Helsingin hovioikeus hylkäsi elinkautisvangin ehdonalaiseen vapauteen päästämistä koskevan hakemuksen (V 23/2694)

Helsingin hovioikeus on 29.3.2012 tuominnut hakijan vuosina 2004-2009 tehdyistä viidestä murhasta ja viidestä murhan yrityksestä. Elinkautiseen vankeuteen sisältyi lisäksi kolme törkeää pahoinpitelyä, törkeä varkaus, kaksi varkautta ja kaksi huumausainerikosta.

Hakija oli perushoitajana ja kotihoitajana työskennellessään vakaasti harkiten viisi eri kertaa tappanut ja viisi eri kertaa yrittänyt tappaa potilaansa antamalla uhreille salaa hoitoon kuulumattomia lääkkeitä, joita hakija oli ennalta hankkinut ja tuonut mukanaan potilashuoneisiin tai kotihoidon asiakkaiden kotiin. Teot olivat suurimmaksi osaksi kohdistuneet iän ja heikon terveydentilan vuoksi täysin puolustuskyvyttömiin potilaisiin.

Rikosseuraamuslaitos ei puoltanut hakijan vapauttamista.

Hakija oli tullut suorittaneeksi elinkautista vankeusrangaistusta vapaudenmenetysaika huomioon ottaen vähimmäisajan 12 vuotta 11.3.2021, joten vankilassaoloajan pituuden puolesta edellytykset hänen päästämiselleen ehdonalaiseen vapauteen olivat olemassa.

Hakijan vapauttamista puolsivat hänen hyvin sujunut ja lähes rikkeetön vankeusaikansa. Rangaistusajan suunnitelman mukaiset tavoitteet olivat edenneet hyvin eikä hakija ollut syyllistynyt vankeusaikana uusiin rikoksiin.

Vapauttamisharkinnassa oli lähtökohtaisesti kysymys siitä, onko elinkautisvangin katsottava suorittaneen vankilassa riittävästi rangaistusta elinkautiseen vankeuteen johtaneista rikoksista.

Hakija oli suorittanut elinkautista vankeusrangaistusta hieman yli 16 vuotta elinkautisvankien keskimääräisen vankilassaoloajan ollessa 14 vuotta 10 kuukautta.

Hakijan vapauttamista vastaan puhuivat elinkautiseen vankeusrangaistukseen johtaneiden rikosten määrä ja laatu sekä suoritetun rangaistusajan lyhyys suhteessa rikosten määrään ja vakavuuteen. Hovioikeus katsoi, että syyksi luetuista rikoksista tuli suorittaa rangaistusta selvästi yli 12 vuoden vähimmäisajan, minkä lisäksi rikosten laatu ja määrä puolsivat elinkautisvankien keskimääräisen vankilassaoloajan ylittämistä.

Vapauttamista vastaan puhui myös se, mitä hakijan riskistä syyllistyä uudelleen väkivaltarikokseen oli lausuttu.

Kaikkia vapauttamisharkinnassa vaikuttavia seikkoja kokonaisuutena punnittuaan hovioikeus katsoi, että hakija ei ollut suorittanut vankilassa riittävästi rangaistusta niistä rikoksista, joista hänet oli tuomittu elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Hakijan hakemus hylättiin.

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Katariina Jahkola ja Matti Vaattovaara (puheenjohtaja) sekä asessori Saila Tuomala. Ratkaisu on yksimielinen.

Asiaa koskeviin mahdollisiin tiedusteluihin vastaa lainkäyttösihteeri Jenni Immanen, sähköposti [email protected].

Päätös (25/431, dnro V 23/2694) on osittain salassa pidettävä. Päätöksen julkinen versio on tilattavissa hovioikeuden kirjaamosta puh. 029 56 40789, sähköpostiosoite [email protected].

Julkaisuvapaa 13.5.2025 klo 12:00.