THO:2025:5

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Kysymys ulkomaalaisen velvollisuudesta pitää ulkomaalaislain 14 §:ssä tarkoitettu matkustusasiakirja voimassa Suomessa oleskellessaan sekä ulkomaalaisrikkomuksen tunnusmerkistön täyttymisestä tilanteessa, jossa ulkomaalaisella on oleskelulupa Suomeen mutta ei voimassa olevaa matkustusasiakirjaa. Lisäksi kysymys kieltoerehdystä koskevan säännöksen soveltamisesta.

VARSINAIS-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 10.9.2024

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. Ulkomaalaisrikkomus
- - -
Ulkomaalaislaki 185 §

06.04.2021 - 25.01.2023 - - -

A on tahallaan oleskellut maassa ilman vaadittavaa matkustusasiakirjaa. A:n - - - kansallinen passi on ollut voimassa 5.4.2021 asti ja hän on hakenut ulkomaalaispassia maahanmuuttovirastolta 25.1.2023. 6.4.2021-25.1.2023 välisenä aikana A:lla ei ole ollut Suomessa oleskeluun vaadittavaa matkustusasiakirjaa.

Vastaus

A on esitutkinnassa kiistänyt menetelleensä syytteessä kerrotulla tavalla.

Todistelu

Kirjalliset todisteet

1. Muukalaispassipäätös 16.6.2016
2. Kopio - - - passista
3. Muukalaispassipäätös 24.5.2023

Tuomion perustelut

Kirjallisella todistelulla selvitetyt seikat sekä kysymyksenasettelu

Kirjallisella todistelulla on selvitetty, että A:lla on ollut voimassa oleva matkustusasiakirja eli passi 7.4.2013 — 5.4.2021 ja että hän on 25.1.2023 laittanut vireille muukalaispassihakemuksen. Lisäksi kirjallisella todistelulla on selvitetty, että A:lle on 24.5.2023 myönnetty muukalaispassi 24.5.2024 asti. Vielä kirjallisella todistelulla on selvitetty, että A:lla on ollut koko tekoaikana oleskelulupa Suomessa.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella A:lla ei ole 6.4.2021 ja 25.1.2023 välisenä aikana ollut ulkomaalaislaissa tarkoitettua matkustusasiakirjaa.

Asiassa on ratkaistava se, onko A:lla tekoaikana oleskeluluvan voimassa ollessa tullut olla myös Suomen tunnustama matkustusasiakirja.

Asian ratkaisemisen kannalta keskeiset ulkomaalaislain säännökset ja esityöt

Ulkomaalaislain 3 §:n 5 kohdan mukaan oleskeluluvalla tarkoitetaan ulkomaalaiselle muuta kuin matkailua tai siihen verrattavaa lyhytaikaista oleskelua varten myönnettävää lupaa toistuvasti saapua maahan ja oleskella maassa.

Ulkomaalaislain 14 §:n 1 momentin (1214/2013) ja siinä viitatun saman lain 13 §:n (1214/2013) nojalla ulkomaalaisella on maahan saapuessaan ja maassa oleskellessaan [kursivointi ja lihavointi tässä] oltava matkustusasiakirjana esimerkiksi kansallinen passi.

Ulkomaalaislain 14 §:n 2 momentin (1214/2013) mukaan ulkomaalaisen on vaadittaessa esitettävä 1 momentissa tarkoitettu matkustusasiakirja rajatarkastusviranomaiselle tai poliisille. Ulkomaalaislain 301/2004 esitöiden (HE 28/2003) mukaan passissa olisi muun ohella oltava valokuva, josta passihaltija voidaan vaikeudetta tunnistaa.

Edellä lausutun perusteella käräjäoikeus arvioi matkustusasiakirjaa koskevilta osin 14 §:n rationa eli järkiperäisenä tarkoituksena olevan maahan asianmukaisesti jo tulleen ja maassa oleskelevan [kursivointi ja lihavointi tässä] ulkomaalaisen osalta se, että tämä voidaan matkustusasiakirjalla vaikeudetta tunnistaa ja että tämän kansallinen oikeus matkustaa Suomeen tai Suomesta pois on voimassa.

Aikaisemmin voimassa olleen ulkomaalaislain (378/1991) 15 §:n 2 momentin mukaan oleskeluluvan voimassaolo [kursivointi ja lihavointi tässä] edellytti, että ulkomaalaisen passi tai muu matkustusasiakirja on voimassa. Tämän lain esitöiden (HE 47/1990) mukaan oleskelulupa merkittiin ulkomaalaisen passiin, jolloin oleskeluluvan voimassaolo edellytti myös passin voimassaoloa [kursivointi ja lihavointi tässä].

Aikaisempaa ulkomaalaislakia (378/1991) myöhemmän, mutta nykyään voimassaolevaa lakia aikaisemmin voimassa olleen ulkomaalaislain 35 §:n 1 ja 2 momentin (301/2004) mukaan oleskeluluvan myöntäminen [kursivointi ja lihavointi tässä] edellytti, että ulkomaalaisen matkustusasiakirja on voimassa. Lisäksi ulkomaalaisen tuli huolehtia siitä, että aikaisemmassa matkustusasiakirjassa ollut lupamerkintä siirretään hänen saamaansa uuteen matkustusasiakirjaan [kursivointi ja lihavointi tässä].

Nykyisen ulkomaalaislain 35 §:n (332/2016) mukaan oleskeluluvan myöntäminen [kursivointi ja lihavointi tässä] edellyttää ensisijaisesti, että ulkomaalaisen matkustusasiakirja on voimassa. Säännöksessä ei säädetä mitään siitä, että matkustusasiakirjan tulisi olla voimassa koko oleskeluluvan ajan.

Nykyisen ulkomaalaislain 33 a §:n 1 momentin (697/2021) mukaan oleskeluluvan osoitukseksi annetaan oleskelulupakortti. Tällaisessa oleskelulupakortissa on muun ohella valokuva sen haltijasta, minkä lisäksi siihen merkitään oleskeluluvan viimeinen voimassaolopäivä.

Ulkomaalaislain 40 §:n 1 kohdan (212/2022) mukaan laillista oleskelua on Suomen viranomaisen myöntämällä oleskeluluvalla tapahtuva oleskelu.

Ulkomaalaislain esitöissä (HE 28/2003 ja HE 104/2010) on todettu, että ”Jos matkustusasiakirja oleskeluluvan voimassaolon aikana umpeutuu, eikä ulkomaalainen hanki heti uutta matkustusasiakirjaa, oleskelu ei muutu laittomaksi. Henkilö voi siten oleskella maassa laillisesti, vaikka hänen matkustusasiakirjansa ei olisi enää voimassa”.

Ulkomaalaislain 185 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ulkomaalainen, joka oleskelee maassa ilman vaadittavaa matkustusasiakirjaa, viisumia tai oleskelulupaa taikka laiminlyö velvollisuutensa rekisteröidä oleskelunsa taikka hakea oleskelulupakortti, oleskelukortti tai pysyvä oleskelukortti, on tuomittava ulkomaalaisrikkomuksesta sakkoon.

Viimeaikaisimmasta oikeuskäytännöstä

Viimeaikaisimmasta ylempien oikeuksien ratkaisukäytännöstä käy ilmi, että Rovaniemen hovioikeus ei ole ratkaisussaan 5.8.2024 nro 24/129864 antanut Oulun käräjäoikeuden ratkaisusta 21.5.2024 nro 24/122177 muutoksenhaulle jatkokäsittelylupaa. Tuossa asiassa henkilö, jolla oli oleskelulupa, muttei matkustusasiakirjaa, ei käräjäoikeuden ratkaisusta ilmenevän perusteella syyllistynyt ulkomaalaislain 185 §:ssä tarkoitettuun ulkomaalaisrikkomukseen.

Johtopäätökset nyt ratkaistavana olevassa asiassa

Ulkomaalaislakia on eri pykäliä koskevilta osin uudistettu moneen eri otteeseen.

Matkustusasiakirjan on aikaisemmin tullut olla oleskeluluvan voimassaoloajan voimassa muun ohella siitä syystä, että oleskelulupa on tuolloin voimassa olleen lainsäädännön edellyttämällä tavalla kirjattu matkustusasiakirjaan. Sittemmin näin ei enää ole menetelty. Nykyään riittää, että oleskeluluvan myöntämisen hetkellä hakijan matkustusasiakirja on voimassa. Oleskeluluvan tultua myönnetyksi siitä annetaan nyttemmin oleskelulupakortti.

Ulkomaalaislain esitöiden (HE 28/2003 ja HE 104/2010) ja viimeaikaisimman oikeuskäytännön perusteella matkustusasiakirjan puuttuminen oleskeluluvan voimassa ollessa ei tee maassa oleskelusta laitonta, mutta tosiasiassa matkustusasiakirjan puuttuminen voi aiheuttaa oleskeluluvan peruuttamisen.

Vaikka ulkomaalaislain 14 §:n (1214/2013) mukaan ulkomaalaisella edellytetään olevan maassa ollessaan matkustusasiakirja, tämä edellytys ei edellä lausutun perusteella tarkoita, että henkilöä, jolla on oleskelulupa, tulisi ulkomaalaislain 185 §:n nojalla rangaista ulkomaalaisrikkomuksesta, jos tämän matkustusasiakirja ei ole enää voimassa. Ulkomaalaislain 185 §:ssä tarkoitetun rangaistuksen välttämiseksi riittää, että ulkomaalaisella on joko matkustusasiakirja tai oleskelulupa.

Koska A:lla on koko tekoaikana ollut Suomessa oleskelulupa, hän ei ole syyllistynyt ulkomaalaislain 185 §:ssä tarkoitettuun ulkomaalaisrikkomukseen. Ulkomaalaislain 40 §:n nojalla A:n oleskelu Suomessa on oleskeluluvan voimassa ollessa ollut laissa tarkoitettua laillista oleskelua.

Edellä lausutun perusteella syyte ulkomaalaisrikkomuksesta on hylättävä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tuomiolauselma

Vastaaja A

Hylätty syyte

1. Ulkomaalaisrikkomus
06.04.2021 -25.01.2023

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Käräjätuomari Mika Koivunen

TURUN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 1.12.2025

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus

Syyttäjä on vaatinut, että A tuomitaan syytteen teonkuvauksen mukaisesti ulkomaalaisrikkomuksesta.

Perusteinaan syyttäjä on lausunut, että A oli oleskellut maassa ilman voimassa olevaa matkustusasiakirjaa 6.4.2021-25.1.2023. A:lla oli ollut - - - kansallinen passi, jonka voimassaolo oli päättynyt 5.4.2021. A oli hakenut muukalaispassia 25.1.2023. A:lla oli ollut tällä ajalla oleskelulupa Suomeen. Ulkomaalaisrikkomuksen tunnusmerkistö täyttyy, jos ulkomaalaisella ei ole maassa oleskellessaan mitä tahansa ulkomaalaislain 185 §:ssä tarkoitetuista asiakirjoista tai luvista, mikäli häneltä sellaisia kyseisissä olosuhteissa ulkomaalaislain nojalla edellytetään.

Vastaus

A on vaatinut, että valitus hylätään.

Perusteinaan A on lausunut, että suomen kielessä sanalla ”tai” ilmaistaan vaihtoehtoista mahdollisuutta, minkä vuoksi ulkomaalaislain 185 §:n sanamuodon mukainen tulkinta on, että ulkomaalaisrikkomukseen syyllistyy ulkomaalainen, joka oleskelee maassa ilman, että hänellä on yhtäkään kolmesta pykälässä mainitusta asiakirjasta. A ei ollut ainakaan menetellyt tahallisesti, koska hän oli teon hetkellä ymmärtänyt, että voimassa oleva oleskelulupa riittää siihen, ettei ulkomaalaisrikkomuksen tunnusmerkistö täyty. Hän oli ulkomaalaisena säännöstä tulkitessaan erehtynyt pitämään tekoaan sallittuna. Erehtymistä on pidettävä anteeksiannettavana ottaen huomioon lain ilmeinen epäselvyys.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Matkustusasiakirjan puuttumisesta aiheutuva rikosvastuu

Asiassa on valituksen ja vastauksen perusteella riidatonta, että A on syytteeseen kirjattuna tekoaikana 6.4.2021-25.1.2023 oleskellut maassa ilman voimassa olevaa matkustusasiakirjaa mutta hänellä on kuitenkin mainittuna aikana ollut oleskelulupa Suomeen. Asiassa on ensinnäkin kysymys sen arvioinnista, täyttyykö ulkomaalaisrikkomuksen tunnusmerkistö, jos ulkomaalaisella ei ole maassa oleskellessaan oleskeluluvan lisäksi voimassa olevaa matkustusasiakirjaa.

Ulkomaalaislain 185 §:n mukaan ulkomaalainen, joka tahallaan oleskelee maassa ilman vaadittavaa matkustusasiakirjaa, viisumia tai oleskelulupaa taikka laiminlyö velvollisuutensa rekisteröidä oleskelunsa taikka hakea oleskelulupakortti, oleskelukortti tai pysyvä oleskelukortti, on tuomittava ulkomaalaisrikkomuksesta sakkoon.

Se, mikä asiakirja tai lupa on kulloinkin ulkomaalaislain 185 §:ssä tarkoitetulla tavalla ”vaadittava”, saa tarkemman sisältönsä ulkomaalaislain muista säännöksistä. Matkustusasiakirjan osalta tarkemmat säännökset ovat ulkomaalaislain 14 §:ssä. Viisumivapaudesta ja viisumivelvollisuudesta säädetään ulkomaalaislain 18 ja 19 §:ssä ja oleskeluluvasta ulkomaalaislain 4 luvussa. Ulkomaalaiselta saatetaan mainittujen lainkohtien nojalla edellyttää yhden tai useamman ulkomaalaislain 185 §:ssä tarkoitetun asiakirjan tai luvan olemassaoloa. Näin ollen esimerkiksi viisumin puuttuminen ei ole ulkomaalaisrikkomuksena rangaistavaa, mikäli ulkomaalainen saa viisumivapautta koskevan säännöksen nojalla oleskella Suomessa viisumitta. Viisumi ei tällöin ole ulkomaalaislain 185 §:ssä tarkoitetulla tavalla "vaadittava”.

Ulkomaalaislain 185 §:n sanamuodon mukaan minkä tahansa kyseisessä lainkohdassa mainitun asiakirjan tai luvan puuttuminen, mikäli kyseistä asiakirjaa tai lupaa ulkomaalaislain muiden säännösten nojalla ulkomaalaiselta edellytetään, on ulkomaalaisrikkomuksena rangaistavaa.

Ulkomaalaislain 35 §:ää koskevissa esitöissä (HE 28/2003 vp s.137-138) on todettu, että oleskeluluvan voimassaoloa ei uudessa laissa ehdoteta sidottavaksi matkustusasiakirjan voimassaoloon. Tämä tarkoittaa sitä, että jos matkustusasiakirja oleskeluluvan voimassaolon aikana umpeutuu, eikä ulkomaalainen hanki heti uutta matkustusasiakirjaa, oleskelu ei muutu laittomaksi. Oleskelulupa pysyy edelleen voimassa, mikä voidaan havaita ulkomaalaisrekisteristä. Edelleen lakia uudistettaessa saman pykälän esitöissä (HE 104/2010 vp s. 37) on todettu, että vaikka oleskeluluvan haltija laiminlöisi oleskelulupatarran siirtämisen uuteen matkustusasiakirjaansa, hänen oleskelulupansa on edelleen voimassa. Henkilö voi oleskella maassa laillisesti, vaikka hänen matkustusasiakirjansa ei olisi enää voimassa. Oleskelulupakortin voimassaoloaikaa ei ole enää tarpeen sitoa matkustusasiakirjan voimassaoloon.

Mainituissa esitöissä käsitellään matkustusasiakirjan ja oleskeluluvan välistä suhdetta. Laillisella oleskelulla on tässä yhteydessä viitattu siihen, että matkustusasiakirjan voimassaolon päättyminen ei johda oleskeluluvan voimassaolon päättymiseen, eikä maassa oleskelusta siten automaattisesti muodostu oleskeluluvan puuttumisen vuoksi laitonta. Esitöissä lausutuista kannanotoista ei kuitenkaan johdu, etteikö ulkomaalaisen olisi pidettävä matkustusasiakirjaansa voimassa ulkomaalaislain 14 §:ssä edellytetyllä tavalla.

Muistakaan ulkomaalaislain esitöistä tai ulkomaalaislain säännöksistä ei voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että ulkomaalaisen laiminlyönti pitää voimassa olevaa matkustusasiakirjaa olisi vastoin ulkomaalaislain 185 §:n sanamuotoa tarkoitettu jättää ulkomaalaisrikkomuksena rankaisematta.

Edellä lausutuin perustein ulkomaalaisrikkomuksen tunnusmerkistö täyttyy, jos ulkomaalaisella ei ole mitä tahansa ulkomaalaislain 185 §:ssä tarkoitettua asiakirjaa tai lupaa, mitä ulkomaalaislain nojalla ulkomaalaiselta kulloinkin edellytetään. Asiassa on riidatonta, että A:lla ei ole ollut syytteeseen kirjattuna tekoaikana voimassa olevaa matkustusasiakirjaa. Koska ulkomaalaiselta edellytetään ulkomaalaislain 14 §:n nojalla maassa ollessaan voimassa olevaa matkustusasiakirjaa, A:n menettelyä on lähtökohtaisesti arvioitava ulkomaalaisrikkomuksena.

Kieltoerehdys

A on esittänyt, että hänen on joka tapauksessa katsottava rikoslain kieltoerehdystä koskevassa säännöksessä tarkoitetulla tavalla erehtyneen pitämään tekoaan sallittuna ja hänet on sen vuoksi jätettävä rangaistukseen tuomitsematta.

Kieltoerehdystä sääntelevän rikoslain 4 luvun 2 §:n mukaan, jos tekijä erehtyy pitämään tekoaan sallittuna, hän on rangaistusvastuusta vapaa, jos erehtymistä on pidettävä ilmeisen anteeksiannettavana 1) lain puutteellisen tai virheellisen julkistamisen, 2) lain sisällön erityisen vaikeaselkoisuuden, 3) viranomaisenvirheellisen neuvon tai 4) muun näihin rinnastettavan seikan vuoksi.

Lain esitöiden mukaan (HE 44/2002 vp s. 106-107) yleispreventiiviset näkökohdat asettavat vastuuvapaudelle verraten ahtaat rajat, ja vain ilmeisen anteeksiannettava tietämättömyys voisi esityksen mukaan johtaa vastuuvapauteen. Pelkkä säännösten tulkinnanvaraisuus ei riitä väärän käsityksen asiasta muodostaneen tekijän vastuusta vapautumiseen, vaan edellytyksenä on, että lain sisällön selvittäminen kohtaa ylivoimaisia taikka kohtuuttomia vaikeuksia.

Matkustusasiakirjaa koskeva ulkomaalaislain 14 § on kirjoitusasultaan selkeä ja siitä ilmenee yksiselitteisesti, että ulkomaalaisella on maassa oleskellessaan oltava matkustusasiakirja, jonka Suomi tunnustaa. Matkustusasiakirjan puuttumisesta johtuva rikosvastuu perustuu ulkomaalaislain 185 §:n sanamuodon mukaiseen tulkintaan. A:n on siten tullut ymmärtää, että hänellä on maassa oleskellessaan oltava voimassa oleva matkustusasiakirja ja että sen puuttuminen johtaa rikosvastuuseen. Rikosvastuun aiheutumista ei voida A:n kannalta pitää yllättävänä tai ennakoimattomana seurauksena. A:n väittämää erehtymistä matkustusasiakirjaa koskevasta vaatimuksesta ei voida pitää rikoslain 4 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisen anteeksiannettavana.

Syyksilukeminen ja rangaistusseuraamus

A on syyllistynyt siihen rikokseen, josta hänelle on vaadittu rangaistusta.

Syyttäjän vaatimaa 12 päiväsakon suuruista sakkorangaistusta olisi lähtökohtaisesti pidettävä oikeudenmukaisena seurauksena A:n teosta. A on kuitenkin Varsinais-Suomen käräjäoikeuden 28.5.2025 antamalla tuomiolla tuomittu 4 vuoden 6 kuukauden pituiseen vankeusrangaistukseen, mikä rangaistus on rikoslain 7 luvun 6 §:n nojalla katsottava riittäväksi seuraamukseksi myös nyt käsiteltävänä olevasta rikoksesta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tuomiolauselma

Vastaaja A

Muutokset käräjäoikeuden tuomiolauselmaan

Syyksi luettu rikos

1. Ulkomaalaisrikkomus 06.04.2021 - 25.01.2023
Ulkomaalaislaki 185 §

Rangaistusseuraamukset

Aikaisempi tuomio
- Varsinais-Suomen käräjäoikeus 28.5.2025, ratkaisu 10301860
on riittävä seuraamus myös nyt syyksi luetuista rikoksista 1

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Hovioikeudenneuvos Juha Karvinen
Hovioikeudenneuvos Atso Sinervo
Hovioikeudenneuvos Hanna-Kaisa Heinonen

Hovioikeuden esittelijä Ulriikka Tammi

Ratkaisu on yksimielinen.

Asia on ratkaistu esittelystä.

Lainvoimaisuustiedot

Vailla lainvoimaa