Hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota ravintolayhtiön korona-ajan vakuutuskorvausta koskevassa asiassa

Rovaniemen hovioikeus on tänään antamassaan tuomiossa hylännyt ravintolayhtiön vakuutusyhtiötä vastaan ajaman kanteen, joka koski 4.4.2020 ja 31.10.2020 välisenä aikana voimassa olleiden ravintolatoiminnan rajoituksista aiheutuneiden vahinkojen korvaamista keskeytysvakuutuksesta. Kainuun käräjäoikeus oli 5.2.2021 antamassaan tuomiossa hylännyt ravintolayhtiön vaatimuksen 4.4–31.5.2020 voimassa olleiden rajoitusten osalta, mutta katsonut, että 1.6.2020 voimaan tulleet ravintolatoiminnan rajoitukset muodostivat sellaisen vakuutusehdossa tarkoitetun vakuutustapahtuman, jonka perusteella ravintolayhtiö oli oikeutettu vakuutuskorvaukseen sille liiketoiminnan keskeytymisestä aiheutuneesta vahingosta. Käräjäoikeuden ratkaisu oli vakuutuslautakunnan aikaisemmin antaman ratkaisusuosituksen mukainen. Hovioikeus sen sijaan katsoi, että myöskään 1.6.2020 alkaen voimaan tulleissa ja 31.10.2020 saakka voimassa olleissa ravintolatoiminnan rajoituksissa ei ollut kysymys ravintolayhtiön ottaman keskeytysvakuutuksen ehtojen mukaisesta korvattavasta vakuutustapahtumasta ja että ravintolayhtiön vaatimus tuli hylätä myös tuolta ajalta. Hovioikeuden ratkaisu merkitsee näin ollen sitä, että vakuutusyhtiöllä ei ole velvollisuutta korvata ravintolayhtiölle sen ravintolatoiminnan keskeytymisestä 4.4.2020 ja 31.10.2020 välisenä aikana aiheutunutta vahinkoa.

Oikeudenkäynnin keskeisenä kohteena oli se, miten vakuutusehdoissa käytetyn ilmaisun ”Suomen viranomaisen tartuntatautilakiin perustuva velvoittava määräys” sisältö oli määriteltävä. Hovioikeus totesi, että vakuutusehdon tulkinnan lähtökohtana on vakiintuneesti sen sananmuoto. Ajalla 4.4–31.5.2020 ravintolatoiminnan rajoitukset olivat perustuneet majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain nojalla säädettyyn asetukseen, joten kysymys ei ollut vakuutusehdoissa korvausperusteeksi määritellystä tartuntatautilakiin perustuneesta määräyksestä. Ajalla 1.6–30.10.2020 ravintolatoiminnan rajoitukset olivat puolestaan olleet voimassa koko maassa suoraan tartuntatautilakiin poikkeusoloissa tehtyjen muutosten perusteella. Tältä osin hovioikeus katsoi, ettei vakuutusehdossa mainittua ilmaisua ollut sen sananmuodon perusteella tai muutoinkaan tulkittava niin, että se tarkoittaisi poikkeuksellista suoraan lakiin perustunutta liiketoiminnan keskeytystä. Kysymys ei siten ollut vakuutusehtojen mukaisesta Suomen viranomaisen tartuntatautilain perusteella erikseen antamasta velvoittavasta määräyksestä. Näin ollen hovioikeus toisin kuin käräjäoikeus päätyi siihen, että myöskään näissä suoraan lakiin perustuneissa ravintolatoiminnan rajoituksissa ei ollut kysymys vakuutusehdoissa tarkoitetusta epidemiakeskeytysvahingosta.

Oikeudenkäyntikulujen osalta hovioikeus katsoi, että asia oli oikeudellisesti niin epäselvä, että ravintolayhtiöllä on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin. Sen vuoksi ravintolayhtiötä ei velvoitettu korvaamaan vakuutusyhtiölle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja.

Hovioikeudessa, toisin kuin Helsingin käräjäoikeuden vastaavantyyppisissä asioissa 11.11.2021 antamissa välituomioissa, ei ollut kysymys 1.11.2020 ja sen jälkeen voimaan tulleista ravintolatoiminnan rajoituksista.

Lisätiedot:

Hovioikeuden tuomio S 21/248 on tilattavissa hovioikeuden kirjaamosta puhelin 029 56 41841 tai [email protected]

Tiedusteluihin vastaa hovioikeudenneuvos Seppo Hyartt, puh 0295641884

Hovioikeus käsittelee tähän asiaan liittyviä henkilötietoja vain tässä lainkäyttöasiassa. Lisätietoja henkilötietojen käsittelystä saatte hovioikeuden tietosuojaselosteista, jotka ovat saatavilla hovioikeuden kotisivuilta osoitteesta www.oikeus.fi/hovioikeudet/rovaniemenhovioikeus/fi/index/tietosuoja.html ja kirjaamosta (puhelin: 029 56 41841, sähköposti: [email protected]).