Hovioikeuden tuomio laajassa seksuaalirikosasiassa (R 21/467)

Hovioikeus on käräjäoikeuden tavoin tuominnut vuonna 1954 syntyneen vastaajan laajassa seksuaalirikoskokonaisuudessa yhteiseen 13 vuoden pituiseen vankeusrangaistukseen. Vastaaja on myös velvoitettu maksamaan asianomistajille vahingonkorvausta kärsimyksestä ja tilapäisestä haitasta yhteensä noin 87.000 euroa korkoineen.

Vastaaja vaati käräjäoikeuden hänen syykseen lukemien syytteiden ja korvausvaatimusten hylkäämistä kokonaisuudessaan vedoten pääasiassa näytön riittämättömyyteen. Lisäksi hän joka tapauksessa vaati rangaistuksen alentamista ja vahingonkorvausten kohtuullistamista hänen terveydentilaansa liittyvien syiden vuoksi. Hovioikeus pääosin pysytti käräjäoikeuden tuomion katsoen vastaajan syyllistyneen yhteensä 26 rikokseen, rikosnimikkeinä kaksi törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, törkeä raiskaus, neljä raiskausta, kuusi lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, kaksi seksuaalista hyväksikäyttöä, raiskauksen yritys, kolme pakottamista seksuaaliseen tekoon ja muita vähäisempiä rikoksia. Hovioikeus hylkäsi yhden lapsen seksuaalisen hyväksikäytön näyttämättömänä ja yhden huumausainerikoksen vanhentuneena sekä teki joissakin syytekohdissa vähäisiä muutoksia syyksilukemiseen. Vahingonkorvauksia ei kohtuullistettu. Näytön arvioinnin haasteellisuutta lisäsi monessa syytekohdassa teoista kulunut pitkä aika sekä henkilötodisteluun liittyvien mahdollisten virhelähteiden huomioon ottaminen.

Rikokset tapahtuivat vuosina 2006–2016 ja ne kohdistuivat 16 eri asianomistajaan. Vakavimmat rikokset liittyivät noin kaksi vuotta jatkuneeseen suhteeseen tekoaikana 15–17-vuotiaan tytön kanssa. Muut vakavimmat teot kohdistuivat tekohetkellä pääosin 16–18-vuotiaisiin tyttöihin. Näitä nuorempiin tyttöihin kohdistuneissa rikoksissa oli pääasiassa ollut kysymys itsensä paljastamisesta lapsille, itsetyydyttämisestä lasten nähden ja pornografisen aineiston näyttämisestä lapsille. Joihinkin tekoihin oli sisältynyt myös koskettelua. Tekopaikkana oli kaikissa rikoksissa vastaajan asunto, ja osan teoista vastaaja oli videoinut. Hovioikeus sovelsi koventamisperustetta yhdeksässä rikoksessa katsoen vastaajan rikollisen toiminnan olleen suunnitelmallista. Sitä osoitti erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien asianomistajien houkutteleminen asunnolle alkoholia, lääkkeitä ja yösijaa tarjoamalla sekä heidän saattamisensa puolustuskyvyttömään tai tiedottomaan tilaan seksuaalirikosten toteuttamiseksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Timo Vuojolahti, Heli Melander ja Tea Kangasniemi. Valmistelijana on toiminut hovioikeuden esittelijä Miia Nurminen. Ratkaisu on yksimielinen.

Lisätiedot: hovioikeudenneuvos Heli Melander (puh. 02956 40632 tai [email protected] ja hovioikeuden esittelijä Miia Nurminen (puh. 02956 40578 tai [email protected]). Tuomion julkinen versio (13.5.2022, dnro R 21/467) on tilattavissa hovioikeuden kirjaamosta (puh. 02956 40789 tai [email protected]).

Julkaisuvapaa klo 14