Kahden Helsingin Sanomien toimittajan katsottiin syyllistyneen turvallisuussalaisuuden paljastamiseen ja turvallisuusalaisuuden paljastamisen yritykseen niin sanotussa Viestikoekeskus-asiassa

Hovioikeus tuomitsi kaksi Helsingin Sanomien toimittajaa turvallisuussalaisuuden paljastamisesta ja saman rikoksen yrityksestä. Toinen toimittajista tuomittiin 4 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja toinen 80 päiväsakon sakkorangaistukseen. Kolmannen toimittajan, joka oli toiminut myös esimiesasemassa, syytteet hylättiin.

Toimittajia syytettiin siitä, että he olivat yhdessä oikeudettomasti julkistaneet ja yrittäneet julkaista Sanoma Media Finland Oy:n julkaisemassa Helsingin Sanomat -sanomalehdessä tietoja seikoista, jotka oli säädetty tai määrätty salassa pidettäviksi Suomen ulkoisen turvallisuuden vuoksi. Painetussa lehdessä ja verkkolehdessä julkaistuissa sekä julkaistuiksi aiotuissa artikkeleissa oli kerrottu sotilastiedustelusta koskien etenkin Jyväskylän Tikkakoskella sijaitsevaa Puolustusvoimien Viestikoekeskusta. Tiedot olivat syytteen mukaan olleet peräisin Puolustusvoimien salassa pidettävistä asiakirjoista tai muutoin Puolustusvoimien salassa pidettävää tietoa.

Hovioikeus katsoi julkaistun ja julkaistavaksi aiottujen artikkeleiden sisältäneen tietoja seikoista, jotka ovat olleet Suomen ulkoisen turvallisuuden vuoksi säädetty tai määrätty salassa pidettäväksi. Hovioikeus katsoi lisäksi, että toimittajat voivat joutua vastuuseen turvallisuussalaisuuksien julkistamisesta tai niiden julkistamisen yrittämisestä, vaikka itse julkaisupäätöksen tekisikin toimituksen ylin johto. Hovioikeus katsoi vielä toisin kuin käräjäoikeus, että teko täytti turvallisuussalaisuuden paljastamisen yrityksen tunnusmerkistön siltä osin kuin julkaistavaksi aiottuja artikkeleita ei ollut julkaistu sellaisenaan tai lainkaan.

Tietojen julkaisemista ei voitu perustella sillä, että kyse olisi yhteiskunnallisesti merkittävän tiedon julkisuuteen saattamisesta. Kun artikkeleissa ja artikkeliluonnoksissa oli pyritty lähes pelkästään esittelemään Suomen ulkoiselle turvallisuudelle suurella todennäköisyydellä vahinkoa aiheuttavia turvallisuussalaisuuksia ilman, että kirjoituksilla pyrittiin riittävällä tavalla osallistumaan yleistä mielenkiintoa omaavaan keskusteluun, kysymys ei ollut sananvapauden rajoituksesta sen ydinalueella. Turvallisuussalaisuuksien julkistamisesta tai niiden julkistamisen yrittämisestä oli sen sijaan aiheutunut konkreettinen uhka sananvapaudelle ja niille muille perus- ja ihmisoikeuksille, joita Suomen kansallisella turvallisuudella pyritään suojaamaan. Siten Suomen ulkoinen turvallisuus ohitti näissä olosuhteissa vastaajien sananvapauden.

Sananvapauden rajoitus käsillä olevassa asiassa oli välttämätön hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi eli valtion ulkoisen turvallisuuden turvaamiseksi. Tämä rajoitus ei käsillä olevassa asiassa myöskään mennyt pidemmälle kuin oli perusteltua ottaen huomioon rajoituksen taustalla olevan yhteiskunnallisen intressin painavuus suhteessa toimittajien sananvapauteen. Toimittajilla ei siten ole ollut sananvapauteen perustuvaa oikeutusta julkistaa tai yrittää julkistaa nyt kysymyksessä olevia turvallisuussalaisuuksia.

Lisätiedot: hovioikeudenneuvos Jukka Loiva puh. 029 56 40735, [email protected].

Tuomio on 1.7.2015, dnro R 23/1803 tilattavissa hovioikeuden kirjaamosta puh. 029 56 40789, sähköpostiosoite [email protected].

Julkaisuvapaa klo 10.00.