Hovioikeuden tuomio törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevassa asiassa (R 20/49)

Helsingin hovioikeus on 20.12.2021 antanut tuomion törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevassa asiassa, jota koskeva julkinen seloste on ohessa.

Hovioikeus on määrännyt tuomionsa ratkaisun lopputulosta ja sovellettuja lainkohtia lukuun ottamatta salassa pidettäväksi 25.1.2079 asti.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Ari Kyllönen, Jan Ylitapio ja Mirja Salonen. Valmistelijana on toiminut hovioikeuden esittelijä Satu Pyysalo.

Mahdollisiin tiedusteluihin vastaavat hovioikeudenneuvos Jan Ylitapio puh. 029 56 40544 ([email protected]) ja hovioikeuden esittelijä Satu Pyysalo puh. 029 56 40749 ([email protected]).

Tuomio on tilattavissa hovioikeuden kirjaamosta puh. 029 56 40789 ja sähköpostiosoite [email protected].

Julkaisuvapaa klo 10.00.

JULKINEN SELOSTE 20.12.2021

Diaarinumero R 20/49

Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 25 §:n mukainen julkinen seloste törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevassa asiassa R 20/49.

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus oli 15.11.2019 antamallaan tuomiolla lukenut vastaajan syyksi 1.1.1999-31.8.2002 tehdyn törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja tuominnut tämän yhden vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Rangaistuksen määräämisessä oli otettu huomioon vastaajan korkea ikä ja heikentynyt terveys sekä rikoksesta kulunut pitkä aika. Käräjäoikeus oli lisäksi velvoittanut vastaajan korvaamaan asianomistajalle kärsimyksestä 9.000 euroa ja tilapäisestä haitasta 1.000 euroa, molemmat määrät korkoineen viimeisestä tekopäivästä lukien.

Vastaajan oli katsottu syytteen mukaisesti suudelleen asianomistajaa suulle ja kosketelleen hänen rintojaan ja sukupuolielintään alushousujen päältä. Suutelua oli tapahtunut useita kertoja. Lisäksi vastaaja oli puhunut asianomistajalle seksuaalissävytteisesti ja läimäytellyt häntä takapuolelle. Vastaaja oli myös kerran laittanut sormensa asianomistajan emättimeen ollen näin rikoslain tarkoittamassa sukupuoliyhteydessä häneen. Asianomistaja oli syytteen tekoaikana ollut 10–13-vuotias. Vastaaja oli hänelle läheinen henkilö.

Vastaaja valitti hovioikeuteen ja vaati, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään, tai että asianomistajalle tuomittuja korvauksia ainakin kohtuullistetaan.

Syyttäjä ja asianomistaja vaativat, että valitus hylätään.

Hovioikeus toimitti asiassa 14.10.2021 pääkäsittelyn, jossa esitettiin pääosin sama henkilötodistelu kuin käräjäoikeudessa. Hovioikeudessa kuultiin syyttäjän nimeämänä yksi uusi todistaja.

Asiassa oli hovioikeudessa kysymys siitä, oliko vastaajan syyllisyydestä esitetty riittävä näyttö. Lisäksi asiassa oli kysymys siitä, oliko syytteessä kuvattuja tekoja pidettävä useammasta osateosta koostuvana yhtenä rikoksena vai oliko tekoja pidettävä erillisinä rikoksina. Edelleen kysymys oli teon törkeysarvostelusta, syytteen vanhentumisesta ja vahingonkorvausten määristä.

Hovioikeus piti käräjäoikeuden tavoin asianomistajan kertomusta uskottavana ja luotettavana. Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että syytteen tueksi oli esitetty riittävä näyttö ja että vastaajan syyllisyydestä ei ollut jäänyt varteenotettavaa epäilyä.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden johtopäätöksen teon törkeysarvostelusta sekä siitä, että kysymys oli yhdestä rikoksesta. Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että teko ei ollut miltään osin vanhentunut. Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden ratkaisun syyksilukemisen ja korvausvelvollisuuden osalta.