Hel­HO:2024:16

Hovioikeus, jonne vastaaja oli valittanut käräjäoikeuden tuomiosta, otti viran puolesta arvioitavaksi, olisiko useista seksuaalirikoksista syytetylle vastaajalle tullut määrätä käräjäoikeudessa puolustaja viran puolesta, ja oliko puolustajan puuttuminen sellainen puute oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellytyksissä, että asia tuli palauttaa käräjäoikeuden käsiteltäväksi.

Hovioikeus katsoi, että mahdolliseksi oli jäänyt, ettei vastaaja ilmoittaessaan käräjäoikeudessa haluavansa puolustautua itse ollut ymmärtänyt asiakokonaisuuden vakavuutta, ja hän oli joka tapauksessa jäänyt heikompaan asemaan syyttäjiin ja asianomistajiin nähden. Jo asiakokonaisuuden laadun ja laajuuden perusteella oli selvää, että vastaaja olisi tarvinnut puolustautumisessaan käräjäoikeudessa oikeudellista apua. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perustakeet eivät olleet toteutuneet. Keskeistä oikeudenkäyntisäännöstä tai -periaatetta koskevan oikeudenkäyntivirheen, joka ei ollut korjattavissa asiakokonaisuuden hovioikeuskäsittelyssä, johdosta käräjäoikeuden tuomio oli kumottava pääasian osalta kokonaisuudessaan ja asia oli palautettava käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Lainkohdat:

ROL 2 luku 1 § 3 mom.

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 24.10.2023 nro 23/141883

Asia Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ym.

Käräjäoikeus katsoi, että vastaaja oli syyllistynyt niihin kahteenkymmeneenkuuteen lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapitoon ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämiseen, joista hänelle oli vaadittu rangaistusta, ja tuomitsi vastaajalle yhteisen 4 vuoden vankeusrangaistuksen. Lisäksi käräjäoikeus velvoitti vastaajan suorittamaan korvausta rikoksen aiheuttamasta kärsimyksestä kahdellekymmenellekuudelle asianomistajalle.

- - -

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Inga-Liisa Paavola ja lautamiehet.

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN PÄÄTÖS 23.10.2024

Asian käsittely hovioikeudessa

Vastaaja on hovioikeuteen toimittamassaan valituksessa vaatinut muun ohella, että hänen puolustajakseen määrätään varatuomari X.

Hovioikeus on määrännyt vastaajan puolustajaksi varatuomari X:n suostumuksensa mukaisesti.

Hovioikeus on varannut asianosaisille ja käräjäoikeuden puheenjohtajana asiassa toimineelle käräjätuomarille tilaisuuden lausua siitä, olisiko vastaajalle tullut määrätä käräjäoikeudessa puolustaja viran puolesta ja onko puolustajan puuttuminen tässä asiassa sellainen puute, että asia tulisi palauttaa käräjäoikeuden käsiteltäväksi.

Syyttäjä ja asianomistajat ovat vaatineet, ettei asiaa palauteta käräjäoikeuteen. Vastaaja on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Asiassa käräjäoikeuden puheenjohtajana toiminut käräjätuomari on lausunut, että käräjäoikeus ei ollut jättänyt huolehtimatta siitä, että vastaajan oikeus tasavertaiseen puolustautumiseen toteutui oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusten mukaisesti. Vastaaja oli useaan otteeseen kieltäytynyt käyttämästä puolustajaa.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Hovioikeudessa on kysymys siitä, tuleeko asia palauttaa käräjäoikeuteen. Asiassa on arvioitava sitä, olisiko käräjäoikeuden tullut määrätä vastaajalle puolustaja viran puolesta ja onko puolustajan puuttumisesta käräjäoikeudessa seurannut, että oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perustakeet eivät olleet toteutuneet vastaajan oikeussuojan osalta.

Puolustajan määräämisestä viran puolesta

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan jokaisen rikoksesta syytetyn vähimmäisoikeuksiin kuuluu oikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan rikoksesta epäillyllä on oikeus itse huolehtia puolustuksestaan esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä. Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan epäillyn pyynnöstä hänelle on määrättävä puolustaja muun muassa, jos häntä epäillään tai hänelle vaaditaan rangaistusta rikoksesta, josta ei ole säädetty lievempää rangaistusta kuin neljä kuukautta vankeutta. Edelleen pykälän 3 momentin 1 kohdan mukaan epäillylle on määrättävä puolustaja viran puolesta silloin, kun epäilty ei kykene puolustamaan itseään.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 §:n esitöissä on lausuttu, että vastaajaa rikosoikeudenkäynnissä avustava puolustaja on myös tuomioistuimen toiminnan kannalta toivottava (HE 132/1997 vp s. 31). Hallituksen esityksestä antamassaan mietinnössä lakivaliokunta on lausunut, että vaikka syytetyllä on periaatteessa oikeus puolustautua henkilökohtaisesti, ei syytetty aina siihen kykene. Tällöin on viran puolesta huolehdittava siitä, että oikeudenkäynnin eri osapuolilla on tasavertaiset mahdollisuudet toimia oikeudenkäynnissä. (LaVM 17/1997 vp s. 7–8.)

Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään katsonut, että oikeus avustajaan kuuluu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perustakeisiin. Korkein oikeus on viitaten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöön katsonut, että puolustaja on tarpeen ainakin silloin, kun kysymyksessä on vakava, vapausrangaistuksen uhan perustava rikos tai asiassa on vaikeita oikeus- tai tosiasiakysymyksiä. (KKO 2012:32 kohta 8.) Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään lisäksi todennut, että mahdollisuus asianmukaiseen puolustautumiseen on yksi rikosoikeudenkäynnin oikeudenmukaisuuden keskeinen edellytys, jonka täyttymistä tuomioistuimen tulee valvoa omasta aloitteestaankin. (KKO 2012:22 kohta 5.)

Hovioikeus toteaa, että käsillä olevassa tapauksessa kysymyksessä on laadultaan varsin vakava rikosasia, joka on lisäksi muodostanut laajana pidettävän asiakokonaisuuden. Vastaajaa on syytetty muun muassa kahdestakymmenestäkuudesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, jonka tekoaikoina voimassa olleen rangaistusasteikon käräjäoikeus on tuomiossa todennut olleen neljästä kuukaudesta kuuteen vuotta vankeutta. Syyttäjä on vaatinut käräjäoikeudessa vastaajan vangitsemista tuomiolla. Lisäksi asianomistajien esittämien korvausvaatimusten euromääräinen yhteismäärä on ollut suuri. Hovioikeus toteaa, että kysymys on seksuaalirikoksista, joihin voi liittyä lainsäädäntömuutosten seurauksena myös vaikeita tunnusmerkistöjen täyttymiseen liittyviä lainvalintakysymyksiä. Käräjäoikeudessa syytteitä on ajanut kaksi syyttäjää, ja kaikille asianomistajista on määrätty oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 a §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittama oikeudenkäyntiavustaja. Pääkäsittely asioissa on toimitettu yhteensä viitenä istuntopäivänä.

Vastaaja olisi ollut pyynnöstä oikeutettu puolustajan määräämiseen oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla. Vastaaja oli kuitenkin käräjäoikeudessa ilmoittanut haluavansa puolustautua itse. Muun muassa käräjäoikeuden pöytäkirjasta ilmenee, että käräjäoikeus oli kehottanut vastaaja puolustajan hankkimiseen. Puolustajasta luopumisen perusteita ja olosuhteita eikä myöskään käräjäoikeuden vastaajalle asiakokonaisuuden laadusta ja mahdollisista seurauksista selvittämää ei ole kuitenkaan kirjattu yksityiskohtaisesti käräjäoikeuden pöytäkirjaan tai muuhunkaan oikeudenkäyntiaineistoon. Mahdolliseksi on siten jäänyt, että vastaaja ei ole ymmärtänyt asiakokonaisuuden vakavuutta. Vastaaja on joka tapauksessa ollut syyttäjiin ja asianomistajiin nähden heikommassa asemassa vastatessaan yksin syytteisiin ja korvausvaatimuksiin.

Hovioikeus pitää jo asiakokonaisuuden laadun ja laajuuden perusteella selvänä, että vastaaja olisi tarvinnut puolustautumisessaan käräjäoikeudessa oikeudellista apua.

Yllä lausutun perusteella hovioikeus katsoo, että vastaajalle olisi tullut määrätä käräjäoikeudessa puolustaja viran puolesta oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 §:n 3 momentin nojalla, jotta oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perustakeet olisivat toteutuneet. Vastaaja ei ollut kyennyt puolustamaan itseään asianmukaisesti käräjäoikeudessa.

Asian palauttamisesta käräjäoikeuteen

Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään todennut, että jutun palauttamisesta ei ole laissa erillisiä säännöksiä ja että palauttaminen sekä sitä koskevat oikeusohjeet perustuvat oikeuskäytäntöön ja oikeuskirjallisuudessa esitettyihin kannanottoihin. Palauttamista koskevassa arvioinnissa voi jutun tarkoituksenmukaista käsittelyä koskevalla harkinnalla olla tilanteen mukaan merkitystä. (KKO 2020:40 kohta 24 ja KKO 2012:80 kohta 6.)

Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään niin ikään todennut, että laissa ei ole säännöksiä erilaisten menettelyvirheiden arvioimisesta ja niiden seurauksista. Oikeusvaikutuksia on arvioitu sen yleisen menettelyvirheitä koskevan periaatteen pohjalta, jonka mukaan merkitystä annetaan sille, oliko menettelyvirhe vaikuttanut tai voitiinko sen otaksua olennaisesti vaikuttaneen asianosaisten toimiin tai asian lopputulokseen. Keskeisten oikeudenkäyntisäännösten tai -periaatteiden rikkominen on johtanut usein siihen, että oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takaamiseksi asia on palautettu uudelleen käsiteltäväksi. (KKO 2024:43 kohta 24 ja KKO 2021:91 kohta 25 sekä siinä viitatut ratkaisut.)

Yksittäisissä tapauksissa jutun palauttamista harkittaessa on otettava huomioon toisaalta asianosaisten oikeussuoja ja toisaalta jutun viipyminen ja oikeudenkäyntikulujen kasvu, joka jutun palauttamisesta väistämättä seuraa (Antti Jokela: Hovioikeusmenettely, 2022, s. 590).

Hovioikeus on yllä katsonut, että käräjäoikeus on jättänyt riittävällä tavalla huolehtimatta siitä, että vastaajan oikeus puolustautumiseen asiassa olisi toteutunut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusten mukaisesti. Hovioikeus toteaa, että kysymys on ollut keskeisen oikeudenkäyntiperiaatteen rikkomisesta. Näissä olosuhteissa vastaajan oikeussuoja ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perustakeiden toteutuminen edellyttävät asian palauttamista käräjäoikeuteen, vaikka palauttamisesta väistämättä seuraa viivettä asian käsittelylle ja oikeudenkäyntikulujen kasvua. Käräjäoikeudessa tapahtunut oikeudenkäyntivirhe ei ole korjattavissa asiakokonaisuuden hovioikeuskäsittelyssä. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksiin sisältyy myös oikeus muutoksenhakuun.

Hovioikeuden johtopäätös

Yllä lausutun nojalla hovioikeus katsoo, että käräjäoikeudessa on tapahtunut sellainen menettelyvirhe, jonka vuoksi asia on palautettava pääasian osalta kokonaisuudessaan käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi ja käräjäoikeuden tuomio on siltä osin kumottava.

- - -

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan muilta kuin avustajille valtion varoista maksettujen määrien osilta ja asia palautetaan käräjäoikeuteen. Käräjäoikeuden tulee tämän ratkaisun saatua lainvoiman omasta aloitteestaan tai asianosaisten suostumuksella jo ennen sitä ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen.

- - -

Asian ovat ratkaisseet:

Hovioikeudenneuvos Tuomo Kare
Hovioikeudenneuvos Heidi Paananen (puheenjohtaja)
Hovioikeudenneuvos Pia Tulkki-Ansinn

Esittelijä:

Hovioikeuden esittelijä Hanna Hettula

Ratkaisu on yksimielinen.

Ei lainvoimainen.