VaaHO:2005:1

Taltionumero 1843

Käräjäoikeus oli todennut yhtiön purkaneen perusteettomasti A:n työsuhteen ja velvoittanut yhtiön tämän vuoksi suorittamaan A:lle korvausta. Samalla käräjäoikeus oli määrännyt, ettei A:n ollut taloudelliset olonsa huomioon ottaen palautettava Kansaneläkelaitokselle työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa mainittua osaa nostamastaan työttömyyspäivärahasta. Yhtiö ja A hakivat muutosta käräjäoikeuden tuomioon.

Hovioikeus katsoi, että työsopimuslain 12 luvun 3 §:ää on sen 1 ja 3 momenttien velvoittava sanamuoto huomioon ottaen sovellettava viran puolesta. Siihen nähden, että säännöksen mukaan tuomioistuimen on toimitettava työttömyysturvaetuuden maksaneelle taholle tiedoksi vasta lainvoiman saanut ratkaisu, ei voida edellyttää etuuden maksaneen tahon hakevan muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun voidakseen saattaa säännöksen soveltamisen hovioikeuden harkittavaksi. Työntekijän ja työnantajan molemminpuolisten muutoksenhakemusten johdosta hovioikeus tutki myös sen, oliko työntekijälle työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä määrätystä korvauksesta vähennettävä 80 prosenttia hänelle maksetusta työttömyysturvalaissa tarkoitetusta peruspäivärahasta ja oliko työnantaja velvoitettava maksamaan vähennetty rahamäärä etuuden maksaneelle Kansaneläkelaitokselle.

Jäsenet: Leena Korkalainen, Raija Liljenfeldt, Raimo Risku
Valmistelija: Annina Wahlbeck

Lainvoimainen