Hovioikeuden tuomio Jari Aarniota koskevassa ns. tynnyrijutussa (R 17/750)

Hovioikeus on tänään antanut tuomionsa ns. tynnyrijutussa, jossa Helsingin poliisilaitoksen huumerikosyksikön päällikkönä toiminutta Jari Aarniota on syytetty törkeistä huumausainerikoksista ja useista muista rikoksista.

Hovioikeuden käsiteltävänä on ollut Helsingin käräjäoikeuden joulukuussa 2016 antama tuomio, jolla Aarnio oli tuomittu 10 vuoden vankeusrangaistukseen. Hovioikeuden pääkäsittely kesti 86 istuntopäivää syyskuun 2017 ja kesäkuun 2018 välisenä aikana, ja siinä otettiin vastaan pääosa käräjäoikeudessa esitetystä kirjallisesta ja suullisesta todistelusta sekä jonkin verran uutta todistelua.

Oikeudenkäynti on koskenut useita asiakokonaisuuksia, joista osa on liittynyt huumausainerikoksiin ja osa virkarikoksiin. Aarnion lisäksi vastaajina on hovioikeusvaiheessa ollut yhdeksän muuta henkilöä. He kaikki olivat valittaneet hovioikeuteen vaatien, että syytteet hylätään kokonaisuudessaan. Myös syyttäjä ja eräät asianomistajat olivat valittaneet käräjäoikeuden tuomiosta.

Hovioikeudessa esitetyt uudet todisteet ”Pasilan miehestä”

Laajin oikeudenkäynnissä käsitelty asiakokonaisuus on koskenut metallitynnyreihin kätketyn hasiksen maahantuontia Hollannista Suomeen vuonna 2011.

Syyttäjän ja käräjäoikeuden mukaan Aarnio oli ollut maahantuontia järjestellyt ”Pasilan mies”, joka oli pitänyt anonyymeilla prepaid-liittymillä yhteyttä maahantuonti- ja levitysorganisaation eri jäseniin Suomessa ja Hollannissa. Aarnion mukaan mitään ”Pasilan miestä” ei ollut olemassakaan, vaan joukko poliisimiehiä oli käyttänyt kyseisiä prepaid-liittymiä laillisiin tarkoituksiin.

Hovioikeudessa syyttäjä on esittänyt uusina todisteina tietoja Itä-Pasilan virastokeskuksen kulunvalvontajärjestelmästä. Virastokeskuksessa on sijainnut Aarnion johtaman huumerikosyksikön työtiloja. Hovioikeudessa on ollut riitaa siitä, onko kulkuavain, joka on takavarikoitu Aarnion hallusta hänen kiinniottonsa yhteydessä, ollut hänen omassa käytössään. Hovioikeus on päätynyt siihen johtopäätökseen, että kysymyksessä on ollut Aarnion henkilökohtainen kulkuavain. Sen käyttö on esimerkiksi alkanut Aarnion palatessa virkavapaalta ja katkennut aina Aarnion lomamatkojen ajaksi.

Uudet todisteet ovat vahvistaneet sitä käräjäoikeuden johtopäätöstä, että Aarnio on ollut ”Pasilan miehen” prepaid-liittymien ainoa käyttäjä. Kulunvalvontatiedot ja muut todisteet Aarnion liikkeistä sopivat paitsi toisiinsa myös liittymien televalvontatietoihin, useissa tapauksissa minuutin tarkkuudella. Liittymien paikantuminen Itä-Pasilassa sijaitseviin tukiasemiin on ollut erittäin vahvassa yhteydessä kulunvalvontatiedoista ilmeneviin Aarnion liikkeisiin Itä-Pasilan virastokeskuksessa. Eri todisteet ovat tukeneet ja täydentäneet toisiaan niin, että niistä on yhdessä muodostunut johdonmukainen kokonaiskuva tapahtumista.

Uusilla todisteilla on ollut keskeinen merkitys myös Aarnion esittämän vaihtoehtoisen tapahtumainkulun arvioinnissa, sillä ne ovat osoittaneet eräät Aarnion kantaa tukevat kertomukset paikkansa pitämättömiksi. Kolme Aarnion alaista on käräjä- ja hovioikeudessa kertonut yksityiskohtaisesti puhelinten liittymisestä tietolähdetoimintaan sekä puhelinten käytöstä ja muista tapahtumista, varsinkin eräiden tynnyrilähetysten kannalta keskeisten päivien osalta. Uudet todisteet ovat näiden kertomusten kanssa ristiriidassa, sillä kulunvalvontatietojen mukaan kyseiset poliisimiehet ovat liikkuneet Itä-Pasilan virastokeskuksessa samaan aikaan, kun liittymiä on käytetty Pasilan ulkopuolella.

Lisäksi hovioikeus on pitänyt ylipäätään epäuskottavina Aarnion ja hänen alaistensa kertomuksia siitä, että yhteydenpidossa hollantilaisiin prepaid-liittymiin olisi ollut kysymys tietolähdetoiminnasta tai muista poliisin virkatoimista.

Hovioikeuden johtopäätökset Aarnion osallisuudesta tynnyrilähetyksiin

Uusi näyttö on antanut vahvaa lisätukea sille käräjäoikeuden johtopäätökselle, että Aarnio on ollut ”Pasilan mies”, joka on käyttänyt prepaid-liittymiä hasiksen maahantuonnin ja levityksen järjestelemiseen. Useat eri seikat kunkin yksittäisen tynnyrilähetyksen kohdalla ovat yhdistäneet Aarnion tynnyreihin liittyviin tapahtumiin, eikä Aarnion osallisuudesta ole jäänyt epäilyä.

Kokonaisarvioinnissa syytettä ovat tukeneet muun muassa seuraavat seikat:

– Tynnyrilähetysten vastaanottajina Suomessa on vuorotellut kaksi henkilöryhmää, joihin kuuluvia henkilöitä on tuomittu aiemmassa oikeudenkäynnissä. Aarnio on pitänyt prepaid-liittymillä yhteyttä kumpaankin näistä vastaanotto-organisaation haaroista.

– Aarnio on ollut yhteydessä hollantilaisiin prepaid-liittymiin, mikä on yhdistänyt hänet myös tynnyreiden lähettäjiin. Yhteydenpito on alkanut ensimmäisen tynnyrin lähettämistoimien käynnistyessä Hollannissa ja jäänyt pitkälle tauolle samana päivänä, kun seuraava tynnyrilähetys on otettu vastaan Suomessa, jolloin myös lähetyksissä on alkanut pitkä tauko.

– Lisäksi Aarnio on ollut prepaid-liittymillä yhteydessä kahteen muuhun henkilöön Suomessa. Heidän on katsottu levittäneen tynnyreissä maahantuotua hasista. Aarnio siis on ollut yhteydessä vastaanotto-organisaation molempiin haaroihin, lähettäjäorganisaatioon ja myös hasiksen levittäjiin.

– Aarnio on pyrkinyt salaamaan yhteydenpidon noudattamalla useita poikkeuksellisia toimintatapoja erittäin kurinalaisesti. Yhteydenpidossa on esimerkiksi käytetty pelkkiä tekstiviestejä, ja liittymiä ja puhelimia on vaihdettu muutaman kuukauden välein. Aarnio on kätkenyt yhteydenpitoon liittyviä muistilappuja ja muuta aineistoa autotalliinsa.

– Yksi Aarnion käyttämistä puhelimista on ostettu samassa yhteydessä kuin viimeisen tynnyrilähetyksen vastaanottoon tarkoitettu puhelin. Aarnio on ollut puhelimellaan yhteydessä henkilöön, joka on sittemmin tuomittu tynnyreiden vastaanoton järjestelemisestä.

– Saatuaan tietää, että mainittu henkilö oli paljastunut KRP:lle tynnyrijutun tutkinnassa, Aarnio on siirtynyt käyttämään kaikkia puhelimia vain Pasilan ulkopuolella ja muutamaa päivää myöhemmin lopettanut niiden käytön lähes kokonaan.

– Aarnio on vaikeuttanut tynnyriasian selvittämistä muun muassa lavastamalla syyttömän henkilön ”Pasilan mieheksi”. Lisäksi hän on vakavalla uhkauksella painostanut tynnyreitä vastaanottaneen henkilön muuttamaan kertomuksensa aiemmassa oikeudenkäynnissä. Tutkinnan kestäessä Aarnio on asemaansa hyväksi käyttäen sotkenut rikostutkintaa monin eri tavoin oman kiinnijäämisensä välttämiseksi.

Hovioikeuden tuomio on perustunut pääosin kirjalliseen todisteluun. Esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä annetuilla kertomuksilla on ollut kokonaisuuden kannalta vain vähäinen merkitys.

Hovioikeuden tuomion lopputulos

Jari Aarnion osalta hovioikeus on pääosin pysyttänyt käräjäoikeuden tuomion. Hovioikeus on katsonut Aarnion syyllistyneen viiteen törkeään huumausainerikokseen sekä törkeään todistusaineiston vääristelemiseen, oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamiseen ja lukuisiin virkarikoksiin. Eräiltä osin syyte on hylätty. – Hovioikeus on katsonut, että Aarnio on käyttänyt hyväksi virkansa suomia mahdollisuuksia huumausainerikosten tekemiseksi ja niiden peittämiseksi piittaamatta seurauksista, joita muille hänen toiminnastaan aiheutuu. Rikokset ovat olleet erittäin vakavia ja vahingollisia ja osoittaneet poliisin päällikkövirassa toimivalta henkilöltä poikkeuksellista häikäilemättömyyttä. Hovioikeus ei ole alentanut käräjäoikeuden Aarniolle tuomitsemaa 10 vuoden vankeusrangaistusta.

Hovioikeus on käräjäoikeuden tavoin katsonut, että tapahtuma-aikana United Brotherhoodin neuvostoon kuulunut Keijo Vilhunen on syyllistynyt kahteen törkeään huumausainerikokseen yhdessä Aarnion kanssa. Sen sijaan Vilhusen syyte Aarnion kanssa tehdystä törkeästä todistusaineiston vääristelemisestä on hovioikeudessa hylätty. Toisin kuin käräjäoikeus, hovioikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että Vilhunen olisi tiennyt Aarnion häneltä pyytämien toimeksiantojen liittyneen syyttömän henkilön lavastamiseen. Lavastamiseen liittyneistä teoista on siten tuomittu ainoastaan Aarnio. – Vilhusen syyksi luetut rikokset ovat kuitenkin olleet niin vakavia, että hovioikeus ei ole alentanut käräjäoikeuden Vilhuselle tuomitsemaa 10 vuoden vankeusrangaistusta.

Käräjäoikeuden tuomiota on muutettu Aarnion rikoskumppaneiden Seija Kortekallio-Lammen ja Mari Romanon osalta. Hovioikeus on katsonut, että Kortekallio-Lampi ei ole osallistunut tynnyrilähetysten maahantuonnin järjestelyyn. Molempien syyksi on kuitenkin luettu huumausainerikoksia, joista osa on ollut törkeitä. – Kortekallio-Lammelle tuomittu 7 vuoden vankeusrangaistus on hovioikeudessa alennettu 2 vuoden ehdottomaksi vankeudeksi ja Romanolle tuomittu 3 vuoden 2 kuukauden vankeus on alennettu 3 vuodeksi vankeutta.

Hovioikeus on määrännyt Aarnion, Vilhusen ja Romanon heti vangittaviksi.

Toisin kuin käräjäoikeus, hovioikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että Aarnion alaisena työskennellyt Mikael Runeberg olisi ollut tietoinen Aarnion tavoitteesta sotkea KRP:n esitutkintaa tai siitä, että erääseen henkilöön kohdistettiin toimenpiteitä tekaistuin perustein. Siten Runeberg, joka on toiminut esimiehensä ohjeiden mukaisesti, ei ole syyllistynyt virka-aseman väärinkäyttämiseen. – Hovioikeus on katsonut Runebergin syyllistyneen eräisiin vähäisempiin virkarikoksiin ja lieventänyt käräjäoikeuden hänelle tuomitseman 3,5 vuoden vankeusrangaistuksen sakoksi, joka on katsottu kokonaan suoritetuksi esitutkinnan aikaisella vapaudenmenetyksellä. Runebergin viraltapano on kumottu.

Jokelan vankilan apulaisjohtajan Jarmo Salmisen syyte virkasalaisuuden ja virkavelvollisuuden rikkomisesta on hylätty. Salminen oli antanut eräitä vankeja koskevia tietoja Aarniolle, mutta hovioikeus on katsonut, että hänellä on ollut tähän virkatehtäviin liittyneet perusteet.

Lisäksi syyttäjä oli valittanut käräjäoikeuden tuomiosta siltä osin kuin kahden Aarnion alaisen sekä kahden muun henkilön syytteet oli hylätty. Hovioikeus ei ole näiltä osin muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Teemu Paasikoski, Tarja Ryhänen-Dahlman, Liisa Lehikoinen ja Juha Terho. Asian valmistelijana on toiminut hovioikeuden esittelijä Tatu Koistinen.

Lisätiedot: hovioikeudenneuvokset Teemu Paasikoski (puh. 029 56 40749, [email protected]) ja Juha Terho (puh. 029 56 40648, [email protected]) sekä hovioikeuden esittelijä Tatu Koistinen (puh. 029 56 40650, [email protected]).

Hovioikeuden tuomio (R 17/750) on kokonaan julkinen, ja se on tilattavissa hovioikeuden kirjaamosta (puh. 029 56 40789, [email protected]). Tuomio julkaistaan myöhemmin hovioikeuden internetsivuilla.

Julkaisuvapaa kello 9.30.