Vainajan elinaikana ilmaisemalle toiveelle hautaamisen paikasta ei voitu antaa muistisairauden vuoksi merkitystä (S 19/313)

Helsingin hovioikeus on tänään antallaan tuomiolla pysyttänyt käräjäoikeuden tuomion, jonka mukaan Helsingissä viimeiset vuotensa asuneen henkilön (s. 1928 ja k. 2018) hautaaminen määrättiin tapahtuvaksi vainajan aikaisemmalle pitkäaikaiselle kotipaikkakunnalle Rovaniemelle.

Vainajan lähiomaiset eivät olleet päässeet yksimielisyyteen siitä, tuliko vainaja haudata Helsinkiin vai Rovaniemelle. Helsingissä asuneet ja vainajan hoitamisesta sekä huolenpidosta tämän viimeiset elinvuodet huolehtineet kaksi lasta vaativat hautaustoimilain 23 §:n mukaisessa kanteessaan, että vainaja määrätään vuonna 2016 ilmaisemansa tahtonsa mukaisesti haudattavaksi Helsinkiin. Vainajan puoliso ja yksi lapsista puolestaan katsoivat omassa kanteessaan, että hautaamisen tulee tapahtua Rovaniemelle. Heidän mukaansa vainaja ei ollut voinut antaa enää vuonna 2016 muistisairaudestaan johtuen pätevää toivetta hautaamisen paikasta. Puolisot olivat asuneet pitkään Rovaniemellä, jossa myös vainaja oli tehnyt pitkän ja merkittävän uran.

Käräjäoikeus katsoi, että muistisairaudesta esitetty selvitys huomioon ottaen vainaja ei ollut voinut antaa enää vuonna 2016 pätevää toivomusta hautaamisestaan. Vainajan asuinpaikan merkityksen osalta käräjäoikeus totesi, että vainaja oli muuttanut Helsinkiin ainoastaan siitä syystä, että hänen viimeisinä elinvuosinaan tarvitsemansa hoito saataisiin järjestettyä parhaalla mahdollisella tavalla. Hänen puolisonsa asui Rovaniemellä, joka oli ollut pitkään perheen yhteinen asuinpaikka. Käräjäoikeus katsoi, että hautaamisen tuli tapahtua Rovaniemelle ja määräsi lesken ja yhden lapsista huolehtimaan hautaamisesta.

Oman kanteensa hävinneet kaksi lasta valittivat hovioikeuteen ja vaativat edelleen, että vainaja määrätään haudattavaksi Helsinkiin. Hovioikeus katsoi asiassa tulleen näytetyksi, että vainaja oli vuonna 2016 ilmaissut suullisesti toivomuksensa tulla haudatuksi Helsinkiin. Lääketieteeellisen selvityksen perusteella hovioikeus kuitenkin katsoi, että vainajan henkinen ja oikeudellinen toimintakyky ei ollut enää vuonna 2016 sellainen, että hänen voitaisiin katsoa olleen kykenevä antamaan pätevänä pidettävän tahdonilmaisun hautaamisestaan. Näin ollen vainajan toiveelle ei voitu antaa merkitystä.

Vainajan Helsingissä asumisen osalta hovioikeus totesi vastaavalla tavalla kuin käräjäoikeus, että asumisella Helsingissä oli haluttu varmistaa asianmukainen hoito ja tästä syystä vainajan kotipaikan vaihtumisesta vuonna 2002 ja vuonna 2009 alkaneesta pysyvästä asumisesta Helsingissä ei voitu tehdä hautaustoimilain tarkoittamaa olettamaa, että hautaamisen tulisi tapahtua Helsinkiin.

Hovioikeus tuomiollaan pysytti käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen. Vainaja määrättiin siis haudattavaksi Rovaniemelle.

Lisätiedot hovioikeudenneuvos Timo Ojala p. 02956 40501, ([email protected]) ja hovioikeudenneuvos Jan Ylitapio p. 02956 40544, ([email protected])

Päätös (18.4.2019, dnro S 19/313) on tilattavissa hovioikeuden kirjaamosta puh. 029 56 40789, sähköpostiosoite [email protected]

Julkaisuvapaa heti.