THO:2018:7

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

KOY oli reklamaatiossaan pyytänyt, viitaten N Oy:n ja KOY:n kesken allekirjoitettuun urakkasopimukseen ja pidettyyn katselmukseen, N Oy:tä ilmoittamaan ja sopimaan yhdessä KOY:n kanssa, miten ja milloin N Oy tulee suorittamaan kirjeessä mainittujen virheiden ja puutteiden korjaustyöt.

Kysymys sen arvioinnista, täyttikö luontoissuoritusta koskeva vaatimus velan vanhentumisesta annetun lain (vanhentumislaki) 10 §:n 2 momentissa vahingonkorvausvelan katkaisutoimelle asetetut edellytykset.


VARSINAIS-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUDEN VÄLITUOMIO 31.1.2017

Kantaja

KOY

Vastaaja

N Oy

Asia

Vahingonkorvaus, saatavan vanhentuminen

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

KOY:n vaatimukset

Vaatimus välituomiovaiheessa

KOY on vaatinut, että vanhentumisväite hylätään.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Perusteet

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vanhentumisen katkaiseminen

KOY on reklamaatiokirjeessään 20.7.2009 vaatinut N Oy:tä korjaamaan kirjeessä mainittuja pysäköintitalon virheitä ja puutteita, joihin on kuulunut "betonilaatan pinnan irtoaminen tietyillä alueilla (alueita joka tasolla)". - - - - - -

KOY:n N Oy:lle lähettämä reklamaatio 20.7.2009 on katkaissut myös vanhentumisen riidan kohteena olevan korvausvelan osalta. N Oy:n velvollisuudessa korjata suorituksen virhe tai korvata virheen korjauskustannukset on kyse yhdestä ja samasta velasta, jonka N Oy on urakkasopimuksen 21.2.2000 mukaan voinut suorittaa kahdella vaihtoehtoisella tavalla. N Oy:n korjauksista kieltäytymisestä syntyvän vahingonkorvausvelan peruste ja määrä ovat olleet N Oy:llä tiedossa urakkasopimuksen ja 17.6.2009 pidetyn katselmuksen perusteella. Joka tapauksessa KOY on ilmoittanut perusteen ja määrän kohtuudella vaadittavalla tavalla ottaen huomioon N Oy:n asiantuntemus ja KOY:n mahdollisuus hankkia selvitystä vahingon syistä ja korjauskustannusten määrästä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

N Oy:n vaatimukset

N Oy on vaatinut, että käräjäoikeus

1) vahvistaa, että KOY:n väitetty saatava N Oy:ltä on vanhentunut vanhentumislain nojalla;

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Perusteet

Vanhentumisen katkaiseminen

KOY:n kirje 20.7.2009 ei täytä vanhentumislain 10 §:n 2 momentin edellytyksiä velan perusteen tai määrän osalta. Kyseisessä kirjeessä ei myöskään yksilöidä velkojan vaatimusta tai aiheutunutta vahinkoa. Kyseisen kirjeen ei voida katsoa katkaisseen KOY:n väitetyn velan vanhentumista.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vanhentumisen katkaiseminen

Vanhentumislain 7 §:n 2 momentin mukaan KOY:n on tullut katkaista velan vanhentuminen ennen kuin kymmenen vuotta on kulunut tarkastuksesta 21.9.2001.

Vapaamuotoisia katkaisutoimia koskevasta lain 10 §:stä ilmenee, että velan vanhentuminen katkeaa muun muassa silloin, kun velkoja vaatii velalliselta suoritusta tai muutoin muistuttaa velallista velasta. Lainkohdan 2 momentin mukaan kaikissa tapauksissa vaaditaan, että velka yksilöidään katkaisutoimessa. Vahingonkorvauksen tai hyvityksen katkaisutoimeen liittyy korotettu yksilöintivaatimus. Katkaisutoimesta on käytävä ilmi velan peruste ja määrä kohtuudella vaadittavalla tavalla, jolleivät ne ole velallisen tiedossa.

KOY:n kanne perustuu sopimusrikkomuksesta seuraavaan vahingonkorvaukseen. Sen lisäksi, että katkaisutoimessa on yksilöitävä velka, KOY:n katkaisutoimen on täytettävä korotetun yksilöintivaatimuksen kriteerit. KOY:n on tullut tehdä katkaisutoimi ennen 21.9.2011. KOY on väittänyt, että se on katkaissut vanhentumisen kirjeellä 20.7.2009.

Kirjeessä 20.7.2009 - - - - KOY on yksilöinyt väittämänsä virheellisen suorituksen ja vaatinut N Oy:tä korjaamaan virheet eli täyttämään sopimuksesta ja sen virheellisestä täyttämisestä seuraavan luontaissuoritusvelvollisuutensa. Kirjeessä ei vaadita vahingonkorvausta eikä korvaussaatavan olemassaolo käy muutoinkaan ilmi kirjeestä.

Sopimusrikkomukseen perustuvaa vahingonkorvausvelkaa ja sen pohjana olevaa luontoissuoritusvelvollisuutta on arvioitava vanhentumisen katkaisutoimen yksilöinnin kannalta eri velkoina. Oikeuskirjallisuudessa tätä tulkintaa on perusteltu vanhentumislaissa omaksutun systematiikan perusteella. Sopimusperusteinen vahingonkorvausvelka erotetaan vanhentumislaissa omaksi velkatyypiksi sekä vanhentumisajan katkaisuhetkeä koskevan 7 §:n että katkaisutoimen sisällöllisiä vaatimuksia koskevan 10 §:n 2 momentin erityissääntelyn perusteella (kts. Saarnilehto, Reklamaatio ja vanhentuminen, Edilex 2010, s. 6 ja Norros, 2015, s. 360).

Edellä mainitun ja vanhentumislain 10 §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen yksilöintivaatimuksen vuoksi vanhentumisen katkaisutoimelta tässä asiassa edellytetään, että siitä ainakin kävisi ilmi KOY:n käsitys vahingonkorvaussaatavan olemassaolosta.

Koska kirje 20.7.2009 ei sisällä mitään mainintaa vahingonkorvausvelasta, kirje ei katkaise vanhentumislain 7 §:n 2 momentin mukaista vahingonkorvausvaatimuksen esittämisen kymmenen vuoden enimmäisaikaa. Kun kirjeessä ei ole mainintaa korvausvelasta, on selvää, että se ei täytä myöskään katkaisutoimelta edellytettävää korotettua yksilöintivaatimusta.

Kun KOY ei ole edes väittänyt, että vanhentuminen olisi ennen 21.9.2011 katkaistu muulla kuin 20.7.2009 päivätyllä kirjeellä, KOY:n vahingonkorvaussaatava on vanhentunut.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kun kanne hylätään vanhentuneena, asiassa ei ole tarpeen vahvistaa KOY:n saatavaa erikseen vanhentuneeksi N Oy:n vaatimuksesta ilmenevällä tavalla.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet:

Käräjätuomari Annika Nygård

Käräjätuomari Elisa Mäntysaari

Käräjätuomari Vesa Karttunen


TURUN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 23.5.2018

Ratkaisu, johon on haettu muutosta

Varsinais-Suomen käräjäoikeus 31.1.2017 nro 3750

Asia

Vahingonkorvaus

Valittaja

KOY

Vastapuoli

N OY

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus

KOY on vaatinut, että käräjäoikeuden välituomio kumotaan, vanhentumisväite hylätään ja asia palautetaan käräjäoikeuteen kanteen käsittelyä varten.

Perusteinaan KOY on lausunut seuraavaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

KOY oli katkaissut vahingonkorvausvelan vanhentumisen 20.7.2009 päivätyllä kirjeellään, jossa se oli vaatinut N Oy:ltä heidän välisensä sopimuksen mukaista suoritusta. - - - - - - Joka tapauksessa reklamaatio oli täyttänyt myös vanhentumislain 10 §:n 2 momentissa asetetut velan vanhentumisen katkaisemisen edellytykset. Viittaus urakkasopimuksen ehtoihin oli täyttänyt yksilöintivaatimuksen vahingonkorvausvaatimuksen osalta. Kyse oli yhdestä ja samasta velasta, jonka N Oy oli voinut suorittaa korjaamalla virheen tai korvaamalla sen korjauskustannukset. Lisäksi N Oy oli reklamaation vastaanottaessaan ollut tietoinen vahingon perusteesta ja määrästä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vastaus

N Oy on vaatinut, että valitus hylätään - - - - - -.

Perusteinaan N Oy on viitannut käräjäoikeuden tuomion perusteluihin. Yksityiskohtaisina perusteinaan N Oy on lausunut seuraavaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

KOY:n 20.7.2009 päivätty kirje ei ollut täyttänyt vahingonkorvausvelan katkaisutoimelta edellytettyä vanhentumislain 10 §:n 2 momentin mukaista korotettua yksilöintivaatimusta. - - - - - - KOY ei ollut katkaissut vanhentumista vanhentumislain 7 §:n 2 momentin mukaisessa ajassa. Velvollisuus korjata väitetty rakennusvirhe (luontoissuoritusvelka) ja toisaalta korvata siitä aiheutunut vahinko (vahingonkorvausvelka) eivät ole yksi ja sama velka, vaan niitä käsitellään eri velkoina vanhentumisen katkaisemisessa. Luontoissuoritusta koskevalla vaatimuksella ei voida katkaista vahingonkorvausvelan vanhentumista. Viittaus urakkasopimukseen ja sen ehtoihin ei ollut riittänyt täyttämään korotettua yksilöintivaatimusta. N Oy:llä ei ollut ollut selvittelyvelvollisuutta velan perusteen ja määrän osalta. Joka tapauksessa KOY ei ollut vaatinut vahingonkorvausta tai edes väittänyt, että sillä olisi oikeus vahingonkorvaukseen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Hovioikeuden ratkaisu

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Pääasiaa koskeva ratkaisu

Perustelut

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vanhentumisen katkaiseminen

Hovioikeus arvioi ensin, onko vahingonkorvausvelan vanhentuminen katkaistu vuonna 2009 vanhentumislain 10 §:n 2 momentissa edellytetyllä tavalla.

Lain säännökset ja esityöt

Vanhentumislain 1 §:n 1 momentin mukaan sanotussa laissa velalla tarkoitetaan rahavelkaa sekä muita velvoitteita. Lain 7 §:n 2 momentin mukaan vahingonkorvauksen vanhentuminen on katkaistava ennen kuin kymmenen vuotta on kulunut sopimusrikkomuksesta. Lain 10 §:n 2 momentin mukaan velan vanhentumisen katkaiseminen edellyttää, että velka yksilöidään katkaisutoimessa. Jos kysymys on lain 7 §:ssä tarkoitetusta vahingonkorvauksesta, velkojan tekemästä muistutuksesta on käytävä ilmi velan peruste ja määrä kohtuudella vaadittavalla tavalla, jolleivät ne ole velallisen tiedossa.

Vanhentumislain esitöiden (HE 187/2002 vp, s. 36) mukaan rahavelat muodostavat käytännössä ylivertaisesti merkittävimmän velkojen ryhmän. Muiden velvoitteiden osalta vanhentumiseen liittyvät kysymykset sellaisinaan ajankohtaistuvat vain harvoin. Tämä johtuu siitä, että käytännössä luontoissuoritusvelvollisuuden sijasta vaaditaan rahasuoritusta. Ellei esimerkiksi sovittua tavarasuoritusta tehdä, velkoja ei yleensä vaadi tavaroiden luovuttamista, vaan sopimusrikkomukseen perustuvaa rahamääräistä korvausta.

Edelleen esitöistä (s. 56 - 57) ilmenee, että vanhentumislain 10 §:n 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetun velan yksilöinnin riittävyys ratkaistaan kussakin tapauksessa erikseen. Vaikuttavia seikkoja ovat muun muassa kyseisen velan selvyys samoin kuin se, onko osapuolten välillä useita velkasuhteita tai onko heillä ollut sellaisia oikeustoimia, joihin velka voisi perustua. Merkitystä voidaan antaa myös osapuolten asemalle.

Vaikka yleisen vanhentumisajan katkaiseminen on ollut tarkoituksenmukaista säilyttää vapaamuotoisena, on kuitenkin velallisen kannalta ongelmallista, jos velkojalta ei missään tilanteessa vaadittaisi selvitystä saatavan määrästä ja sen perusteesta. Näin ollen yksilöintivaatimusta täsmällisempiä tietoja on syytä edellyttää vahingonkorvausveloissa, joissa vaatimuksen perusteet ja suuruus tyypillisesti edellyttävät erityistä selvitystä. Korvausvaatimus voi olla velalliselle niin epäselvä ja tulkinnanvarainen, ettei pelkästään yksilöintivaatimuksen täyttävää ilmoitusta voida pitää riittävänä. Velallisen kannalta on tarpeen, että hän voi velkojan ilmoituksen perusteella arvioida vaatimuksen oikeellisuutta, hankkia omia selvityksiään samoin kuin varautua myös maksuvelvollisuuden täyttämiseen. Vanhentumislain 10 §:n 2 momentin mukaan vahingonkorvausvelan vanhentuminen katkeaakin velkojan vapaamuotoisen muistutuksen johdosta vain, jos hän ilmoittaa vaatimuksensa perusteen ja määrän kohtuudella vaadittavalla tavalla.

Korvausvelan katkaistessaan velkojan olisi siten esitöiden mukaan ilmoitettava velan perusteena olevat tosiseikat sekä velan arvioitu määrä muistutushetkellä. Pelkästään ilmoitus, jonka mukaan kysymyksessä on vahingonkorvaus, ei siten riitä. Ilmoituksesta on käytävä ilmi vaatimuksen arvioimiseksi tarpeelliset tosiseikat. Perusteesta on ilmoitettava teko, laiminlyönti tai muu olosuhde, joka velkojan käsityksen mukaan aiheuttaa korvaus- tai hyvitysvastuun, sekä näin aiheutettu vahinko. Velkojalta ei vaadita arvioita oikeudellisista kysymyksistä, kuten vahingonaiheuttajan tuottamuksesta tai vahinkoaiheista. Toisaalta taas pelkästään sellainen virheilmoitus, jossa todetaan tuotteen virheellisyys ilmoittamatta minkäänlaista vaatimusta, ei riitä velan vanhentumisen katkaisuksi. Vahingon määrän osalta ei kuitenkaan vaadita tarkkaa rahamäärää.

Vanhentumislain esitöissä (s. 57) viitataan vielä korkolain 7 §:ssä omaksuttuihin periaatteisiin sen suhteen, mitä velan määrän osalta kohtuudella voidaan vaatia. Viimeksi mainitun säännöksen esitöiden (HE 109/1981 vp, s. 21) mukaan velkojan selvityksen ei tarvitse olla täydellinen. On riittävää, että hän esittää sellaisen selvityksen, jota häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös velallisen mahdollisuudet hankkia selvitys. Harkittaessa selvityksen riittävyyttä on kiinnitettävä huomiota sekä molempien osapuolten asiantuntemukseen ja heidän taloudellisiin ja organisatorisiin mahdollisuuksiin selvittää asia. Jos velkojan on vaikea esittää parempaa selvitystä kuin hän on tehnyt pyytämättä asiantuntijan apua, josta aiheutuu liiallisia taloudellisia uhrauksia, velallinen ei voi vedota selvityksen riittämättömyyteen, jos hänen on suhteellisen helppoa oman asiantuntemuksensa tai organisaationsa turvin hankkia tarvitsemansa lisäselvitykset.

Tiedot velan määrästä ja perusteesta on ilmoitettava kohtuudella vaadittavalla tavalla. Vanhentumislain esitöiden (s. 57 - 58) mukaan arviossa voidaan ottaa huomioon muun muassa velkojan asiantuntemus sekä yleensäkin selvitysten saatavuus. Myös velallisen tiedossa olevat seikat ovat merkityksellisiä. Jos velallisen on katkaisutoimen hetkellä katsottava olleen tietoinen korvauksen tai hyvityksen perusteesta ja määrästä, vanhentuminen katkeaa jo yleisen yksilöintivaatimuksen täyttävällä muistutuksella.

Korvausvelkojen vanhentumisen katkaisemista koskevalla säännöksellä ei ole tarkoitus estää tai vaikeuttaa katkaisua silloin, kun saatavan määrä on vaikeasti selvitettävissä. Epäselvissäkin tapauksissa kuitenkin vaaditaan, että velkoja ilmoittaa katkaisuhetkellä vallitsevan käsityksensä perusteesta ja saatavan määrästä. Ilmoittamisvelvollisuudella ei pyritä velkasuhteen sisältöä koskevien erimielisyyksien selvittämiseen jo vanhentumisen katkaisuvaiheessa. Tavoitteena on ainoastaan, että velallinen saa katkaisutoimen yhteydessä tietoonsa velkojan käsityksen velan perusteesta ja määrästä. Kumpikaan osapuoli ei tule sidotuksi tässä vaiheessa esittämiinsä käsityksiin, vaan korvauksesta tai hyvityksestä voidaan esittää myöhemmin uutta selvitystä, joka ei vastaa aiemmin ilmoitettua. Jos velkoja laiminlyö saatavan perusteen tai määrän ilmoittamisen, muistutus ei saa aikaan vanhentumisen katkeamista, jollei velkoja voi osoittaa velallisen muutoin tienneen niistä.

Arviointi tässä tapauksessa

KOY on 20.7.2009 päivätyssä reklamaatiossaan pyytänyt, viitaten N Oy:n ja KOY:n kesken 21.2.2000 allekirjoitettuun urakkasopimukseen ja 17.6.2009 pidettyyn katselmukseen, N Oy:tä ilmoittamaan ja sopimaan yhdessä KOY:n kanssa, miten ja milloin N Oy tulee suorittamaan kirjeessä mainittujen virheiden ja puutteiden korjaustyöt. Virheiksi ja puutteiksi on lueteltu: seinäelementtien pinnoite irronnut itäpäädyn ajoliuskan kohdalla, elementtien kiinnitystappien paikkaukset tai lohkeamat, betonilaatan pinnan irtoaminen tietyillä alueilla, hätäpoistumistien por-taan seinissä "rotankoloja". Reklamaation liitteenä on muistio 17.6.2009 pidetystä katselmuksesta. Muistiosta käy ilmi, että urakoitsija on pyytänyt KOY:tä toimittamaan sille virallisen reklamaation, jossa olisi eriteltynä ne viat, jotka KOY katsoo kuuluvan urakoitsijan niin sanotun 10-vuotisvastuun piiriin. Reklamaatioon antamassaan 20.8.2009 päivätyssä vastineessaan N Oy on kiistänyt YSE 30 §:n mukaisen vastuunsa ja ilmoittanut, ettei reklamaatio aiheuta toimenpiteitä N Oy:n osalta.

N Oy on katsonut, ettei KOY:n reklamaatio 20.7.2009 täytä vanhentumislain 10 §:ssä 2 momentissa katkaisutoimelle asetettuja edellytyksiä. Reklamaatiossa ei yksilöidä velkaa eikä vaadita vahingonkorvausta.

Velan yksilöinnin riittävyys on arvioitava kussakin tapauksessa erikseen.

KOY on ilmoittanut havaitsemistaan betonivaurioista ja vaatinut N Oy:tä ryhtymään korjaustoimenpiteisiin reklamaatiossaan 20.7.2009. Reklamaatiossa on ollut tieto vastuun perusteesta eli sopimusrikkomuksesta.

Sopimusrikkomukseen perustuvaa vahingonkorvausvelkaa ja sen pohjana olevaa luontoissuoritusvelvollisuutta on oikeuskirjallisuudessa ja asiassa esitetyissä asiantuntijalausunnoissa lähtökohtaisesti arvioitu vanhentumisen yksilöinnin kannalta eri velkoina. Kuitenkin luontoissuoritusvelvoite muuttuu käytännössä melko herkästi rahavelvoitteeksi (Norros, Olli: Velvoiteoikeus, 2018, s. 157). Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa KOY on ensin vaatinut N Oy:ltä väittämiensä vahinkojen korjaamista. N Oy:n on täytynyt ymmärtää, että jos se ei suorita KOY:n vaatimia korjauksia, siitä voi seurata myös vahingonkorvausvaatimus. Kun otetaan huomioon, ettei vanhentumislain 10 §:n 2 momentissa sinänsä edellytetä suorituksen vaatimista, vaan sitä, että velkoja muistuttaa velallista, KOY:n reklamaatiosta käy ilmi velkojan käsitys velan olemassaolosta.

KOY on yksilöinyt reklamaatiossaan velan riittävästi, olkoonkin, että reklamaatiossa on vaadittu vain virheiden korjaamista eikä esitetty varsinaista vahingonkorvausvaatimusta. Arvioon vaikuttavina seikkoina hovioikeus on ottanut huomioon osapuolten aseman ja velallisen mahdollisuudet hankkia selvitystä. N Oy:n on urakoitsijana tullut ymmärtää virheilmoituksen tarkoitus ja se, mihin suoritukseen vaatimukset kohdistuvat.

Vanhentumislain 10 §:n 2 momentin mukaan velan perusteen lisäksi vahingon määrä on ilmoitettava kohtuudella vaadittavalla tavalla. Tarkan rahamäärän ilmoittamista ei siinä edellytetä, eikä lainkohdan tarkoituksena ole vaikeuttaa vanhentumisen katkaisua silloin, kun saatavan määrä on vaikeasti selvitettävissä. Koska mahdollisessa vaatimuskirjeessä esitetty määrä ei myöskään sido velkojaa, ei määrältä voida edellyttää kovin suurta tarkkuutta (KKO 2012:75, kohta 16). Edelleen velallisen tiedossa oleville seikoille voidaan antaa merkitystä.

KOY on kirjeessään ilmoittanut perusteen sille, miten N Oy:ltä vaadittavan velan eli luontoissuorituksen ja sitä myöten myös vahingonkorvauksen määrä muodostuu. N Oy:llä on työn suorittajana paremmat edellytykset tai ainakin yhtäläiset mahdollisuudet kuin KOY:llä arvioida ja selvittää vahingon korjaamisen kuluja ja sitä myöten vahingonkorvauksen määrää. N Oy on voinut asiantuntemuksensa ja urakkaan perustuvan asemansa perusteella arvioida saatavan määrän. Toisin kuin käräjäoikeus, hovioikeus päätyy siihen, että luontoissuoritukseen perustuvan va-hingonkorvauksen määrä on reklamaatiossa ilmoitettu velallisen tietoisuus huomioon ottaen vanhentumisen katkaisutoimelta vanhentumislain 10 §:n 2 momentissa edellytettävällä kohtuudella vaadittavalla tavalla.

KOY on sanotulla reklamaatiokirjeellään katkaissut vaatimansa vahingonkorvauksen vanhentumisen vanhentumislain edellyttämin tavoin.

Koska KOY on katkaissut vanhentumislain 7 §:n 2 momentin mukaisen vanhentumisajan sekä lukien tarkastuksesta 21.9.2001 että tarkastuksesta 28.9.2001, KOY:n N Oy:ltä vaatima velka ei ole vanhentunut.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden välituomio kumotaan. Vanhentumisväite hylätään. Asia palautetaan kanteen käsittelyä varten käräjäoikeuteen, jonka tulee palauttamispäätöksen saatua lainvoiman viipymättä omasta aloitteestaan ottaa asia käsiteltäväkseen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Hovioikeudenneuvos Kirsi Kanerva

Hovioikeudenneuvos Juha Karvinen

Hovioikeudenneuvos Atte Andersson

Valmistelija: hovioikeuden esittelijä Emmi Koiranen

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Korkeimmassa oikeudessa

Valituslupa myönnetty 18.12.2018

Korkeimman oikeuden ratkaisu 16.10.2019 KKO:2019:88