I-SHO:2026:1
RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ
Asiassa oli kysymys siitä, oliko A toisen henkilön julkiseen Facebook-päivitykseen kirjoittamallaan kommentilla halventanut entistä puolisoaan B:tä. Kirjoituksessaan A oli ilmaissut kokeneensa väkivaltaa entisessä parisuhteessaan. B:tä ei ollut mainittu kirjoituksessa nimeltä. B oli myöhemmin tuomittu A:han kohdistuneesta pahoinpitelystä. Asiassa oli kysymys myös sananvapauden ja kunnian suojan välisestä punninnasta
Hovioikeus katsoi, että A:n kirjoitus koski B:tä ja että tämä oli siitä tunnistettavissa. A:n kommentissaan käyttämä kuvaus häneen kohdistuneesta väkivallasta oli jossain määrin tulkinnanvarainen väkivallan laadun ja sen toistuvuuden suhteen, minkä vuoksi B oli perustellusti voinut kokea sen itseään loukkaavana. A:n käyttämä ilmaisu oli kuitenkin perustellusti tulkittavissa myös siten, että se vastasi B:n syyksi luettua hänen A:han kohdistamaansa yksittäistä pahoinpitelyä. Hovioikeus katsoi, että lähisuhdeväkivallasta puhuminen nauttii lähtökohtaisesti sananvapauden suojaa ja että riittävän yksilöityä ja totuudenmukaista keskustelua lähisuhdeväkivallasta ei ole perusteltua rajoittaa vain toisen puolison kunnian ja maineen turvaamiseksi. Nyt kysymyksessä olevassa asiassa A ei ollut itse aloittanut Facebook-keskustelua, vaan hän oli kommentillaan osallistunut toisen henkilön parisuhdeväkivaltaa koskeneeseen päivitykseen ja tässä asiayhteydessä jakanut oman kokemuksensa. Ottaen huomioon sananvapauden suoja, A:n kommentissaan käyttämä sanavalinta, A:n asema omia kokemuksiaan jakavana pahoinpitelyn uhrina sekä asiayhteys, jossa kommentti oli esitetty, hovioikeus päätyi siihen, ettei A ollut kommentin esittäessään rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla tahallisesti halventanut B:tä.
Rikoslaki 24 luku 9 § 1 momentti 2 kohta
Perustuslaki 12 §
Ihmisoikeussopimus 10 artikla
Vrt. VaaHO:2024:1Avautuu uuteen välilehteen
PÄIJÄT-HÄMEEN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 10.12.2024
Tuomiolauselma
Vastaaja A
Syyksi luetut rikokset
2. Pahoinpitely
14.05.2023
Rikoslaki 21 luku 5 § 1
3. Lievä vahingonteko
14.05.2023
Rikoslaki 35 luku 3 §
4. Kunnianloukkaus
04.01.2024
Rikoslaki 24 luku 9 §
Rangaistusseuraamukset
Yhteinen rangaistus
Syyksi luetut rikokset 2–4
60 päiväsakkoa à 6,00 euroa = 360,00 euroa
- - - - - - - - - -
ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 6.3.2026
Valitus
A on vaatinut, että syyte ja korvausvaatimus kohdassa 4 hylätään tai että hänen B:lle maksettavakseen tuomitun kärsimyskorvauksen määrää ainakin alennetaan.
A:n ystävänsä Facebook-päivitykseen kirjoittamassa kommentissa on ollut kyse myötätunnon osoittamisesta, eikä kommentti ole koskenut B:tä. Asiassa esitetty näyttö ei osoita, että kukaan olisi todistettavasti tunnistanut B:tä kommentista. Jos kommentin katsotaan kohdistuneen B:hen, se on totuudenmukainen tämän A:han kohdistaman pahoinpitelyn osalta. A:n käyttämä ilmaisu ei ole ylittänyt sananvapauden rajaa, eikä kysymys ole kunnianloukkauksesta. Joka tapauksessa kysymyksessä olevasta totuudenmukaisesta kommentista A:n B:lle maksettavaksi tuomittu kärsimyskorvaus on suhteettoman suuri verrattuna B:n kohdassa 1 A:han kohdistamasta pahoinpitelystä maksettavaksi tuomittuun korvaukseen.
Vastaukset
Syyttäjä on vastustanut syyksilukemista koskevaa muutosvaatimusta.
Käräjäoikeus on arvioinut asiassa näytön oikein ja päätynyt oikeaan lopputulokseen. Oikeuskäytännössä (KKO 2009:3, kohdat 11–14) yleistä tunnistettavuutta on pidetty riittävänä. Tunnistettavuuden osalta ei edellytetä näyttöä siitä, että tietty henkilö olisi tosiasiallisesti tunnistanut teon kohteena olevan henkilön. Henkilön pitää kuitenkin olla kirjoituksesta tai muusta julkaisusta ylipäänsä tunnistettavissa. B ja A ovat riidattomasti olleet parisuhteessa kuusi vuotta, ja syytteessä tarkoitettu Facebook-kirjoitus on tehty ajallisesti heidän eronsa jälkeen. B on saanut tietää kirjoituksesta toisen henkilön kautta ja ymmärtänyt, että kirjoituksessa viitataan häneen. Julkaisu on ollut rajoittamattoman Facebook-käyttäjäjoukon nähtävillä. A:n on täytynyt pitää vähintäänkin varsin todennäköisenä, että B tulee kommentin myötä halvennetuksi. A ei ole osallistunut kommentillaan yleiseen keskusteluun, vaan kyse on ollut yksityishenkilöön liittyvästä julkaisusta. A:n kommentista ja asian ilmaisutavasta saa sen käsityksen, että kyse ei ole ollut yksittäisestä teosta vaan toistuvasta ja pitkäkestoisesta parisuhdeväkivallasta.
B on vastustanut muutosvaatimuksia.
Käräjäoikeus on ratkaissut asian oikein. A:lla on somekanavilla satoja seuraajia, jotka ovat nähneet syytteessä tarkoitetun kirjoituksen. Pienellä paikkakunnalla kaikki tuntevat toisensa. Julkaisusta ei voi saada sellaista käsitystä, että se koskisi ketään muuta kuin B:tä. Julkaisu on leimannut halventavasti B:tä.
Hovioikeuden ratkaisu
- - - - - - - - - -
Pääasiaratkaisu
Perustelut
Kysymyksenasettelu
Asiassa on riidatonta, että A on kirjoittanut ystävänsä Facebook-päivitykseen kohdan 4 teonkuvauksessa tarkoitetun kommentin ja että B on A:n entinen puoliso. Riidatonta on myös, että B on tuomittu A:n pahoinpitelystä.
Hovioikeudessa on kysymys siitä, onko A:n kirjoitus koskenut B:tä ja onko tämä tunnistettavissa siitä, ja mikäli on, onko A menettelyllään syyllistynyt kunnianloukkaukseen. Ratkaistavana on tällöin se, onko A:n kommentissaan käyttämä ilmaisu rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin 2 kohdan tarkoittamalla tavalla halventanut B:tä ja onko A:n täytynyt pitää B:n halvennetuksi tulemista ainakin tekonsa varsin todennäköisenä seurauksena. Asian ratkaisun kannalta on myös olennaista arvioida A:n menettelyä sananvapauden näkökulmasta.
Sovellettavat oikeusohjeet
Rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan kunnianloukkauksesta tuomitaan se, joka muuten kuin momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista.
Lain esitöissä on todettu, että termillä "halventaa" on tarkoitettu kuvata kaikkia mahdollisia tekotapoja, joilla loukataan toisen kunniaa. Tiedon tai vihjauksen esittämisestä voidaan eräissä tapauksissa tuomita silloinkin, kun sen totuudellisuus on selvitettävissä. Jos väite on tosi tai jos vihjauksen kohteena on tosiseikka, teko voi tulla rangaistavaksi 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena, jos tiedolla tai vihjauksella tahallisesti halvennetaan toista. Esimerkiksi vanhan rikoksen perusteeton esiintuominen saattaa merkitä halventamista. (HE 19/2013 vp s. 45)
Se, että rangaistava menettely on pykälässä kuvattu toisen halventamisena, osoittaa, että toista loukkaavan paikkansa pitävän seikan esittämistä ei ole tarkoitettu rangaistavaksi, jollei samalla toista tahallisesti halvenneta. Sen vuoksi lainkohdan edellyttämää tahallisuutta arvioitaessa on perusteltua kiinnittää huomiota siihen, onko tekijän tarkoituksena ollut toisen loukkaaminen. Tässä arvioinnissa on merkitystä esimerkiksi sillä, onko loukkaavan seikan esiintuomiseen ollut perusteltua syytä tai onko lausuma esitetty sellaisessa häpäisevässä muodossa, jota lausuman antamisen tarkoitus ei ole edellyttänyt. (KKO 2007:56, kohta 3)
Suomen perustuslain 12 §:n mukaan jokaisella on sananvapaus. Sananvapauden suoja on turvattu myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 1 kohdan sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (KP-sopimus) 19 artiklan nojalla. Näiden keskeisenä tehtävänä on suojata sananvapautta eli oikeutta ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa mielipiteitä, tietoja ja muita viestejä kenenkään ennalta estämättä. Sananvapautta voi käyttää kaikenlaisissa julkaisemisen välineissä, ja se koskee myös loukkaavien, liioittelevien ja häiritsevien mielipiteiden esittämistä. Sananvapauteen kuuluu myös oikeus tietynlaiseen liioitteluun ja provokaatioon. Halventavatkaan ilmaisut eivät välttämättä merkitse kunnianloukkausta, vaan niitä tulee tarkastella siinä yhteydessä, missä ne on esitetty. (KKO 2022:63, kohta 6 ja siinä mainitut ratkaisut sekä KKO 2022:1, kohta 10 ja siinä mainitut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut sekä kohta 37 ja siinä mainitut ratkaisut)
Sananvapauden suoja ei kuitenkaan ole rajoittamaton. Ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kohdasta ilmenevällä tavalla sananvapauden käyttöön liittyy velvollisuuksia ja vastuita. Kunnianloukkausta koskevan säännöksen tulkinnassa on siten otettava huomioon sananvapauden suoja. Sananvapauden ja kunnian yhteensovittaminen niiden välisessä ristiriitatilanteessa vaatii niiden välisen oikeudenmukaisen tasapainon määrittelemistä. Vastakkain olevat perusoikeudet on pyrittävä rangaistussäännöstä sovellettaessa sovittamaan yhteen ja toteuttamaan rinnakkain. Tässä punninnassa on otettava huomioon muun muassa se, kuinka keskeisesti julkaistut tiedot kulloinkin koskettavat asianomaisen kunnian ja maineen ydinaluetta ja kuinka välttämättömänä sananvapauteen puuttumista on tästä syystä pidettävä. (KKO 2022:1, kohta 7; KKO 2013:100, kohta 14 ja KKO 2011:72, kohta 6)
Hovioikeuden arviointi asiassa
Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun perusteluineen siltä osin kuin käräjäoikeus on katsonut, että A:n kirjoittama kommentti on koskenut B:tä ja että B on tunnistettavissa siitä.
A on kirjoittanut syytteessä tarkoitetun kommentin ystävänsä julkiseen Facebook-päivitykseen, jossa sanottu ystävä on kirjoittanut muun muassa joutuneensa puolisonsa hakkaamaksi. A on kirjoittanut vastauksessaan kokeneensa myös väkivaltaa entisessä parisuhteessaan, käyttäen kuvausta ”… vanhan ku hakkaa ulos nii uutta sisään heti... toki meillä se lähti ite menee sen jälkeen...”. A ei ole kommentissaan määritellyt tarkemmin, millaista häneen kohdistunut väkivalta on ollut.
B on käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevästi tuomittu kohdassa 1 A:han kohdistuneesta pahoinpitelystä, eikä asiassa ole väitettykään, että A:n kirjoitus siitä, että hän on kokenut fyysistä parisuhdeväkivaltaa, olisi epätosi. A:n kommentissaan käyttämä kuvaus häneen kohdistuneesta väkivallasta on jossain määrin tulkinnanvarainen väkivallan laadun ja sen toistuvuuden suhteen, mutta se ei kuitenkaan johda yksiselitteisesti siihen käsitykseen, että kyse olisi ollut väkivaltaisesta parisuhteesta eli toistuvasti ja pitkän aikaa esiintyneestä fyysisestä väkivallasta. Ilmaisu on perustellusti tulkittavissa myös siten, että se vastaa käräjäoikeuden tuomion kohdassa 1 syyksi luettua B:n A:han kohdistamaa yksittäistä pahoinpitelyä, jonka jälkeen heidän parisuhteensa on päättynyt.
A:n julkisella foorumilla kirjoittama viittaus väkivaltaan on sen edellä todettu tulkinnanvaraisuus huomioon ottaen sellainen, että B on perustellusti voinut kokea sen itseään loukkaavana. Toisaalta huomioon on otettava se, että oikeuskäytännössä selkeä lähtökohta on, ettei rikos ole siihen syyllistyneen yksityisasia (ks. esimerkiksi KKO 2005:136 ja KKO 2018:51). Se, että rikokseen syyllistyminen voi tulla myös ulkopuolisten tietoon ja siten aiheuttaa rikoksentekijään kohdistuvaa arvostelua, on tälle ennalta-arvattava seuraus menettelystään.
Lähisuhdeväkivallasta puhuminen nauttii lähtökohtaisesti sananvapauden suojaa. Riittävän yksilöityä ja totuudenmukaista keskustelua lähisuhdeväkivallasta ei ole perusteltua rajoittaa ottaen huomioon paitsi asian merkitys sen kohteeksi joutuneelle henkilölle myös asian merkitys yhteiskunnallisesti. Tästä näkökulmasta on yleisesti hyväksyttyä saattaa myös julkiseen keskusteluun perheen tai parisuhteen yksityiselämässä tapahtuneita väkivaltatilanteita. Keskustelua ei ole perusteltua rajoittaa vain toisen puolison kunnian ja maineen turvaamiseksi. Väkivallan uhrilla täytyy olla lähtökohtaisesti oikeus kertoa kokemastaan, ja julkisen puheen liian tiukka arvostelu rikosoikeudellisesti voi antaa viestin siitä, että rikoksen uhrin pitäisi vaieta kokemuksistaan.
Nyt kysymyksessä olevassa asiassa on otettava huomioon, että A ei itse ole aloittanut Facebook-keskustelua, vaan hän on kommentillaan osallistunut toisen henkilön parisuhdeväkivaltaa koskeneeseen päivitykseen ja jakanut oman kokemuksensa mainitsematta B:tä nimeltä. A:n kommentillaan esiin tuoma häneen kohdistunut menettely on ollut samankaltaista kuin keskustelun aloittaneen henkilön kertoma menettely eli A:n kommentti on liittynyt tiettyyn asiayhteyteen. Ottaen huomioon A:n kirjoituksessaan käyttämä sanavalinta sekä A:n asema omia kokemuksiaan jakavana pahoinpitelyn uhrina hovioikeus katsoo, että A:n kommentti ei kerrotuissa olosuhteissa osoita sellaista loukkaamistarkoitusta, jota kunnianloukkaussäännöksen kysymyksessä olevassa kohdassa edellytetään.
Edellä esitetyn perusteella hovioikeus päätyy siihen, ettei A ole syytteessä tarkoitetun kommentin esittäessään rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla tahallisesti halventanut B:tä. Näin ollen syyte kunnianloukkauksesta on hylättävä.
- - - - - - - - - -
Tuomiolauselma
Vastaaja A
Muutokset käräjäoikeuden tuomioon
Hylätty syyte
4. Kunnianloukkaus 04.01.2024
A vapautetaan hänelle tältä osin tuomitusta rangaistuksesta.
Rangaistusseuraamukset
Yhteinen rangaistus
Syyksi luetut rikokset 2–3
50 päiväsakkoa à 6,00 euroa = 300,00 euroa
- - - - - - - - - -
Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
Hovioikeudenneuvos Eero Antikainen
Hovioikeudenneuvos Minna Huttunen
Asessori Johanna Puukka
Esittelijä: Hovioikeuden esittelijä Satu Jokinen
Ratkaisu on yksimielinen.
Lainvoimaisuustiedot:
Vailla lainvoimaa.