Hovioikeus antoi ratkaisunsa tietopyyntöä koskevassa asiassa, jossa hovioikeus oli pyytänyt ennakkoratkaisua Unionin tuomioistuimelta.

Käräjäoikeus oli hylännyt hakijan tietopyynnön. Hakija oli pyytänyt saada suullisesti tiedon nimetyn henkilön mahdollisesti vireillä olevista tai päättyneistä rikostuomioista.

Hakija valitti käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen ja vaati, että hovioikeus velvoittaa käräjäoikeuden luovuttamaan pyydetyt tiedot sille pyydetyllä tavalla, vedoten muun muassa siihen, että tietosuojalainsäädäntöä ei sovelleta suulliseen kommunikointiin.

Hovioikeus pyysi 30.11.2022 Unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua. Hovioikeus pyysi Unionin tuomioistuinta ottamaan ennakkoratkaisussaan kantaa siihen, onko henkilötietojen suullinen välittäminen tietosuoja-asetuksen 2 artiklan 1 kohdan ja 4 artiklan 2 kohdan mukaista henkilötietojen käsittelyä. Lisäksi hovioikeus pyysi ennakkoratkaisua siitä, voidaanko virallisten asiakirjojen julkisuus ja tietosuoja-asetuksen mukainen oikeus henkilötietojen suojaan sovittaa yhteen asetuksen 86 artiklassa tarkoitetulla tavalla niin, että tuomioistuimen henkilötietorekisteristä on saatavissa rajoituksetta tietoa yksityishenkilön rikostuomioista tai rikkomuksista, jos tieto pyydetään välitettäväksi suullisesti pyytäjälle.

Unionin tuomioistuin antoi ratkaisunsa 7.3.2024 (C‑740/22, ECLI:EU:C:2024:216). Unionin tuomioistuin vastasi ensiksi mainittuun kysymykseen, että tietojen suullinen luovuttaminen luonnollista henkilöä koskevista mahdollisesti vireillä olevista tai päättyneistä rikostuomioista on kyseisen asetuksen 4 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettua henkilötietojen käsittelyä, joka kuuluu mainitun asetuksen aineelliseen soveltamisalaan, kun nämä tiedot muodostavat rekisterin osan tai niiden on tarkoitus muodostaa rekisterin osa. Toiseen kysymykseen Unionin tuomioistuin vastasi, että tietosuoja-asetusta on tulkittava niin, että se on esteenä sille, että luonnollisen henkilön rikostuomioihin liittyviä tietoja, jotka sisältyvät tuomioistuimen pitämään rekisteriin, voidaan luovuttaa kenelle tahansa henkilölle suullisesti virallisten asiakirjojen julkisuuden varmistamiseksi ilman, että tietojen luovuttamista pyytävän henkilön on osoitettava erityinen intressi saada mainitut tiedot. Sillä, onko luovuttamista pyytävä henkilö kaupallinen yhtiö vai yksityishenkilö, ei ole merkitystä.

Hovioikeus katsoi ratkaisussaan, että tietosuoja-asetuksen säännökset tulevat sovellettavaksi asiassa, koska tietojen antaminen suullisesti olisi ollut tietosuoja-asetuksessa tarkoitettua henkilötietojen käsittelyä ja koska tietopyyntö kohdistui tuomioistuimen diaariin, joka on tietosuojalainsäädännössä tarkoitettu henkilörekisteri siltä osin kuin siihen sisältyy tietoja luonnollisista henkilöistä. Näin ollen hakijan olisi viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 13 §:n 2 momentin mukaan tullut ilmoittaa tietojen käyttötarkoitus sekä muut tietojen luovuttamisen edellytysten selvittämiseksi tarpeelliset seikat sekä tarvittaessa tiedot siitä, miten tietojen suojaus on tarkoitus järjestää.

Hovioikeus katsoi lisäksi Unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisun kohdan 55 mukaisesti, että tietopyynnön kohteen yksityisyyden suojaa on pidettävä julkisuutta painavampana perusoikeutena ja että tuomioistuimen rekisteristä siten ei voida luovuttaa luonnollisen henkilön rikostuomioihin liittyviä seikkoja suullisesti ilman, että hakijalla on erityinen intressi saada mainitut tiedot. Hovioikeus katsoi, ettei myöskään perustuslain säännös oikeudenkäynnin julkisuudesta perusoikeutena antanut tässä tapauksessa aihetta toiseen lopputulokseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Jukka Soininen, Kari Puukka ja Päivi Törmänen. Valmistelijana on toiminut hovioikeuden esittelijä Tatu Jouppi.

Mahdollisiin tiedusteluihin vastaa hovioikeudenneuvos Kari Puukka, puh. 029 56 41467, kari.puukka(at)oikeus.fi

Päätös (H 22/797) on tilattavissa hovioikeuden kirjaamosta, puh. 029 56 41530, ita-suomi.ho(at)oikeus.fi.