I-SHO:2014:5

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Puolustajan määräystä koskeva hakemus oli aikaisemmin lainvoimaisesti hylätty 30.11.2012 (asia 1). Uuden selvityksen perusteella käräjäoikeus oli määrännyt puolustajan ja myöhemmin antamallaan päätöksellä määrännyt tehtävän alkamisajankohdan taannehtivasti alkamaan 19.11.2010 (asia 2). Syyttäjällä on oikeus hakea valittamalla muutosta käräjäoikeuden päätökseen, jolla käräjäoikeus oli puolustajan määräyksen antamisen jälkeen erillisellä päätöksellä määrännyt puolustajan määräyksen alkamisajankohdan. Hakemusasian oikeusvoima (asia 1) esti valittajan vastapuolta puolustajan määräämisen alkamisajankohtaa koskevaa asiaa käsiteltäessä vetoamasta sellaisiin seikkoihin, joihin hän olisi voinut vedota asiaa 1 käsiteltäessä.

ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUDEN PÄÄTÖS 16.9.2014

Vaatimukset hovioikeudessa

Kihlakunnansyyttäjät A ja B ovat hovioikeudelle toimittamassaan kirjoituksessa vaatineet, että oikeustieteen lisensiaatti C:n puolustajan määräys määrätään alkamaan aikaisintaan 5.7.2013. Syyttäjät ovat katsoneet, että heillä on asiassa muutoksenhakuoikeus, koska kysymys ei ole puolustajan henkilöstä vaan ainoastaan puolustajan määräyksen alkamisajankohdasta. Joka tapauksessa asia tulisi ottaa tutkittavaksi tuomiovirhekanteluna.

C on antamassaan vastauksessa katsonut, ettei syyttäjillä ole asiassa puhevaltaa. C on tältä osin viitannut korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO 2011:109. Syyttäjillä tai Suomen valtiolla ei myöskään ole asiassa oikeussuojan tarvetta. D:lle on myönnetty oikeusapua jo vuonna 2009 esille tulleen samaa asiaa koskevan asian käsittelyyn. Itä-Suomen hovioikeus on päätöksellään 20.10.2009 (DN:o R 09/885) katsonut C:n kelpoiseksi toimimaan D:n avustajana. Avustajan määräystä ei ole peruutettu. Koska palkkio avustajan toimista on sama, olipa kyseessä puolustaja tai avustaja oikeusavun perusteella, valtiolla ei ole asiassa puhevaltaa. Tälläkin perusteella syyttäjien valitus tulee jättää tutkimatta. Mikäli syyttäjillä katsotaan olevan asiassa puhevalta, on C vastustanut syyttäjien muutosvaatimusta perusteettomana.

Hovioikeuden ratkaisu

Käsittelyratkaisu

Asiassa on kysymys siitä, onko syyttäjillä oikeus hakea muutosta sellaiseen käräjäoikeuden päätökseen, jolla käräjäoikeus puolustajan määräämisen jälkeen on erikseen antamallaan päätöksellä määrännyt puolustajan määräyksen alkamisajankohdan. Käräjäoikeus on päätöksessään todennut, ettei päätökseen saa hakea muutosta valittamalla.

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2011:110 todennut, että rikosasian oikeudenkäynnissä syyttäjä on asianosainen ja syyttäjän oikeuteen puuttua muiden asianosaisten asemaan ja puolustautumismahdollisuuksiin tulee lähtökohtaisesti suhtautua torjuvasti. Syyttäjä ei tässä suhteessa ole eri asemassa kuin muutkaan asianosaiset. Tämän mukaisesti syyttäjän oikeus hakea muutosta tuomioistuimen toisen asianosaisen asiamiehen kelpoisuudesta tekemään ratkaisuun voitaisiin perustaa vain lain nimenomaiseen säännökseen tai yleisen edun ilmeisen selvästi vaatimaan tarpeeseen (kohta 7). Mainitussa ratkaisussaan korkein oikeus on katsonut, ettei syyttäjällä ollut oikeutta hakea muutosta hovioikeuden ratkaisuun, joka koski avustajaksi määrätyn henkilön kelpoisuutta toimia oikeudenkäyntiavustajana tai -asiamiehenä. Samoin tämä hovioikeus on 7.8.2012 (H 12/491; nro 640) antamassaan päätöksessä katsonut, ettei syyttäjällä ole oikeutta hakea valittamalla muutosta puolustajan esteellisyyttä ja sopivuutta koskevaan päätökseen.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa ei kuitenkaan ole kysymys puolustajan kelpoisuudesta tai sopivuudesta tehtäväänsä vaan puolustajan määräyksen alkamisajankohdasta. Käräjäoikeuden ratkaisu liittyy tältä osin olennaisesti kysymykseen puolustajan palkkion määräytymisestä. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan tämän luvun mukaan määrätylle puolustajalle ja asianomistajan oikeudenkäyntiavustajalle maksetaan valtion varoista palkkio ja korvaus noudattaen soveltuvin osin, mitä oikeusapulain 17 ja 18 §:ssä säädetään avustajan palkkiosta ja korvauksista. Oikeusapulain 18 §:n 5 momentin mukaan syyttäjä voi niissä asioissa, joissa hän on toiminut syyttäjänä, hakea muutosta avustajan palkkion ja korvauksen määräämistä koskeviin ratkaisuihin. Tämän vuoksi hovioikeus katsoo, että syyttäjillä on oikeus hakea muutosta käräjäoikeuden päätökseen.

Käräjäoikeuden antamaa muutoksenhakuosoitusta oikaistaan siten, että päätökseen saa hakea muutosta valittamalla oikeudenkäymiskaaren 25 luvussa säädetyssä järjestyksessä. Syyttäjät ovat toimittaneet valituskirjelmän käräjäoikeuteen 30.6.2014. Tämän vuoksi edellytykset valituksen tutkimiselle ovat olemassa.

Pääasiaratkaisu

Perustelut

Pohjois-Savon käräjäoikeus on 15.11.2011 antamallaan päätöksellä (H 11/15553; nro 11/17317) hylännyt D:n hakemuksen C:n määräämisestä hänen puolustajakseen. Käräjäoikeuden ratkaisu on perustunut siihen, ettei C häneen kohdistuneiden rikosepäilyjen johdosta ollut kelpoinen toimimaan puolustajana. Tämä hovioikeus on 6.3.2012 antamallaan päätöksellä (H 11/983; nro 208) pysyttänyt käräjäoikeuden päätöksen lopputuloksen kuitenkin sillä perusteella, että C on esteellinen toimimaan avustajana, koska hän oli avustanut D:n asiassa asianomistajina olleita henkilöitä. Korkein oikeus on 30.11.2012 antamallaan päätöksellä evännyt valitusluvan.

Pohjois-Savon käräjäoikeus on 5.7.2013 antamallaan päätöksellä (R 11/2379; nro 13/1696) määrännyt C:n D:n puolustajaksi, koska nyttemmin oli käynyt selville, ettei tämän hovioikeuden 6.3.2012 antamassa päätöksessä todettua esteellisyysperustetta ollut ollut olemassa. Lisäksi käräjäoikeus on päätöksessään todennut, että se erikseen määrää sen päivämäärän, mistä lukien puolustajan määräys on voimassa, kun selviää, milloin C on ottanut toimeksiannon vastaan. Nyt valituksen kohteena olevassa päätöksessään käräjäoikeus on määrännyt, että C:lle annettu määräys toimia D:n puolustajana on alkanut 19.11.2010.

Pohjois-Savon käräjäoikeuden 15.11.2011, tämän hovioikeuden 6.3.2012 ja korkeimman oikeuden 30.11.2012 antamilla päätöksillä on lainvoimaisesti todettu, että C on ollut esteellinen toimimaan D:n puolustajana. Oikeusvoimaa koskevien vakiintuneiden oppien mukaan hakija ei hakemuksen hylkäävän päätöksen jälkeen voi enää uudessa hakemuksessaan vedota sellaisiin seikkoihin, jotka jo kertaalleen ovat olleet tuomioistuimen tutkittavana. Hakemusasioiden osalta tämä seikka ilmenee korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2000:84, jossa korkein oikeus velkajärjestelyhakemusta koskien toteaa, ettei velkajärjestelyn hylkäämistä koskevan päätöksen saatua lainvoiman niitä seikkoja, jotka ovat olleet ratkaisun perusteena tai joihin hakija tuolloin olisi voinut vedota, voida saattaa uudelleen tuomioistuimen tutkittavaksi.

Mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, että edellä mainitut tuomioistuinratkaisut estävät uutta puolustajan määräystä koskevaa asiaa käsiteltäessä tutkimasta niitä seikkoja, joihin on vedottu tai olisi voitu vedota aikaisempaa hakemusta käsiteltäessä. Näin ollen D ja C eivät voi enää vedota siihen, ettei C aikaisempien ratkaisujen vastaisesti olisikaan ollut esteellinen toimimaan D:n puolustajana.

D on esittänyt uuden hakemuksen C:n määräämisestä puolustajakseen 4.3.2013. Puolustajan määräys voidaan määrätä alkamaan tästä päivästä lukien.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden päätöstä muutetaan. Hovioikeus määrää, että oikeustieteen lisensiaatti C:lle Pohjois-Savon käräjäoikeuden päätöksellä 5.7.2013 annettu määräys toimia D:n puolustajana on alkanut 4.3.2013. Määräys koskee jutussa suoritettuja tarpeelliseksi katsottavia toimenpiteitä.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Pekka Pärnänen, Juha Halijoki, Markku Hämäläinen

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen.