B on pahoinpitelyä seuraavana päivänä 18.6.2022 poistunut sairaalan päivystyksestä omalla vastuullaan. Tässä asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei ole todettavissa, että aiheutuneet vammat olisivat merkittävästi haitanneet B:n toimintakykyä tai heikentäneet hänen elämänlaatuaan välittömään toipumiseen kuluneiden viikkojen ja ensimmäisten kuukausien aikana. Murtumissa ei erikseen eikä yhdessä arvioituna ole kysymys rikoslain 21 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuista vaikeista vammoista eikä syytteessä ole näin edes väitetty.

Päähän toistuva lyöminen voidaan katsoa raa'aksi ja puolustuskyvyttömään kohdistunut pahoinpitely julmaksi. Teko ei kuitenkaan ole ollut erityisen monivaiheinen eikä pitkäkestoinen. Tekotapaan, uhrin ja tekijän asemaan sekä teko-olosuhteisiin ei liity erityistä raakuutta tai julmuutta osoittavia piirteitä. Asiaa ei ole tässä tapauksessa aihetta arvioida toisin sen perusteella, että pahoinpitely on kohdistunut seurustelukumppaniin.

Sillä, onko B A:n menettelyn seurauksena, päähän osuneiden nyrkin iskujen ja/tai pään katuun iskeytymisen johdosta menettänyt tilanteessa hetkellisesti tajuntansa, ei ole asiassa olennaista merkitystä.

Kun pahoinpitelyn syytteessä yksilöity ankaroittamisperuste ei täyty, vastaajan syyksi on luettava pahoinpitely.

A on vedonnut valituksessaan siihen, että hänellä oli ollut tekohetkellä psykoosioireita ja hän oli sen vuoksi ollut syyntakeeton tai alentuneesti syyntakeinen. Mainitusta seikasta ei ole esitetty muuta selvitystä kuten lääkärinlausuntoa tai sairaushistoriaa. Teko on ollut A:n rikosrekisteritietoihin nähden poikkeuksellinen. Pahoinpitelyn vaikuttimena on ollut tekoa edeltänyt riitaisuus ja provosointi. Asiassa esiin tulleiden seikkojen perusteella ei ole syytä epäillä, että vastaaja ei olisi tekohetkellä ollut täysin syyntakeinen, että hänen kykynsä ymmärtää tekonsa tosiasiallinen luonne tai oikeudenvastaisuus taikka säädellä käyttäytymistään olisi merkittävästi alentunut. Näin ollen A:lle on tuomittava lähtökohtaisesti normaalin oikeuskäytännön mukainen rangaistus.

Rangaistuksen määrääminen

Syyksilukemisen lieventämisen vuoksi on perusteltua, että vastaajalle tuomittu rangaistus mitataan uudestaan. Rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että perhe- ja lähisuhdeväkivaltatapauksissa, joissa tekijä ja uhri eivät ole tasavertaisessa asemassa vaan uhri tarvitsee erityistä suojelua, teon vahingollisuus ja vaarallisuus sekä tekijän syyllisyyden aste puoltavat rangaistuksen mittaamista yleistä rangaistuskäytäntöä ankarammaksi (KKO 2021:20, kohta 8).

Asiassa ei ole käynyt ilmi, että A ja B olisivat pahoinpitelyn aikaan asuneet samassa taloudessa. Heidän suhdettaan on luonnehdittu seurustelusuhteeksi. Seurustelusuhteeseen ei liity yhtä olennaista suojelun tarvetta kuin samassa taloudessa asuvien perheenjäsenten kesken. Kyse on kuitenkin naiseen kohdistuneesta voimakkaasta väkivallasta, jota on jatkettu vielä uhrin ollessa puolustuskyvyttömänä polvillaan maassa. Väkivalta on päättynyt ulkopuolisen puututtua tilanteeseen. Nämä seikat on otettava huomioon rangaistusta määrättäessä.

Rikoslain 6 luvun 6 §:n 2 kohdan mukaan rangaistuksen lieventämisperuste on muun ohella asianomistajan poikkeuksellisen suuri myötävaikutus tai muu vastaava seikka, joka on ollut omiaan heikentämään tekijän kykyä noudattaa lakia.

Sen perusteella, että asianomistaja on provosoinut vastaajaa sanallisesti ja läpsäisemällä kasvoille, rangaistusta ei ole aihetta lieventää ottaen huomioon uhrin tekijän menettelyyn myötävaikuttavien toimien laatu suhteessa uhrin kokeman väkivallan laatuun ja vakavuuteen.

Päähän kohdistuvassa väkivallassa on usein sattumanvaraista, minkälaisia vammoja kussakin tilanteessa aiheutuu. Tekona tällaisia pahoinpitelyjä on pidettävä lähtökohtaisesti vakavina ja ne osoittavat tekijässä huomattavaa syyllisyyttä. Ottaen lisäksi huomioon A:n B:n päähän kohdistamien lyöntien voimakkuus ja määrä ja niiden seurauksena B:lle aiheutuneet vammat oikeudenmukainen rangaistus A:n syyksi luetusta pahoinpitelystä on 10 kuukautta vankeutta.

Tuomittu 10 kuukauden vankeusrangaistus ei yksin pituutensa puolesta puolla eikä toisaalta puhu myöskään ehdotonta vankeusrangaistusta vastaan.

Rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista. Pykälän perusteluissa on todettu, että aikaisempien rikosten määrän ja rikosten törkeyden lisäksi harkintaan vaikuttaa uusimisnopeus. Mitä pitempi aika on kulunut aikaisemmasta tuomiosta, sitä pienempi merkitys uusimiselle on syytä antaa. (HE 44/2002 vp s. 206)

Ehdollisen ja ehdottoman välinen rangaistuslajin valinta on kokonaisharkintaa (KKO 2020:48, kohta 17 ja KKO 2023:30, kohta 16).

A:n syyksi luettu pahoinpitely 17.6.2022 ei ole ollut tekotavaltaan harvinainen eikä tekomuodossaan poikkeuksellisen vakava rikos. Pahoinpitelyä ei myöskään ole arvioitu törkeän tekomuodon rangaistussäännöksen perusteella. Syyksi luetun pahoinpitelyn vahingollisuus, vaarallisuus, teon kohdistuminen puolustuskyvyttömään naishenkilöön ja siitä ilmenevä tekijän syyllisyys puoltavat sinänsä vankeusrangaistuksen tuomitsemista ehdottomana.

Rikosrekisteritietojen mukaan A ei ole syyllistynyt rikoksiin nyt kysymyksessä olevan tuomion jälkeen. A on viimeisten 10 vuoden aikana ennen syyllistymistään nyt kyseessä olevaan pahoinpitelyyn tuomittu vuonna 2016 vuonna 2016 tehdystä törkeästä rattijuopumuksesta ja liikenneturvallisuuden vaarantamisesta 30 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen, vuonna 2018 vuonna 2017 tehdystä törkeästä rattijuopumuksesta 55 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen, vuonna 2019 vuonna 2018 tehdyistä liikennerikoksista, huumausainerikoksesta ja huumausaineen käyttörikoksesta 70 tunnin yhdyskuntapalveluun ja viimeksi 11.5.2021 vuonna 2020 tehdystä törkeästä rattijuopumuksesta ja muista liikennerikoksista 40 päivän ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Näissä aikaisemmissa rikoksissa ei ole ollut kysymys väkivaltarikollisuudesta vaan lähinnä lukuisista liikennerikoksista, joista tuomitut vankeusrangaistukset on mitattu vain päivissä ja ovat siten olleet varsin lieviä. Vaikka kyse ei ole ollut laadultaan samankaltaisesta väkivaltarikollisuudesta, A:n aiemmalla rikollisuudelle ja niistä tuomituille rangaistuksilla on annettava merkitystä rangaistuslajia valittaessa.

A on vapautunut ehdonalaiseen vapauteen 1.3.2022 ja koeajan viimeinen päivä on ollut 21.3.2022.

Hovioikeus toteaa, että rangaistuslajin valinta ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välillä on kokonaisharkintaa. Mitä nopeammin tekijä syyllistyy uuteen rikokseen, sitä suurempi estevaikutus aikaisemmilla rikoksilla on ehdollisen vankeuden tuomitsemiselle. Rangaistuslajin valintaa koskevassa harkinnassa on myös huomioitava se, että rangaistusjärjestelmän on tarkoitettu olevan asteittain ankaroituva. Tämän mukaisesti rikoslain tuntemat rangaistuslajit ovat määrätyssä ankaruussuhteessa keskenään ja seuraamuksen määrää ja lajia ankaroitetaan asteittain rikoksen vakavuusasteen ja uusimisen mukaan. Rikosoikeudellisen seuraamusjärjestelmän uskottavuus edellyttää tätä (ks. esim. HE 44/2002 vp s. 185-186 ja 194 ja KKO 2020:55, kohta 15). A on syyllistynyt nyt käsiteltävänä olevaan pahoinpitelyyn 17.6.2022 eli varsin pian sen jälkeen, kun hän on 1.3.2022 päässyt ehdonalaiseen vapauteen. Tuomittava vankeusrangaistus on varsin tuntuva ja pahoinpitelyyn on liittynyt raakoja ja julmia piirteitä. Nämä näkökohdat yhdessä A:n syyksi luetun rikoksen vahingollisuuden ja erityisesti sen vaarallisuuden sekä siitä ilmenevän A:n syyllisyyden ohella puoltavat kokonaisharkinnassa ehdottoman vankeusrangaistuksen tuomitsemista enemmän kuin se, että A:n aiempi ehdoton vankeusrangaistus on 11.5.2021 tuomittu muista kuin väkivaltarikoksista tai että aiemmat vankeusrangaistukset ovat olleet pituudeltaan lyhyitä. Näin ollen A on tuomittava nytkin ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

- - -

Tuomiolauselma

Vastaaja

A

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

Syyksi luettu rikos

Pahoinpitely 17.6.2022
Rikoslaki 21 luku 5 § 1

Rangaistusseuraamukset

Vankeus
Syyksi luetut rikokset 1
10 kuukautta vankeutta
Vapaudenmenetysaika 2.-6.3.2024

Muilta osin valitus hylätään eikä käräjäoikeuden tuomiota muuteta.

- - -

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Petteri Korhonen, Tapio Kaarniemi (eri mieltä) ja Patrick Palmroos.

Lainvoimainen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto asiassa R 24/464

Hovioikeudenneuvos Tapio Kaarniemi:

Olen enemmistön kanssa eri mieltä rangaistuslajin valinnasta. Muilta osin olen enemmistön kanssa samaa mieltä.

A:n syyksi on luettu pahoinpitely 17.6.2022. Väkivaltaa on kohdistettu myös uhrin päähän, jolloin on usein sattumanvaraista, minkälaisia vammoja siitä aiheutuu. Tekona tällaista pahoinpitelyä on pidettävä lähtökohtaisesti vakavana ja se osoittaa tekijässä huomattavaa syyllisyyttä kuten tässä tapauksessa myös se, että teko on kohdistunut puolustuskyvyttömään naishenkilöön. Ottaen lisäksi huomioon A:n B:n päähän kohdistamien lyöntien voimakkuus ja määrä ja niiden seurauksena B:lle aiheutuneet vammat oikeudenmukainen rangaistus A:n syyksi luetusta pahoinpitelystä on 10 kuukautta vankeutta.

Tuomittu 10 kuukauden vankeusrangaistus ei yksin pituutensa puolesta puolla eikä toisaalta puhu myöskään ehdotonta vankeusrangaistusta vastaan. A:n syyksi luettu pahoinpitely ei ole ollut tekotavaltaan harvinainen eikä tekomuodossaan poikkeuksellisen vakava rikos. Pahoinpitelyä ei myöskään ole arvioitu törkeän tekomuodon rangaistussäännöksen perusteella. Syyksi luetun pahoinpitelyn vakavuus ja siitä ilmenevä tekijän syyllisyys ei itsessään edellytä 10 kuukauden vankeusrangaistuksen tuomitsemista ehdottomana.

Rangaistuslajin valinta ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välillä on kokonaisharkintaa. Rangaistusjärjestelmän on tarkoitettu olevan asteittain ankaroituva. Rikoslain tuntemat rangaistuslajit ovat määrätyssä ankaruussuhteessa keskenään ja seuraamuksen määrää ja lajia ankaroitetaan asteittain rikoksen vakavuusasteen ja uusimisen mukaan. Mitä nopeammin tekijä syyllistyy uuteen rikokseen, sitä suurempi estevaikutus aikaisemmilla rikoksilla on ehdollisen vankeuden tuomitsemiselle.

Rikosrekisteritietojen mukaan A ei ole syyllistynyt rikoksiin nyt kysymyksessä olevan tuomion jälkeen ja on kyseisen teon jälkeen syyllistynyt vain näpistyksiin vuonna 2024. A on viimeisten 10 vuoden aikana ennen syyllistymistään kyseiseen tekoon tuomittu vuonna 2016 vuonna 2016 tehdystä törkeästä rattijuopumuksesta ja liikenneturvallisuuden vaarantamisesta 30 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen, vuonna 2018 vuonna 2017 tehdystä törkeästä rattijuopumuksesta 55 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen, vuonna 2019 vuonna 2018 tehdyistä liikennerikoksista, huumausainerikoksesta ja huumausaineen käyttörikoksesta 70 tunnin yhdyskuntapalveluun ja viimeksi 11.5.2021 vuonna 2020 tehdystä törkeästä rattijuopumuksesta ja muista liikennerikoksista 40 päivän vankeusrangaistukseen. Näissä aikaisemmissa rikoksissa ei ole ollut kysymys väkivaltarikollisuudesta vaan lähinnä lukuisista liikennerikoksista, joista tuomitut vankeusrangaistukset on mitattu vain päivissä ja ovat siten olleet varsin lieviä.

Viimeisistä rikoksista, joista on tuomittu ehdoton vankeusrangaistus, on kulunut aikaa yli kaksi vuotta, ja niistä rikoksista, joista on tuomittu yhdyskuntapalveluseuraamus, yli neljä vuotta ennen nyt kysymyksessä olevaa tekoa. Toisesta ehdollisesta vankeusrangaistuksesta on kulunut yli neljä vuotta ja ensimmäisestä yli viisi vuotta ennen nyt kysymyksessä olevaa tekoa, ja ne koskevat vuosina 2016 ja 2017 tehtyjä liikennerikoksia.

A on syyllistynyt nyt käsiteltävänä olevaan pahoinpitelyyn 17.6.2022 eli varsin pian sen jälkeen, kun hän on 1.3.2022 päässyt ehdonalaiseen vapauteen. Koeajan viimeinen päivä on ollut 21.3.2022. Koeajan päättymisestä nyt syyksi luettuun rikokseen on kulunut noin kolme kuukautta.

Ottaen huomioon A:n rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys ja A:n aikaisempi rikollisuus, jossa ei ole ollut kysymys väkivaltarikollisuudesta ja josta tuomitut aikaisemmat vankeusrangaistukset ovat olleet varsin lieviä, sekä rikosten uusimisnopeus, asiassa ei ole estettä vankeusrangaistuksen määräämiselle ehdolliseksi. Ehdollista rangaistusta on kuitenkin pidettävä yksin riittämättömänä rangaistuksena A:n syyksi luetusta rikoksesta. Tämän vuoksi 10 kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen ohella on tuomittava yhdyskuntapalvelua, jonka tuomitsemiseen A on antanut suostumuksensa ja josta hänen voidaan olettaa suoriutuvan. Oikeudenmukainen oheisseuraamus on yhdyskuntapalvelua 80 tuntia.