Eri yhtiöiden nimissä rakennustöitä tehneet vastaajat tuomittiin veropetoksista ns. Anton-asiassa (R 14/1793)

Helsingin hovioikeus on tänään antamallaan ratkaisulla tuominnut niin kutsutussa Anton-asiassa 15 vastaajaa rangaistukseen yhdestä tai useammasta törkeästä veropetoksesta tai veropetoksesta ja velvoittanut suorittamaan verottajalle vahingonkorvausta. Tämä on ollut yksi kaikkien aikojen laajimpia rikosasioita Suomessa.

Asian aikaisemmat vaiheet

Hovioikeus oli aikaisemmalla tuomiollaan 16.12.2011 hylännyt kokonaan tai osittain veropetoksia koskeneet syytteet. Korkein oikeus on päätöksellään 27.6.2014 (KKO 2014:46) syyttäjän ja Verohallinnon valitusten johdosta kumonnut tämän hovioikeuden tuomion ja palauttanut asian kaikkiaan 50 vastaajan osalta hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Korkeimman oikeuden ratkaisussa on otettu kantaa myös siihen, miten vastaajien menettelyä on asian jatkokäsittelyssä rikosoikeudellisesti arvioitava. Korkeimman oikeuden palautusratkaisun jälkeen asian käsittely on hovioikeudessa eri syistä jo aikaisemmassa vaiheessa päättynyt 20 vastaajan osalta ja 14 vastaajan osalta hovioikeus on ratkaissut asian aikaisemmin syyteneuvottelumenettelyssä. Tänään annetulla tuomiolla asia on ratkaistu loppujen hovioikeuteen palautettujen vastaajien osalta.

Syyte

Syytteen mukaan eräät henkilöt (ns. toimistohenkilöt) olivat rahallista korvausta vastaan antaneet erilaisia rakennus- tai maansiirtoalan töitä tehneille henkilöille (ns. nimenkäyttäjät) luvan tehdä sopimansa työt toimistoyhtiöiden nimissä. Työt tilanneille yhtiöille oli lähetetty laskut toimistoyhtiöiden nimissä ja tilaajayhtiöt olivat maksaneet laskujen mukaiset määrät toimistoyhtiöiden tileille. Toimistoyhtiöstä rahat olivat palkkiolla vähennettynä palautuneet työt tehneille henkilöille (nimenkäyttäjät).

Korkein oikeus oli palautusratkaisussaan todennut, että syytteessä tarkoitettu menettely voi myös nimenkäyttäjien osalta täyttää veropetoksen tunnusmerkistön, koska nimenkäyttäjien toimistoyhtiöiden nimissä tekemät rakennustyöt olivat olleet toimistoyhtiöiden liiketoimintaa. Toimistoyhtiöt olivat olleet velvolliset suorittamaan laskutuksestaan arvonlisäveron ja toimistoyhtiöiden on tullut toimittaa nimenkäyttäjille maksamistaan rahasuorituksista ennakonpidätys ja suorittaa työnantajan sosiaaliturvamaksu. Nimenkäyttäjien vastuun arvioinnissa olennaista oli ensinnäkin se, olivatko he sopineet tilaajayhtiöiden kanssa töistä ja toimistohenkilöiden kanssa rakennustöiden tekemisestä toimistoyhtiöiden nimissä, töiden laskutuksen järjestämisestä toimistoyhtiöiden toimesta ja siitä tavasta, jolla toimeksiantajien maksamien rahasuoritusten tuottama hyöty on jaettu heidän ja toimistohenkilöiden kesken verot ja sosiaaliturvamaksut välttäen.

Hovioikeuden ratkaisu

Hovioikeus on vastaanottamansa näytön perusteella katsonut, että vastaajat olivat sopineet laskujen toimittamisesta tilaajayhtiöille. Toimistoyhtiöiden puolesta toimineet toimihenkilöt eivät olleet olleet sopimassa työkohteista tai valvoneet niitä taikka osallistuneet töihin urakkakohteissa. Hovioikeus katsoi, että tuomiossa mainittujen kaikkiaan 14 henkilön toiminta oli vastannut syytteessä mainitun nimenkäyttäjän toimintatapaa. Näin toimiessaan vastaajat olivat vastuussa saamiaan tuloja koskevasta ennakonpidätyksestä, työnantajan sosiaaliturvamaksusta ja arvonlisäverosta, jotka kaikki oli jätetty maksamatta.

Yhden tuomiossa mainitun henkilön toiminta oli vastannut niin kutsutun välittäjän toimintaa. Tämä vastaaja ei ollut tehnyt itse laskutettavaa työtä, vaan hän oli ehdottanut kahdelle työtä tehneelle nimenkäyttäjälle toimistoyhtiön nimen käyttämistä töiden laskuttamisessa. Lisäksi välittäjänä toiminut vastaaja oli toimittanut työt tehneiltä henkilöiltä saamansa laskutustiedot toimistoyhtiölle ja palauttanut rahat työt tehneille nimenkäyttäjille. Välittäjä oli saanut korvauksen toiminnastaan. Hovioikeus katsoi, että välittäjän osuus kokonaisjärjestelyssä oli niin merkittävä, että myös välittäjän katsottiin syyllistyneen veropetokseen.

Nimenkäyttäjät olivat vastuussa omaan laskutukseensa liittyneistä vältetyistä veroista. Vältetyt verot vaihtelivat vastaajittain vajaasta 20.000 eurosta aina noin 300.000 euroon saakka. Tästä johtuen myös tuomitut rangaistukset vaihtelivat. Rangaistuksen mittaamisessa otettiin huomioon myös oikeudenkäynnin pitkä kesto. Tämän vuoksi eräiden vastaajien rangaistus alitti törkeän veropetoksen neljän kuukauden vähimmäisrangaistuksen. Rangaistukset vaihtelivat 60 päivän vankeudesta aina 1 vuoden 4 kuukauden vankeuteen. Rangaistukset tuomittiin yhtä vastaajaa lukuunottamatta ehdollisena. Vastaajat on myös velvoitettu korvaamaan valtiolle vältettyjä veroja vastaavat määrät vahingonkorvauksena.

Lisätiedot hovioikeudenneuvos Timo Ojala puh. 029 56 40501, [email protected]

Tuomio (30.6.2016, dnro R 14/1793) on tilattavissa hovioikeuden kirjaamosta puh. 029 56 40789, sähköpostiosoite [email protected]

Julkaisuvapaa heti.