THO:2017:5
RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ
Henkilöstön vuokrausta harjoittava yhtiö (vuokrayritys) oli tehnyt työntekijöiden kanssa määräaikaisia työsopimuksia. Työsopimukset olivat päättyneet viimeisten jatkosopimusten päätyttyä eikä varsinaista työsopimusten irtisanomista tai purkamista ollut suoritettu. Kysymys sen arvioimisesta, oliko työsopimuksia pidettävä toistaiseksi voimassa olevina, oliko työntekijöillä oikeus irtisanomisajan palkkaan ja lomakorvauksiin sekä siitä, oliko työntekijöillä oikeus korvaukseen työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä.
Työntekijöiden ja vuokrayrityksen väliset työsopimukset katsottiin tehdyn määräaikaisiksi ilman perusteltua syytä. Työsopimuksia oli siten pidettävä toistaiseksi voimassa olevina. Työntekijöillä oli tästä johtuen oikeus vaatimiinsa irtisanomisajan palkkoihin sekä lomakorvauksiin irtisanomisajalta. Työntekijöillä ei kuitenkaan ollut oikeutta saada korvausta työsopimusten perusteettomasta päättämisestä. Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos olisi tuominnut työntekijöille korvausta myös työsopimusten perusteettomasta päättämisestä. (Ään.)
VARSINAIS-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 12.2.2016
Kantajat
A - M
Vastaaja
N Oy
- - -
Asia
Työsuhteen irtisanominen/purkaminen
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Taustatiedot
A - M (jatkossa myös kantajat) ovat olleet kirjallisten määräaikaisten työsopimusten perusteella työsopimuslain (TSL) 1 luvun 1 §:ssä tarkoitetuissa työsuhteissa N Oy:hyn - - -
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
N Oy on henkilöstövuokrausta harjoittava yritys. Kantajat ovat työskennelleet yhtiön kautta em. tehtävissä O Oy:ssä (O).
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Kantajien vaatimukset
Kantajat ovat vaatineet, että N Oy velvoitetaan suorittamaan heille seuraavat määrät:
1. Irtisanomisajan palkkana - - -
2. Lomakorvauksena irtisanomisajalta - - -
3. korvauksena työsopimuksen perusteettomasta purkamisesta - - -
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Lisäksi kantajat ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.
Kantajista J on vaatinut korvauksena asianosaiskuluista - - -
Kantajien vaatimusten perusteet
K:n ensimmäisessä työsopimuksessa määräaikaisuuden perusteeksi oli ilmoitettu kausiluontoinen työ. E:n ja L:n ensimmäisissä työsopimuksissa määräaikaisuuden perusteeksi oli ilmoitettu tuotanto- ja palveluhuipun tasaaminen. Muiden kantajien osalta perusteeksi oli ilmoitettu toimeksiantajan tilapäinen työvoiman tarve. Jatkosopimuksissa määräaikaisuuden perusteeksi oli ilmoitettu vaihtelevasti toimeksiantajan tilapäinen työvoiman tarve, tuotanto- ja palveluhuipun tasaaminen ja asiakkaan määräaikainen tilaus. Oikeutta määräaikaisten työsopimusten tekemisiin oli arvioitava ensimmäisissä työsopimuksissa ilmoitettujen perusteiden mukaisesti.
Määräaikaisille työsopimuksille ei ollut ollut TSL 1 luvun 3 §:ssä tarkoitettua perusteltua syytä. Määräaikaisuuden tuli perustua työntekijän työhön liittyvään objektiiviseen perusteeseen. Nyt näin ei ollut ollut laita, vaan työsopimuksen päättyminen oli tehty riippuvaiseksi pelkästään käyttäjäyrityksen työvoiman tarpeesta ja päätöksestä. Ratkaisusta KKO 2012:10 ilmenevän oikeusohjeen mukaan tämä ei ollut mahdollista.
Muut kantajat paitsi B ja J olivat allekirjoittaneet vastauksessa mainitut työsopimuksen liitteet. Asiakirjoilla ei ollut kuitenkaan merkitystä määräaikaisuuden perusteiden olemassaolon kannalta.
Muutkaan N Oy:n esittämät seikat eivät olleet muodostaneet perustetta määräaikaisten työsopimusten tekemiselle. Tosiasiassa työvoiman tarve oli ollut pysyvä. Tavanomainen työvoiman tarpeen vaihtelu ei voinut olla määräaikaisuuden peruste.
Koska määräaikaisille työsopimuksille ei ollut ollut perusteita, työsuhteita oli pidettävä toistaiseksi voimassaolevina. Työsuhteet olivat päättyneet ilman irtisanomisaikaa, joten N Oy oli velvollinen suorittamaan kantajille irtisanomisajan palkan ja muille kantajille kuin J:lle sitä vastaavan lomakorvauksen.
Kantajien O:lla tekemät työt olivat vähentyneet vuodesta 2012 alkaen ja keväällä 2013 työt olivat loppuneet. Sen vuoksi N Oy:llä olisi ollut perusteet työsopimusten irtisanomiselle. Koska työsuhteet oli kuitenkin päätetty irtisanomisaikaa noudattamatta, kantajilla oli oikeus saada korvausta myös työsuhteen perusteettomasta purkamisesta.
Ottaen huomioon ilman perustetta tehdyt määräaikaiset sopimukset työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä maksettavan TSL 12 luvun 2 §:n mukaisen korvauksen kohtuullisena määränä oli pidettävä C:n ja F:n osalta viiden kuukauden, A:n ja H:n osalta neljän kuukauden sekä B:n, D:n, E:n, G:n, I:n, J:n, K:n, L:n ja M:n osalta kolmen kuukauden palkkaa vastaavaa määrää.
Kantajien keskimääräiset kuukausipalkat sekä päättämiskorvausten määrät olivat - - -
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
N Oy:n ilmoittamat keskituntiansiot olivat paikkansapitäviä. Korvaukset oli kuitenkin laskettava edellä mainittujen keskimääräisten kuukausipalkkojen mukaan.
Koska perusteet työsuhteiden irtisanomiselle olivat olleet olemassa, ansionmenetystä ei ollut aiheutunut. Sen vuoksi työsopimusten perusteettomasta päättämisestä vaaditut korvaukset olivat kokonaisuudessaan korvausta aineettomasta vahingosta.
N Oy:n vastaus
N Oy on vastustanut kantajien vaatimuksia ja vaatinut, että ne hylätään.
Lisäksi yhtiö on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.
N Oy:n vastauksen perusteet
O:n tilauskanta oli kasvanut voimakkaasti vuodesta 2010 vuoden 2012 alkuun. Tilausten toimittamiseksi O oli palkannut työntekijöitä toistaiseksi voimassa oleviin työsuhteisiin, mutta sen lisäksi oli tarvittu nyt ko. lisätyövoimaa.
Kysymys oli tosiasiassa ollut kunkin työntekijän osalta yhdestä määräaikaisesta työsuhteesta, jonka päättymispäivää oli siirretty, kun työn jatkumista oli arvioitu uudelleen.
Määräaikaisuuden perusteet oli ilmoitettu työsopimuksissa siten kuin kantajat olivat ilmoittaneet. Lisäksi työt oli kytketty numeroilla ilmoitettuihin O:n toimeksiantoihin.
Määräaikaisille työsopimuksille oli ollut useita perusteltuja syitä. Työsopimuksiin kirjattu asiakkaan määräaikainen tilaus ei ollut ollut määräaikaisuuden pääasiallinen syy. Kantajat olivat työskennelleet suuren tilaajan kohteessa, jossa jatkuvat muutokset johtivat epävarmuuteen tulevaisuuden työtarpeesta. Työntekijät olivat työskennelleet osana teollista prosessia, jossa valmistettiin erittäin suuria koneita tuotantovaiheiden ja työmäärien vaihdellessa erittäin paljon. Ratkaisu KKO 2012:10 koski aivan erilaista toimialaa eikä sitä voitu soveltaa suurteollisuuden töihin. Ajalla 2011-2013 työt olivat vähentyneet n. 70 prosenttia ja O ja N Oy olivat joutuneet vähentämään Turussa toimihenkilöitään. Myös O:n työntekijöiden osalta oli käyty yhteistoimintaneuvottelut, mutta lopulta toistaiseksi voimassa olleissa työsuhteissa olleita työntekijöitä ei ollut jouduttu irtisanomaan.
N Oy kuului - - - konserniin, joka oli aikaisemmin keskittynyt ainoastaan toimistotyötä tekevien työntekijöiden vuokraamiseen. O:ssa tehdyn kaltaista teknistä työtä tekeviä työntekijöitä ei ollut ollut missään muualla. Tästäkään syystä O:ssa työskennelleitä työntekijöitä ei ollut voitu ottaa toistaiseksi voimassaoleviin työsuhteisiin.
Viimeisten työsopimusten tekemisen yhteydessä muut kantajat paitsi J olivat allekirjoittaneet työsopimuksen liitteen, jonka mukaan he olivat omasta vapaasta tahdostaan ja ilman painostusta hyväksyneet määräaikaisen työsopimuksensa jatkamisen. Allekirjoittamalla asiakirjan jälkikäteen työntekijät olivat hyväksyneet myös aikaisempien työsopimustensa määräaikaisuuden ja sen perusteet.
Uudet tilaukset olivat vähentyneet voimakkaasti vuodesta 2012 alkaen ja kun aikaisemmat tilaukset oli saatu toimitettua, tarjolla ollut työ oli vähentynyt jyrkästi loppuvuodesta 2012 alkaen. Kantajien työsuhteita ei ollut voitu jatkaa, koska sekä O:lla että N Oy:ssä tarjolla ollut työ oli loppunut kevään 2013 jälkeen.
Edellä kerrotun perusteella kaikki esitetyt vaatimukset olivat perusteettomia.
Irtisanomisajan palkkoja ja lomakorvauksia koskevat vaatimukset olivat määriltään oikeita.
Päättämiskorvauksia koskevat vaatimukset olivat myös määriltään liiallisia. Kantajien työsuhteita ei ollut purettu eikä niiden päättymiseen ollut liittynyt mitään loukkaavaa. Korvausten määriä harkittaessa tuli muiden kuin J:n osalta ottaa huomioon heidän hyväksymänsä edellä mainitut työsopimuksen liitteet. Sen vuoksi kolmen kuukauden palkkaa vastaava minimikorvaus voitiin alittaa ja kohtuullisena korvauksena työsopimuksen päättämisestä oli pidettävä kunkin kantajan osalta enintään kuukauden palkkaa vastaavaa määrää.
Kantajien tulojen perusteella lasketut keskimääräiset kuukausitulot olivat olleet sellaiset kuin kanteessa oli kerrottu. Määriin sisältyi kuitenkin huomattava määrä ylityökorvauksia, joita ei olisi kertynyt, mikäli työsuhde olisi jatkunut. Sen vuoksi päättämiskorvausten laskentaperusteeksi oli otettava työehtosopimuksen 21.2 kohdan mukainen lomanmääräytymisvuoden keskituntiansio, joka sisälsi säännölliseltä työajalta maksettavan peruspalkan lisäksi maksettavat lisät. Tällöin korvaukset vastasivat määriltään sitä, mitä kantajat olisivat ansainneet säännöllisellä työajalla, mikäli työsuhteet olisivat jatkuneet.
Keskituntiansiot ja niiden mukaisesti lasketut kuukauden palkkaa vastaavat määrät olivat - - -
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Todistelu
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Käräjäoikeuden ratkaisun perustelut
1. Työsuhteiden laatu
Sovellettavat säännökset
Joulukuun 31. päivään 2010 saakka voimassa olleen TSL 1 luvun 3 §:n 2 momentin (55/2001) mukaan työsopimus oli voimassa toistaiseksi, jollei sitä ollut perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi. Työnantajan aloitteesta ilman perusteltua syytä tehtyä määräaikaista työsopimusta samoin kuin ilman perusteltua syytä tehtyjä toisiaan seuraavia määräaikaisia työsopimuksia oli pidettävä toistaiseksi voimassa olevina.
Säännöstä on muutettu 1.1.2011 voimaan tulleella lailla 1224/2010. Uuden 2 momentin mukaan työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi. Työnantajan aloitteesta ilman perusteltua syytä tehtyä määräaikaista työsopimusta on pidettävä toistaiseksi voimassa olevana.
Samalla pykälään on lisätty 3 momentti, jonka mukaan toistuvien määräaikaisten työsopimusten käyttö ei ole sallittua silloin, kun määräaikaisten työsopimusten lukumäärä tai niiden yhteenlaskettu kesto taikka niistä muodostuva kokonaisuus osoittaa työnantajan työvoimatarpeen pysyväksi.
Lainkohdissa mainittua perusteltua syytä ei ole tarkemmin määritelty. Lain 55/2001 esitöiden mukaan (HE 157/2000 s. 60) määräaikainen työsopimus voidaan tehdä esim. silloin, jos työn luonne, sijaisuus, harjoittelu tai muu näihin rinnastettava syy tai muu yrityksen toimintaan tai suoritettavaan työhön liittyvä peruste sitä edellyttäisi.
Em. hallituksen esityksessä todetaan lisäksi (s. 60 s), että jos työnantajalla on pysyvä työvoiman tarve, määräaikaisten sopimusten käyttöä ei voida pitää sallittuna, vaan tehtävien työsopimusten tulee olla voimassa toistaiseksi. Määräaikaisten sopimusten käyttöä ei esityksen mukaan kuitenkaan rajoitettaisi silloin, kun siihen on laissa tarkoitettu peruste. Määräaikaisen työsopimuksen käyttäminen olisi perusteltua esim. silloin, kun kysymys on jonkin määrätyn työn tai työkokonaisuuden tekemisestä tai sellaisesta lyhytaikaisesta määrätystä työstä, jota työnantaja ei teetä jatkuvasti. Työnantaja voisi palkata lisätyövoimaa määräaikaisin sopimuksin myös jonkin tietyn tilauksen kestoajaksi, jos tilauksen toimittaminen sitä välttämättä edellyttää. Tällöin määräaikaisten sopimusten käytön edellytykseksi olisi kuitenkin asetettava työnantajan perusteltu aihe olettaa, että kyseisen tilauksen toimittamisen jälkeen hänellä ei ole tarjota kyseessä oleville työntekijöille uutta työtä. Määräaikaisen sopimuksen käyttö olisi niin ikään mahdollista, jos työnantajalla on muu yrityksen toimintaan tai tehtävään työhön liittyvä perusteltu syy, kuten tarve saada lisätyövoimaa tuotantohuippujen tasaamiseksi.
HE:n 157/2000 mukaan (s. 61) toistuvien määräaikaisten sopimusten käyttämisen edellytyksenä olisi toisaalta se, että kunkin määräaikaisen sopimuksen tekemiselle on perusteltu syy ja toisaalta se, että työnantaja ei pyri toisiaan seuraavilla määräaikaisilla työsopimuksilla kiertämään toistaiseksi voimassa oleviin sopimuksiin liittyvää työntekijän suojaa. Jos työnantajan työvoiman tarve on arvioitavissa pysyväksi, jatkuvasti toistuvien määräaikaisten sopimusten käyttöön samoissa töissä ei olisi perusteltua syytä.
Lain 1224/2010 esitöiden (HE 239/2010 s. 2 ss) mukaan kunkin määräaikaisen työsopimuksen edellytyksenä olevaan perustellun syyn vaatimukseen ei puututtaisi, mutta toistuvien määräaikaisten sopimusten käyttöä koskevia rajoituksia täsmennettäisiin. Riippumatta siitä, tehdäänkö työsopimukset suoraan työvoimaa käyttävän työnantajan vai työvoimaa vuokraavan yrityksen kanssa, toistuvien määräaikaisten työsopimusten käytön sallittavuutta arvioidaan aina työnantajan työvoimatarpeen pysyvyyden kannalta. Säännöksessä ei olisi mahdollista määritellä peräkkäisten määräaikaisten sopimusten enimmäislukumäärää tai vähimmäiskestoa tarkasti, vaan määräaikaisten työsopimusten solmimisedellytyksiä olisi harkittava kokonaisarvioinnilla ottaen huomioon työnantajan käyttämien määräaikaisten sopimusten kokonaismäärä ja -kesto. Jos työnantajan toiminta kokonaisuudessaan tai joidenkin osa-alueiden osalta on pitkähköjä aikoja perustunut toistuviin määräaikaisiin sopimuksiin, se olisi yleensä osoitus toiminnan edellyttämän työvoimatarpeen vakiintumisesta. Työvoimatarpeen pysyvyyttä arvioitaessa voidaan ottaa huomioon myös muun muassa työnantajan toiminnan laajuus sekä yrityksen asiakaskunnan ja sen antamien toimeksiantojen vakiintuneisuus. Vaikka työvoimatarpeen pysyvyyttä ja toisaalta työnantajan toiminnan vakiintuneisuutta arvioitaessa olisi otettava huomioon työvoiman käytön historia, perusteen riittävyyden harkinnassa olisi historiatietojen ohella arvioitava myös työnantajan toiminnan jatkamisedellytyksiä jo vakiintuneella tasolla. Toimintaa aloitettaessa, sitä selkeästi laajennettaessa tai toimintasuuntaa muutettaessa työnantajan työvoiman tarve ei välttämättä ole kaikin osin vielä vakiintunut säännöksessä tarkoitetulla tavalla pysyväksi. Työnantajan toiminnan ja työvoimatarpeen vakiintuessa työsopimukset on solmittava toistaiseksi voimassa oleviksi. Toisaalta ehdotetulla säännöksellä ei rajoitettaisi määräaikaisten sopimusten perusteltua käyttämistä.
Vm. HE:ssä on myös todettu työsopimuslain lähtökohtana olevan, että työsopimus voidaan tehdä määräaikaisena, jos sopimuksentekohetkellä arvioidaan, että sopimuksessa määriteltyä työtä ei ole määräaikaisen sopimuksen päätyttyä enää tarjolla. Kysymys on siis tietystä työkokonaisuudesta tai ajallisesti rajatusta tehtävästä, jonka jälkeen työtä ei todennäköisesti enää ole tarjolla eli työvoiman tarve ei ole pysyvä. Määräaikainen toimeksiantosopimus voi olla peruste myös määräaikaisen sopimuksen solmimiselle silloin, kun tarjolla oleva työ rajautuu kyseisen toimeksiannon kestoaikaan. Epävarmuus tarjottavan työn riittävyydestä ei yksinomaisena perusteena ole hyväksyttävä syy käyttää määräaikaisia sopimuksia. Jos yrityksen mahdollisuudet tarjota työtä tilauskannan heikkenemisen tai toimeksiantojen päättymisten vuoksi vähenevät, työnantajalla on käytössään työsopimuslaissa säädetyt keinot sopeuttaa työvoiman tarpeensa lomautusta, osa-aikaistamista tai työsuhteen päättämistä käyttäen. Jos epävarmuus toiminnan jatkuvuudesta olisi peruste käyttää toistuvia määräaikaisia sopimuksia, yrittäjänriski siirtyisi työntekijöiden kannettavaksi vähintään irtisanomisajan palkan suuruisena.
Henkilötodistelussa esitetyt kertomukset
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Käräjäoikeuden arvio
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Säännösten mukaan työsopimus on pääsääntöisesti toistaiseksi voimassa oleva ja määräaikaisia työsopimuksia voidaan tehdä vain silloin, kun siihen on perusteltu syy. Kuten ratkaisusta KKO 2012:10 ja lain 1224/2010 edellä selostetuista esitöistä käy ilmi, tämä lähtökohta on voimassa myös vuokratyössä.
Ratkaisun KKO 2012:10 perustelujen mukaan (kpl 14.) määräaikaisuuden edellytyksiä on arvioitava lähtökohtaisesti työnantajana olevan vuokrayrityksen olosuhteiden perusteella, mutta vuokrayrityksen toiminnan luonteen vuoksi myös käyttäjäyrityksen olosuhteilla voi olla merkitystä. Perusteluissa on edelleen todettu, että vaatimus perustellusta syystä määräaikaisen työsopimuksen edellytyksenä täyttyy silloin, kun määräaikaisuus perustuu työntekijän työtehtävien määräaikaiseen luonteeseen eivätkä työtehtävät ole luonteeltaan määräaikaisia pelkästään sen vuoksi, että työtä teetetään vuokratyönä. Myös vuokratyössä määräaikaisuudelle on perusteltu syy vain silloin, kun vuokratyönä teetetään työtehtäviä, joita on tarjolla vain rajoitetuksi ajaksi. Jos sitä vastoin vuokratyöntekijällä teetetään pysyväisluonteisia työtehtäviä eikä työsopimuksen päättymistä ole objektiivisin perustein määritelty, voi arviointi johtaa siihen, että työsopimus katsotaan toistaiseksi voimassa olevaksi.
P:n ja Q:n kertomusten perusteella on selvitetty, että N Oy:llä ei ole nyt ko. aikaan ollut muita metalliteollisuudessa toimivia asiakkaita. Näin ollen yhtiön mahdollisuudet tarjota kantajille työtä ovat riippuneet O:n toimeksiannon jatkumisesta.
KKO:n vm. ratkaisun mukaan määräaikaisuuden edellytyksiä on siis arvioitava lähtökohtaisesti vuokrayrityksen olosuhteiden perusteella. Tämän ei kuitenkaan voida katsoa tarkoittavan sitä, että vuokratyöntekijä voitaisiin palkata määräaikaiseen työsuhteeseen myös silloin, kun käyttäjäyrityksen työvoiman tarve on jatkuvaa eikä sen osalta ole olemassa TSL 1 luvun 3 §:ssä säädettyjä perusteltuja syitä määräaikaisen työsopimuksen käyttämiselle. (Näin myös Saarinen: Työsuhdeasioiden käsikirja 2014 s. 428.) Tällainen tulkinta mahdollistaisi näet TSL:n pakottavan säännöksen kiertämisen vuokratyövoiman käyttämisellä.
R:n kertomuksen perusteella on selvitetty, että O:n tilauskanta on vaihdellut varsin voimakkaasti. Tilauskanta on lähtenyt nousuun vuonna 2004 ja nousua on jatkunut pienin notkahduksin loppuvuoteen 2008. Sen jälkeen tilaukset ovat romahtaneet lähteäkseen uudelleen nousuun vajaata vuotta myöhemmin. Nousu on jatkunut loppuvuoteen 2011, minkä jälkeen tilaukset ovat vähentyneet varsin jyrkästi vuoden 2014 puoliväliin saakka.
R:n tilauskantaa koskeva selvitys on koskenut tilattujen koneiden lukumääriä. Koneiden mahdollisesta erilaisesta laadusta ja siitä johtuvista tarvittavien työpanosten eroista ei ole esitetty selvitystä. Sama koskee esim. liikevaihdon kehitystä. Se, että työntekijöiden osalta toimenpiteeksi on riittänyt vuokratyön tilaamisen lopettaminen, viittaa siihen, ettei työvoiman tarve ole vähentynyt ainakaan tilausten kappalemääriä vastaavalla tavalla.
Pelkästään se seikka, että työvoiman tarpeen jatkuminen on epävarmaa, ei muodosta TSL 1 luvun 3 §:ssä tarkoitettua perustetta määräaikaisen työsopimuksen tekemiselle. Sen sijaan edellytyksenä on, että työnantajalla on työsopimusta tehtäessä erityisestä syystä perusteltu aihe olettaa, ettei hänellä tietyn ajan jälkeen ole enää tarjota työntekijälle työtä.
Ratkaisun KKO 2012:10 mukaan (kpl 11.) määräaikaisina voidaan pitää vain sellaisia työsopimuksia, joiden päättyminen määräytyy objektiivisin perustein, kuten päivämäärän, tietyn tehtävän loppuun saattamisen tai tietyn tapahtuman perusteella. Tällöin työsopimuksen kesto on yleensä osapuolten ennakoitavissa työsopimusta tehtäessä. Työsopimus voi olla määräaikainen myös tilanteessa, jossa määräaikaisen työsopimuksen päättymisajankohtaa ei ole sopimusta tehtäessä voitu määritellä tarkasti. Kuitenkin se, että työn ja siten myöskään työsopimuksen päättymisajankohta ei ole sopimusta tehtäessä lainkaan arvioitavissa, viittaa työntekijöiden tarpeen pysyvyyteen ja siihen, että työsopimusta on pidettävä toistaiseksi voimassa olevana.
Työsuhteiden kesto on määritelty kantajien työsopimuksissa niin, että työsuhteet päättyivät, ellei muuta sovittu, kun toimeksiantajan työntekijää koskeva toimeksianto päättyi. Ensimmäisissä työsopimuksissa on ilmoitettu arvioitu päättymisajankohta, joka on ollut n. 3 - 9 kuukauden päässä. Tämän jälkeen arvioitua päättymisajankohtaa on siirretty työntekijästä riippuen 2 - 9 kertaa tyypillisesti kolme kuukautta, mutta joissakin tapauksissa kuusi kuukautta kerrallaan.
Määräaikaisuuksien perusteeksi on ilmoitettu ensimmäisissä työsopimuksissa K:n osalta kausiluontoinen työ, E:n ja L:n osalta tuotanto- ja palveluhuipun tasaaminen ja muiden kantajien osalta toimeksiantajan tilapäinen työvoiman tarve. Jatkosopimuksissa on käytetty näitä perusteita sekä perustetta asiakkaan määräaikainen tilaus niin, että samankin työntekijän jatkosopimuksissa ilmoitettu peruste on vaihdellut.
Kuten sanottu, O:n tilauskanta on vaihdellut ja jälkikäteen arvioituna työvoiman tarve ei ole ollut pysyvää. Esitetty selvitys ei kuitenkaan osoita, että jo kantajien työsopimuksia tehtäessä olisi ollut perusteltu aihe olettaa, että työvoiman tarve olisi ollut tilapäistä. Kahdessa edellisessä kappaleessa kerrotut seikat viittaavat päinvastoin siihen, että työsopimuksia tehtäessä ei tarpeen loppumisesta ole ollut mitään tietoa ja että työsopimukset on tehty määräaikaisina ennen kaikkea siitä syystä, että kysymys on ollut vuokratyöstä.
Edellä kerrotun perusteella asiassa on jäänyt näyttämättä, että määräaikaisten työsopimusten tekemiselle olisi ollut TSL:ssä tarkoitettu perusteltu syy. Sen vuoksi kantajien työsopimuksia on pidettävä toistaiseksi voimassa olevina.
On riidatonta, että muut kantajat kuin B ja J ovat allekirjoittaneet viimeisten jatkosopimusten yhteydessä N Oy:n vastauksessa kerrotut liitteet, joiden mukaan he olivat omasta vapaasta tahdostaan ja ilman painostusta hyväksyneet määräaikaisten työsopimusten jatkamisen.
TSL 1 luvun 3 §:ssä määräaikaisen työsopimuksen tekemiselle asetettu vaatimus perustellusta syystä koskee työnantajan aloitteesta tehtyjä sopimuksia. Näin ollen pelkästään sillä seikalla, että työntekijä on hyväksynyt työsopimuksen määräaikaisuuden, ei ole merkitystä, vaan perustellun syyn vaatimuksesta voidaan poiketa vain silloin, kun määräaikaisuudesta sovitaan työntekijän aloitteesta. Käräjäoikeus toteaa, että työntekijän suostumus on kaikissa tapauksissa olemassa jo sitä kautta, että hän on tehnyt työsopimuksen. Näin ollen liitteiden olemassaolo ei anna aihetta arvioida määräaikaisuuden sallittavuutta toisin kuin edellä on tehty.
2. Irtisanomisajan palkat ja lomakorvaukset
TSL 6 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan työnantajan, joka on irtisanonut työsopimuksen noudattamatta irtisanomisaikaa, on maksettava työntekijälle korvauksena täysi palkka irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta.
Vm. säännöksen sanamuodon mukaan säännöstä sovellettaisiin tapauksissa, joissa työnantaja on irtisanonut työsopimuksen. Kantajien työsopimukset ovat päättyneet viimeisten jatkosopimusten päättyessä. Näin ollen varsinaista työsopimusten irtisanomista tai purkamista ei ole suoritettu.
Työntekijän suorittamaa työsuhteen päättämistä koskevassa TSL 6 luvun 4 §:n 2 momentissa työntekijän vastaavaa korvausvelvollisuutta ei ole kuitenkaan sidottu mihinkään työsuhteen päättämistapaan, vaan siihen, ettei irtisanomisaikaa ole noudatettu. Ei ole perusteltua olettaa, että työnantajan vastuu olisi suppeampi. Tämän mukaisesti myös kirjallisuudessa on katsottu, että työnantajan velvollisuutta korvata noudattamatta jätetyn irtisanomisajan palkka ei ole tarkoitettu koskemaan vain irtisanomisiksi otsikoituja työsuhteen päättämisiä. (Ks. Tiitinen - Kröger: Työsopimusoikeus 2012 s. 716.)
Edellä kerrotun perusteella käräjäoikeus katsoo, että kantajilla on oikeus vaadittuihin irtisanomisajan palkkoihin, joiden määrät ovat riidattomia. Sama koskee vaadittuja lomakorvauksia irtisanomisajalta.
3. Korvaukset työsopimusten perusteettomasta päättämisestä
TSL 12 luvun 2 §:n mukaan työnantaja, joka on tässä laissa säädettyjen perusteiden vastaisesti päättänyt työsopimuksen, on määrättävä maksamaan korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä.
Kuten sanottu, kantajien työsopimukset ovat päättyneet viimeisten jatkosopimusten päättyessä eikä varsinaista työsopimusten irtisanomista tai purkamista ole suoritettu. On riidatonta, että työt ovat vähentyneet niin, että työsopimusten päättämiselle olisi ollut tuotannolliset ja taloudelliset perusteet. Näin ollen työsopimuksia ei ole tässä suhteessa päätetty TSL:ssä säädettyjen perusteiden vastaisesti.
TSL 12 luvun 2 §:n esitöistä (HE 157/2000 s. 119 s) ja myös pykälän 3 momentista käy ilmi, että työntekijällä on oikeus säännöksen mukaiseen korvaukseen myös silloin, kun työnantajalla olisi ollut oikeus työsopimuksen irtisanomiseen, mutta työsopimus on päätetty purkamalla. Sen sijaan hallituksen esityksessä ei ole otettu kantaa pykälän soveltumiseen tilanteeseen, jossa työnantajalla on ilman asianmukaista perustetta tehdyn määräaikaisen työsopimuksen päättyessä perusteet irtisanoa työsopimus. Kirjallisuudessa (Koskinen - Nieminen - Valkonen: Työsuhteen päättäminen 2012 s. 657) on katsottu, että korvaus määrättäisiin TSL 12 luvun 2 §:n mukaan silloin, kun työnantaja on tehnyt määräaikaisen työsopimuksen ilman perusteltua syytä eikä toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen päättämiseen ole ollut irtisanomiseen tai purkuun oikeuttavaa perustetta.
Koska N Oy:llä on ollut perusteet kantajien työsopimusten päättämiselle, yhtiö on menetellyt työsopimusten päättyessä velvollisuuksiensa vastaisesti vain siinä suhteessa, etteivät kantajat ole saaneet hyväkseen irtisanomisaikaa. Tästä kantajilla on oikeus saada TSL 6 luvun 4 §:n 1 momentin mukainen korvaus. Edellä kerrotun perusteella käräjäoikeus katsoo, että kantajilla ei ole tässä tilanteessa oikeutta TSL 12 luvun 2 §:n mukaiseen työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä maksettavaan korvaukseen.
4. Oikeudenkäyntikulut
N Oy voittaa asian työsopimusten perusteettomasta päättämisestä vaadittujen määriltään selvästi suurimpien korvausten osalta. Työsopimukset katsotaan kuitenkin kantajien esittämällä tavalla toistaiseksi voimassa olleiksi ja hyväksyttäviksi tulevat irtisanomisajan palkkoja ja lomakorvauksia koskevat vaatimuksetkin ovat määriltään vähäistä suurempia. Sen vuoksi asianosaisten on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n nojalla pidettävä oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Tuomiolauselma
N Oy velvoitetaan suorittamaan kantajille seuraavat määrät:
- - - irtisanomisajan palkkana - - - ja lomakorvauksena irtisanomisajalta - - -
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Muulta osalta esitetyt vaatimukset hylätään.
Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet:
Käräjätuomari Kimmo Simola
TURUN HOVIOIKEUS TUOMIO 9.2.2017
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Varsinais-Suomen käräjäoikeus 12.2.2016 nro 3758
Asia
Työsuhteen irtisanominen/purkaminen
Valittajat ja vastavalittajan vastapuolet
A – M
Vastavalittaja ja valittajien vastapuoli
N Oy
-- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Vaatimukset hovioikeudessa
Valitus
A – M (jäljempänä myös valittajat) ovat kukin kohdaltaan toistaneet käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevät työsopimuksen perusteettomasta purkamisesta esittämänsä vaatimukset. Lisäksi he ovat toistaneet oikeudenkäyntikuluvaatimuksensa ja J asianosaiskuluvaatimuksensa. Vielä he ovat vaatineet, että N Oy velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa korkoineen. J on esittänyt lisäksi - - - asianosaiskuluvaatimuksen hovioikeuden osalta.
Perusteinaan valittajat ovat lausuneet, että ilman perusteltua syytä tehdyn määräaikaisen työsopimuksen päättäminen tulee työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisesta korvauksesta päätettäessä rinnastaa työsopimuksen laittomaan purkamiseen. Korvausmäärät on laskettu työntekijän todellisen ansiotason mukaan käyttäen laskentaperusteena kunkin työntekijän keskimääräistä palkkaa. Vaaditut määrät ovat kohtuullisia ottaen huomioon työnantajan tahallinen toiminta.
Vastavalitus
N Oy on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan, valittajien kanne hylätään ja yhtiö vapautetaan kaikesta käräjäoikeuden tuomitsemasta korvausvelvollisuudesta. Lisäksi N Oy on vaatinut, että valittajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut asiassa korkoineen.
Perusteinaan N Oy on lausunut, että valittajien työsopimusten määräaikaisuudelle oli ollut perusteltu syy. Myös työsopimuksia tehtäessä oli ollut perusteltua aihetta olettaa työn tarpeen olevan määräaikaista. Työsopimukset olivat päättyneet ilman irtisanomista määräajan päätyttyä. Näin ollen valittajien irtisanomisajan palkkaa ja lomakorvauksia koskevat vaatimukset tulee hylätä.
Vastaukset
N Oy on käräjäoikeuden tuomion perusteluihin viitaten vaatinut, että valittajien valitus hylätään.
Perusteinaan N Oy on lisäksi lausunut, ettei valittajien työsopimuksia ollut päätetty purkamalla eikä siten työsopimuslaissa säädettyjen purkamisperusteiden vastaisesti. Valittajien työsuhteiden päättyminen ei ollut merkinnyt valituksessa väitetyllä tavalla työsopimusten laitonta purkamista. Vaatimus aineettoman vahingon korvaamisesta on perusteeton. Mikäli kuitenkin katsottaisiin, että laki ei estä aineettoman vahingon korvaamista perusteeltaan, kyseistä korvausta ei tule tuomita. Joka tapauksessa korvausvaatimukset ovat ylimitoitettuja. Mikäli hovioikeus katsoisi, että korvauksia tulee määrätä, N Oy myöntää määrältään oikeaksi enintään yhden kuukauden palkkaa vastaavat korvaukset N Oy:n käräjäoikeudessa esittämin tavoin.
A ja hänen myötäpuolensa ovat vaatineet, että N Oy:n valitus hylätään.
Perusteinaan he ovat lausuneet, ettei N Oy:llä ollut ollut perusteltua syytä tehdä heidän työsopimuksiaan määräaikaisina. Yhtiön vastuulla oli ollut selvittää työsopimukseen kirjattavan määräaikaisuuden perusteen laillisuus ja objektiivisuus. Työvoiman tarpeen jatkumisen epävarmuus ei muodosta työsopimuslain 1 luvun 3 §:ssä tarkoitettua perustetta määräaikaisen työsopimuksen tekemiselle.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Todistelu hovioikeudessa
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Hovioikeudessa todistelutarkoituksessa ja todistajina kuullut henkilöt ovat asian ratkaisuun vaikuttavilta osilta kertoneet kuten heidän kertomakseen on käräjäoikeuden tuomioon merkitty.
Työsuhteen laadusta hovioikeus lausuu seuraavan.
Kuten käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee, työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä perustellusta syystä ole tehty määräaikaiseksi. Määräaikaisen työsopimuksen solmimisperusteena voi olla esimerkiksi tietty tilaus tai lyhytaikainen työ, jota työnantaja ei teetä jatkuvasti, tai muu yrityksen toimintaan tai suoritettavaan työhön liittyvä tuotantohuippujen tasaaminen. Myös alan käytäntö on oikeuskäytännössä hyväksytty perusteeksi määräaikaisuudelle. Esimerkiksi työvoiman vuokrauksessa määräaikaiset työsopimukset ovat yleisiä. Tämä ei kuitenkaan yksinomaan ja automaattisesti oikeuta määräaikaisen työsopimuksen solmimista.
Työnantajan tavanomaiseen ja pysyvään toimintaan liittyneitä tehtäviä ei oikeuskäytännössä (KKO 2012:2) ole pidetty perusteltuna syynä määräaikaisen työsopimuksen solmimiseen. Jos määräaikaisuuden päättyminen on todennäköisyydeltään samaa luokkaa kuin suhdannevaihteluista aiheutuva työvoiman kysynnän muutos, työnantajalla ei ole perusteltua syytä solmia määräaikaista työsopimusta (KKO 2011:73). Määräaikaisen työsopimuksen tarkoittaman työn mahdollinen jatkuminen ja toisaalta työn päättyminen tulee ratkaista kokonaisarvioinnin perusteella ottaen huomioon työnantajan mahdollisuudet tarjota työntekijälle kyseistä tai vastaavaa työtä.
Kuten käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee, määräaikaisuuden perustetta tarkastellaan lähtökohtaisesti sopimuksen tekemishetken mukaisesti, mutta myös sopimuksen tekemishetken jälkeisillä tapahtumilla on merkitystä.
Korkein oikeus on ratkaisussaan 2012:10 todennut, että työsopimuksen määräaikaisuuden edellytyksiä on arvioitava lähtökohtaisesti työnantajana olevan vuokrayrityksen olosuhteiden perusteella. Vuokrayrityksen toiminnan luonteen vuoksi myös käyttäjäyrityksen olosuhteilla voi olla merkitystä.
Työvoiman vuokrausyrityksen oikeutta solmia määräaikainen työsopimus vuokratyöntekijän kanssa tulee tarkastella muun muassa käyttäjäyrityksen tilapäisen työvoiman tarpeen syyn, työskentelyjaksojen tiheyden sekä niiden yhteenlasketun keston mukaan. Jos käyttäjäyrityksen työvoiman tarpeeseen liittyvät perusteet eivät täytä lain vaatimia edellytyksiä määräaikaisen työsopimuksen solmimisesta tai niiden uusimisesta, työvoiman vuokrausyhtiön ja vuokratyöntekijän välille muodostuu toistaiseksi voimassa oleva työsopimus. Työvoiman tarve on hovioikeuden käsityksen mukaan arvioitavissa pysyväksi silloin kun töiden päättymishetki ei ole sopimusta tehtäessä ennalta arvioitavissa. Näin esimerkiksi silloin, kun jo vuokratyöntekijää käyttäjäyritykseen lähetettäessä tiedetään, että työt tulevat jatkumaan yli sovitun työskentelyjakson ennalta määrättömän ajan.
Hovioikeus toteaa, että vuokrayrityksen solmima työsopimus ei voi olla määräaikainen silloin, jos käyttäjäyritykselläkään ei olisi perusteltua syytä määräaikaisen työsopimuksen solmimiseen, koska siirtämällä työsuhteen vuokratyön piiriin se merkitsisi työntekijälle kuuluvan työsuhdeturvan kiertämistä.
Koska työsopimuksessa on kysymys yleensä työnantajan aloitteesta tehdystä sopimuksesta, työntekijän saamalle käsitykselle työsuhteen laadusta annetaan myös painoarvoa. Työsuhde voidaan katsoa toistaiseksi voimassa olevaksi esimerkiksi siksi, että työntekijälle ei ole kirjallisen työsopimuksen laatimisvaiheessa riittävästi selvitetty, että kysymys on määräaikaisesta työsopimuksesta.
Nyt esillä olevassa tilanteessa käyttäjäyrityksen eli O:n toiminnan laajuus ei lähtökohtaisesti ole ollut kausiluonteista. Tehtaan tilauskannasta ja valmistuksen kokonaisvolyymistä esitetyn todistelun mukaan muutokset edellä mainituissa suureissa ovat kuitenkin lyhyilläkin aikaväleillä olleet suuria ja liittyneet metallin hintakehitykseen ja yleiseen maailmantalouteen. Nyt kysymyksessä olevat työsuhteet ovat alkaneet sellaisena aikana, jolloin O:n tilauskanta on ollut suuri. Sitä, että tilauskanta ja sen seurauksena myös työvoiman tarve on pienentynyt ja pienentyminen on tapahtunut varsin nopeasti ja jyrkästi, ei sinänsä ole voitu pitää asiaa etukäteen arvioitaessakaan erityisen yllättävänä. N Oy:llä ei ole ollut muita O:n kaltaisia asiakkaita, joille se olisi O:n toimeksiannon päättyessä voinut työntekijät vuokrata. Toisaalta O:n pyrkiessä koko ajan hankkimaan uusia tilauksia on uusia työntekijöitä palkattaessa ollut toiveikkuutta siitä, että myynti ei vähene kovin nopeasti ja kovin jyrkästi. Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin työntekijöille on syntynyt käsitys työn todennäköisestä jatkuvuudesta.
Asiassa esitettyjä seikkoja kokonaisuutena arvioidessaan hovioikeus käräjäoikeuden tavoin päätyy siihen, että valittajina olevien työntekijöiden ja vuokrayrityksen väliset työsopimukset on työnantajan aloitteesta tehty määräaikaisiksi ilman perusteltua syytä. Työsopimuksia on näin ollen pidettävä toistaiseksi voimassa olevina.
Työsopimusten perusteettomasta päättämisestä vaadittujen korvausten ja irtisanomisajan palkan ja lomakorvausten sekä oikeudenkäyntikulujen osalta hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun perustelut.
Oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa
Sekä valittajat että vastavalittaja häviävät asiansa hovioikeudessa. Tähän nähden hovioikeus päätyy siihen, että asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa vahinkonaan.
Tuomiolauselma
Käräjäoikeuden tuomiolauselmaa ei muuteta.
Asianosaisten vaatimukset saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa ja J:n vaatimus saada korvausta asianosaiskuluistaan hovioikeudessa hylätään.
Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
hovioikeudenneuvos Leena Virtanen-Salonen
hovioikeudenneuvos Juha Karvinen (eri mieltä)
hovioikeudenneuvos Kaarlo Mikkola
Valmistelija:
hovioikeuden esittelijä Reetta-Leena Pitkänen
Äänestys
ERI MIELTÄ OLEVAN JÄSENEN LAUSUNTO ASIASSA S 16/564
Hovioikeudenneuvos Juha Karvinen:
Työsopimusten katsomisen toistaiseksi voimassa olleiksi, irtisanomisajan palkan ja lomakorvausten osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö.
Työsopimusten perusteettomasta päättämisestä vaadittujen korvausten sekä oikeudenkäynti- ja asianosaiskulujen osalta lausun seuraavan.
Työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaan työnantaja, joka on tuossa laissa säädettyjen perusteiden vastaisesti päättänyt työsopimuksen, on määrättävä maksamaan korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Pykälän 3 momentista käy ilmi, että työntekijällä on oikeus säännöksen mukaiseen korvaukseen myös silloin, kun työnantajalla olisi ollut oikeus työsopimuksen irtisanomiseen mutta työsopimus on päätetty purkamalla.
Kantajien työskentely on päättynyt viimeisten jatkosopimusten päättyessä, eikä sopimuksia ole varsinaisesti irtisanottu tai purettu. On riidatonta, että työt olivat vähentyneet niin, että työsopimusten päättämiselle olisi ollut tuotannolliset ja taloudelliset perusteet. Käräjäoikeus on katsonut, että työnantaja oli menetellyt työsopimusten päättyessä velvollisuuksiensa vastaisesti vain siinä suhteessa, etteivät kantajat olleet saaneet hyväkseen irtisanomisaikaa, mistä heillä oli oikeus saada työsopimuslain 6 luvun 4 §:n 1 momentin mukainen korvaus, ja päätynyt siihen, ettei kantajilla ole tässä tilanteessa oikeutta työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaiseen korvaukseen työsuhteen perusteettomasta päättämisestä.
Nyt kysymyksessä olevia työsopimuksia on edellä perusteluissa lausutuin tavoin pidettävä toistaiseksi voimassa olleina. Siitä, että työnantaja on käsitellyt niitä määräaikaisina, on seurannut, että työt ovat päättyneet ilman irtisanomista ja irtisanomisaikaa viimeisen määräaikaisen sopimusjakson päättyessä, kun työnantaja ei ole tarjonnut jatkosopimusta. Tilanne ei työntekijän näkökulmasta asiallisesti ratkaisevasti eroa työsopimuslain 12 luvun 2 §:n 3 momentista nimenomaisesti ilmenevästä tilanteesta, eikä perustetta korvausvelvollisuuden poissulkeutumiselle ole.
Korvauksen määrää viimeksi mainitun pykälän 2 momentin nojalla harkittaessa määrään olennaisesti vaikuttava seikka on se, että työnantajalla olisi riidattomasti sinänsä ollut työsopimusten irtisanomisperuste. Sen lisäksi on muun ohella otettava huomioon työsuhteiden suhteellisen lyhyt kokonaiskesto ja se, että vaikka työnantajan tilannearvio sen suhteen, oliko työsopimukset voitu tehdä sopimuksissa mainituilla perusteilla määräaikaisiksi, on todettu virheelliseksi, tuo virheellisyys ei ole ollut ilmeistä. Oikeasuhtainen korvaus on yhden kuukauden palkka.
Korvausten euromäärät on laskettava keskituntiansioiden mukaisesti ottamatta ylityökorvauksia huomioon, koska on uskottavaa, että työ oli toteutettu siten, että ruuhkahuippuja lukuun ottamatta ylitöille ei lähtökohtaisesti ollut tarvetta eikä niitä olisi normaalitilanteessa teetetty. Näin ollen korvausten määrät ovat - - - keskimääräisten kuukausipalkkojen mukaiset, eli tuomitsen N Oy:n suorittamaan työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä - - - Siihen nähden, että työnantajalla on ollut työsuhteiden irtisanomisperuste ja työnantaja on erikseen velvoitettu korvaamaan irtisanomisajan palkat, työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä tuomittavista korvauksista ei ole tehtävä työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaista vähennystä.
Edellä lausutusta seuraa, että työntekijät ovat perusteiden osalta voittaneet muutoksenhaun kokonaan. Määrien osalta heidän vaatimustensa hyväksymättä jääneet osat koskevat ainoastaan sellaisia harkinnanvaraisia seikkoja, jolla ei ole ollut sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään. Toisaalta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä tuomitun korvauksen perusteen osalta asia on ollut lain sanamuodot, suoraan tähän asiaan rinnastuvan julkaistun oikeuskäytännön puuttuminen sekä kysymystä koskevan oikeuskirjallisuuden vähäisyys ja tulkinnanvaraisuus huomioon ottaen oikeudellisesti niin epäselvä, että hävinneellä asianosaisella on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin. Tähän nähden velvoitan N Oy:n korvaamaan ainoastaan puolet kantajien oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluista - - -
Vakuudeksi: Reetta-Leena Pitkänen
Lainvoimaisuustiedot:
Korkeimmassa oikeudessa
Valituslupa myönnetty 22.8.2017