LEHDISTÖTIEDOTE törkeää lapsenraiskausta ja murhaa koskevassa asiassa R 18/2024/474

Turun hovioikeus on 4.7.2025 antanut tuomion asiassa (R 18/2024/474), joka koskee tapahtumia Valkeakoskella 25.5.2024. Hovioikeus tuomitsi vastaajan muun ohessa törkeästä lapsenraiskauksesta ja murhasta elinkautiseen vankeusrangaistukseen.

Syyttäjä on käräjäoikeudessa vaatinut vastaajalle rangaistusta törkeästä lapsenraiskauksesta ja taposta. Syytteiden mukaan vastaaja oli seurattuaan 15-vuotiasta asianomistajaa käskenyt tämän kävelytien viereiseen metsikköön. Siellä vastaaja oli käskenyt tai kaatanut asianomistajan maahan ja riisunut tai käskenyt tämän riisumaan vaatteensa ja ollut tämän kanssa sukupuoliyhteydessä työntämällä peniksensä tämän emättimeen ja peräaukkoon. Vastaajalla oli ollut mukanaan puukko. Edellä kuvatun teon aikana tai sen jälkeen vastaaja oli tappanut asianomistajan kuristamalla tätä kurkusta käsin ja housujensa vyöllä. Asianomistajan vanhemmat ovat vaatineet käräjäoikeudessa vastaajalle rangaistusta murhasta, koska teko on tehty vakaasti harkiten ja erityisen raa’alla ja julmalla tavalla sekä teko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Pirkanmaan käräjäoikeus on 3.10.2024 antamallaan tuomiolla tuominnut vastaajan törkeästä lapsenraiskauksesta ja murhasta elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus katsoi, että tappo on tehty vakaasti harkiten ja että teko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, mutta ei pitänyt tappoa erityisen raakana tai julmana. Lisäksi käräjäoikeus määräsi rikoksentekovälineinä puukon ja vyön sekä kohdassa 3 käytetyn iPhone-puhelimen valtiolle menetetyksi sekä velvoitti vastaajan suorittamaan kummallekin asianomistajan vanhemmalle korvausta loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 20.000 euroa. Kaikista mainituista seikoista oli vastaajan valituksen ja asianomistajien vastavalituksen myötä kysymys myös hovioikeudessa.

Hovioikeus katsoi vastaajan syyllistyneen törkeään lapsenraiskaukseen. Tältä osin käräjäoikeuden ratkaisua tai perusteluita ei muutettu.

Samoin hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin vastaajan surmanneen asianomistajan tahallaan ja että tappo on tehty vakaasti harkiten ja että teko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Ratkaisun keskeisin seikka on vakaan harkinnan arviointi. Sen yhteydessä hovioikeus kiinnitti huomiota siihen, että vastaajan menettelyssä oli useita seikkoja, jotka yhdessä osoittivat erityistä suunnitelmallisuutta ja valmistautumista tekoon. Kysymys on tältä osin korostuneesti kokonaisuudesta, joka muodostuu useasta osatekijästä eikä niinkään siitä, että yksittäinen seikka tai todiste olisi noussut ratkaisevaan asemaan näytön arvioinnissa. Hovioikeus painotti joitain yksityiskohtia harkinnassaan hieman eri tavoin kuin käräjäoikeus (mm. vastaajan puhelimen kotiin jättäminen ja sen tehdasasetuksille palauttaminen), mutta lopputuloksen osalta johtopäätös oli sama. Vyön osalta hovioikeus katsoi sitä käytetyksi teossa, mutta vyöhön käsin tehdyn ylimääräisen reiän osalta asiassa jäi uuden vastanäytön myötä näyttämättä, että reikä olisi tehty vyöhön tekoa varten. Näyttämättä on lisäksi jäänyt, käytettiinkö vyön ylimääräistä reikää teossa.

Käräjäoikeuden tavoin hovioikeus katsoi, ettei tekoa ole pidettävä erityisen raakana tai julmana. Vaikka teko on raaka ja julma arkikielessä tarkoitetulla tavalla, rikoslaissa murhan edellyttämä erityinen raakuus ja julmuus edellyttävät selvää poikkeuksellisuutta muihin tapporikoksiin nähden. Tässä asiassa tämä kynnys ei ylittynyt.

Hovioikeus alensi käräjäoikeuden kummallekin asianomistajan vanhemmalle tuomittavaa korvausta loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 16.500 euroon. Hovioikeus katsoi, että vaikka kysymys on ollut sellaisesta teosta, joka aiheuttaa surmansa saaneen vanhemmille tavanomaista henkirikosta enemmän kärsimystä, asiassa ei ole kuitenkaan perusteita ylittää henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten asiaan soveltuvan korvausasteikon ylärajaa. Nyt tuomitut korvaukset ovat nekin kuitenkin selvästi suositusten yläpäästä ja keskimääräistä korkeammat. Korvausten harkinnassa keskeinen pyrkimys on, että ratkaisu noudattaa vakiintunutta oikeuskäytäntöä ja toteuttaa sitä kautta rikosten uhrien lähiomaisten yhdenvertaisuutta muihin henkirikoksiin nähden.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua siitä, että puukko ja vyö tuomitaan valtiolle menetettäväksi. Vastaajan iPhone-puhelimen osalta hovioikeus katsoi, ettei puhelimen palauttamiselle vastaajalle ole estettä sen jälkeen, kun puhelimen tietosisältö on ylikirjoitettu. Selvää toki on, ettei vastaaja tästä huolimatta saa puhelinta haltuunsa vankilassa ollessaan.

Tuomio ei ole lainvoimainen.

Tuomio on tilattavissa hovioikeuden kirjaamosta puh. 02956 41204, sähköpostiosoite [email protected].