VaaHO:2007:1

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

SEINÄJOEN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 28.6.2006

VIRALLINEN SYYTTÄJÄ

VASTAAJA(T) A

SELOSTUS ASIASTA

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. RATTIJUOPUMUS
(6710/R/0002477/06)
Rikoslaki 23 luku 3 § 1 momentti (1198/2002)
2.4.2006 Seinäjoella

A on kuljettanut henkilöautoa nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus on ajon jälkeen ollut 0,97 promillea.

Syyttäjän muu vaatimus

A on määrättävä vähintään kuuden kuukauden ja enintään viiden vuoden mittaiseen ajokieltoon. A on määrätty väliaikaiseen ajokieltoon tekopäivästä lukien.

- - -

Vastaus

A on tunnustanut syyllistyneensä rattijuopumukseen. Lisäksi hän on kertonut tarvitsevansa työssään ajo-oikeutta.

TUOMION PERUSTELUT

- - -

Syyksilukeminen

A on syyllistynyt siihen rikokseen, josta syyttäjä on hänelle rangaistusta vaatinut.

- - -

Ajokielto

Tieliikennelain 78 §:n 1 momentin - - - 1 kohdan mukaan uusintarikoksista ajokiellon kestoksi määrätään vähintään kuusi kuukautta, jos rattijuopumukseen syyllistynyt kuljettaja on viiden vuoden aikana syyllistynyt uudelleen rattijuopumukseen tai törkeään rattijuopumukseen taikka törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen.

Säännöksen sanamuodon mukaan uusimissäännöstä sovelletaan siis vain tapauksiin, joissa aiempi rikos on ollut rattijuopumus (tai törkeä rattijuopumus) ja uusi rikos rattijuopumus, törkeä rattijuopumus tai törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen. Se, onko säännöksen tarkoituksena ollut, että uusimisvaikutus toimisi myös sellaisessa tilanteessa, jossa aiempi rikos on ollut rattijuopumusrikoksen sijasta törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen, ei ilmene edes lainkohdan esitöistä.

Rikoslain 3 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan rangaistuksen ja muun rikosoikeudellisen seuraamuksen on perustuttava lakiin. A on syyllistynyt 11.8.2003 törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen ja 2.4.2006
"uudelleen" rattijuopumukseen. Hänen aiempi rikoksensa ei ole lainkohdan sanamuodon edellyttämällä tavalla rattijuopumusrikos. Lakia ei voida tulkita vastoin selkeää sanamuotoaan syytetyn vahingoksi, minkä vuoksi käräjäoikeus katsoo, ettei A ole syyllistynyt uusintarikokseen siten, että hänet tulisi määrätä vähintään kuuden kuukauden ajokieltoon.

Ajokiellon pituutta harkitessaan käräjäoikeus on ottanut huomioon A:n uskottavan kertomuksen ajokiellon vaikutuksista hänen toimeentuloonsa ja välttämättömään liikkumiseen. Lisäksi huomioon on otettu aika, jonka A on jo teon vuoksi ollut ilman ajo-oikeutta. Toisaalta huomioon on otettu, että A on aikaisemminkin syyllistynyt rikokseen, josta käräjäoikeus on määrännyt hänet ajokieltoon.

TUOMIOLAUSELMA

Käräjäoikeus on ratkaissut asian erillisestä tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla:

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

1) Rattijuopumus 2.4.2006

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

SAKKO
Syyksi luettu rikos 1
55 päiväsakkoa á 12 euroa = 660 euroa

LAINKOHDAT

1) Rikoslaki 23 luku 3 §

MUUT RIKOSOIKEUDELLISET SEURAAMUKSET

Ajokielto, jonka viimeinen voimassaolopäivä on 30.7.2006.

Asian on ratkaissut:

Käräjäviskaali Heidi Knuutila.

VAASAN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 10.1.2007

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset perusteineen

Virallinen syyttäjä on vaatinut, että A määrätään vähintään kuuden kuukauden ajokieltoon.

A tulee tuomita 1.3.2005 voimaan tulleen tieliikennelain 78 §:n 1 momentin 1 kohdan (1103/2004) nojalla ajokieltoon vähintään kuudeksi kuukaudeksi, koska hän on viiden vuoden kuluessa syyllistynyt törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen ja nyt käsiteltävänä olevaan rattijuopumusrikokseen.

Lain hengen mukainen tulkinta sanamuodoltaan epäselvässä säännöksessä edellyttää, että rikoksen uusimisvaikutus toimii myös niin, että törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen syyllistynyt on määrättävä vähintään kuuden kuukauden ajokieltoon, jos hän on viiden vuoden aikana syyllistynyt rattijuopumukseen, törkeään rattijuopumukseen tai törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen.
- - -

Vastaus

A on vaatinut, että valitus hylätään, koska hän ei ole aikaisemmin syyllistynyt rattijuopumusrikokseen.

- - -

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Uusimistapauksia varten on 78 §:n 1 momentissa säädetty ajokiellolle kaksi eri vähimmäisaikaa. Momentin 1 kohdan mukaan ajokielto on määrättävä vähintään kuudeksi kuukaudeksi, jos "rattijuopumukseen syyllistynyt kuljettaja on viiden vuoden aikana syyllistynyt uudelleen rattijuopumukseen tai törkeään rattijuopumukseen taikka törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen", ja 2 kohdan mukaan vähintään yhdeksi vuodeksi silloin, kun kuljettaja on syyllistynyt viiden vuoden aikana kahdesti tekoon, joka täyttää törkeän rattijuopumuksen tai törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen tunnusmerkistön.

A on 11.8.2003 syyllistynyt törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen ja nyt käsiteltävänä
olevassa asiassa rattijuopumusrikokseen 2.4.2006. Hovioikeudessa on kysymys siitä, onko tieliikennelain 78 §:n 1 momentin 1 kohdan säännöstä ajokiellon kuuden kuukauden vähimmäiskestosta sovellettava, kun rattijuopumuksesta nyt tuomitun A:n aikaisempi rikos on ollut törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen.

Tieliikennelain 78 §:n 1 momentin 1 kohtaa on vaikea ymmärtää säännöksen sanamuodon ja rakenteen perusteella muutoin kuin että siinä tarkoitetaan tilannetta, jossa aikaisempi rikos ("jos rattijuopumukseen syyllistynyt kuljettaja") on rattijuopumus sekä uudempi rikos on myös rattijuopumus ("syyllistynyt uudelleen rattijuopumukseen") taikka törkeä rattijuopumus tai törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen. Hovioikeuden käsityksen mukaan laki voi sinänsä koskea sitäkin tilannetta, jossa aikaisempi rikos on rattijuopumuksen sijasta törkeä rattijuopumus, sillä rikoslain 23 luvun 4 §:n mukaan rattijuopumuksen tunnusmerkistö sisältyy aina välttämättä törkeän rattijuopumuksen tunnusmerkistöön. Tällöin ajokiellon vähimmäiskesto olisi mainitun 1 kohdan mukaisesti kuusi kuukautta, jos uudempi rikos on tavallinen rattijuopumus. Tieliikennelain 78 §:n 1 momentin 1 kohta ei sitä vastoin näyttäisi koskevan sitä tilannetta, jossa aikaisempi rikos on törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen.

Hovioikeus toteaa, että momentin 2 kohdassa kirjoitustapa on toisenlainen. Kysymy kseen voi siinä tulla kaksi törkeää rattijuopumusta tai kaksi törkeää liikenneturvallisuuden vaarantamista taikka törkeä
rattijuopumus ja törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen eikä tällöin merkitystä ole sillä, missä
järjestyksessä nämä eri nimiset rikokset on tehty.

Johdonmukaista ja mitä ilmeisimmin myös ajokieltoa koskevan seuraamusjärjestelmän uudistuksen tavoitteiden mukaista olisi, että 1 kohdan säännöstä ajokiellon kuuden kuukauden vähimmäiskestosta sovellettaisiin myös silloin, kun aikaisempi rikos on ollut törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen ja uudempi rikos on rattijuopumus. Mitkään asialliset syyt eivät näyttäisi puoltavan sitä, että ajokieltoseuraamus määräytyisi eri tavoin sen mukaan, missä järjestyksessä nämä rikokset on tehty.

Rikoslain 3 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan rangaistuksen ja muun rikosoikeudellisen seuraamuksen on perustuttava lakiin. Hovioikeus katsoo, kuten käräjäoikeuskin, ettei lakia voida edellä mainituista näkökohdista huolimatta tulkita vastoin sen sanamuotoa A:n vahingoksi. A:lle määrättävään ajokieltoon ei siten sovelleta 78 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaista kuuden kuukauden vähimmäisaikaa.

TUOMIOLAUSELMA

Syyttäjän valitus hylätään. Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Hovioikeudenpresidentti Mikko Könkkölä, hovioikeudenneuvokset Raija Liljenfeldt, Seppo
Männikkö, Eija-Liisa Helin, Kari-Matti Kauppila ja Juha Halijoki sekä hovioikeuslain 9 §:n mukainen esittelijä, asessori Anna-Maria Filpus.

Lainvoimaisuustiedot:

Virallinen syyttäjä pyysi valituslupaa Korkeimmalta oikeudelta A:n osalta.

Korkeimman oikeuden ratkaisu 5.10.2007 nro 2095, KKO:2007:77: Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

ERI MIELTÄ OLEVAN JÄSENEN LAUSUNTO ASIASSA R 06/1014

Hovioikeudenneuvos Juha Halijoki:

Tieliikennelain 75 §:n 1 momentin mukaan moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaja on määrättävä ajokieltoon, jos hänen todetaan syyllistyneen törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, rattijuopumukseen tai törkeään rattijuopumukseen (30.4.1995/546). Tieliikennelain 1.3.2005 voimaan tulleen 78 § 1 momentin (1103/2004) mukaan rattijuopumukseen syyllistynyt kuljettaja määrätään ajokieltoon vähintään yhdeksi kuukaudeksi ja törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen tai törkeään rattijuopumukseen syyllistynyt vähintään kolmeksi kuukaudeksi. Saman säännöksen 1 kohdan mukaan ajokiellon kestoksi määrätään vähintään kuusi kuukautta, jos rattijuopumukseen syyllistynyt kuljettaja on viiden vuoden aikana syyllistynyt uudelleen rattijuopumukseen tai törkeään rattijuopumukseen taikka törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Edelleen puheena olevan säännöksen 2 kohdan mukaan ajokiellon kestoksi määrätään vähintään yksi vuosi, jos kuljettaja on viiden vuoden aikana syyllistynyt kahdesti tekoon, joka täyttää törkeän rattijuopumuksen tai törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen tunnusmerkistön.

Tieliikennelain 78 §:ssä on edellä selostetulla tavalla säädetty ajokieltojen vähimmäisajoista, jotka on porrastettu tekojen vakavuusasteen mukaan. Hallituksen esityksessä (HE 104/2004 vp., s. 11) on nimenomaisesti todettu, että törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen ja törkeä rattijuopumus ovat tekojen moitittavuuden perusteella yhtäläisiä ja myös ajokiellot näiltä osin tulisi määrätä yhtäläisin perustein. Tämä ilmenee etenkin puheena olevan säännöksen 1 momentista ja 1 momentin 2 kohdasta. Törkeää liikenneturvallisuuden vaarantamista ei ole asetettu moitittavuudeltaan eri asemaan säännöksessä mainittujen muiden rikosten kanssa. Säännöksen tarkoituksena on siis mitä ilmeisemmin, että kysymyksessä olevaa 1 momentin 1 kohdan säännöstä ajokiellon kuuden kuukauden vähimmäiskestosta sovelletaan myös silloin kun aikaisempi rikos on törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen.

Rikoslain 3 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan rangaistuksen ja muun rikosoikeudellisen seuraamuksen on perustuttava lakiin. Hallituksen esityksessä (HE 44/2002 vp. s. 34) todetaan tulkinnan osalta, että tulkinta on aina merkityssisällön antamista. Tulkinnasta analogian vastakohtana on kysymys, kun merkityssisältö vahvistetaan lain sanamuodon puitteissa. Lainkäyttäjä ei saa edetä sanamuodon ulkopuolelle. Tämä johtaa kysymään, missä kulkevat sanamuodon sallimat rajat. Yhtenä lähtökohtana voidaan pitää termien yleiskielistä merkitystä.

Tieliikennelain 78 §:n 1 momentin 1 kohdan sanamuoto, jossa säädetään ajokiellon kestosta uusintarikostilanteissa on tulkinnanvarainen. Tulkinnanvaraista rikosoikeudellista säännöstä on tulkittava siten, että sille voidaan antaa sen tarkoitusta vastaava ja johdonmukainen sisältö, ellei tämä tulkinta johda selvään ristiriitaan säännöksen sanamuodon kanssa. Edellä mainitun säännöksen yleiskielen mukainen tulkinta johtaa siihen, että siinä käytetty uudelleen-sana viittaa vain rattijuopumukseen. Jos säännöstä luetaan tämän tulkinnan valossa, ei merkitystä ole sillä, onko tekijä syyllistynyt törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen ennen vai jälkeen rattijuopumukseen syyllistymisen. Säännöksen sanamuotohan on tällöin nyt kyseessä olevalta osin seuraava: "jos rattijuopumukseen syyllistynyt kuljettaja on viiden vuoden aikana syyllistynyt... törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen". Tämä tulkinta on sopusoinnussa säännöksen aikaisemmin todetun tarkoituksen kanssa eikä ole ristiriidassa sen sanamuodon kanssa.

A on 11.8.2003 syyllistynyt törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen ja 2.4.2006 rattijuopumukseen. Koska rattijuopumukseen syyllistynyt A on viiden vuoden aikana syyllistynyt törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, hänen ajokieltonsa pituudeksi tulee määrätä vähintään kuusi kuukautta.

Jäätyäni edellä mainitussa kysymyksessä äänestyksessä vähemmistöön, olen määrättävän ajokiellon pituuden osalta samaa mieltä enemmistön kanssa.

Hovioikeudenneuvos Juha Halijoki

Olen samaa mieltä kuin hovioikeudenneuvos Juha Halijoki.

Hovioikeudenneuvos Eija-Liisa Helin