THO:2019:2
RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ
A oli lähettänyt B:lle ja B:n sukulaisille viestejä. B:n sukulaiset olivat toimittaneet viestit edelleen B:lle. Kysymys siitä, miltä osin A:n menettely oli täyttänyt vainoamisen tunnusmerkistön.
PIRKANMAAN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 14.06.2017
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Syyttäjän rangaistusvaatimus
1. Vainoaminen
- - -
4.9.2016–16.10.2016 Tampere
A on toistuvasti jäljempänä tarkemmin kerrotuin tavoin ottanut yhteyttä eli oikeudettomasti vainonnut entistä avopuolisoaan B:tä siten, että vainoaminen on ollut omiaan aiheuttamaan B:ssä pelkoa ja ahdistusta.
A on toistuvasti soittanut puheluita, lähettänyt tekstiviestejä, Facebookin Messenger-viestejä, ääniviestejä ja sähköpostiviestejä sekä toimittanut kirjeitä B:lle. Lisäksi A on ottanut yhteyttä B:hen Facebookin kautta. A on toistuvasti ottanut yhteyttä myös B:n sukulaisiin lähettämällä viestejä ja soittamalla näille. B:n sukulaisiin kohdistuneiden yhteydenottojen sisältö on ollut B:tä halventavaa. A on toimittanut B:n veljen tyttöystävän oven taakse B:lle osoitetun LP-äänilevyn. A:n yhteydenottoja B:hen ja B:n sukulaisiin on ollut yhteensä noin 200.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Vastaus
1. A on kiistänyt syytteen. Kysymys ei ole ollut oikeudettomista yhteydenotoista, vaan yhteydenotot ja viestit ovat olleet sovittelevia. Lisäksi määrä on ollut huomattavasti pienempi. - - -
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Tuomion perustelut
Syyksilukeminen
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
A on syyllistynyt siihen, mistä hänelle on vaadittu rangaistusta.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Syyksilukemisen perustelut
Kohta 1
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Henkilötodistelu
B on kertonut, että hän oli seurustellut A:n kanssa noin vuoden. B oli 4.9.2016 tullut kotiin viikonlopun jälkeen ja A oli suuttunut hänelle. A oli muuttunut aivan oudoksi ja käynyt läpi kaikki tunnetilat. A oli nauranut ja itkenyt ja solvannut häntä kaikilla mahdollisilla tavoilla. B itse ei ollut ollut aggressiivinen tuossa tilanteessa. Tilanne kotona oli kestänyt noin puoli tuntia. - - -
B oli siis edellä kuvatun riidan jälkeen lähtenyt turvakotiin 4.9.2016. B oli asunut siellä noin kuukauden. Yhteydenotot ja mustamaalaus olivat alkaneet heti seuraavana päivänä, kun A oli soittanut turvakotiin. B oli alkupäivinä turvakodin henkilökunnan läsnä ollessa yrittänyt soittaa A:lle ja selvittää asioita. Siitä ei ollut tullut mitään, koska A oli vain huutanut ja solvannut häntä. B ei ollut enää vastannut A:n yhteydenottoihin.
B oli tavannut A:n akuuttipsykiatrian osastolla olleessa tapaamisessa 16.9.2016. Lisäksi A oli uhannut häntä henkilökunnan ollessa läsnä ja ilmoittanut heidän suhteensa olevan päättynyt. Ilmoitus oli tullut myös tekstiviestinä ja ääniviestinä. Seuraavana päivänä A oli irtisanonut heidän vuokrasuhteensa. Myös heidän pariterapiansa oli lopetettu. B:lle suositeltiin turvakotiin jäämistä. Tämä arvio oli perustunut siihen, että A oli keskustellut turvakodin henkilökunnan kanssa erittäin aggressiivisesti. Aivan aluksi B oli hyväksynyt yhteydenotot ja yrittänyt ymmärtää. Hän oli kuitenkin ilmoittanut A:lle jo turvakodin ensimmäisinä viikkoina, ettei halua enää puhua A:n kanssa. B oli myös myöhemmin ilmoittanut, ettei A:n tule olla yhteydessä hänen läheisiinsä.
A oli ottanut yhteyttä turvakotiin, hänen ystäviinsä ja hänen sukulaisiinsa. Kaikkien yhteydenottojen sävy oli ollut aggressiivinen ja solvaava. A oli syyttänyt B:tä. Hän oli lopulta hakenut tavaransa heidän kotoaan poliisien läsnä ollessa.
Itse yhteydenotoista B on kertonut seuraavasti. Viestejä oli tullut whatsapp-viesteinä, whatsapp-ääniviesteinä, tavallisina tekstiviesteinä, tavallisina puheluina, tavallisten puheluiden vastaajaviesteinä, sähköpostina, kuvaviesteinä facebookin messenger-viesteinä, facebookin tökkäisy-toimintoina, julkaisuina A:n omalla facebooksivulla, facebookin messengerin ääniviesteinä, B:n veljen facebooksissa olevan harrastelehden sivuille kirjoitteluna ja tavallisena kirjepostina. Lisäksi A oli käynyt hänen veljensä tyttöystävän luona viemässä lp-levyn. Viesteinä B on vielä maininnut kotona olleeseen liitutauluun tehdyn kirjoituksen, seinään teipattu viesti, kylpyhuoneen seinässä olleen viestin ja jopa serviettipaketin sisään oli sujautettu kirjelappu. - - - Kun hän oli estänyt A:n puhelut, A oli alkanut soitella ja viestitellä hänen sukulaisilleen ja läheisilleen. Näille oli tullut puheluja vieraista numeroista. Yhteydenottovälineitä oli ollut 17. Viestien määrä oli ollut yhteensä noin 200. A oli ottanut yhteyttä seitsemään eri henkilöön. Viestien määrä tuntuu suurelta, mutta hän itse oli saanut melkein joka päivä viestin tai puhelun. Äiti ja veli olivat saaneet yli 20 yhteydenottoa ja muut läheiset noin 10. Yhteydenottoja ja viestejä oli tullut kaikkina vuorokaudenaikoina ja niitä oli ollut valtavasti.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
B on kertonut, että tämä kaikki on vienyt häneltä toimintakyvyn. Hänestä on tuntunut, ettei hän pääse pakoon. Hän oli jo turvakodin aikana hankkinut keskusteluapua ja terapiaa, koska tämä tilanne oli ollut niin vaikea. Muuta syytä terapiaan ei ollut. Koska A oli uhkaillut B:tä viesteissä hän oli käynyt ulkona mahdollisimman vähän. B oli pelännyt todella paljon. Pelko jatkuu edelleen. B on joutunut salaamaan kaikki mahdolliset yhteystietonsa.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
A on kertonut, että B oli palannut kotiin syntymäpäiväjuhliinsa. A:n valmistelut olivat olleet kesken. B oli suuttunut ja ollut ilmeisesti pettynyt syntymäpäivälahjaansa. A:n mukaan seurannut riita oli ollut aivan tavallinen heidän välisensä riita, jossa oli ollut sanallista mittelöä. He molemmat ovat hyvin verbaalisia ihmisiä. B:n lähtö turvakotiin oli tullut hänelle täydellisenä yllätyksenä. A ei ymmärrä vieläkään, mitä tuona iltana oli tapahtunut.
- - - A oli yrittänyt selvittää tilannetta B:n läheisiltä.
A on kertonut, että B ei ollut vastannut hänen puheluihinsa 4.9.2016 jälkeen, mutta hän ei ollut saanut ilmoitusta siitä, että hänen yhteydenottojaan ei kaivattu.
Yhteydenottojen syyksi A on kertonut, sen että hän oli ollut huolissaan B:stä. Hänen viestinsä ja yhteydenottonsa olivat kaikki liittyneet suureen huoleen. Kun B ei vastannut viesteihin, hän oli ottanut yhteyttä B:n läheisiin kuten tämän äitiin ja veljiin.
Viestien määrästä A on kertonut, että 200 on aivan ylimitoitettu. Hänen oma arviona on noin 100. Määrä on suuri, koska hänen huolensa oli ollut suuri. Heidän viestittelynsä oli parisuhteen aikana ollut hyvin runollista ja monipuolista. Hän oli jatkanut samalla tavalla. Kaikki B:n kertomat viestintätavat pitivät paikkansa. Mitään viestiä A ei tyttärensä kautta ole jättänyt vaan tytär oli itse laittanut viestin. - - -
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
B oli ilmoittanut kirjallisesti 5.10.2016 muuttoajankohdasta. Muuta viestiä hän ei ollut saanut B:ltä. Vasta joulukuussa B oli ilmoittanut ettei häneen saa ottaa yhteyttä.
Hänen facebook-profiilinsa ei ole julkinen. Hän on sulkenut kaikki B:n ystävät pois facebook-sivustaan. Videota ei ollut tarkoitettu B:lle.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Johtopäätökset näytöstä
Kohta 1
Rikoslain 25 luvun 7 a §:n mukaan vainoamiseen syyllistyy se, joka toistuvasti muun muassa ottaa yhteyttä tai muuten näihin rinnastettavalla tavalla oikeudettomasti vainoaa toista siten, että se on omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta.
Lain esitöissä (HE 19/2013) todetaan, että yhteydenotossa on kyse tekijän kommunikaatiosta kohteen suuntaan. Yhteydenottaminen voi tapahtua soittamalla tai lähettämällä viestejä tai jättämällä viesti toiselle, vaikka viestiin ei vastattaisi tai vaikka viesti olisi luonteeltaan sellainen, että siihen ei pyydetä vastausta. Yhteydenottaminen saattaa tapahtua myös lähettämällä kohteelle tarkoitettu viesti yleisön saatavilla olevalla keskustelupalstalla. Yhteydenotto voi tapahtua myös välikäden kautta esimerkiksi siten, että kolmas henkilö välittää tekijän viestejä kohteelle. Vainoamisen osateot tapahtuvat vastoin kohteen tahtoa, mutta vainoamisen kohteena olevan henkilön nimenomainen kielto ei ole välttämätön edellytys sille, että teko on osa vainoamista. Yleistä reagointivelvollisuutta ei ole. Kohdehenkilö saattaa pyrkiä saamaan vainoamisen loppumaan olemalla reagoimatta vainoamistekoihin. Vastentahtoisuus päätellään olosuhteista. Vielä esitöissä todetaan, että vainoamisessa olennaista on se, että kyseessä ei ole yksittäinen rikollinen teko, vaan osateoista muodostuva henkilön elämänlaatua vakavasti häiritsevä tila, joka voi muodostua erittäin pelottavaksi tai ahdistavaksi ja hänen elämäänsä hallitsevaksi. Tunnusmerkistössä asetetaankin vaatimus vainoamisen tekotavoissa määriteltyjen tekojen tekemisestä toistuvasti. Vainoamistunnusmerkistön toteutumisen kannalta merkitystä on sillä, minkä tyyppisistä teoista konkreettisesti on kyse, kuinka monta niitä on ja mikä on niiden ajallinen suhde toisiinsa. Toistuvuus edellyttää joka tapauksessa sitä, että tekoja on yhtä useampia. Muodostaakseen vainoamisen osatekojen täytyy muodostaa yhtenäinen kokonaisuus. Merkittävää tässä on osatekojen perustuminen tekijän yhtenäiseen motivaatiotaustaan. Tällöin niiden voidaan sanoa ilmaisevan samaa merkitystä.
Käräjäoikeus pitää B:n uskottavana pidettävällä kertomuksella näytettynä, että A:n B:hen kohdistamat viestittelyt ja yhteydenotot ovat heti syytteen tekoajankohdan alusta saakka olleet poikkeuksellisen runsaita. Miten osapuolet itse määrittelevät suhteensa päättymisen ajankohdan, ei vaikuta tähän arvioon. B:n kertomus osoittaa, että A:n käytös ja yhteydenotot ovat muuttuneet ahdistaviksi 4.9.2016 alkaen. Käräjäoikeuden näkemyksen mukaan asiassa on koko ajan ollut kysymys samasta tekokokonaisuudesta. Sillä seikalla, että B on kertonut aivan aluksi yrittäneensä ymmärtää, ei muuta tekokokonaisuutta eikä tekoaikaa ole siksi syytä muuttaa.
Käräjäoikeus toteaa, että asiassa on B:n kertomuksella ja osittain A:n myöntämiselläkin osoitettu, että suoria ja välillisiä eli läheisten kautta tapahtuneita yhteydenottoja on syytteen tekoaikana ollut hyvin runsaasti. B:n arvio on ollut 200 ja A on myöntänyt noin 100. Käräjäoikeus pitää B:n kertomusta uskottavana, ja katsoo, että oikea määrä on ollut noin 200. Vaikka syytteen tekoajankohta on vainoamisrikosten joukossa lyhyehkö, viestien määrä osoittaa selkeää toistuvuutta ja erittäin sitkeää ja intensiivistä pyrkimystä olla yhteydessä B:hen. Vastaaja on itsekin myöntänyt oikeaksi asianomistajan laskelmat siitä, että yhteydenotot ovat tapahtuneet 17 eri viestintätapaa käyttäen ja että hän on ollut yhteydessä kuuteen henkilöön.
Laadullisesti kirjallisina todisteina esitetyt viestit ovat olleen suurilta osin yleisen elämänkokemuksen mukaan häiritseviä. Niistä on ilmennyt toisaalta A:n huoli ja kiinnostus B:tä kohtaan, mutta toisaalta myös erittäin negatiivinen suhtautuminen B:hen. B on lisäksi kertonut, että viestit ovat olleet solvaavia. Käräjäoikeus pitää B:n kertomusta viestien luonteesta uskottavana. Kirjallisina todisteina esitetyistä viesteistä ei ole ilmennyt todellista syytä kontaktille. A on kertonut, että hän on halunnut purkaa tunteitaan ja setviä tilannetta. Esimerkiksi kirjallisina todisteina kuulluista ääniviesteistä on havaittavissa se, että viesti on kohdistettu erityisesti B:lle, vaikka se on toimitettu B:n veljelle. A:n äänensävy on ollut aggressiivinen ja viestin sisältö alatyylinen ja loukkaava.
Asiaa kokonaisuutena arvioituaan käräjäoikeus toteaa, että A:n yhteydenotoissa on ollut hyvin loukkaava sävy, eikä niitä voida pitää normaalina parisuhteen selvittelynä. Kun yhteydenottoja tulee erittäin monilla eri tavoilla ja vielä välikäsien kauttakin, muuttuu tilanne käräjäoikeuden näkemyksen mukaan hyvin nopeasti piinaavaksi. Vaikka jotkin viesteistä olisivatkin olleet sovittelevampia, se ei kuitenkaan muuta kokonaiskuvaa A:n B:hen kohdistamasta toiminnasta.
Edellä lain esitöistä ilmenee, että vainoamisrikoksen tunnusmerkistön täyttyminen ei edellytä, että tekijälle suoraan ilmoitetaan, ettei yhteyttä saa ottaa. Pelkkä pidättäytyminen vastaamastakin voi olla osoitus siitä, että viestit eivät ole toivottavia. Käräjäoikeus katsoo, että A:n on täytynyt ymmärtää, että B ei halua olla häneen yhteydessä.
B on lisäksi uskottavasti kertonut, että yhteydenotot ovat vieneet häneltä toimintakykyä ja aiheuttaneet suurta ahdistusta sekä terveysongelmia. Kirjalliset todisteet tukevat B:n kertomusta.
Asiassa on siis esitetty selvitys erittäin suuresta määrästä suorista ja välillisistä yhteydenotoista, viestien häiritsevästä sisällöstä sekä siitä, miten ne ovat vaikuttaneet asianomistajaan.
Käräjäoikeus katsoo edellä todetuilla perusteilla, että - - - syyte vainoamisesta on näytetty toteen.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Tuomiolauselma
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Syyksi luetut rikokset
1. Vainoaminen
04.09.2016 – 16.10.2016
Rikoslaki 25 luku 7a §
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:
Käräjätuomari Jenny Wacklin
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
TURUN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 29.11.2018
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Pirkanmaan käräjäoikeus 14.06.2017 nro 124526
Asia
Vainoaminen ym.
Valittaja
A
Vastapuolet
Kihlakunnansyyttäjä C
B
Vaatimukset hovioikeudessa
Valitus
A on vaatinut, että kohdassa 1 syyte hylätään - - -
Perusteinaan A on lausunut, että syytekohdassa 1 hän ei ollut ottanut B:hen oikeudettomasti yhteyttä. Joka tapauksessa A ei ollut menetellyt tahallisesti. Syyskuussa tapahtuneissa yhteydenotoissa B:hen ja B:n sukulaisiin oli ollut kysymys tavanomaisesta parisuhdetilanteen selvittämisestä. Lokakuussa lähetettyjen viestien lukumäärästä ei ole esitetty selvitystä. Viestit eivät olleet sisältäneet uhkaamista. B ei ollut kieltänyt A:ta ottamasta yhteyttä vaan oli hyväksynyt yhteydenotot. Osapuolten yhteiseen kotiin jätetyt, B:lle osoitetut kaksi kirjettä olivat sisältäneet tarpeellista tietoa A:n muutosta. A:n tekemät Facebook-kirjoitukset olivat sisällöltään koskeneet A:n omia eroon ja erilleen muuttoon liittyviä pettymyksen ja mielipahan tunteita, eikä niitä ollut osoitettu B:lle. A oli itse ollut siinä käsityksessä, että hänen Facebook-profiilinsa ei ollut ollut julkinen. Käräjäoikeuden 17.10.2016 antaman lähestymiskieltopäätöksen jälkeen viestittelyä ei ole tapahtunut. Joka tapauksessa tekoaika on liian lyhyt, jotta vainoamisen tunnusmerkistö täyttyisi. Viestejä oli ollut ainoastaan noin 100 ja viesteistä puolet oli osoitettu B:n sukulaisille. - - -
Vastaukset
Syyttäjä on vaatinut, että A:n valitus hylätään perusteettomana. - - -
B on vaatinut, että valitus hylätään.
Perusteinaan B on lausunut, että käräjäoikeuden ratkaisu on oikea. Kohdassa 1 B on lisäksi lausunut, että A:n yhteydenotot B:hen eivät olleet olleet tavanomaista asioiden selvittelyä, vaan kysymys oli ollut kokonaisvaltaisesta yhteydenottojen tulvasta, joka oli aiheuttanut B:ssä ahdistusta ja pelkoa.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Kohta 1 /Vainoaminen
Näyttö
Todistelutarkoituksessa kuullut B ja A ovat kertoneet asiasta ratkaisuun vaikuttavilta osin samalla tavalla kuin käräjäoikeuden tuomioon on heidän kertomakseen kirjattu jäljempänä mainituin lisäyksin.
B on kertonut, että hänen ja A:n parisuhde oli päättynyt 16.9.2016 akuuttipsykiatrian poliklinikalla yhteistapaamisessa, jossa A oli ilmoittanut parisuhteen olevan päättynyt. A oli tämän jälkeen irtisanonut heidän yhteisen asuntonsa vuokrasopimuksen. Ennen eroa A oli esiintynyt B:n omaishoitajana, vaikka B:llä ei ole koskaan ollut omaishoitajaa eikä hän sellaista tarvitse. B ei ollut hakenut lähestymiskieltoa ennen 10.10.2016, koska turvakodista oli neuvottu, että lähestymiskiellon hakeminen maksaa siinä tapauksessa, että hakemus hylätään. B:tä oli rikosuhripäivystyksestä neuvottu säilyttämään kaikki A:n lähettämät viestit mahdollisiksi todisteiksi. Siksi B oli pyytänyt sukulaisiaan välittämään hänelle ne viestit, jotka A oli lähettänyt B:n sukulaisille. A oli ottanut B:hen yhteyttä keskimäärin kolme kertaa vuorokaudessa.
A on kertonut, että hän ei ollut pyytänyt B:n sukulaisilta, että nämä välittäisivät B:lle ne viestit, jotka A oli B:n läheisille lähettänyt. Hän oli yrittänyt ottaa yhteyttä niin usein osin siksi, että B:n raskauden johdosta parisuhteen päättymiseen oli liittynyt suuria pettymyksen tunteita. Syyskuussa A oli B:n kertomalla tavalla yhteistapaamisessa ilmoittanut eroavansa, mutta hän oli kuitenkin edelleen ottanut yhteyttä B:hen. Motiivina yhteydenottoihin oli ollut varsinkin alussa huoli, mutta myöhemmin lisäksi ilkeys. B ei ollut kieltänyt A:ta ottamasta yhteyttä ennen joulukuuta. A oli saanut tietää B:n muuttavan pois heidän yhteisestä asunnostaan ensimmäisen kerran 5.10.2016, kun B oli ilmoittanut muutostaan sähköpostitse. Hän oli luullut Facebook-sivunsa olevan yksityinen. A on kertonut selvitelleensä abortin mahdollisuutta myös myöhäisessä raskauden vaiheessa ja lähettäneensä siihen liittyviä viestejä, koska hän ei ollut halunnut, että lapsi syntyy ja kasvaa ilman toista vanhempaa.
Uutena kirjallisena todisteena hovioikeudessa esitetystä B:n omasta kirjoituksesta ilmenee, että B on kirjoittanut asuneensa Tampereen Ensi- ja turvakodissa 4.9. - 4.10.2016. B on kirjoittanut päätyneensä tuona aikana lopettamaan parisuhteen. Uutena kirjallisena todisteena esitetystä 17.12.2016 lähetetystä sähköpostista ilmenee B:n ilmoittaneen siinä A:lle "älä vastaa tähän viestiin sillä tämä on ilmoitus, ei yhteydenotto tai keskusteltava asia".
Sovellettavat säännökset
A:ta on syytetty siitä, että hänen yhteydenottonsa hänen entiseen avopuolisoonsa ovat täyttäneet vainoamisen tunnusmerkistön.
Rikoslain 25 luvun 7 a §:n mukaan joka toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muuten näihin rinnastettavalla tavalla oikeudettomasti vainoaa toista siten, että se on omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä yhtä ankaraa tai ankarampaa rangaistusta, vainoamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Käräjäoikeus on selostanut säännöksen esitöitä ratkaisussaan. Esitöiden osalta hovioikeus toteaa lisäksi seuraavaa.
Pykälää koskevan hallituksen esityksen yleisperustelujen mukaan vainoamisen kriminalisointi perustuu Euroopan neuvoston yleissopimukseen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (CETS 210) 34 artiklaan (HE 19/2013 vp, s. 3). Selitysmuistiossa 34 artiklan tarkoitusta kuvataan muun muassa siten, että uhkaava käyttäytyminen voi olla esimerkiksi henkilöön kohdistuvat toistuvat ei-toivotut yhteydenotot. Määräyksissä viitataan toistuviin merkittävistä tapahtumista koostuvaan menettelyyn (HE 19/2013 vp, s. 23). Perusteluissa on edelleen todettu, että tekijän kannalta vainoamisen kriminalisointi tarkoittaa, että hänen pitäisi ilman erillistä kieltoa ymmärtää, että kohteeseen ei saa epäasiallisesti ottaa yhteyttä. Tunnusmerkistön olennaisia tekijöitä ovat tekotavat, tahallinen ja toistuva häirintä, menettelyn oikeudettomuus sekä pelkotilan synty menettelyn tyypillisenä seurauksena. (HE 19/2013 vp, s. 24)
Muodostaakseen vainoamisen osatekojen täytyy muodostaa yhtenäinen kokonaisuus. Jos tietty tekotapatunnusmerkin täyttävä teko tapahtuu aivan muusta syystä kuin vainoamiskokonaisuuden muodostavat muut teot, kyseessä ei tuolta osin ole vainoamiseen liittyvä ja sen osaksi katsottava teko. (HE 19/2013 vp, s. 51–52)
Yksi vainoamisen tekotapa on yhteydenottaminen, josta on kysymys nyt käsiteltävänä olevassa asiassa. Hallituksen esityksen yleisperustelujen mukaan artiklan 34 yhteydenottoa koskeva määräys koskee menettelyä, joka kohdistuu uhriin suoraan. Jokainen sopijamaa voi ulottaa määräyksen soveltamisen myös käyttäytymiseen, joka kohdistuu kehen tahansa uhrin sosiaaliseen ympäristöön kuuluvaan henkilöön, mukaan lukien perheenjäsenet, ystävät ja työtoverit. (HE 19/2013 vp, s. 23)
Hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan edellytys toteutuu myös silloin, kun henkilö jättää viestin toiselle, vaikka viestiin ei vastattaisi. Hallituksen esityksessä mainitaan esimerkkinä kirje tai tekstiviesti, jossa ei pyydetä reagointia kyseiseen viestiin. Yhteyden ottaminen saattaa tapahtua lähettämällä kohteelle tarkoitettu viesti yleisön saatavilla olevalla keskustelupalstalla. Yhteydenotto voi tapahtua myös välikäden kautta esimerkiksi siten, että kolmas henkilö välittää tekijän viestejä kohteelle. Jos välittäjä on selvillä tekijän toiminnan luonteesta, voi kyseeseen tulla välittäjän vastuu rikokseen osallisena. (HE 19/2013 vp, s. 51)
Vainoamisen tunnusmerkistötekijänä on, että yhteydenotot ovat omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta. Kyseessä on abstraktia vaaraa ilmentävä tunnusmerkki. Lähtökohtana tässä arvioinnissa on keskimääräisihminen, mutta huomioon otetaan kohteen asemassa olevaan henkilöön liittyvät olennaiset olosuhteet kuten hänen ikänsä tai erityinen haavoittuvuutensa. Arvio tehdään tekohetken näkökohdasta. (HE 19/2013 vp, s. 52)
Toistuvuuden osalta hallituksen esityksessä todetaan, että yhden teon alaisuuteen voidaan lukea hyvinkin erilaisia tekokokonaisuuksia. Vainoaminen on luonteeltaan kriminalisointi, jossa yhdeksi rikokseksi katsotaan useilla osateoilla toteutettu rikos. (HE 19/2013 vp, s. 25)
Selvää on, että rikosta koskee tahallisuusvaatimus. Tahallisuuden tulee kattaa vainoamisen tunnusmerkistön toteuttava menettely kokonaisuudessaan (HE 19/2013 vp, s. 52). Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että vainoamisrikoksen tekijä voi suhtautua uhriin mitä myötämielisimmin eikä sinänsä tarkoita tehdä uhrille pahaa. Rangaistavuus perustuu näissä tapauksissa siihen, että tekijä mieltää yhteydenottojen olevan vastaanottajan näkökulmasta kuitenkin varsin todennäköisesti ahdistavia. (Elisa Silvennoinen – Matti Tolvanen: Vainoaminen rangaistavaksi – loittoneeko vaino, riita?, Defensor Legis 5/2014, s. 760)
A:n menettelyn arviointi
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi vainoamisen siten, että A oli ottanut yhteyttä B:n sukulaisiin. Käräjäoikeuden ratkaisussa mainitut ääniviestit oli osoitettu B:n veljelle ja asiassa todisteina esitetyt tekstiviestit oli osoitettu B:n äidille ja veljelle.
Vainoamista koskevassa lainsäännöksessä tekotapa kohdistuu vain uhriin. Hallituksen esityksen edellä viitatusta kommentista välikäden kautta toimitetusta viestistä on pääteltävissä, että tekotapatunnusmerkistön on kohdistuttava juuri uhriin siinäkin tapauksessa, että tekijä pyrkii välittämään viestinsä uhrille välikäden kautta. Tätä tukee myös aikaisemmin viitattu lainsäädännön pohjana olevan kansainvälisen sopimuksen selitysmuistion kohta, jossa edellytetään jäsenvaltioiden kriminalisoivan sen menettelyn, joka kohdistuu suoraan uhriin ja jätetään jäsenvaltioille se mahdollisuus, että vainoamisen kriminalisointi ulotetaan myös käyttäytymiseen, joka kohdistuu uhrin sosiaaliseen ympäristöön kuuluviin henkilöihin (HE 19/2013 vp, s. 23). Suomessa kriminalisointi on ulotettu ainoastaan sellaiseen menettelyyn, joka kohdistuu suoraan uhriin.
A on ottanut yhteyttä B:n sukulaisiin, eikä viesteistä ole pääteltävissä, että ne olisi tarkoitettu B:lle. B oli saanut viestit itselleen siten, että hän oli kertomansa mukaan pyytänyt omaisiaan välittämään ne hänelle. Kysymys ei tässä tilanteessa ole ollut hallituksen esityksessä mainitulla tavalla välikäden kautta tapahtuvasta vainoamisesta, sillä viestejä ei ollut alun perin osoitettu tai tarkoitettu B:lle. Viestit oli välitetty B:lle tämän omasta pyynnöstä. A ei ole pyytänyt tai muutenkaan tarkoittanut, että viestit välitettäisiin B:lle. A:n ei siten ole näytetty tahallaan vainonneen B:tä niillä viesteillä, mitkä A on lähettänyt B:n sukulaisille. Syyte on näin ollen hylättävä B:n sukulaisille lähetettyjen ääniviestien ja tekstiviestien osalta.
Asiassa on ollut käräjäoikeuden toteamin tavoin riidatonta, että A on pyrkinyt ottamaan B:hen toistuvasti yhteyttä käyttäen 17 eri viestintäkanavaa ja se, että B ei ole vastannut viesteihin. Yhteydenottojen määrän osalta hovioikeudessa esitetty näyttö on ollut asianosaisten kertomukset, jotka ovat keskenään ristiriitaiset. Tällaisessa tilanteessa hovioikeus katsoo jääneen syyksi lukemisen edellyttämällä varmuudella näyttämättä, että viestejä olisi ollut A:n myöntämää määrää enempää. A on myöntänyt lähettäneensä 4.9. - 17.10.2016 noin 50 viestiä. Koska syyte 4.9. - 16.9.2016 on edellä todetulla tavalla hylätty, asiassa on jäänyt näyttämättä, että yhteydenottoja B:hen 17.9. - 16.10.2016 olisi ollut enempää kuin 35.
Asiassa on seuraavaksi arvioitava, ovatko A:n yhteydenotot 17.9.2016 - 16.10.2016 olleet oikeudettomia ja onko A:n täytynyt ymmärtää, että viestit ovat olleet omiaan aiheuttamaan B:ssä pelkoa tai ahdistusta.
B:hen kohdistuvien yhteydenottojen sisällöstä on esitetty B:n oma kertomus, jota on tukenut Pirkanmaan käräjäoikeuden lähestymiskieltoasiassa 17.10.2016 antama tuomio numero 17/2433. Lisäksi asiassa on esitetty valokuvat A:n B:lle käsin kirjoittamista kirjeistä, jotka A oli jättänyt A:n ja B:n yhteiseen vuokra-asuntoon.
On riidatonta, että B ei ole erikseen kieltänyt A:ta ottamasta häneen yhteyttä, eikä sellaista velvollisuutta B:llä ole ollut. Arvioidessaan, onko A voinut olosuhteista päätellä viestien olleen oikeudettomia, hovioikeus on ottanut huomioon sen, että B on tekoajankohtana asunut turvakodissa eikä ole lainkaan vastannut A:n viesteihin. Vaikka osapuolten parisuhde on ollut vasta päättynyt, pitää hovioikeus selvitettynä, että A:n on täytynyt olosuhteista päätellä, että hänen yhteydenottonsa ovat olleet B:n tahdon vastaisia. Siltä osin kuin A on kertonut viestien motiivina olleen huoli B:n terveydestä hovioikeus katsoo, että asiassa ei ole selvitetty huolen olleen perusteltu eikä yhteydenottoja voida sillä perusteella pitää oikeutettuina. Viestien sisällöstä esitetyn selvityksen perusteella asiassa ei ole ilmennyt, että yhteydenottoihin olisi ollut hyväksyttävä peruste lukuun ottamatta A:n B:lle jättämää käsin kirjoitettua 22.9.2016 päivättyä viestiä, joka sisältönsä perusteella käsittelee A:n poismuuttoa hänen ja B:n yhteisestä vuokra-asunnosta. Mainittua viestiä ei sen sisältö huomioon ottaen ole pidettävä oikeudettomana. Näillä lisäyksillä hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut viestien sisällöstä ja oikeudettomuudesta.
Ottaen huomioon viestien sisällöstä esitetty selvitys sekä viestien toistuvuus, hovioikeus katsoo, että A:n on täytynyt ymmärtää, että hänen menettelynsä on ollut omiaan aiheuttamaan pelkoa tai ahdistusta. A:n menettely on siten ollut tahallista.
Yhteenvetonaan hovioikeus toteaa, että syyte hylätään B:n sukulaisille lähetettyjen viestien osalta. Muilta osin hovioikeus hyväksyy edellä mainituin ja muutoin käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin perustein käräjäoikeuden syyksilukemista koskevan ratkaisun kuitenkin siten, että rikoksen tekoajan on näytetty alkaneen vasta 17.9.2016 ja yhteydenottoja B:hen on näytetty olleen yhteensä noin 35.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Tuomiolauselma
Vastaaja
A
Muutokset käräjäoikeuden tuomiolauselmaan
Syyksi luettu rikos
1. Vainoaminen 17.9.2016 - 16.10.2016
Tekoaikaa on muutettu.
Rikoslaki 25 luku 7a §
Rangaistusseuraamukset
Yhteinen rangaistus
Syyksi luetut rikokset 1-4
40 päiväsakkoa à 11,00 euroa = 440,00 euroa
Rangaistusta on alennettu.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
Hovioikeudenneuvos Kai Kokko
Hovioikeudenneuvos Kari Lahdenperä
Hovioikeudenneuvos Kaarina Syysvirta
Valmistelija: hovioikeuden esittelijä Maiju Virtanen
Ratkaisu on yksimielinen.
Lainvoimaisuustiedot:
Lainvoimainen