HelHO:2024:17
Asiassa oli kysymys siitä, oliko vastaaja syyllistynyt yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen julkaisemalla Jehovan todistajien etäkokouksessa puhuneiden asianomistajien kasvokuvat ja äänitallenteet Jehovan todistajia kriittisesti käsitelleellä internetsivustollaan. Ratkaisussa arvioitiin erityisesti yksityiselämää koskevan tiedon määritelmää sekä rajoitusperustetta koskien yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua.
Syyttäjän rangaistusvaatimukset Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa
1. Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen
Rikoslaki 24 luku 8 § 1
07.12.2020 - 10.12.2020 Espoo
X on oikeudettomasti joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville esittänyt A:n yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että se on ollut omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä A:lle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa.
A on kotonaan puhunut videotallenteelle Jehovan todistajien rajatulle osallistujajoukolle tarkoitetussa etäyhteyskokouksessa. Kokoustallenteesta on ilmennyt A:n henkilö sekä hänen uskonnollinen vakaumuksensa. X on vastoin A:n lupaa liittänyt videosta otetun kuvan ja äänitallenteen Jehovan todistajia kriittisesti käsittelevälle --- nettisivulle. A:n henkilöllisyyden, kuvan ja uskonnollisen vakaumuksen esittäminen kyseisellä sivustolla on ollut omiaan aiheuttamaan A:lle vahinkoa, kärsimystä taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa.
2. Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen
Rikoslaki 24 luku 8 § 1
07.12.2020 - 10.12.2020 Espoo
X on oikeudettomasti joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville esittänyt B:n yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että se on ollut omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä B:lle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa.
B on kotonaan puhunut videotallenteelle Jehovan todistajien rajatulle osallistujajoukolle tarkoitetussa etäyhteyskokouksessa. Kokoustallenteesta on ilmennyt B:n henkilö sekä hänen uskonnollinen vakaumuksensa. X on vastoin B:n lupaa liittänyt videosta otetun kuvan ja äänitallenteen Jehovan todistajia kriittisesti käsittelevälle --- nettisivulle. B:n henkilöllisyyden, kuvan ja uskonnollisen vakaumuksen esittäminen kyseisellä sivustolla on ollut omiaan aiheuttamaan B:lle vahinkoa, kärsimystä taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa.
Asianomistajien vaatimukset
Asianomistajan korvausvaatimus syytekohdassa 1
Asianomistaja A on yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja vaatinut, että X velvoitetaan korvaamaan hänelle loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 3.000 euroa viivästyskorkoineen tekopäivästä 7.12.2020 lukien.
Lisäksi A on vaatinut kuvan ja äänitallenteiden osalta verkkoviestin hävittämismääräystä sanavapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 22 §:n 3 momentin perusteella sekä että X velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa viivästyskorkoineen.
Asianomistajan korvausvaatimus syytekohdassa 2
Asianomistaja B on yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja vaatinut, että X velvoitetaan korvaamaan hänelle loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 3.000 euroa viivästyskorkoineen tekopäivästä 7.12.2020 lukien.
Lisäksi B on vaatinut kuvan ja äänitallenteen osalta verkkoviestin hävittämismääräystä sanavapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 22 §:n 3 momentin perusteella sekä että X velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa viivästyskorkoineen.
Vastaus
X on kiistänyt syyllistyneensä yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen. X ei ollut toiminut oikeudettomasti. Kyse ei ollut A:n tai B:n yksityiselämästä, eikä X:n menettely ollut omiaan aiheuttamaan vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa.
Videotallenteita ei ollut kopioitu oikeudettomasti. X on sivustollaan tarkastellut Jehovan todistajien yhdyskunnan toimintaa. Karttamisoppi on saanut paljon julkista huomiota sen vahingollisuuden vuoksi. Videoitu seurakunnan kokous käsitteli yksinomaan karttamisoppia ja siksi se oli erityisen merkittävä ja kiinnostava. Videoitu tilaisuus oli ollut kaikille avoin ja julkinen. Tunnusmerkistön kannalta merkitystä ei ollut sillä, miten X oli saanut tallenteen käyttöönsä. Termiä hengellinen väkivalta oli käytetty, koska se oli yleisesti hyväksytty termi ja tässä yhteydessä se liittyi karttamiseen. Uskonnollinen vakaumus kuului yksityiselämän piiriin, mutta jos toimi uskonnollisessa yhteisössä ja opetti opinkappaleita, ei vakaumus voinut kuulua yksityiselämän piiriin. Asianomistajat eivät toimineet tallenteilla yksityishenkilöinä. He olivat seurakunnan vanhimpia ja heillä oli pitkälle menevä valta-asema ja he käyttävät sitä opettaessaan seurakuntalaisille karttamisoppia. Asianomistajat olivat hakeutuneet seurakunnan piirissä julkiseen tehtävään.
X on kiistänyt korvausvaatimukset perusteeltaan ja määrällisesti myöntänyt oikeaksi 500 euroa asianomistajaa kohden.
X on kiistänyt kuvan ja äänitallenteen poistamista koskevan vaatimuksen. Kuvat olivat sumennettuja ja äänitallenteet olivat sellaisessa muodossa, etteivät puhujat olleet tunnistettavissa.
Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomio 8.12.2023, jossa syytteet ja muut vaatimukset hylättiin, selostetaan tarpeellisilta osiltaan hovioikeuden ratkaisussa.
Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Camilla Valtti.
HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 31.10.2024
---
Asian käsittely hovioikeudessa
Syyttäjälle, A:lle ja B:lle on 28.3.2024 myönnetty jatkokäsittelylupa.
---
Valitukset
Syyttäjä on vaatinut, että X tuomitaan syytekohdissa 1 ja 2 yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä sakkorangaistukseen.
---
A ja B ovat yhteisessä valituksessaan vaatineet, että X
- tuomitaan syytekohdissa 1 ja 2 yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä,
- velvoitetaan korvaamaan loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä A:lle ja B:lle kummallekin 3.000 euroa viivästyskorkoineen tekopäivästä 7.12.2020 lukien,
- velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden antamasta tuomiosta lukien.
Lisäksi A ja B ovat vaatineet, että heidän kuvansa ja äänitallenteensa käsittävä verkkoviesti määrätään hävitettäviksi sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 22 §:n 3 momentin nojalla.
---
Vastaus
X on vaatinut, että valitukset hylätään ja että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikuluinaan hovioikeudessa oikeusavun omavastuuosuuden 443,97 euroa.
---
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Riidattomat seikat ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa
Asiassa on valitusten ja vastauksen perusteella riidatonta, että X oli menetellyt syytteen mukaisesti julkaisemalla Jehovan todistajiin kriittisesti suhtautuvilla verkkosivuillaan kuvakaappauksen A:sta ja B:stä sekä äänitallenteet heidän pitämistään esityksistä Jehovan todistajien etäyhteyskokouksessa ilman A:n tai B:n lupaa. Esitykset olivat liittyneet niin kutsuttuun karttamisoppiin, jota X:n julkaisema kirjoituskin oli käsitellyt. X oli hänelle lähetetyn linkin kautta päässyt seuraamaan kyseistä etäyhteyskokousta JW Stream -palvelussa.
Käräjäoikeuden toteamin tavoin on pidettävä selvitettynä, että rikoslain 24 luvun 8 §:n 1 momentin mukainen yksityiselämää loukkaava tiedon levittämisen tunnusmerkistö --- täyttyy siltä osin kuin tieto on levitetty lukuisten ihmisten saataville.
Käräjäoikeuden arviointia mainitun rangaistussäännöksen 2 momentin mukaisen rajoitusperusteen osalta ei ole valituksissa tai vastauksessa riitautettu, ja hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätöksen siitä, etteivät A ja B olleet olleet 2 momentin tarkoittamia vallankäyttäjiä. Hovioikeus toteaa lisäksi, ettei kyseinen rajoitusperuste tulisi kyseeseen myöskään siksi, ettei X:n kirjoituksen tarkoituksena ollut ollut ylipäänsä esittää kritiikkiä A:n ja B:n tehtävän hoitamisesta vaan yleisesti Jehovan todistajien niin kutsutusta karttamisopista.
Hovioikeuden ratkaistavana on pääasian osalta oikeudelliset kysymykset siitä, miltä osin X:n julkaisu oli sisältänyt A:n ja B:n yksityiselämää koskevaa tietoa, oliko X:n menettely ollut omiaan aiheuttamaan A:lle ja B:lle vahinkoa, kärsimystä taikka heihin kohdistuvaa halveksuntaa, oliko se ollut oikeudetonta sekä soveltuiko X:n menettelyyn 3 momentin mukainen rajoitusperuste.
Yksityiselämää koskeva tieto
Käräjäoikeus on katsonut, ettei uskonnollinen vakaumus ollut tässä tapauksessa A:n ja B:n yksityiselämää koskeva tieto, koska heillä oli ollut merkittävä vallankäyttöasema paikallisessa Jehovan todistajien seurakunnassa, eivätkä he olleet pyrkineet pitämään vakaumustaan omana tietonaan. Käräjäoikeus on kuitenkin katsonut heidän kuviensa ja äänitallenteidensa olleen lain tarkoittama yksityiselämää koskeva tieto.
Yksityiselämän käsitettä ei ole määritelty tarkkarajaisesti. Yksityiselämän piiriin kuuluu henkilökohtaiseen identiteettiin liittyviä seikkoja kuten henkilön nimi, valokuva sekä fyysinen ja psyykkinen koskemattomuus. Siihen kuuluu myös oikeus elää rauhassa ilman epätoivottua huomiota. Yksityiselämän suoja liittyy yksilön oikeuteen määrätä itsestään sekä suhteestaan ja vuorovaikutuksestaan muihin. Henkilön kuvaa on pidetty erityisen henkilökohtaisena, koska se erottaa henkilön muista ja ilmaisee olennaisella tavalla henkilön persoonallisuutta. (KKO 2018:51, kohdat 21–22; EIT Von Hannover v. Saksa 7.2.2012, kohdat 95–96; EIT Couderc ja Hachette Filipacchi Associés v. Ranska 10.11.2015, kohdat 83 ja 85.)
Hovioikeus katsoo, että uskonnollista vakaumusta on pidettävä henkilön identiteetin kannalta perustavanlaatuisena seikkana, joka lähtökohtaisesti kuuluu yksityiselämän suojan ydinalueelle. Tätä kuvastaa osaltaan myös nykyinen tietosuojalainsäädäntö. Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 9 artiklan mukaan muun muassa uskonnollinen vakaumus kuuluu erityisiin henkilötietoryhmiin, joiden käsittely on lähtökohtaisesti kiellettyä.
A:n ja B:n asemaa ja toimintaa seurakunnan vanhimpina on käsitelty käräjäoikeuden tuomiossa. Vanhimman tehtävässä oli käräjäoikeuden toteamin tavoin ollut kyse paikallisseurakunnan paimentamis- ja johtamistehtävästä. Seurakunnilla ei ollut ollut papistoa, vaan palkatta vapaa-ajallaan toimineet vanhimmat olivat jakaneet opetus- ja ohjaustyön keskenään. Vanhimpia oli kussakin seurakunnassa varsin monta. A:n ja B:n roolin perusteella heidän uskonnollinen vakaumuksensa oli ollut heidän oman paikallisseurakuntansa tiedossa. Seurakunnan kokouksiin osallistuvilla ulkopuolisilla henkilöillä oli myös ollut mahdollisuus saada se tietoonsa. Se ei kuitenkaan ollut muutoin avoimesti saatavilla olevaa tietoa, eivätkä he olleet valtakunnallisella tasolla johto- tai edustusasemassa Jehovan todistajissa.
A ja B olivat myös toimineet niin kutsuttuina tienraivaajina, missä oli kyse kenttätyönä tapahtuvasta saarnaamisesta. Kohdatessaan ihmisiä ja saarnatessaan heille kyseisillä julkisilla paikoilla tuona aikana liikkuneet ihmiset olivat sinänsä voineet tehdä havaintoja A:n ja B:n uskonnollisesta vakaumuksesta. Yksittäisten ihmisten kohtaaminen julkisella paikalla oli kuitenkin tehnyt A:n ja B:n uskonnollisesta vakaumuksesta julkista tietoa vain varsin rajatusti. He olivat myös itse voineet päättää, kenelle olivat esittäytyneet tai puhuneet.
Hovioikeus katsoo, ettei A:n ja B:n toiminta seurakuntansa vanhimpina tai niin kutsuttuina tienraivaajina ollut tehnyt heidän uskonnollisesta vakaumuksestaan yleisesti tunnettua ja julkista heidän yksityiselämäänsä kuulumatonta tietoa. Heillä oli ollut oikeus paljastaa tietoa omasta yksityiselämästään siinä laajuudessa, kuin he olivat halunneet. Vaikka A:n ja B:n vakaumus oli ollut tunnettua paikallisyhteisössä ja heillä oli ollut siinä valta-asema yhdessä muiden vanhimpien kanssa, he olivat olleet suuren yleisön näkökulmasta yksityishenkilöitä. A:n ja B:n uskonnollinen vakaumus oli kuulunut heidän yksityiselämänsä ydinalueelle kuten myös heidän henkilöllisyytensä paljastaneet kasvokuvat.
Tiedon levittämisen loukkaavuus
Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätöksen siitä, ettei X:n julkaiseman kirjoituksen tarkoituksena ollut ollut suoraan halventaa vakaumusta. Kriittisten näkökulmien esittäminen ei yksistään tee sisällöstä halventavaa. Hovioikeus katsoo, että hengellinen väkivalta on ollut yleisesti käytössä oleva termi, kuten esitetystä todistelusta ilmenee. Termi voidaan yhdistää sosiaaliseen eristämiseen, josta ainakin Helsingin Sanomat oli aiemmin uutisoinut Jehovaan todistajiin liittyen. Aihe oli ollut käräjäoikeuden toteamin tavoin yleiseltä kannalta merkittävä ja keskustelua herättävä.
X:n kirjoituksen sisältämä voimakas kritiikki Jehovan todistajia kohtaan oli kuitenkin ollut omiaan herättämään lukijoissa negatiivisen käsityksen kyseisestä järjestöstä. A ja B oli mainitun kritiikin yhteydessä yhdistetty nimenomaisesti kyseiseen järjestöön julkaisemalla heidän kasvokuvansa ja heidän pitämänsä esitykset.
Rikoslain 24 luvun 8 §:n 1 momentin tunnusmerkistön kannalta yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä ei ole tarpeen aiheutua loukatulle konkreettisia seuraamuksia vaan riittää, että teko on omiaan aiheuttamaan niitä. Yksityiselämän ja henkilötietojen suoja huomioon ottaen henkilöillä itsellään on katsottava olevan lähtökohtaisesti yksinomainen oikeus paljastaa yksityiselämänsä ydinalueelle kuuluvia tietoja sellaisella tavalla ja siinä laajuudessa kuin he itse päättävät. Tämän oikeuden riistäminen voi aiheuttaa heille vahinkoa tai kärsimystä esimerkiksi ennakkoluulojen muodossa. Hovioikeus katsoo, että A:n ja B:n yksityiselämän ydinalueelle kuuluvan uskonnollisen vakaumuksen julkistaminen ilman heidän suostumustaan internetissä kaikkien nähtäville oli sellaisenaan omiaan aiheuttamaan heille ainakin kärsimystä. Tätä on tässä tapauksessa entisestään vahvistanut tietojen julkistaminen kontekstissa, joka oli ollut heidän identiteettiinsä kuuluvaa uskonnollista järjestöä kohtaan erityisen kriittinen. Heidät oli myös esitetty negatiivisessa valossa järjestön opettaman opin edustajina.
Hovioikeus katsoo näillä lisäyksillä käräjäoikeuden tavoin, että X:n menettely oli ollut omiaan aiheuttamaan A:lle ja B:lle vahinkoa tai kärsimystä taikka heihin kohdistuvaa halveksuntaa.
Tiedon levittämisen oikeudettomuus
Käräjäoikeuden toteamin tavoin A:n ja B:n kuvien ja äänitallenteen julkistaminen ilman heidän lupaansa oli ollut lähtökohtaisesti oikeudetonta. X:llä ei myöskään ollut ollut muutoinkaan oikeutta kuviin tai tallenteisiin, jotka hän oli kopioinut JW Stream -palvelusta sen käyttöehtojen vastaisesti ja julkaissut omalla internet-sivustollaan. Kyse oli ollut suljetusta palvelusta, jonka käyttöoikeudet oli ollut rajatulla henkilöjoukolla. Videoituja kokouksia oli viikon ajan päässyt katsomaan käyttöoikeuden omaavien henkilöiden lähettämien linkkien kautta vapaasti. A:n uudesta todisteesta ilmenee, että myös X oli päässyt katsomaan videon tällaisen linkin kautta, mitä X ei ole kiistänyt. Kokousta oli pidettävä vain rajoitetusti julkisena, eikä siihen ollut käytännössä pääsyä kenellä tahansa toisin kuin X:n internet-sivulle. Merkitystä on myös sillä, että X oli julkaissut tiedon A:n ja B:n henkilöllisyydestä ja uskonnollisesta vakaumuksesta alkuperäisestä julkaisusta merkittävästi eroavassa asiayhteydessä.
Hovioikeus katsoo näillä lisäyksillä käräjäoikeuden tavoin, että X:n menettely oli ollut rikoslain 24 luvun 8 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla oikeudetonta.
Rajoitusperuste
Rikoslain 24 luvun 8 §:n 3 momentin rajoitusperusteen mukaan yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Kyse on punnintasäännöksestä, jolla on tarkoitus ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan mukainen välttämättömyysedellytys sananvapauden rajoittamiselle (HE 19/2013 vp, s. 42–43). Sen mukaan sananvapauden rajoittamisen on oltava välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan mukaiset edellytykset sananvapauden rajoittamiselle täyttyvät muutoin käsillä olevassa tapauksessa, koska rajoituksesta on säädetty lailla (rikoslain 24 luvun 8 §) ja se suojelee artiklassa mainittua oikeushyvää eli tässä tapauksessa henkilöiden mainetta tai oikeuksia.
Käräjäoikeus on tuomiossaan selostanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä vakiintuneet viisi punnintakriteeriä, joiden valossa sananvapauden rajoittamisen välttämättömyyttä tulee arvioida (esim. Von Hannover v. Saksa, kohdat 108–113) ja joita korkein oikeus on seurannut ennakkoratkaisuissaan KKO 2018:51 ja KKO 2018:81. Vaikka kriteerit sisältäneessä ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä on ollut kysymys lehdistön sananvapaudesta, on samoja kriteereitä noudatettu soveltuvin osin myös silloin, kun kysymys on ollut yksityishenkilön sananvapaudesta internetissä (KKO 2018:81, kohta 17).
Ensimmäinen kriteeri koskee sitä, onko julkaisulla edistetty yleisen mielenkiinnon alaan kuuluvaa keskustelua. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätöksen siitä, että X:n kirjoituksessa oli ollut kyse yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi julkaistusta artikkelista. Sananvapauden suoja yleisesti merkittävien aiheiden käsittelemiseksi on erityisen vahva ja sananvapauden rajoituksille on tältä osin vain vähän sijaa (KKO 2018:81, kohta 37). X:n julkaisussa käsitelty karttamisoppi on herättänyt julkista keskustelua ja myös termiä hengellinen väkivalta on vakiintuneesti käytetty tässä asiayhteydessä.
Toinen kriteeri koskee sitä, kuinka tunnettu julkaisussa mainittu henkilö on ja miten julkaisun aihe liittyy henkilön julkiseen toimintaan. A ja B olivat olleet paikallisseurakunnassaan tunnettuja henkilöitä ja käyttivät yhdessä muiden seurakunnan vanhimpien kanssa valtaa oman seurakunnan jäseniin nähden. He olivat myös tehneet julistustyötä julkisella paikalla. A ja B olivat kuitenkin suuren yleisön näkökulmasta yksityishenkilöitä, eikä heillä ollut ollut merkittävää valta-asemaa Jehovan todistajissa järjestönä tai mahdollisuutta vaikuttaa Jehovan todistajien opetuksen sisältöön. Asiassa ei ole myöskään edes väitetty, että he olisivat olleet edes omassa seurakunnassaan muita kyseisen seurakunnan vanhimpia merkittävämmässä roolissa.
Kolmas kriteeri koskee henkilön aikaisempaa toimintaa julkaisun aihepiirin tiimoilta ja sitä, onko julkaisussa esitetyt tiedot julkaistu aiemmin muualla. A ja B olivat antaneet suostumuksensa heidän esitystensä suoratoistoon rajoitetusti julkisen JW Stream -palvelun kautta ja niistä tehtyjen tallenteiden säilyttämiseen mainitussa palvelussa viikon ajan. Esityksiä olivat voineet seurata palvelun käyttöoikeudet omaavat henkilöt sekä heidän kutsumansa henkilöt kokouslinkin kautta. Sisältönsä puolesta kyse oli ollut opetuksesta, joka oli esitetty etäyhteyden välityksellä järjestetyssä Jehovan todistajien kokouksessa pääasiassa seurakuntalaisille. Opetusta ei ollut tarkoitettu yleiseen jakeluun, vaikka sitä oli ollut mahdollista seurata erikseen linkkiä pyytämällä. Selvitystä ei ole siitä, että A:lla tai B:llä olisi ollut aikaisempaa toimintaa aihepiiriin liittyen.
Neljäs kriteeri koskee julkaisun sisältöä, esittämistapaa ja siitä aiheutuneita seuraamuksia. Julkaisu oli koskenut A:n ja B:n yksityiselämän ydinalueelle kuuluvia ja heidän identiteettinsä kannalta merkittäviä seikkoja eli tietoa heidän uskonnollisesta vakaumuksestaan ja heidän kasvokuviaan. Nämä tiedot oli julkaistu avoimesti internetissä kaikkien saataville siten, että A ja B olivat olleet selkeästi tunnistettavissa niistä siitä huolimatta, ettei heidän nimiään ollut julkaistu. Kyse oli ollut X:n itse perustamasta internetsivustosta, jonka kävijämäärät eivät käräjäoikeuden tuomion perusteella olleet olleet erityisen suuria. Toisaalta internetin kautta tehtyjen julkaisujen yksityiselämän suojalle aiheuttamaa vahingonvaaraa on pidettävä tavanomaiseen lehdistöön verrattuna suurempana internetin tiedon varastointiin ja levittämiseen liittyvien ominaispiirteiden vuoksi (EIT Delfi AS v. Viro, 16.6.2013, kohta 133). Tiedot olivat ehtineet olla anonymisoimatta julki noin kahden viikon ajan, eikä erityistä konkreettista haittaa ollut aiheutunut asianomistajille julkaisun aiheuttaman kärsimyksen lisäksi.
Viides kriteeri koskee julkaisun sisältämän tiedon hankkimisen olosuhteita. Yllä todetuin tavoin X oli kopioinut tiedot oikeudettomasti, eikä hänellä ollut lupaa julkaista niitä sivustollaan.
Vaikka itse julkaisun aihe oli ollut yleiseltä kannalta merkittävä, pitää hovioikeus asian arvioinnin kannalta olennaisena sitä, että A:n ja B:n henkilöllisyyden paljastaminen julkaisemalla heidän kasvokuvansa ja äänensä ei ollut lainkaan tarpeen aiheen käsittelemiseksi. Tämä ei ollut ollut tarpeellista myöskään julkaisun sisällön aitouden todentamiseksi, vaan samaan tavoitteeseen olisi ollut mahdollista päästä riittävällä tavalla asianomistajien henkilöllisyyksiä paljastamatta. X tosiasiassa olikin myöhemmin sumentanut A:n ja B:n kasvokuvat ja muokannut äänitallenteiden ääniä siten, etteivät he olleet niistä enää tunnistettavissa. Kun otetaan vielä huomioon, että A ja B olivat yksityishenkilöitä, julkistetut tiedot olivat liittyneet heidän yksityiselämänsä ydinalueelle ja julkistaminen oli tapahtunut internetissä määrättömälle vastaanottajakunnalle, on X:n menettelyn katsottava selvästi ylittäneen sen, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.
Syyksilukeminen
X:n syyksi luetaan syytteen mukaisesti yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen kohdissa 1 ja 2.
Rangaistus
Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä voidaan tuomita sakkoa. X:n kirjoituksessa oli ollut kyse yleiseltä kannalta merkittävästä asiasta, eikä hän ollut kirjoituksellaan pyrkinyt suoraan kritisoimaan juuri A:ta ja B:tä vaan yleisesti Jehovan todistajien oppia. Heidän nimiään ei ollut myöskään julkaistu, ja X oli melko pian asianomistajien yhteydenoton jälkeen itse sumentanut heidän kasvokuvansa ja muokannut äänitallenteita. Kirjoitus ei ollut ollut muutoinkaan tyyliltään panetteleva. Vaikka kuvat ja uskonnollinen vakaumus kuuluivatkin asianomistajien yksityiselämän ydinalueeseen ja ne oli julkaistu internetissä avoimesti, katsoo hovioikeus riittäväksi yhteiseksi rangaistukseksi 20 päiväsakon suuruisen sakkorangaistuksen.
X:n ilmoittamat tulot eivät eroa olennaisesti viimeisimmistä vahvistetuista vuoden 2022 verotustiedoista, joten päiväsakon rahamäärän perusteena käytetään rikoslain 2 a luvun 2 §:n 3 momentin nojalla verotustietoja.
Vaatimus verkkoviestin hävittämisestä
Sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 22 §:n 3 momentin mukaan tuomioistuin voi määrätä sisällöltään lainvastaiseksi todetun verkkoviestin poistettavaksi yleisön saatavilta ja hävitettäväksi.
X oli muokannut syytteessä kuvattua verkkoviestiä noin kaksi viikkoa julkaisun jälkeen sumentamalla A:n ja B:n kasvokuvat sekä muokkaamalla äänitallenteita. Kyse ei enää ollut samasta lainvastaiseksi todetusta julkaisusta kuin mistä syytteessä on ollut kyse. Hovioikeus katsoo, etteivät A ja B ole enää tunnistettavissa kyseisestä julkaisusta eikä esitetyn selvityksen valossa ole perusteita todeta julkaisun olevan nykyisessä muodossaan lainvastainen. Vaatimus hylätään.
Vahingonkorvaukset
A:lla ja B:llä on oikeus korvaukseen yksityiselämänsä loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla. Saman pykälän 2 momentin mukaan korvaus määrätään sen kärsimyksen perusteella, jonka loukkaus on omiaan aiheuttamaan ottaen erityisesti huomioon loukkauksen laatu, loukatun asema, loukkaajan ja loukatun välinen suhde sekä loukkauksen julkisuus. Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten (5. painos, 2020) mukaan korvaus yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä olisi 500–2.000 euroa, mikäli tieto toimitetaan lukuisten ihmisten saataville (kohta III.4.1.1), ja 1.500–5.000 euroa, mikäli tieto levitetään hyvin laajan henkilöpiirin saataville (kohta III.4.1.2).
Tarkempaa selvitystä ei ole esitetty siitä, kuinka moni oli nähnyt syytteen mukaisen julkaisun. X:n sivuston kävijämäärät eivät käräjäoikeudessa kerrotun perusteella kuitenkaan olleet olleet erityisen suuret. Lisäksi A:n ja B:n kuvat ja ääni olivat olleet tunnistettavassa muodossa vain noin kahden viikon ajan. Heidän nimiään ei ollut julkaistu, eikä heitä henkilökohtaisesti ollut julkaisussa kritisoitu. Hovioikeus arvioi oikeudenmukaiseksi korvaukseksi kärsimyksestä A:lle ja B:lle kummallekin 750 euroa.
---
Tuomiolauselma
Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:
Syyksi luetut rikokset
1. Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen 07.12.2020 - 10.12.2020
Rikoslaki 24 luku 8 §
2. Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen 07.12.2020 - 10.12.2020
Rikoslaki 24 luku 8 §
Rangaistusseuraamukset
Yhteinen rangaistus
Syyksi luetut rikokset 1-2
20 päiväsakkoa à 16,00 euroa = 320,00 euroa
Korvausvelvollisuus
X velvoitetaan maksamaan A:lle korvaukseksi loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 750 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen tekopäivästä 7.12.2020 lukien.
---
X velvoitetaan maksamaan B:lle korvaukseksi loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 750 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen tekopäivästä 7.12.2020 lukien.
---
Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.
---
Asian ovat ratkaisseet:
Hovioikeudenneuvos Jaakko Rautio
Hovioikeudenneuvos Samuli Yli-Rahnasto
Asessori Pia Latola
Esittelijä:
Hovioikeuden esittelijä Jesse Numminen
Ratkaisu on yksimielinen.
Ratkaisu ei ole lainvoimainen.