THO:2016:1
VARSINAIS-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 16.12.2015
Puheenjohtaja
Käräjätuomari Kari Laine
Syyttäjä
Kihlakunnansyyttäjä - - -
Vastaaja
A
Asianomistaja
B
Asia
Törkeä rattijuopumus
Vireille
05.11.2014
Syyttäjän rangaistusvaatimukset
1. Moottorikulkuneuvon käyttövarkaus
- - -
Rikoslaki 28 luku 9a § 1
30.08.2014 Turku
A on ottanut luvattomasti käyttöönsä B:n omistaman - - - henkilöauton - - -. Käyttöönoton aikana A on ajanut auton ojaan, jolloin se on vahingoittunut.
2. Törkeä rattijuopumus
- - -
Rikoslaki 23 luku 4 §
30.08.2014 Turku
A on kuljettanut yleisillä teillä syytekohdassa 1 tarkoitettua henkilöautoa nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus on ajon jälkeen ollut 2,98 promillea olosuhteiden ollessa sellaiset, että rikos on ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle.
3. Kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta
- - -
Rikoslaki 23 luku 10 §
30.08.2014 Turku
A on kuljettanut syytekohdassa 1 tarkoitettua henkilöautoa yleisellä tiellä ajo-oikeudetta.
Syyttäjän muut vaatimukset
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Ajokiellon määrääminen syytekohdassa 2
Vastaaja on määrättävä ajokieltoon. Ajokiellon pituus tulee olla vähintään kuusi kuukautta.
Vastaajaa ei ole määrätty väliaikaiseen ajokieltoon.
Ajokorttilaki 66 § 1
Ajokorttilaki 64 § 1
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Vastaus
Syytekohdat 1-3
A on tunnustanut menetelleensä syytteessä kerrotulla tavalla.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Todistelu
Kirjalliset todisteet
Syytekohta 2
-Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion ja siihen liittyvä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunnot
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Muu oikeudenkäyntiaineisto
-tutkintailmoitus.
Tuomion perustelut
Syyksilukeminen
A on syyllistynyt siihen, mistä hänelle on vaadittu rangaistusta.
Perustelut
A on tunnustanut menetelleensä syytteessä kerrotulla tavalla eikä tunnustuksen oikeellisuutta ole syytä epäillä.
Syyttäjän kirjallisina todisteina ja muuna oikeudenkäyntiaineistona esittämät asiakirjat tukevat vastaajan tunnustusta.
Syyte on näytetty toteen.
Muut lausunnot
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Ajokielto
Ajokorttilain 66 §:n mukaan törkeään rattijuopumukseen syyllistynyt kuljettaja on määrättävä ajokieltoon vähintään kolmeksi kuukaudeksi.
Vastaaja on viiden vuoden kuluessa aikaisemmin syyllistynyt rattijuopumukseen 23.3.2014. Ajokorttilain 66 §:n mukaan ajokiellon kestoksi on määrättävä vähintään kuusi kuukautta.
Koska vastaajalla ei ole ollut ajo-oikeutta eikä häntä ole tämän vuoksi määrätty väliaikaiseen ajokieltoon, ajokiellon kesto lasketaan tuomitsemispäivästä.
Ajokorttilain 6 §:n mukaan vastaajan ajo-oikeus alkaa kuitenkin vasta uudelleen, kun ajokiellon päättymisen jälkeen ajokortti palautetaan haltijalleen tai hänelle luovutetaan uusi ajokortti.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Tuomiolauselma
Vastaaja
A
Syyksi luetut rikokset
1. Moottorikulkuneuvon käyttövarkaus
30.08.2014
Rikoslaki 28 luku 9a § 1
2. Törkeä rattijuopumus
30.08.2014
Rikoslaki 23 luku 4 §
3. Kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta
30.08.2014
Rikoslaki 23 luku 10 §
Rangaistusseuraamukset
Yhteinen rangaistus
Syyksi luetut rikokset 1-3
6 kuukautta vankeutta
Vankeusrangaistus on ehdollinen.
Koeaika päättyy 16.12.2017
Ehdollisen vankeusrangaistuksen ohessa 50 päiväsakkoa à 9,00 euroa = 450,00 euroa.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Muut rikosoikeudelliset seuraamukset
A määrätään ajokieltoon.
Ajokiellon viimeinen voimassaolopäivä on 18.9.2016.
Ajokorttilaki 66 § 1
Ajokorttilaki 64 § 1
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet:
Käräjätuomari Kari Laine
TURUN HOVIOIKEUS TUOMIO 1.4.2016
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Varsinais-Suomen käräjäoikeus 16.12.2015 nro 154857 (liitteenä)
Asia
Ajokielto
Valittaja
A
Vastapuoli
Kihlakunnansyyttäjä - - -
Vaatimukset hovioikeudessa
Valitus
A on vaatinut, että ajokieltoa lyhennetään.
Perusteinaan A on lausunut, että hän tarvitsee ajo-oikeutta työssään rengasasentajana. Lisäksi ajo-oikeus helpottaisi hänen K:n kaupungissa asuvien lastensa tapaamista. Hän ei ole yli vuoden kestäneen ajo-oikeuden puuttumisen aikana syyllistynyt rikkeisiin.
Vastaus
Syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään.
Perusteinaan syyttäjä on lausunut, että ottaen huomioon, että A on syyllistynyt viiden vuoden aikana kahdesti rattijuopumusrikoksiin ja että nyt kysymyksessä olevassa teossa A:n veren alkoholipitoisuus oli ollut 2,98 promillea ja että tämä oli syyllistynyt tekoon aiemman ajokiellon aikana, oikea ajokiellon pituus olisi ollut noin 20 – 24 kuukautta. A:n esittämästä ei käy ilmi, että ajo-oikeus olisi välttämätön tämän työssä. A:ta ei ole nyt kysymyksessä olevan törkeän rattijuopumuksen vuoksi määrätty väliaikaiseen ajokieltoon. Käräjäoikeuden määräämän ajokiellon lyhyydestä on kuitenkin pääteltävissä, että käräjäoikeus on ajokieltoa määrätessään ottanut tosiasiallisesti huomioon sen seikan, että A on ollut ilman ajo-oikeutta 23.9.2014 alkaen, jolloin Päijät-Hämeen käräjäoikeuden määräämä ajokielto on päättynyt.
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Ajokorttilain 66 §:n 4 momentin mukaan ajokiellon kestosta määrättäessä otetaan huomioon ne vaikutukset, jotka toimenpiteellä on ajokieltoon määrättävän toimeentuloon ja välttämättömään liikkumiseen.
Ajokorttilain 66 §:n 5 momentin mukaan ajokiellon kestosta määrättäessä on vähennyksenä otettava huomioon aika, jonka kuljettaja on ajokieltoon johtaneen teon vuoksi ollut ilman ajo-oikeutta, taikka katsottava ajokielto väliaikaisen ajokiellon pituuden vuoksi kokonaan kärsityksi.
A:n ajoneuvoliikennerekisteriotteesta ilmenee, että Päijät-Hämeen käräjäoikeus on 30.5.2014 tuominnut hänet rattijuopumuksesta ja määrännyt hänet ajokieltoon 23.9.2014 asti. A on syyllistynyt nyt kysymyksessä oleviin 30.8.2014 tehtyihin tekoihin edellä mainitun ajokiellon aikana. Edelleen rekisteriotteen kohdasta "Ajo-oikeuspäätökset" ilmenee aiempien merkintöjen ohella Lounais-Suomen poliisilaitoksen merkintä, jossa päätöspäivämäärä on 30.8.2014, toimenpiteen lajina "Epäilty" ja perusteina törkeä rattijuopumus ja kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta. Törkeän rattijuopumuksen osalta lainkohdaksi on kirjattu ajokorttilain 70 §:n 1 momentin 1 kohta. Mainitun lainkohdan mukaan poliisimies voi määrätä ajo-oikeuden haltijan väliaikaiseen ajokieltoon ja ottaa ajokortin haltuunsa muun ohella silloin, jos on todennäköisiä syitä epäillä ajo-oikeuden haltijan syyllistyneen rikoslain 23 luvun 3 §:n 1 momentissa tai 4 §:ssä tarkoitettuun rattijuopumusrikokseen.
Syyttäjä on valitukseen antamassaan vastauksessa lausunut lajitiedon "Epäilty" ilmentävän, että kysymyksessä ei ole väliaikainen ajokielto, koska viimeksi mainitussa tapauksessa lajitietona olisi "Ajokieltoon määrääminen" ja alalajina "Väliaikainen". Tältä osin hovioikeus toteaa, että ajo-oikeutta koskevien merkintöjen kirjaamisessa on ilmeisesti vaihtelevuutta tai virheitä, sillä esimerkiksi samaan aikaan hovioikeudessa vireillä olevassa toista vastaajaa koskevassa ajokieltoasiassa ajo-oikeuspäätöksen lajina on "Epäilty", mutta siinä asiassa esitetyn muun kirjallisen selvityksen mukaan vastaajalle on määrätty kyseisestä teosta väliaikainen ajokielto. Nyt esillä olevassa tapauksessa tutkintailmoitukseen on tehty kirjaus "A:lla ei ole voimassa olevaa ajo-oikeutta." Tutkintailmoituksessa ei ole mitään sellaista merkintää, joka viittaisi väliaikaiseen ajokieltoon määräämiseen. Lisäksi syyttäjä on ilmoittanut tarkistaneensa 1.2.2016 poliisilta, ettei A:ta ole esillä olevan tapauksen johdosta määrätty väliaikaiseen ajokieltoon. Edellä lausutut seikat huomioon ottaen hovioikeus pitää selvitettynä, että A:ta ei ole määrätty 30.8.2014 väliaikaiseen ajokieltoon, vaikka tuolle päivälle päivätty edellä mainittu päätösmerkintä näkyy rekisterissä ajo-oikeuspäätösten kohdalla.
Korkeimman oikeuden ratkaisusta 2014:43 ilmenee, että myös sellainen epäilty, joka on törkeään rattijuopumukseen syyllistyessään ollut tuomioistuimen määräämässä ajokiellossa, voidaan ajokorttilain 70 §:n nojalla määrätä väliaikaiseen ajokieltoon, jos hän on voimassa olleesta ajokiellosta huolimatta ajokorttilain 3 §:n 1 kohdassa tarkoitettu ajo-oikeuden haltija. Tällöin väliaikainen ajokielto on otettava ajokorttilain 66 §:n 5 momentin mukaisesti vähennyksenä huomioon määrättäessä vastaajalle tuomioistuimessa ajokieltoa pääasiaratkaisun yhteydessä.
Poliisikäytäntö sen suhteen, sovelletaanko edellä mainitusta korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevää oikeusohjetta siten, että vastaaja määrätään kerrotunlaisissa tilanteissa väliaikaiseen ajokieltoon vai ei, ei ilmeisesti ole täysin yhtenäinen. Korkeimman oikeuden ratkaisussa – kuten ajokorttilain 70 §:n 1 momentin 1 kohdassakaan – ei ole lausuttu, että väliaikainen ajokielto tulee määrätä, vaan että se voidaan määrätä.
Nyt esillä olevassa tapauksessa saatu selvitys viittaa siihen, että poliisi on tulkinnut kysymyksessä olleen tilanne, jossa ei ole ollut edes mahdollista määrätä väliaikaista ajokieltoa. Tätä tukee myös käräjäoikeuden perustelu, jonka mukaan A:ta ei ollut määrätty väliaikaiseen ajokieltoon sen vuoksi, että tällä ei ollut ollut ajo-oikeutta. Edellä mainittu korkeimman oikeuden ratkaisu huomioon ottaen estettä väliaikaisen ajokiellon määräämiselle ei kuitenkaan tosiasiassa olisi ollut.
Korkeimman oikeuden ratkaisusta 2014:42 ilmenee, että ajokorttilain 66 §:ssä säädettyjä, ehdottomiksi tarkoitettuja ajokiellon vähimmäiskestoja ei voida alittaa sillä perusteella, että vastaaja olisi voitu määrätä väliaikaiseen ajokieltoon, jos häntä ei siihen kuitenkaan ollut määrätty. Ratkaisussa on tätä laajemminkin katsottu, ettei ajokiellon kestosta määrättäessä ole perusteltua ottaa huomioon myöskään muita rikoksia, joiden perusteella poliisimies olisi voinut määrätä kuljettajan väliaikaiseen ajokieltoon näin kuitenkaan tekemättä. Toisaalta ratkaisussa on myös toistettu ratkaisun 2007:98 perusteluissa ollut lausuma siitä, että ajokiellon mittaaminen riippuu monista harkinnanvaraisista seikoista.
A:n aikaisempi ajokielto on päättynyt 23.9.2014. Sen jälkeen hän on ollut käräjäoikeuden tuomioon 16.12.2015 asti eli lähes 15 kuukautta syyttäjänkin lausumin tavoin tosiasiassa ilman ajo-oikeutta. Hän on kuitenkin tuolloinkin ollut ajokorttilain 3 §:n 1 kohdan merkityksessä ajo-oikeuden haltija. Mikäli hän olisi 23.9.2014 jälkeen pyrkinyt saamaan ajokortin haltuunsa, hänet olisi todennäköisesti määrätty rikosepäilyn 30.8.2014 nojalla väliaikaiseen ajokieltoon, joka olisi ajokorttilain 66 §:n 5 momentin nojalla tullut otettavaksi ajokiellon kestossa huomioon.
Edellä lausutut, vastaajan kannalta sattumanvaraisiksi katsottavat viranomaistoimintaan liittyvät seikat huomioon ottaen hovioikeus päätyy A:n teonaikaisesta korkeasta veren alkoholipitoisuudesta huolimatta siihen, että ajokiellon kesto lyhennetään ajokorttilain 66 §:n 1 momentin 1 c kohdan mukaiseen vähimmäiskestoon eli kuuteen kuukauteen. Tähän nähden ja koska edellä todetuin tavoin ajokiellon vähimmäiskestoa ei voida alittaa, ajokorttilain 66 §:n 4 momentin mukaisilla perusteilla ei näin ollen ole vaikutusta ajokiellon pituuteen.
Hovioikeuden ratkaisun lopputulos ilmenee tuomiolauselmasta.
Tuomiolauselma
Vastaaja
A
Muutos käräjäoikeuden tuomiolauselmaan
Muut rikosoikeudelliset seuraamukset
A määrätään ajokieltoon.
Ajokiellon viimeinen voimassaolopäivä on 15.6.2016.
Käräjäoikeuden määräämää ajokieltoa on lyhennetty.
Ajokorttilaki 64 § 1, 66 § 1/1c ja 66 § 5
Muilta osin asia ei ole ollut hovioikeuden käsiteltävänä.
Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
hovioikeudenneuvos Leena Virtanen-Salonen
hovioikeudenneuvos Juha Karvinen
viskaali Hanne-Maria Kari (esittelijä)
Ratkaisu on yksimielinen
Lainvoimaisuustiedot:
Lainvoimainen