THO:2014:2
VARSINAIS-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUS PÄÄTÖS 7.1.2014
Hakija
A
Asiaan osallinen
B
Asia
Lapsen huolto ym.
Vireille
14.6.2013
KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU
Päätöslauselma
Lasten huolto
D:n huolto uskotaan molemmille vanhemmille B:lle ja A:lle yhteisesti.
C jää äitinsä B:n yksinhuoltoon. A oikeutetaan käyttämään huoltajalle kuuluvaa oikeutta saada C:tä koskevia tietoja terveydenhuolto-, koulu- ja sosiaaliviranomaisilta.
D:n asuminen
D jää asumaan äitinsä B:n luo.
Perustelut
A:lla ja B:llä on kaksi yhteistä lasta, D ja C. Vanhemmat ovat eronneet vuonna 1999 ja lapset on Vakka-Suomen käräjäoikeuden 15.3.1999 antamalla päätöksellä uskottu B:n huoltoon ja määrätty asumaan hänen luonaan. A on määrätty suorittamaan lapsille elatusapua.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Käräjäoikeus toteaa, että D asuu tosiasiassa isoäitinsä E:n luona. A ja B ovat valmisteluistunnossa 7.1.2014 ilmoittaneet hyväksyvänsä D:n yksityisen sijoituksen E:n luo. Vanhemmat ovat olleet yksimielisiä myös siitä, ettei näissä olosuhteissa ole tarkoituksenmukaista muuttaa tuomioistuimen aikaisemmin antamaa määräystä D:n asumisesta. Vanhemmat ovat olleet yksimielisiä myös D:n ja C:n huollon järjestämisestä siten kuin edellä päätöslauselmassa on vahvistettu. Ei ole aihetta olettaa, että mainitut järjestelyt olisivat lasten edun vastaisia.
Sovinnon vahvistaminen
Selostus asiasta
A on ollut velvollinen maksamaan elatusapua D:lle ja C:lle 169 euroa lasta kohden. Elatusapujen maksaminen on tammi-lokakuussa 2013 tapahtunut siten, että Kansaneläkelaitos on maksanut B:lle D:stä ja C:stä elatustukea yhteensä 303,60 euroa kuukaudessa. Sen jälkeen, kun Kansaneläkelaitos on perinyt elatusapujen koko määrän A:n palkasta, se on tilittänyt elatustuen ja elatusapujen erotuksen 34,40 euroa B:lle.
Käräjäoikeus on 15.10.2013 antanut elatusapujen osalta väliaikaismääräyksen, jonka mukaan A on vapautettu maksamasta elatusapua D:lle ja C:lle 1.1.2013 lukien. Määräyksen mukaan kumpikaan vanhempi ei ole toistaiseksi ollut velvollinen maksamaan elatusapua. Määräys on perustunut siihen tietoon, että D on asunut isänsä luona vuoden 2013 aikana. Valmisteluistunnossa 7.1.2014 on käynyt ilmi, että D on tosiasiassa asunut koko vuoden E:n luona eikä D:stä maksettavaa elatusapua tai lapsilisää ole siirretty E:lle käytettäväksi D:n elatukseen. B ei ole myöskään täyttänyt omaa elatusvelvollisuuttaan D:n osalta.
A on maksanut elatusavut molemmista lapsista tammi-lokakuulta 2013. Marras-joulukuulta 2013 elatusapuja ei ole maksettu.
Asianosaiset ovat tehneet elatusapujen osalta sovinnon ja pyytäneet, että käräjäoikeus vahvistaa sen tältä osin ratkaisuksi asiassa.
Sovinnon vahvistaminen
Käräjäoikeus vahvistaa elatusapujen osalta seuraavan sovinnon ratkaisuksi asiassa:
D:n ja C:n elatuksen tarve on 467 euroa kuukaudessa lasta kohden. A:n elatuskyky kattaa tästä 59 prosenttia ja B:n elatuskyky 41 prosenttia. A maksaa elatusapua D:lle ja C:lle 275 euroa kuukaudessa lasta kohden 1.11.2013 lukien. B:n osuus D:n elatuksesta on 192 euroa kuukaudessa.
B sitoutuu tilittämään D:stä vastedes maksettavan elatusavun, oman osuutensa D:n elatuksesta sekä D:stä maksettavan lapsilisän E:n ilmoittamalle tilille kuukausittain.
A on maksanut B:lle elatusapua molemmista lapsista tammi-lokakuulta 2013. C:n osalta maksuihin on ollut peruste. B sitoutuu maksamaan tammi-lokakuulta 2013 D:stä saamansa elatusavut ja lapsilisät E:n ilmoittamalle tilille.
Avustajanpalkkio
Käräjäoikeus vahvistaa asianajaja P:n palkkioksi B:n avustamisesta asiassa 1.850 euroa ja arvonlisäveron osuudeksi 444 euroa eli yhteensä 2.294 euroa. Valtion varoista maksetaan P:lle tästä määrästä 25 prosenttia eli 573,50 euroa, joka jää valtion vahingoksi.
B velvoitetaan maksamaan P:lle oikeusavun omavastuuosuuden määrä 1.720,50 euroa.
Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet:
Käräjätuomari Marjukka Hulkkonen
TURUN HOVIOIKEUS PÄÄTÖS 12.9.2014
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Varsinais-Suomen käräjäoikeus 4. os. 7.1.2014 nro 1471
(liitteenä)
Asia
Lapsen huolto ym.
Valittaja
A
Vastapuoli
B
Asian käsittely hovioikeudessa
A on hovioikeuteen 17.3.2014 saapuneessa valituksen täydennyksessä luopunut valituskirjelmässään esittämästä vaatimuksesta, että hänen ja B:n yhteinen lapsi C määrätään hänen ja B:n yhteiseen huoltoon sekä ilmoittanut tyytyvänsä käräjäoikeuden hänelle määräämään oikeuteen saada viranomaisilta tietoja C:stä.
Vaatimukset hovioikeudessa
Valitus
A on vaatinut, että hänen ja B:n yhteisessä huollossa oleva lapsi D määrätään asumaan hänen luonaan, että B velvoitetaan suorittamaan elatusapua D:lle 182 euroa kuukaudessa ajalta 1.1. – 30.4.2014 ja 225 euroa kuukaudessa 1.5.2014 lukien ja että B velvoitetaan suorittamaan A:lle takaisin tämän D:lle Kansaneläkelaitoksen kautta maksamat elatusavut 186 euroa kuukaudelta tammi- ja lokakuun 2013 väliseltä ajalta eli yhteensä 1.860 euroa.
Perusteinaan lapsen asumista koskevan vaatimuksensa osalta A on lausunut, että D ei ole asunut äitinsä B:n luona joulukuun 2012 jälkeen eikä tule siellä jatkossakaan asumaan. Käräjäoikeuden määräämä asumisjärjestely ei toimisi, mikäli E, jonka luona D pääasiassa asuu, ei enää pystyisi tai haluaisi pitää D:tä luonaan.
D:n elatusapua koskevien vaatimusten osalta A on lausunut, että käräjäoikeuden vahvistama sovinto ei ole täytäntöönpanokelpoinen siltä osin kuin kysymys on B:n velvollisuudesta tilittää E:lle A:n jo tai vastaisuudessa B:lle maksamat D:n elatusavut. A oli tarkoittanut sitoutua käräjäoikeuden vahvistamaan sovintoon vain sillä edellytyksellä, että sovinto on täytäntöönpanokelpoinen. A:n velvoittaminen suorittamaan elatusapua D:stä ei ole kohtuullista, koska A suorittaa äidilleen E:lle 300 euroa kuukaudessa D:n elantomenoihin.
Vastaus
B on vaatinut, että valitus hylätään ja A velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa korkoineen.
Perusteinaan B on lausunut, että käräjäoikeuden ratkaisu ei ole täytäntöönpanokelvoton vaan se perustuu B:n ja A:n käräjäoikeuden istunnossa tekemään sovintoon. Koska D ei asu kummankaan vanhemman luona, voidaan hänelle tarvittaessa määrätä edunvalvojan sijainen hoitamaan elatusapumaksujen täytäntöönpano. Sillä seikalla kumman vanhempansa luokse D on määrätty asumaan ei ole merkitystä hänen elatuksestaan vahvistetun sovinnon täytäntöönpanokelpoisuuden kannalta. D asuu ilman lastensuojelullista perustetta yksityisesti sijoitettuna isoäitinsä E:n luona, minkä lastensuojeluviranomaiset ovat hyväksyneet 5.2.2014 annetussa päätöksessä. B on käräjäoikeuden vahvistaman sovinnon mukaisesti maksanut E:lle osuutensa D:n elatustarpeen määrästä 192 euroa kuukaudessa ajalta 1.11.2013 lukien sekä D:stä maksetut lapsilisät. B ei ollut voinut suorittaa E:lle ajanjaksoa 1.1. – 31.10.2013 koskevia elatusapumaksuja, koska Kansaneläkelaitos oli katsonut, että tuolta ajalta maksettu elatustuki on takaisinperittävä käräjäoikeuden 15.10.2013 antaman väliaikaismääräyksen perusteella perusteettomana. Koska A ei ollut suorittanut lapsen edustajalle B:lle niitä 275 euron kuukausittaisia elatusapuja, jotka A oli käräjäoikeuden päätöksessä velvoitettu suorittamaan D:lle, ei B ole voinut tilittää niitä E:lle.
Koska valitukselle ei ole täytäntöönpanoon liittyvää tai muuta perustetta, on A velvoitettava korvaamaan B:lle tämän oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa korkoineen.
A:n lausuma
A on vaatinut, että oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään, koska kysymys on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:n mukaisesta asiasta.
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Lapsen asuminen
Käräjäoikeuden D:n asumisesta antaman päätöksen on selvitetty perustuneen A:n ja B:n sopimukseen ja siihen tosiasiaan, että D asuu pääosin isoäitinsä E:n luona. Tämän asumisjärjestelyn ovat myös sosiaaliviranomaiset hyväksyneet lastensuojelulain 81 §:n mukaiseksi yksityiseksi sijoitukseksi 5.2.2014 päivätyssä päätöksessä.
Koska valituksesta ja sen täydennyksestä ilmenee, ettei A:n tarkoituksena ole ollut pyrkiä muuttamaan D:n tosiasiallista asumista E:n luona, perustetta muuttaa käräjäoikeuden ratkaisua ei lapsen asumisen osalta ole.
Käräjäoikeuden ratkaisu sovinnon vahvistamisen osalta
Siltä osin kuin A on velvoitettu maksamaan elatusapua D:lle 275 euroa kuukaudessa 1.11.2013 lukien, käräjäoikeuden vahvistamassa sovinnossa on kysymys lapsen elatusavun vahvistamisesta sovintona oikeudenkäymiskaaren 20 luvun mukaisesti.
Siltä osin kuin B on velvoitettu tilittämään E:lle mainitut 275 euron kuukausittaiset elatusavut ja B:n osuudeksi D:n elatuksesta katsotut 192 euroa kuukaudessa sekä D:stä maksettavat lapsilisät, käräjäoikeuden ratkaisussa on kysymys A:n ja B:n kolmannen tahon eli E:n hyväksi tekemän yleisen siviilioikeudellisen sopimuksen vahvistamisesta oikeudenkäymiskaaren 20 luvun mukaisesti sovintona.
Ulosottokaaren 2 luvun 12 §:n mukaan tuomioistuimen vahvistama sovinto pannaan täytäntöön kuten lainvoimainen tuomio.
Elatusavun osalta vahvistettu sovinto pannaan täytäntöön lapsen elatuksesta annetun lain sekä yleisten rahavelvoitteiden täytäntöönpanoa koskevien, erityisesti ulosottokaaren, säännösten perusteella. E:n hyväksi tehdyn sopimuksen ja sitä koskevan vahvistetun sovinnon täytäntöönpantavuudesta hovioikeus toteaa seuraavan.
Oikeuskäytännön (esim. KKO 1962 II 113 ja KKO 1996:147) ja oikeuskirjallisuuden (esim. Mika Hemmo: Sopimusoikeus II, Talentum, Helsinki 2003, s. 407-415) mukaan kolmannen hyväksi tehdyn sopimuksen osalta sopijaosapuolilla on valta määrittää, millaisia oikeuksia kolmas saa heidän sopimuksensa perusteella. Koska A:n ja B:n on selvitetty tienneen, että D asuu E:n luona, on heidän nimenomaisena tarkoituksenaan katsottava olleen rahoittaa D:n asuminen E:n luona vahvistetussa sovinnossa todetuin tavoin.
Tuomioistuimen vahvistaman sovinnon sitovuutta on arvioitava yleisten sopimusoikeudellisten normien nojalla (KKO 2012:35). Asiassa ei ole ilmennyt aihetta epäillä, ettei A olisi ymmärtänyt käräjäoikeuden ratkaisun sisältöä ja merkitystä myös siltä osin kuin siinä on kysymys E:n hyväksi tehdyn sopimuksen vahvistamisesta sovintona.
Edellä mainituilla perusteilla ja koskien sitä aikaa, jolloin D on asunut E:n luona, käräjäoikeuden vahvistama sovinto on täytäntöönpanokelpoinen rahavelvoitteita koskevien vahvistettujen sovintojen tavoin yleisten täytäntöönpanosta annettujen säännösten perusteella myös niiltä osin kuin siinä ei ole kysymys lapsen elatusavusta. A voi sopimuksen osapuolena korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 1996:147 oikeusohjeen mukaisesti tarvittaessa vaatia vahvistetun sovinnon täytäntöönpanoa myös siltä osin kuin sovinto koituu E:n hyväksi.
Asiassa ei ole ollut esteitä, joiden vuoksi käräjäoikeuden ei olisi tullut vahvistaa tehtyä sovintoa asian lopulliseksi ratkaisuksi. Perustetta muuttaa käräjäoikeuden vahvistamaa sovintoa ei näin ollen ole.
Hovioikeus toteaa, että käräjäoikeuden 15.10.2013 antama väliaikaismääräys nro 13/36188 on rauennut käräjäoikeuden lopullisen päätöksen antamisella.
Oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa
Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuteen lapsen huoltoa koskevan asian osalta sovelletaan oikeuskäytännön perusteella (KKO 2005:41) oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:n säännöstä. Asianosaiset vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan, jollei ole erityistä syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan osaksi tai kokonaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut. Huoltoasian liitännäisenä olevat asiat eivät muuta asian luonnetta oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden kannalta muuksi.
Lapsen asumistilanteen ja elatuksen järjestämiseen liittyvien seikkojen on selvitetty olleen osin epäselviä valituksen laatimisen ajankohtana. Asiassa ei ole erityistä syytä velvoittaa A:ta korvaamaan osaakaan B:n oikeudenkäyntikuluista. Näin ollen ei ole myöskään oikeusapulain 22 §:n 1 momentin mukaista perustetta velvoittaa A:ta korvaamaan valtiolle sen varoista B:n avustajalle maksettavaa palkkiota arvonlisäveroineen.
Päätöslauselma
Käräjäoikeuden päätöslauselmaa ja sovinnon vahvistamisen lopputulosta ei muuteta.
B:n oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta koskeva vaatimus hylätään.
Asianajaja P:n palkkioksi B:n avustamisesta hovioikeudessa vahvistetaan 9 tunnin ajankäytön perusteella 990 euroa ja arvonlisäveron osuutena 237,60 euroa. Näistä määristä asianajaja P:lle maksetaan B:lle myönnetyn oikeusavun perusteella valtion varoista palkkioksi 25 prosentin osuutta vastaavat 247,50 euroa ja arvonlisäveron osuutena 59,40 euroa, mitkä määrät jäävät valtion vahingoksi.
B velvoitetaan maksamaan asianajaja P:lle hänen oikeusavun 75 prosentin omavastuuosuuttaan vastaavat 920,70 euroa.
Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
hovioikeudenneuvos Kirsi Kanerva
hovioikeudenneuvos Juha Karvinen
hovioikeudenneuvos Kaarina Syysvirta
Esittelijä: viskaali Sakari Salminen
Ratkaisu on yksimielinen.
Lainvoimaisuustiedot:
Lainvoimainen