VaaHO:2009:2
VAASAN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 15.10.2008
KOHDAT 1-2
SELOSTUS ASIASTA
Syyte
1) Rattijuopumus
- - -
2) Liikenneturvallisuuden vaarantaminen
- - -
Muut vaatimukset
Syyttäjä
- - -
A on määrättävä ajokieltoon.
- - -
KÄRÄJÄOIKEUDEN PERUSTELU
Syyksilukeminen
1) A on 12.6.2008 kuljettanut henkilöautoa päiväsaikaan Vaasasta Vöyri-Maksamaalle nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus on ajon jälkeen ollut 1,93 promillea.
2) A on 12.6.2008 kuljettaessaan Vöyri-Maksamaalla Öjskatvägenillä omistamaansa henkilöautoa - - - tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyönyt noudattaa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi. A:n menettelyn seurauksena on hänen kuljettamansa henkilöauto suistunut oikealle kääntyvässä kaarteessa kulkusuunnassaan ajoradan vasemmalle puolelle ojaan. Ajoneuvo on vaurioitunut ja A loukkaantunut lievästi. A:n menettely on ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle.
- - -
KOHDAT 3-5
SELOSTUS ASIASTA
Syyte
3) Törkeä rattijuopumus
- - -
4) Liikenneturvallisuuden vaarantaminen
- - -
5) Haitanteko virkamiehelle
- - -
Muut vaatimukset
Syyttäjä
- - -
A on määrättävä ajokieltoon.
- - -
KÄRÄJÄOIKEUDEN PERUSTELU
Syyksilukeminen
3) A on 16.6.2008 Vaasassa kuljettanut mopoa Kulmakadulla iltapäivällä puolen kolmen aikoihin nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus on ajon jälkeen ollut 1,56 promillea. Koska ajo on tapahtunut yleisillä teillä ja se on johtanut mopon hallinnan menettämiseen ja kaatumiseen, olosuhteet ovat olleet sellaiset, että teko on ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle.
4) A on 16.6.2008 Vaasassa kuljettaessaan Kulmakadulla omistamaansa mopoa - - - tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyönyt noudattaa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi. A:n menettelyn seurauksena on hän menettänyt mopon hallinnan, jolloin mopo on kaatunut. A:n menettely on ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle.
5) - - -
(kohdat 1-5)
Rangaistusseuraamus
A on pyytänyt alkolukkoa. Tieliikennelain 79a § 1 momentin nojalla hänellä on siihen subjektiivinen oikeus. Se, että hän on ollut poliisin 12.6.2008 määräämässä ajokiellossa syyllistyessään skootterilla tehtyyn törkeään rattijuopumukseen 16.6.2008, ei ole sellainen säännöksessä mainittu valvotun ajo-oikeuden aikana tehty teko, joka estäisi alkolukon, eikä myöskään muodosta 79a § 3 momentissa tarkoitettua tilannetta. Tieliikennelain 79a § erityissäännöksenä syrjäyttää 79 § säännöksen ehdollisesta ajo-oikeudesta, joka tässä tilanteessa estyisi 79 § 1 momentin toisen virkkeen nojalla.
TUOMIOLAUSELMA
SYYKSI LUETUT RIKOKSET
1) Rattijuopumus 12.6.2008
2) Liikenneturvallisuuden vaarantaminen 12.6.2008
3) Törkeä rattijuopumus 16.6.2008
4) Liikenneturvallisuuden vaarantaminen 16.6.2008
5) Haitanteko virkamiehelle 16.6.2008
RANGAISTUSSEURAAMUKSET
YHTEINEN VANKEUSRANGAISTUS
50 päivää vankeutta
Vankeusrangaistus on ehdollinen.
Koeaika päättyy 15.10.2010.
Ehdollisen vankeusrangaistuksen ohessa 25 päiväsakkoa a 10 euroa = 250 euroa.
- - -
MUUT RIKOSOIKEUDELLISET SEURAAMUKSET
Ajokielto 1 vuosi 2 kk.
Ajokielto on ehdollinen yhdistettynä ajo-oikeuden valvontaan.
Koetusajan päättymispäivä 15.10.2010.
Väliaikainen ajokielto päättyy ja valvottu ajo-oikeus alkaa, kun A:lle luovutetaan alkolukkoajokortti.
Valvottu ajo-oikeus peruutetaan ja ehdollinen ajokielto määrätään pantavaksi täytäntöön, jos A koetusaikana peruuttaa valvontaa koskevan pyyntönsä tai ilman hyväksyttävää syytä rikkoo valvottuun ajo-oikeuteen sisältyvää rajoitusta tai laiminlyö valvottuun ajo-oikeuteen kuuluvan velvollisuuden.
Valvottu ajo-oikeus peruutetaan ja ehdollinen ajo-oikeus määrätään täytäntöön pantavaksi myös, jos A koetusaikana syyllistyy törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, rattijuopumukseen tai törkeään rattijuopumukseen.
- - -
Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen: Käräjätuomari Hagar Nordström.
VAASAN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 23.9.2009
Valitus
Vaatimukset
Virallinen syyttäjä on vaatinut, että A:lle ei määrätä valvottua ajo-oikeutta vaan että A määrätään ehdottomaan ajokieltoon.
Perusteet
A on syyllistynyt 16.6.2008 törkeään rattijuopumukseen hänelle hänen 12.6.2008 tekemästään rattijuopumuksesta määrätyn väliaikaisen ajokiellon aikana. Tieliikennelain 79 §:n mukaan ajokiellon tai väliaikaisen ajokiellon aikana tehdystä teosta ei voida määrätä ajokieltoa ehdollisena. Koska valvottu ajo-oikeus edellyttää sitä, että ajokielto voitaisiin määrätä ehdollisena, A:lle ei voida määrätä valvottua ajo-oikeutta.
Vastaus
Vaatimukset
A on vaatinut, että valitus hylätään ja että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudesta 1.581,12 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.
Perusteet
Tieliikennelain 79 §:ssä säädetyt ehdollisen ajokiellon edellytykset eivät tule sovellettavaksi saman lain 79 a §:ssä tarkoitettua valvottua ajo-oikeutta määrättäessä. Sillä, että 79 a §:n 4 momentin mukaan valvotusta ajo-oikeudesta on muutoin voimassa, mitä 79 §:ssä säädetään ehdollisesta ajokiellosta, tarkoitetaan vain sitä, mitä ehdollisen ajokiellon täytäntöönpantavaksi määräämisestä 79 §:n 3 ja 4 momentissa on säädetty.
A on lisäksi vedonnut ehdollista ajokieltoa puoltavina seikkoina tekojensa taustoihin ja hänen ja hänen tyttärensä terveydentilaan.
Välitoimi
Hovioikeus on kiinnittänyt asianosaisten huomiota siihen, että tekohetkillä 12. ja 16.6.2008 on ollut voimassa 1.7.2005 ja 30.6.2008 väliseksi ajaksi väliaikaisesti säädetty laki alkolukolla valvotun ajo-oikeuden kokeilemisesta (360/2005) ja tieliikennelain 79 a § (361/2005). Näiden lakien voimassaolon päätyttyä eli 1.7.2008 on tullut voimaan alkolukolla valvotusta ajo-oikeudesta annettu laki (439/2008) ja tieliikennelain 79 a § (440/2008). Erityisesti hovioikeus on kiinnittänyt huomiota mainittuihin tieliikennelain 79 a §:iin, alkolukolla valvotun ajo-oikeuden kokeilemisesta annetun lain ja alkolukolla valvotusta ajo-oikeudesta annetun lain 2 §:n 1 momenttiin, näiden lakien voimaantulosäännöksiin, samoin kuin perustuslain 8 §:stä ja rikoslain 3 luvun 1 §:stä ilmenevään laillisuusperiaatteeseen sekä rikoslain ajallista soveltuvuutta koskevaan rikoslain 3 luvun 2 §:ään.
Hovioikeus on varannut asianosaisille tilaisuuden esittää käsityksensä siitä, mitä lakia tässä tapauksessa tulisi soveltaa ja mihin lain soveltaminen johtaa. Erikseen on pyydetty lausumaan siitä, mikä olisi sovellettavan lain perusteella määräytyvä koetusajan pituus.
Hovioikeus on lisäksi toimittanut asianosaisille tiedoksi 1.6.2009 päivätyn ajoneuvoliikennerekisteriotteen, josta ilmenee, että A:lle on poliisin päätöksellä palautettu ajo-oikeus 27.11.2008. Hovioikeus on kehottanut virallista syyttäjää selvittämään tämän päätöksen sisällön ja sen, miten pitkään A on ollut väliaikaisessa ajokiellossa. Myös A:lle on varattu tilaisuus lausua näistä seikoista.
A on lausumassaan katsonut, että asiassa tulee soveltaa uutta lakia, joka hänen käsityksensä mukaan johtaa lievempään lopputulokseen. Tekohetkellä voimassa olleen tieliikennelain 79 a §:n mukaan koetusajan pituus on yksi vuosi; uuden lain perusteella koetusajan pituus on sitä vastoin vapaasti määrättävissä. A:lle on luovutettu käräjäoikeuden 15.10.2008 antaman tuomion jälkeen alkolukkoajokortti 27.11.2008, mistä lukien valvottu ajo-oikeus on alkanut. A on ollut 12.6. ja 27.11.2008 välisenä aikana väliaikaisessa ajokiellossa. Tämä väliaikainen ajokielto ja tähänastinen valvottu ajo-oikeus on A:n mukaan katsottava riittäväksi seuraamukseksi, ja ajokielto ja valvottu ajo-oikeus on määrättävä päättymään hovioikeuden ratkaisun antamispäivänä.
Virallinen syyttäjä on lausumassaan katsonut, että asiassa tulee soveltaa uutta lakia. Sekä tekohetkellä voimassa olleen että tuomitsemishetkellä voimassa olevan lain perusteella valvottu ajo-oikeus edellyttää sitä, että ajokielto määrätään ehdolliseksi. Voimassa olevan tieliikennelain 79 a §:n esitöissä todetaan, ettei ehdotetulla 79 a §:llä ole tarkoitus muuttaa sitä seikkaa, että ajokiellon tai väliaikaisen ajokiellon aikana tehdystä teosta ei voida määrätä ajokieltoa ehdollisena ja ettei myöskään valvotun ajo-oikeuden määrääminen ole näissä tilanteissa mahdollista. A:lle on luovutettu 27.11.2008 väliaikainen alkolukkoajokortti ja 22.12.2008 alkolukkoajokortti. A on ollut väliaikaisessa ajokiellossa 12.6.2008 lukien.
Perustelut
Kysymyksenasettelu
1. A on syyllistynyt rattijuopumukseen 12.6.2008 ja törkeään rattijuopumukseen 16.6.2008. Viimeksi mainitun teon A on tehnyt ensimmäisestä teosta määrätyn väliaikaisen ajokiellon aikana. Kysymys on siitä, voidaanko hänelle siitä huolimatta määrätä valvottu ajo-oikeus.
Kysymys sovellettavan lain valinnasta
2. Asiassa on otettava ensin kantaa siihen, sovelletaanko ajokieltoseuraamukseen väliaikaisesti 1.7.2005-30.6.2008 voimassa olleiden alkolukolla valvotun ajo-oikeuden kokeilemisesta annetun lain (360/2005) ja tieliikennelain 79 a §:n (361/2005) vai pysyväksi säädettyjen 1.7.2008 voimaan tulleiden alkolukolla valvotusta ajo-oikeudesta annetun lain (439/2008) ja tieliikennelain 79 a §:n (440/2008) säännöksiä. Kumpikin ajokiellon perusteena oleva rattijuopumusrikos on tehty väliaikaisesti voimassa olleen lainsäädännön voimassa ollessa kesäkuussa 2008.
Voimaantulosäännökset
3. Alkolukolla valvotun ajo-oikeuden kokeilemisesta annetun lain (360/2005) 13 §:n mukaan lakia sovelletaan, jos rattijuopumukseen on syyllistytty lain tultua voimaan. Tämä säännös ilmaisee sanamuotonsa perusteella vain sen periaatteen, että lakia sovelletaan sen voimassa ollessa tehtyihin rikoksiin. Mainitussa voimaantulosäännöksessä on tosin vielä erikseen säädetty, että lakia sovelletaan myös sen voimassaolon päättymisen jälkeen käsiteltäessä lain soveltamisalaan kuuluvia muutoksenhakuasioita. Lisäksi on säädetty, että lakia sovelletaan valvottuun ajo-oikeuteen koetusajan päättymiseen asti. Näiden säännösten ei voida katsoa poissulkevan lain soveltamista tilanteessa, jossa rikokset on tehty lain voimassa ollessa, mutta asiaa ei ole ehditty käsitellä käräjäoikeudessa ennen lain voimassaolon päättymistä.
4. Alkolukolla valvotusta ajo-oikeudesta annetun lain (439/2008) voimaantuloa koskevan 12 §:n 2 momentti sisältää vastaavan säännöksen siitä, että lakia sovelletaan lain 2 §:ssä tarkoitettuun henkilöön, joka on syyllistynyt rattijuopumukseen lain tultua voimaan. Lisäksi lakia sovelletaan myös 2 §:ssä säädetyt edellytykset täyttävään henkilöön, joka on syyllistynyt rattijuopumukseen ennen lain voimaantuloa, mutta asia käsitellään tuomioistuimessa vasta lain tultua voimaan. Viimeksi selostettu säännös otettiin lakiin liikenne- ja viestintävaliokunnan ehdotuksesta. Valiokunta ilmoitti mietinnössään (LiVM 8/2008 vp, s. 4) kiinnittäneensä huomiota siihen, että "ehdotettu voimaantulosäännös ei kata aukottomasti kaikkia kokeilulain aikana tapahtuneita rattijuopumuksia. Jos rattijuopumus tapahtuu ennen esitetyn lain voimaantuloa, mutta asiaa käsitellään käräjäoikeudessa vasta esitetyn lain voimaantulon jälkeen, ei tapaukseen voida soveltaa kokeilulakia eikä esitettyä lakia". Edellä mainitun voimaantulosäännöksen tarkoitus on näin ollen ollut saattaa uuden lain soveltamisen piiriin nekin asiat, joita ei ollut ehditty käsitellä väliaikaisesti voimassa olleen lain aikana.
5. Edellä esitetyn perusteella alkolukolla valvotun ajo-oikeuden kokeilemisesta annettu laki tulisi sovellettavaksi sen voimassa ollessa tehtyihin rikoksiin. Alkolukolla valvotusta ajo-oikeudesta annetun lain 12 §:n voimaantulosäännös johtaa puolestaan siihen, että myös tämä laki tulisi sovellettavaksi taannehtivasti aikaisemman lain voimassa ollessa tehtyihin rikoksiin.
6. Hovioikeus toteaa, ettei tieliikennelain väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain (361/2005) eikä tieliikennelain muuttamisesta annetun lain (440/2008) voimaantulosäännöksiin sisältynyt vastaavia siirtymävaiheen säännöksiä. Nämä lait liittyvät kumpikin kuitenkin erottamattomasti samanaikaisesti säädettyihin valvottua ajo-oikeutta koskeviin lakeihin, joten näiden samaan kokonaisuuteen kuuluvien lakien ajallisen soveltamisenkin täytyy määräytyä yhtäläisin perustein.
Laillisuusperiaate ja rikoslain ajallinen soveltuvuus
7. Ajokielto on vakaviin liikennerikoksiin liittyvänä rikosoikeudellinen seuraamus, kuten myös korkein oikeus on ratkaisuissaan 2005:132 ja 2007:77 todennut. Myös valvotussa ajo-oikeudessa määrätään ajokiellon sisällöstä. Sitäkin on näin ollen pidettävä rikosoikeudellisena seuraamuksena, vaikkakin alkolukon käyttö on vapaaehtoinen vaihtoehto ehdottomalle ajokiellolle. Arviointia ei muuta se, että valvottua ajo-oikeutta koskevan lainsäädännön esitöissä ajokieltoa pidetään rangaistuksesta erillisenä ajokorttiseuraamuksena, joka puolestaan on luokiteltavissa liikennerikosoikeudelliseksi turvaamistoimenpiteeksi (HE 15/2005 vp, s. 14-15 ja HE 36/2008 vp, s. 16).
8. Kun kysymys on rikosoikeudellisen seuraamuksen määräämisestä, huomioon on otettava perustuslain 8 §:n ja rikoslain 3 luvun 1 ja 2 §:n säännökset laillisuusperiaatteesta ja rikoslain ajallisesta soveltuvuudesta.
9. Rikoslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan rikokseen sovelletaan sitä lakia, joka oli voimassa, kun rikos tehtiin. Jos tuomittaessa on voimassa toinen laki kuin rikosta tehtäessä, on sitä kuitenkin 2 momentin mukaan sovellettava, jos sen soveltaminen johtaa lievempään lopputulokseen. Tätä lievemmän lain periaatetta ei kuitenkaan rikoslain 3 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan sovelleta, jos laki on tarkoitettu olemaan voimassa vain määrättynä aikana. Tällöin sovelletaan tekohetkellä voimassa ollutta lakia, jollei toisin ole säädetty.
10. Näistä säännöksistä johtuu, että ajokieltoseuraamukseen on lähtökohtaisesti sovellettava rikoksen tekohetkellä voimassa ollutta lakia. Alkolukolla valvotusta ajo-oikeudesta annetun lain 12 §:n 2 momentin voimaantulosäännös, jonka mukaan lakia sovelletaan myös ennen lain voimaantuloa rattijuopumukseen syyllistyneeseen silloin, kun asia käsitellään tuomioistuimessa vasta lain tultua voimaan, ei oikeuta poikkeamaan tekohetken lain soveltamista koskevasta periaatteesta ainakaan vastaajan vahingoksi. Tällainen poikkeus olisi sitä paitsi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain 8 §:n kanssa, jonka mukaan rikoksesta ei saa tuomita ankarampaa rangaistusta kuin tekohetkellä on laissa säädetty.
Lievemmän lain periaatteen soveltuminen, kun laki on määräaikainen
11. Erikseen on kuitenkin vielä ratkaistava, voidaanko tekohetkellä voimassa olleiden säännösten sijasta soveltaa uutta lakia, jos se johtaa lievempään lopputulokseen, kun tekohetken lait ovat olleet voimassa vain määrätyn ajan. Niin kuin edellä on selostettu, rikoslain 3 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan lievemmän lain periaatetta sovelletaan vain määrätyn ajan voimassa oleviin lakeihin ainoastaan, jos niin on erikseen säädetty.
12. Hovioikeus toteaa ensinnäkin, että alkolukolla valvotusta ajo-oikeudesta annetun lain 12 §:n 2 momentin säännös lain taannehtivasta soveltamisesta ei perustu siihen, että uusi laki olisi lievempi, vaan että näin estetään liikenne- ja viestintävaliokunnan katsoman aukkotilanteen syntyminen. Tässä lainkohdassa ei siten ole rikoslain 3 luvun 2 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla "toisin säädetty" lievemmän lain soveltamisen mahdollisuudesta.
13. Asiassa onkin kysymys siitä, onko nyt puheena oleva alkolukolla valvotun ajo-oikeuden kokeilemisesta annettu laki sellainen edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitettu laki, joka oli "tarkoitettu olemaan voimassa vain määrättynä aikana".
14. Rikoslain 3 luvun 2 §:n esitöiden mukaan lainkohta koskisi "niin sanottuja määräaikaiskriminalisointeja" eli sellaisia rangaistussäännöksiä, jotka jo alusta alkaen on tarkoitettu olemaan voimassa vain tietyn ajan. Tällaisten etenkin poikkeuksellisia oloja varten säädettyjen säännösten kumoaminen olojen muututtua ei esitöiden mukaan ilmennä muuttunutta asennetta lain voimassa ollessa tehtyihin tekoihin (HE 44/2002 vp, s. 38).
15. Alkolukolla valvotun ajo-oikeuden kokeilemista koskevan lainsäädännön tavoitteena oli löytää uusia keinoja rattijuopumusten vähentämiseen ja liikenneturvallisuuden parantamiseen kokeilemalla alkolukkoa, joka estää auton käynnistymisen kuljettajan ollessa päihtynyt. Tarkoituksena kokeilussa oli selvittää alkolukon hyväksyttävyyttä ja tehokkuutta onnettomuuksien vähentämisessä (HE 15/2005 vp, s. 11) Kokeilusta saatujen myönteisten kokemusten perusteella alkolukon käyttöön perustuvasta valvotusta ajo-oikeudesta säädettiin sittemmin pysyvä laki.
16. Alkolukolla valvotun ajo-oikeuden kokeilemista koskevalla lainsäädännöllä oli siis kokonaan toisenlaiset tavoitteet kuin erityisesti poikkeusoloja varten säädetyillä määräaikaiskriminalisoinneilla. Kokeilu on 1.7.2008 muuttunut keskeytyksettä pysyväksi osaksi rattijuopumusten seuraamusjärjestelmää. Siten hovioikeus katsoo, ettei rikoslain 3 luvun 2 §:n 3 momentin määräaikaislakia koskevaa poikkeussäännöstä lievemmän lain periaatteesta ole perusteltua soveltaa alkolukolla valvotun ajo-oikeuden kokeilemista koskevan lainsäädännön aikana tehtyihin tekoihin.
17. Johtopäätöksenä edellä lausutusta hovioikeus toteaa, että
-tässä tapauksessa ajokieltoseuraamukseen on sovellettava lähtökohtaisesti lakia, joka oli voimassa rattijuopumuksiin syyllistyttäessä,
-jos kuitenkin 1.7.2008 voimaan tullut laki johtaa lievempään lopputulokseen, on sitä sovellettava.
18. Siksi ensiksi on tarkasteltava, onko valvottu ajo-oikeus voitu tuomita tekohetkellä voimassa olleiden lakien nojalla. Toiseksi on joka tapauksessa lievemmän lain selvittämiseksi tutkittava, onko valvottu ajo-oikeus ollut mahdollista tuomita tuomitsemishetkellä voimassa olevien lakien nojalla. Jos seuraamus on ollut tuomittavissa kummankin lainsäädännön nojalla, on tällöin sovellettava sitä lakia, jonka mukaista valvottua ajo-oikeutta voidaan pitää lievempänä seuraamuksena.
Edellytykset valvottuun ajo-oikeuteen tekohetkellä voimassa olleen lain mukaan
19. Tekohetkellä väliaikaisesti voimassa olleen tieliikennelain 79 a §:n (361/2005) 1 momentin mukaan tuomioistuimen on määrättävä rattijuopumusrikokseen syyllistyneelle alkolukolla valvotun ajo-oikeuden kokeilemisesta annetussa laissa tarkoitettu valvottu ajo-oikeus, jos ajokieltoon määrättävä sitä pyytää ja hänen arvioidaan suoriutuvan siihen kuuluvista velvollisuuksista eikä häntä tuomita ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Lisäksi valvotun ajo-oikeuden pyytämiselle on alkolukolla valvotun ajo-oikeuden kokeilemisesta annetun lain 2 §:ssä säädetty valvottua ajo-oikeutta pyytäneen Suomessa asumista sekä ajo-oikeuden laajuutta koskevia muodollisia edellytyksiä, jotka A täyttää.
20. Tieliikennelain mainitun 79 a §:n 2 momentissa säädetään valvotun ajo-oikeuden peruuttamisesta ja ehdollisen ajokiellon määräämisestä täytäntöön pantavaksi. Tämän jälkeen pykälän 3 momentissa on viittaussäännös, jonka mukaan "(V)alvotusta ajo-oikeudesta on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä 79 §:ssä säädetään ehdollisesta ajokiellosta."
21. Asiassa on kysymys siitä, koskevatko mainitun 3 momentin viittaussäännöksen nojalla tai muulla perusteella tieliikennelain 79 §:ssä säädetyt ehdollisen ajokiellon määräämisen edellytykset tai jokin niistä myös valvottua ajo-oikeutta.
22. Tieliikennelain 79 §:n 1 momentin (676/1990) mukaan tuomioistuin voi, jollei yleinen etu muuta vaadi, määrätä ajokiellon ehdollisena, jos ajo-oikeus on ajokieltoon määrättävälle ammatin takia välttämätön tai jos siihen on muu erityisen painava syy, eikä teosta ole aiheutunut vaaraa toisten turvallisuudelle. Ajokieltoa ei voida kuitenkaan määrätä ehdollisena ajokiellon tai väliaikaisen ajokiellon taikka jo määrätyn ehdollisen ajokiellon koetusaikana tehdystä teosta.
23. Ehdollisen ajokiellon käyttöönotolla pyrittiin ohjaamaan liikennekäyttäytymistä siten, että ajo-oikeuden säilyminen ehdollisen ajokiellon määräämisen jälkeen olisi riippuvainen henkilön omasta käyttäytymisestä. Uudistuksen ajateltiin motivoivan entistä tarkempaan sääntöjen noudattamiseen. Rattijuopumusrikokseen syyllistyneen kannalta uudistus tarkoitti lähinnä sitä, että hänelle määrättäisiin ehdollinen ajokielto tilanteissa, joissa aikaisemmin ajokielto olisi seuraamuksena jätetty määräämättä. Perusteet ehdollisen ajokiellon määräämiselle vastasivatkin pääpiirteissään niitä perusteita, joilla ajokielto olisi voitu aikaisemman lain aikana jättää määräämättä (HE 8/1990 vp. s. 2).
24. Alkolukolla valvottua ajo-oikeutta koskevalla kokeilulla oli toisenlaisia tavoitteita kuin ehdollisella ajokiellolla. Tarkoituksena oli löytää uusia keinoja vähentää rattijuopumuksia ja siten parantaa liikenneturvallisuutta käyttämällä alkolukkoa ajo-oikeuden teknisenä valvontavälineenä. Käytäntö oli osoittanut, että pitkätkään ajokiellot eivät estä rattijuopumusrikoksen uusimista, jos ajokieltoon määrätyllä on kuitenkin ajoneuvo edelleen hallinnassaan (HE 15/2005 vp. s. 10-11).
25. Valvotulle ajo-oikeudelle, johon liittyi alkolukon käyttö, oli siis tarkoitettu erilaiset edellytykset ja käyttöala kuin ehdollisella ajokiellolla oli. Lain esitöistä selvästi ilmenee, että valvottu ajo-oikeus tulisi määrättäväksi silloin, kun teosta normaalisti määrättäisiin ehdoton ajokielto. Valvottu ajo-oikeus olisi näin mahdollinen esimerkiksi silloin, kun ehdollinen ajokielto ei tulisi kysymykseen rikoksen uusimisen takia (HE 15/2005 vp, s. 11-12). Tuomioistuimen harkinnassa oli lähinnä vain arvioida rattijuopumusrikokseen syyllistyneen kykyä selviytyä valvottuun ajo-oikeuteen kuuluvista velvollisuuksista.
26. Vaikka siis valvottu ajo-oikeus merkitsee ehdollisen ajokiellon määräämistä yhdistettynä ajo-oikeuden valvontaan (laki alkolukolla valvotun ajo-oikeuden kokeilemisesta 1 §), ei tämä tarkoittanut sitä, että ajokieltoseuraamusta määrättäessä ehdollisen ajokiellon edellytykset tulisi sellaisenaan ottaa huomioon.
27. Tieliikennelain 79 a §:n (361/2005) 3 momentin viittaussäännöksen merkitystä arvioitaessa on otettava erityisesti huomioon perustuslain laillisuusperiaatteesta johtuvat vaatimukset siitä, että rikokset ja niistä johtuvat seuraamukset on määriteltävä täsmällisesti laissa ja että seuraamukset ovat säännöksen sanamuodon perusteella tekijälle kohtuudella ennalta-arvattavissa.
28. Valvotun ajo-oikeuden määräämiselle oli 79 a §:n (361/2005) 1 momentissa säädetty kolme nimenomaista edellytystä. Näistä se edellytys, että valvottua ajo-oikeutta pyytänyttä ei tuomita teostaan ehdottomaan vankeusrangaistukseen, liittyi olennaisesti rikosoikeudelliseen seuraamusjärjestelmään. Jos valvotun ajo-oikeuden esteenä olisi teon tekeminen väliaikaisen ajokiellon aikana, tulisi tämän seikan vakiintuneen ja asianmukaisen lainsäädäntökäytännön mukaan ilmetä jo samasta lainkohdasta tai välittömästi sen yhteydestä. Mainittu viittaussäännös oli kuitenkin vasta pykälän 3 momentissa, kun pykälän 2 momentissa säädettiin jo määrätyn valvotun ajo-oikeuden peruuttamisesta ja ehdollisen ajokiellon täytäntöönpanemisesta. Pykälän rakenne ja viittaussäännöksen sijainti eivät voi mitenkään puoltaa sellaista tulkintaa, että 3 momentissa viitattaisiin ehdollisen ajokiellon määräämisen edellytyksiin tai joihinkin niistä. Tällainen tulkinta ei saa myöskään tukea lain esitöistä. Päinvastoin esitöissä mainitaan viittaussäännöksen soveltamisesta esimerkkinä tilanne, jossa valvottava syyllistyy uuteen rattijuopumukseen, jolloin ehdollisena määrätyn ajokiellon täytäntöönpanossa tulee noudattaa 79 §:n 3 momentin säännöksiä (HE 15/2005 vp, s. 24).
29. Rikosoikeudelliselta lainsäädännöltä vaadittava selkeys edellyttää myös, että rikosoikeudellisen seuraamuksen määräämisedellytysten sisältö ja laajuus eivät voi jäädä niin tulkinnanvaraisen ja epämääräisen viittauksen varaan kuin mitä ilmaisu "on muutoin soveltuvin osin voimassa" tarkoittaa. Tieliikennelain 79 a §:n 3 momentin viittaussäännöksestä ei selviä sekään, mitkä ehdollista ajokieltoa koskevista edellytyksistä voisivat lisäksi koskea valvottua ajo-oikeutta. Kaikkia 79 §:n 1 momentissa mainittuja edellytyksiä viittaussäännös ei voi koskea, koska tämä olisi selvästi vastoin lain perustavoitteita.
30. Näin ollen laillisuusperiaatteesta johtuva täsmällisyysvaatimuskin huomioon ottaen valvotun ajo-oikeuden määräämisen esteenä ei ole pelkästään tieliikennelain 79 a §:n 3 momentin viittaussäännöksen perusteella se, että teko on tehty ajokiellon tai väliaikaisen ajokiellon taikka ehdollisen ajokiellon koetusaikana.
31. Koska A on pyytänyt valvottua ajo-oikeutta eikä häntä ole tuomittu ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja koska hänen voidaan arvioida suoriutuvan valvottuun ajo-oikeuteen kuuluvista velvollisuuksista, hänelle voidaan tekohetkellä voimassa olleen lain perusteella määrätä valvottu ajo-oikeus.
Tuomitsemishetkellä voimassa olevan lain soveltaminen
32. Lievemmän lain periaatteen vuoksi asiassa on vielä arvioitava sitä, voitaisiinko valvottu ajo-oikeus määrätä tuomitsemishetkellä voimassa olevan lain mukaan.
33. Valvotun ajo-oikeuden edellytyksistä säädetään nykyisinkin kahdessa eri laissa. Alkolukolla valvotusta ajo-oikeudesta annetun lain (439/2008) 2 §:n 1 momentissa on säännökset muun muassa siitä, missä tapauksissa valvottua ajo-oikeutta voidaan pyytää. Valvotun ajo-oikeuden määräämisestä säädetään puolestaan tieliikennelain 79 a §:ssä (440/2008). Viimeksi mainitun lainkohdan mukaan valvotun ajo-oikeuden määrääminen edellyttää edelleenkin sitä koskevaa pyyntöä. Valvotun ajo-oikeuden saajan kykyä selviytyä seuraamukseen kuuluvista velvoitteistaan ei enää arvioitaisi. Myöskään ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitseminen ei estäisi valvotun ajo-oikeuden määräämistä.
34. Tieliikennelain 79 a §:n 1 momentin mukaan valvottua ajo-oikeutta ei sitä vastoin voitaisi määrätä valvotun ajo-oikeuden aikana tehdystä teosta. Tällä esteellä ei ole tässä tapauksessa merkitystä, koska A:lle ei ollut aikaisemmin määrätty valvottua ajo-oikeutta.
35. Tieliikennelain voimassa olevassa 79 a §:n 4 momentissa on aikaisemman väliaikaisesti voimassa olleen 79 a §:n 3 momenttia vastaava viittaussäännös ehdollista ajokieltoa koskevan 79 §:n säännösten voimassaolosta "muutoin". Lain esitöissä on todettu, että "pykälässä on vain ehdollista ajokieltoa koskevasta 79 §:stä poikkeavat määräykset, joten osa valvotun ajo-oikeuden sisällöstä tulee suoraan 79 §:stä" ja että " (T)ieliikennelain 79 §:n 1 momentista johtuvana rajoituksena on kuitenkin, ettei ajokiellon tai väliaikaisen ajokiellon aikana taikka ehdollisen ajokiellon koetusaikana tehdystä teosta voida määrätä ajokieltoa ehdollisena" ja ettei ehdotetulla 79 a §:llä ole tarkoitus muuttaa tätä, "joten myöskään valvotun ajo-oikeuden määrääminen ei näissä tilanteissa ole mahdollista" (HE 36/2008 vp, s. 23). Esitöissä mainitaan edelleenkin ainoana esimerkkinä varsinaisen viittaussäännöksen soveltamisesta aiemman lain esitöissäkin mainittu (ks. kohta 29) tilanne, jossa valvottava on syyllistynyt uuteen rattijuopumukseen, jolloin ehdollisena määrätyn ajokiellon täytäntöönpanossa tulee noudattaa 79 §:n 3 momentin säännöksiä (HE 36/2008 vp, s. 25). Laissa ei ole tapahtunut mitään sellaista muutosta, jonka perusteella viittaussäännöksen merkitystä voitaisiin arvioida toisin kuin aikaisemmin. Lain sisällön määrittäminen näin perustelujen avulla ei ole laillisuusperiaatteen mukaista.
36. Korkein oikeus on ennakkoratkaisussaan 2009:71, jossa on ollut kysymys tieliikennelain 79 §:n 1 momentin 1. virkkeessä säädettyjen ehdollisen ajokiellon harkinnanvaraisten edellytysten huomioon ottamisesta valvottua ajo-oikeutta määrättäessä, katsonut, että valvottua ajo-oikeutta määrättäessä saadaan ottaa huomioon vain laissa säädetyt esteet. Korkein oikeus on ratkaisussaan lausunut myös, ettei ajokieltoa voida tieliikennelain 79 §:n 1 momentin 2. virkkeen mukaan määrätä ehdollisena, jos rattijuopumukseen on syyllistytty ajokiellon tai väliaikaisen ajokiellon aikana taikka ehdollisen ajokiellon koetusaikana ja viitannut esityölausumaan (HE 36/2008 vp, s. 23), jonka mukaan myöskään valvotun ajo-oikeuden määrääminen ei näissä tilanteissa tule kysymykseen. Hovioikeus edellä esitetyillä perusteilla katsoo, ettei pelkästään mainitun viittaussäännöksen saati lain esitöiden perustelujen perusteella ole katsottava laissa säädetyksi esteeksi valvotun ajo-oikeuden määräämiselle sitä, että teko on tehty (väliaikaisen) ajokiellon aikana. Hovioikeus näin ollen katsoo, ettei tieliikennelain 79 a §:n perusteella ole estettä sille, että A:lle määrätään valvottu ajo-oikeus.
37. Valvotun ajo-oikeuden määräämisen edellytyksiä on kuitenkin vielä tarkasteltava erikseen alkolukolla valvotusta ajo-oikeudesta annetun lain säännösten perusteella. Lain 2 §:n 1 momentin perusteella valvottua ajo-oikeutta voi pyytää lainkohdassa tarkoitetusta rattijuopumusrikoksesta epäilty ja Suomessa vakinaisesti asuva, "joka ei ole muusta syystä ajokiellossa". Lain yksityiskohtaisten perustelujen mukaan mainitulla lainkohdalla tarkoitetaan "samaa kuin tieliikennelain 79 §:n 1 momentin esteitä ehdollisen ajokiellon määräämiselle, joten myöskään ehdollisen ajokiellon koetusaikana tehdystä teosta ei voi pyytää valvottua ajo-oikeutta (HE 36/2008 vp, s. 19)". Hovioikeus toteaa, että tieliikennelain 79 §:n 1 momentin mukaan esteenä ehdollisen ajokiellon määräämiselle on se, että teko on tehty joko ajokiellon, väliaikaisen ajokiellon tai ehdollisen ajokiellon koetusajan aikana.
38. A on syyllistynyt jälkimmäiseen tekoon ollessaan ensin tehdystä rattijuopumusrikoksesta poliisin määräämässä ajokiellossa. Edellä kohdassa 36 mainitun esitöiden perustelulausuman mukaan A ei voisi tästä syystä pyytää valvottua ajo-oikeutta eikä näin ollen sellaista seuraamusta voitaisi hänelle myöskään määrätä. Mainittu perustelulausuma ei kuitenkaan vastaa lain sanamuotoa.
39. Se, että valvottua ajo-oikeutta ei voi lain mukaan pyytää "muusta syystä ajokiellossa oleva" tarkoittaa eri asiaa kuin se, että (väliaikaisen) ajokiellon aikana tehdystä teosta ei voi pyytää tai määrätä valvottua ajo-oikeutta. Vaikka teko olisi tehty ajokiellon aikana, on muusta syystä määrätty ajokielto saattanut jo päättyä ennen kuin valvotun ajo-oikeuden määrääminen tulee edes harkittavaksi. Lain sanamuodon mukainen tulkinta on pikemminkin se, että valvottua ajo-oikeutta ei voi määrätä tai panna täytäntöön, jos rattijuopumusrikokseen syyllistynyt on jo muuten ajokiellossa. Tällainen tulkinta on johdonmukainen siksi, että alkolukon käyttö estyisi joka tapauksessa muusta syystä puuttuvan ajo-oikeuden takia.
40. Hallituksen esityksessä esitetty tulkinta ei muutenkaan vastaa lainsäädännön selkeysvaatimuksia. Tieliikennelain 79 a §:n 1 momentissa on yksiselitteisellä ja ymmärrettävällä tavalla säädetty siitä, että teon tekeminen valvotun ajo-oikeuden aikana on este uudelle valvotulle ajo-oikeudelle. Jos sille rikosoikeudelliselta merkitykseltään vastaavalle seikalle, että teko on tehty ajokiellon aikana, halutaan antaa sama estevaikutus, olisi asiasta tullut säätää tietenkin samalla tavoin. Vakiintuneiden lainsäädäntöperiaatteiden mukaista olisi myös ollut, että rikosoikeudellisesti samanvertaisiksi tarkoitetuista esteistä olisi säädetty samassa yhteydessä eikä kokonaan eri laeissa.
41. Edellä sanotulla perusteella hovioikeus tulkitsee lakia niin, ettei valvotun ajo-oikeuden määräämisen este ole sellaisenaan se seikka, että A:n teko, tai kun nyt kysymyksessä on kaksi eri rattijuopumisrikosta, toinen niistä on tehty hänelle määrätyn väliaikaisen ajokiellon aikana.
42. Kun A on ollut väliaikaisessa ajokiellossa vielä ajokieltoseuraamuksesta päätettäessä, on kuitenkin otettava kantaa siihen, onko A silloin ollut "muusta syystä" ajokiellossa. Tässä tapauksessa poliisi on määrännyt A:n väliaikaiseen ajokieltoon sen teon perusteella, josta hänelle on tässä oikeudenkäynnissä yhdessä väliaikaisen ajokiellon aikana tehdyn teon kanssa tuomittu yhteinen sakkorangaistus ja määrätty yhteinen ajokieltoseuraamus. Väliaikaisen ajokiellon voimassaolo lakkaa käräjäoikeuden määrättyä teoista yhden ajokieltoseuraamuksen. Tällaisessa tapauksessa ei ole perusteita katsoa, että valvottua ajo-oikeutta pyytävä olisi lainkohdassa tarkoitetulla tavalla "muusta syystä" ajokiellossa. Muulla syyllä voidaan pikemminkin tarkoittaa tilanteita, joissa ajokielto on määrätty jo aikaisemmin muiden kuin käsiteltävinä olevien tekojen johdosta. Toisenlainen tulkinta tarkoittaisi näet sitä, että valvottua ajo-oikeutta ei voitaisi käytännössä määrätä useamman kertaa rattijuopumusrikokseen syyllistyneelle silloin, kun nämä rikokset käsitellään yhdessä. Alkolukon käyttöönotolla on nimenomaan tähdätty uusimisrikollisuuden vähentämiseen ajoneuvoon asennettavin teknisin apuvälinein. Lain tavoitteidenkin kannalta valvottu ajo-oikeus olisi siis perusteltu tällaisessa tapauksessa. Johtopäätös on, että A:lle voidaan määrätä valvottu ajo-oikeus myös uuden lain perusteella.
43. Seuraavaksi on ratkaistava se, onko uusi laki muuten lievempi kuin tekoaikana voimassa ollut laki. Tässä tarkastelussa on erityisesti kiinnitettävä huomiota valvotun ajo-oikeuden sisältöön rikosoikeudellisena seuraamuksena. Merkitystä on erityisesti koetusajan pituudella ja sillä, millä perustein valvottu ajo-oikeus voidaan peruuttaa tai keskeyttää. Hovioikeus katsoo, että lievemmyysvertailussa ei voida yleisesti ottaen ottaa huomioon niitä eroja, joita eri lakien mukaan on valvotun ajo-oikeuden teknisessä toteuttamisessa ja valvonnassa.
44. Tekohetkellä voimassa olleen lain mukaan valvotun ajo-oikeuden ja koetusajan pituus on vuosi, kun tuomitsemishetken lain mukaan koetusaika on vähintään vuosi ja enintään kolme vuotta. Viimeksi mainittu laki on taas lievempi erityisesti siinä, että sen mukaan valvottua ajo-oikeutta ei voi peruuttaa pelkästään sillä perusteella, että valvottu määrätään koetusaikana ajokieltoon. Johtopäätös on se, että mitään ratkaisevaa eroa ei ole siinä, kumpaa lainsäädäntöä on pidettävä lievempänä. Siten asiassa on sovellettava tekohetken lakia.
45. Hovioikeus toteaa tässä yhteydessä, että voimassa olevan lain mukaan valvottavan ei ole enää käytävä kuuden kuukauden pituista päihderiippuvuuden arviointiohjelmaa. Riittää, että valvottava käy terveydenhuollon ammattihenkilön kanssa keskustelemassa päihteiden käytöstä, sen vaikutuksista terveyteen sekä päihteiden käyttöön liittyvistähoitomahdollisuuksista (laki alkolukolla valvotusta ajo-oikeudesta 6 §). Hovioikeus pitää perusteltuna, että valvottuun ajo-oikeuteen liittyviin päihdehuollollisiin hoitovelvoitteisiin on tällaisessa tapauksessa niiden luonne ja tarkoitus huomioon ottaen syytä soveltaa uutta lakia riippumatta siitä, mitä lakia asiassa on muutoin sovellettava.
46. Käräjäoikeus on määrännyt koetusajan pituudeksi kaksi vuotta. Koska tekohetkellä voimassa olleen lain mukaan koetusajan pituus on vuosi, käräjäoikeuden tuomiota on muutettava. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 1 a §:n 1 momentin mukaan hovioikeus voi muuttaa käräjäoikeuden rangaistusvaatimuksesta antamaa ratkaisua vastaajan eduksi silloinkin, kun vain virallinen syyttäjä on hakenut siihen muutosta.
Valvotun ajo-oikeuden määrääminen
47. Hovioikeus soveltaa tekohetkellä voimassa olleita alkolukolla valvotun ajo-oikeuden kokeilemisesta annettua lakia (360/2005) ja tieliikennelain 79 a §:ää (361/2005). Edellä lausutuin perustein hovioikeus katsoo, että A täyttää valvotun ajo-oikeuden määräämisen edellytykset.
48. Valvottu ajo-oikeus ja koetusaika ovat alkaneet, kun A:lle on 27.11.2008 luovutettu alkolukkoajokortti.
Oikeudenkäyntikulut
49. Virallisen syyttäjän muutoksenhakemus ei ole koskenut syyksilukemista eikä siinä ole kysymys sellaisesta muusta vaatimuksesta, jota oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:ssä tarkoitetaan. Valtio ei näin ollen ole velvollinen korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluja, vaikka virallisen syyttäjän valitus hylätään.
TUOMIOLAUSELMA
Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:
MUUT RIKOSOIKEUDELLISET SEURAAMUKSET
Ajokielto 1 vuosi 2 kuukautta.
Ajokielto on ehdollinen valvotun ajo-oikeuden ajan. Valvottu ajo-oikeus ja koetusaika 1 vuosi.
Valvottu ajo-oikeus ja koetusaika alkavat, kun valvottuun ajo-oikeuteen määrätylle luovutetaan alkolukkoajokortti.
Valvottu ajo-oikeus peruutetaan ja ehdollinen ajokielto määrätään pantavaksi täytäntöön, jos valvottava ennen koetusajan alkamista tai koetusaikana peruuttaa valvontaa koskevan pyyntönsä, määrätään ajokieltoon taikka ilman hyväksyttävää syytä rikkoo valvotun ajo-oikeuden rajoitusta tai laiminlyö valvottuun ajo-oikeuteen kuuluvan velvollisuuden.
Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
Hovioikeudenpresidentti Mikko Könkkölä sekä hovioikeudenneuvokset Marjukka Huuskonen ja Harri Kurkinen. Esittelijänä viskaali Annina Wahlbeck.
Lainvoimaisuustiedot:
Lainvoimainen