HelHO:2018:3

Helsingin käräjäoikeudenpäätös 9.5.2017

…...............................................................

Kanne

Vaatimukset

A on alkuperäisessä haastehakemuksessa ja sen täydennyksessä vaatinut BOy:n velvoittamista korvaamaan

1) erääntynyttä palkkasaatavaa yhteensä 58.500,00 euroa korkolain 4 § 1momentin mukaisine korkoineen 9.10.2013 lukien,

2) työsuhteen perusteettomasta purkamisesta irtisanomisajan palkkanamenetetyltä irtisanomisajalta yhdeltä (1) kuukaudelta 3.855,54 euroa, sekä

3) työsopimuslain 12 luvun 2 §:ssä tarkoitettuna korvauksena 16kuukauden palkkaa vastaavat 88.355,36 euroa laillisine korkolain 4 § 1 momentinkorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 2.3.2016 lukien.

...............................................................

Vastaus

B Oy on ennen pääasiaan vastaamista vaatinut, että

1) käräjäoikeus jättää kanteen tutkimatta käräjäoikeuden puuttuvantoimivallan vuoksi ja

2) velvoittaa A:n korvaamaan B Oy:n oikeudenkäyntikulut täysimääräisestikorkolain 4 §:n 1 momentissa säädettyine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttuakäräjäoikeuden ratkaisun antamispäivästä lukien.

B Oy:n mukaan A ei ole ollut työntekijän asemassa B Oy:ssä vaanulkopuolinen konsultti. B Oy on vaatinut hylättäväksi A:n esittämän vaatimuksenvälimiesmenettelyä koskevan sopimuskohdan huomiotta jättämisestä.

Toissijaisesti B Oy on kiistänyt kanteen ja vaatinutoikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen.

Käräjäoikeuden käsittelyratkaisu

B Oy on esittänyt väitteen, jonka mukaankäräjäoikeudelta puuttuu toimivalta asian käsittelemiseen. Osapuolet ovatsopineet, että heidän mahdolliset riitansa tulee käsitellä välimiesoikeudessa.B Oy on varannut oikeuden vastata erikseen kanteen vaatimuksiin. Yksilöityvastaus on tarkoituksenmukaista antaa prosessiekonomisista syistä tarvittaessavasta väitteen ratkaisemisen jälkeen.

A on esittänyt, että välimiesmenettelyäkoskeva sopimuskohta tulisi kohtuullistaa siten, että se jätetään huomiottaoikeustoimilain 36 §:n ja työsopimuslain 10 luvun 2 §:n nojalla.

Käräjäoikeus on päättänyt ensin erikseenkäsitellä ja ratkaista esitetyn väitteen tuomioistuimen puuttuvastatoimivallasta. Kun tältä osin on nimetty henkilötodistelua, on väitteenratkaisemiseksi ollut syytä järjestää erillinen pääkäsittely.

B Oy:n perustelut

B Oy:n vaatimuksen mukaan kanne tuleeHelsingin käräjäoikeudessa jättää tutkimatta. Osapuolet ovat sopineetmahdollisten riitojen käsittelystä välimiesmenettelyssä.

Välimiesmenettelystä annetun lain 5 §:nmukaan kannetta kysymyksestä, joka on välimiesten ratkaistava, ei saa ottaatuomioistuimessa tutkittavaksi, jos vastapuoli tekee siitä väitteen ennen kuinhän vastaa pääasiaan.

A:n vaatimukset perustuvat 10.4.2012päivättyyn Consulting Services Agreementiin (jäljempänä konsulttisopimus) ja27.3.2013 päivättyyn sopimusliitteeseen.

Konsulttisopimuksen 9. kohdan mukaan kaikkisopimusta koskevat riidat ratkaistaan välimiesmenettelyssä noudattaenKeskuskauppakamarin välimieslautakunnan sääntöjä. Välimiesoikeus muodostuu yhdestävälimiehestä, jonka nimittää Keskuskauppakamarin välimieslautakunta.

B Oy:n mukaan A oli tullut B Oy:n silloisenemoyhtiön C Oy:n palvelukseen myyjäksi vuonna 2009. C Oy oli irtisanonut hänetkeväällä 2010. Kesällä 2010 A oli ottanut yhteyttä D Oy:n toimitusjohtajaan Z:nilmoittaen, että hänen perustettava yhtiönsä E voisi tehdä B Oy:lleprojektiluontoisia töitä. D Oy on B Oy:stä erillinen yhtiö, joka nykyisinomistaa kokonaan B Oy:n.

D Oy on 3.8.2010 tehnyt A:n perustettavan E-yhtiön kanssa Consulting Services Agreement -nimisen sopimuksen. Siinä ontodettu, että A ei ole työntekijä, vaan itsenäinen yrittäjä. Sopimuksen mukaanE piti perustaa 1.9.2010 mennessä. Sopimuksessa on välityslauseke.

D Oy:n kanssa tehdyn konsulttisopimuksenpäättymisen jälkeen B Oy oli tehnyt A:n ehdotuksesta E:n kanssakonsulttisopimuksen 28.2.2011, joka oli korvattu 1.9.2011 tehdylläkonsulttisopimuksella ja sen jälkeen 10.4.2012 tehdyllä konsulttisopimuksella.Sopimusversioissa oli muutettu ainoastaan palkkioiden perusteita jatarkennettiin asiakaslistoja. Kaikissa sopimuksissa oli välityslauseke.

B Oy on ollut siinä käsityksessä, että Ailmoituksensa mukaisesti oli perustanut E Oy:n 1.9.2010 mennessä. Sittemmin onkäynyt ilmi, että kyseessä on A:n rekisteröity toiminimi. A oli tältä osinjohtanut B Oy:tä harhaan.

A:ta ei ollut palkattu B Oy:ööntyöntekijäksi, vaan hän oli myynyt B Oy:n tuotteita ulkopuolisena konsulttina.Konsulttisopimuksessa ei ole rajoitettu A:n oikeutta ottaa konsulttitehtäviämyös muilta toimeksiantajilta. B Oy:n käsityksen mukaan hänellä onkinkonsulttisopimuksen voimassaoloaikana ollut muitakin toimeksiantajia, kuten F.Tätä osoittaa se, että A:lla on jo 28.3.2013 ollut ulosotossa 54.818 euroatilittämättömiä veronpidätys- ja alv-eriä. B Oy:n E:lle maksamatkonsulttipalkkiot ajalla 30.11.2010-1.11.2013 ovat olleet vain 95.609,53 euroa(V10).

Konsulttisopimuksen 3. kohdan mukaankonsultille maksettiin kuukausittaista palkkiota lisättynä arvonlisäverolla.Sen lisäksi konsultilla oli oikeus erikseen sovittuihin komissioihin, jotkaolivat huomattavasti korkeammat kuin B Oy:n työntekijöillä. E oli laskuttanutkonsulttipalkkion arvonlisäverollisena B Oy:n kanssa tehtyjenkonsulttisopimusten aikana. E/A oli itse määrännyt konsulttipalkkioiden laskutusajanjaksoteikä niitä ole laskutettu säännöllisesti kuukausittain (V10). E onkonsulttisopimuksen mukaisesti laskuttanut myös kulunsa erikseen B Oy:ltä.

A oli itse ilmoittanut, että hänenkeskimääräinen kuukausipalkkionsa oli 5.522,21 euroa. A oli B Oy:n mukaan hyvinymmärtänyt, ettei hän ole työntekijän asemassa, mikä ilmenee hänenlähettämistään sähköposteista B Oy:n edustajille.

A:lla ei ole ollut kiinteää työaikaa eikähänellä ole ollut omaa työtilaa B Oy:ssä. Hän oli käynyt toimitiloissa ainoastaansovituissa palavereissa. A oli oleskellut vuosina 2011 - 2012 puoli vuottaulkomailla. Hänellä oli oma puhelin, ei B Oy:n työntekijöiden tapaan puhelinluontaisetuna. B Oy ei ole määrännyt A:n loman ajankohtaa eikä pituutta, vaanhän on vapaasti saanut pitää lomansa silloin, kun on halunnut. A:lle ei olemaksettu loman ajalta palkkaa tai palkkiota eikä hän ole ollut oikeutettulomakorvaukseen. Koska A ei ole ollut työntekijä, hän on 6.9.2010allekirjoittanut D Oy:n kanssa salassapitositoumuksen.

B Oy ei ole käyttänyt A:han työsuhteentunnusmerkkinä olevaa työnantajan direktio-oikeutta. Konsulttisopimuksessa onnimenomaisesti todettu, että konsultti ei ole työntekijä vaan itsenäinenkonsultti. Konsulttisopimuksen mukaan konsultti on voitu vapauttaa koskatahansa B Oy:n palveluksesta kirjallisella ilmoituksella eikä hänellä oleoikeutta vaatia mitään korvausta sopimuksen purkamisen johdosta. B Oy onoikeuskäytännöstä viitannut korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO 2009:65.

Kohtuullistamisvaatimuksesta

B Oy:n mukaan vaadittuun kohtuullistamiseenei ole perustetta. A on allekirjoittanut useita peräkkäisiäkonsulttisopimuksia, joissa on kaikissa välityslauseke. A:lla on ollut aikaaharkita, sitoutuuko hän välityslausekkeeseen. Sopimuksen sisältö on käyty läpiA:n kanssa. Sopimusten lopussa osapuolet ovat vakuuttaneet ymmärtävänsäsopimuksen ehdot. A on kokeneena myyjänä ollut tietoinen siitä, mitävälityslauseke tarkoittaa. A oli oleskellut ulkomailla, mm. USA:ssa, ja hänenenglannin kielen taitonsa oli hyvä, joten hän on varmasti ymmärtänytkonsulttisopimuksen sisällön.

A oli ennen 3.8.2010 allekirjoitettuakonsulttisopimusta nimenomaisesti ilmoittanut haluavansa toimia yrittäjänä, eityöntekijänä. B Oy ei ole painostanut häntä tekemään konsulttisopimusta eikä BOy ole tehnyt konsulttisopimusta välttääkseen työnantajavelvoitteita. Kummankinsopijapuolen tarkoituksena oli, että A hoitaa tehtävät E:n kautta yrittäjänä.

Koska A ei ole B Oy:n työntekijä, eityösopimuslaki sovellu hänen kohdallaan. A ei ole konsulttisuhteen aikanavedonnut siihen, että hän olisi työntekijän asemassa eikä ole vaatinutvuosilomapalkkaa tai vuosilomakorvauksia. B Oy on vedonnut väitetystäkohtuuttomuudesta korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO 1996:27.

A ei ole tässä konsulttisuhteessa ollutheikompi osapuoli eikä hänen taloudellinen asemansa ole sopimustaallekirjoittaessa ollut huono. Se, että hänen taloudellinen asemansa onsopimussuhteen päättymisen jälkeen heikentynyt, ei voi olla perustevälityslausekkeen kumoamiselle. A:n taloudellinen tilanne ei ole huonontunut BOy:stä johtuvasta syystä.

Välimiesmenettelyn vireillepanon yhteydessähakija on velvollinen suorittamaan ainoastaan hakemusmaksun.Keskuskauppakamarin välimiesmenettelynsääntöjen mukaan (V13) välimieslautakuntamäärää kuluennakon pääsääntöisesti vain kansainvälisluontoisissavälimiesmenettelyissä ja asianosaiset velvoitetaan maksamaan kuluennakkopuoliksi. Asian lopputuloksesta riippuu, kumman tahon kannettaviksikustannukset lopulta jäävät. Yleisissä tuomioistuimissa asian käsittely useissaoikeusasteissa voi hyvinkin tehdä menettelystä välimiesmenettelyä kalliimpaa.Välimiesmenettelyn kustannustaso ei näin ole peruste välityslausekkeenkohtuullistamiselle. B Oy on innovaatioita tekevä ja myyvä yritys, jonka teknologiaon suojattu lukuisilla patenteilla (V12). Liikesalaisuuksiensa suojaamiseksi BOy:lle on erittäin tärkeää, että ulkopuolisten konsulttien kanssa mahdollisestisyntyvät riidat käsitellään luottamuksellisesti välimiesmenettelyssä.

A:n vastaus tuomioistuimen toimivallasta

A on vaatinut kanteen tutkimatta jättämistäkoskevan vaatimuksen hylkäämistä. Osapuolten välillä 10.4.2012 allekirjoitetunsopimuksen ehtoa 9 tulee kohtuullistaa siten, että välityslauseke jätetäänkokonaan huomiotta oikeustoimilain 36 §:n ja työsopimuslain 10 luvun 2 §:nnojalla, koska A:lla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia saada asiaansavälimiesmenettelyssä tutkittavaksi.

Sopimus, johon on välityslauseke merkittynä,on B Oy:n laatima ja se on kirjoitettu englannin kielellä. A:lle ei olesopimusta allekirjoitettaessa selvitetty välityslausekkeen sisältymistäsopimuksen taikka sen merkitystä.

Välitysmenettely on huomattavan kallista,eikä A:lla ole sen maksamiseen mahdollisuuksia. A:lle on myönnettyvähätuloisuuden perusteella kanteen koskemassa asiassa yleistä oikeusapua ilmanomavastuuosuutta. Yleistä oikeusapua ei ole mahdollisuus saadavälimiesmenettelyä varten.

Työoikeudessa lainsäätäjä on katsonuttarpeelliseksi antaa erityistä painoarvoa työntekijän oikeusturvalle. Yhtenäkeskeisenä tavoitteena on katsottu olevan työntekijän suojelu sopimussuhteessa,koska työntekijän voidaan katsoa olevan heikommassa asemassa suhteessatyönantajaan. Välityslausekkeen sovittelua on oikeuskirjallisuudessa pidettyperusteltuna mm. tilanteessa, jossa heikompi osapuoli ei olisi heikentyneentaloudellisen tilanteensa vuoksi kyennyt viemään kannettaan välimiesmenettelyntutkittavaksi (Saarnilehto, Ari: Kommentoituja oikeustapauksia.Välityslausekkeen sovittelu. Oikeustieto 4, 2003). Heikomman suojan periaatteentavoitteena on osapuolten välisen eriarvoisuuden tasoittaminen oikeudellisinkeinoin siten, että sopimussuhde olisi toimiva eikä perustuisi esimerkiksialisteisuuteen tai pakkoon. Tätä periaatetta tulisi soveltaa myös nyt käsilläolevassa tapauksessa ja todeta välityslauseke kohtuuttomaksi. A on jäänyttyöttömäksi työsuhteesta B Oy:öön. Työttömäksi jääminen on entisestäänheikentänyt hänen taloudellisia mahdollisuuksiaan saattaa asiaansavälimiesmenettelyssä käsiteltäväksi. A:lla ei ole maksuhäiriömerkintöjen vuoksimahdollisuutta rahoittaa välimiesmenettelyn maksuja lainarahalla.

Korkein oikeus on antanut kaksiennakkoratkaisua KKO 1996:27 ja KKO:2003:60 välityslausekkeen sovittelusta.

Oikeusneuvos Mikko Tulokas on Edilex -artikkelissa"Välimiesmenettely ja tuomioistuimet" todennut sivulla 94, että"Välimiesmenettely ei sovellu kaikenlaisiin riitoihin". Välityslausekkeensisällyttäminen kuluttajasopimuksiin, työsopimuksiin ja muihin niihinverrattaviin oikeussuhteisiin saattaa Tulokkaan mukaan johtaa siihen, etteiheikompi osapuoli voi asianmukaisesti valvoa etujaan. "Välityslausekemuodostuisi tällöin esteeksi oikeuden saamiselle". Usein työsopimuksiinsisältyviin välityslausekkeisiin onkin lisätty ehto, jonka mukaan työnantajakantaa kaikki välimiesmenettelystä aiheutuvat kulut. Tällöin välityslauseke eimuodostu esteeksi oikeuden saamiselle. Tässä tapauksessa mainittua lisäehtoa eiole.

Oikeuden saatavuus on osa Euroopanihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa taattua oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä.Tämä periaate ei tässä tapauksessa toteudu, jos välityslauseketta pidetäänpätevänä. Välityslauseke muodostaa esteen A:n oikeudelle saada asiansakäsitellyksi tuomioistuimessa. Tämä oikeus on turvattu myös Suomen perustuslain2 luvun 21 §:ssä.

Työsopimuslain 13 luvun 9 §:n 3 momentinmukaan työsuhdesaatavien kanneoikeus vanhentuu kahdessa vuodessa työsuhteenpäättymisestä lukien. Tämä merkitsee sitä, että A ei kykene saattamaan10.9.2013 päättyneeseen työsopimussuhteeseen perustuvaa oikeuttaan enää voimaanvälimiesmenettelyssäkään jos katsottaisiinkin, ettei syytä välityslausekkeensovitteluun olisi. Välityslausekkeen noudattaminen johtaisi kohtuuttomuuteenmyös tästä syystä, joten se tulee soviteltavaksi myös tämän vuoksi.

A on kiistänyt, että hänellä olisi ollutmuita toimeksiantajia kuin B Oy. B Oy nimenomaan edellytti, että B Oy ei toimimuiden lukuun. A on kiistänyt myös, että hän olisi määrännyt sopimuksenmukaisten veloitusten laskutusjaksot. B Oy määräsi ne.

B Oy on vedonnut välityslausekkeenkohtuullistamista koskevan kysymyksen osalta myös siihen, että osapuoltenvälinen sopimus olisi konsulttisopimus eikä työsopimus. Tällä ei olesuoranaista vaikutusta välityslausekkeen kohtuullisuuden arviointiin. Kysymyssiitä, että täyttyvätkö pakottavaan lainsäädäntöön perustuvat työsuhteentunnusmerkit tulee erikseen harkittavaksi, mikäli käräjäoikeus päättääkohtuullistaa välityssopimusta. Kun B Oy on vedonnut välityslausekkeenkohtuullisuuden tueksi myös siihen, että sopimussuhde ei ole työsuhde, on A:nsyytä esittää seikat, joiden perusteella kyse on ollut työsuhteestaseuraavasti:

- A on tehnyt työtä pelkästään B Oy:n lukuun
-B Oy edellytti, että A omistaa yrityksensäja työsuorituksen tekee vain A henkilökohtaisesti
- A:n on pitänyt työskennellä työnantajanantamilla työvälineillä ja työnantajan toimitiloissa tiettyinä B Oy:nmäärääminä kellonaikoina
- A:n työsuoritus oli jatkuva eikärajoittunut määrättyyn tehtävään
- A ei ole saanut valita niitä keinoja,joilla hän täyttää sopimusvelvoitteensa
- A:n työtä on valvottu jatkuvasti sekä hänon ollut esimiehien johdon ja valvonnan alaisena
- Työlle asetettiin samat tavoitteet kuinmuillekin B Oy:n palveluksessa oleville myyjille
- Sopimuksen kv. liite oli yhteinen toisentyöntekijän kanssa
- A on saanut pitää lomat samalla tavallakuin muutkin työntekijät
- A:lla on ollut samat velvoitteet ja vastuuttyöntekemiseen kuin muillakin työntekijöillä

Työoikeuden pakottavuudesta seuraa, ettätyösopimussuhteen osapuolet eivät voi vapaasti määrätä siitä, onko jokinsopimussuhde työsuhde vai ei. Sopimuksen otsikointi konsulttisopimukseksi eiratkaise sitä, onko kyseessä työsuhde. A:n käsityksen mukaan hän on olluttyösopimuslain 1 luvun 1 §:n tarkoittamassa työsuhteessa B Oy:öön.

Selvityksenä A:n tulo- javarallisuustilanteesta on esitetty A:ta koskevat verotustodistukset vuosilta2013, 2014 ja 2015. Lisäksi päätös A:n saamasta kotihoidontuesta osoittaa A:nheikkoa tulotilannetta ja kykenemättömyyttä kantaa välimiesmenettelyn kuluja.

Keskuskauppakamarinvälimiesmenettelysääntöjen mukaan välimiehenä on oikeus ennakkoon.

Kohtuullistamisen osalta A on vedonnutsopimusliitteeseen 27.3.2013, joka osoittaa kyseessä olevan työsuhteen. Samaaosoittavat B Oy:n todisteet V2 ja V6.

Todistelu

A:n kirjalliset todisteet

1. Sopimus 10.4.2012
2. Sopimuksen liite 27.3.2013
3. Keskuskauppakamarin välityslautakunnanverkkosivuilla oleman kustannuslaskurin tiedot tuloksineen:
4. Verotustodistukset vuosilta 2013-2015
5. Luettelo A:n maksuhäiriömerkinnöistä:
6. Selvitys A:n henkilöluottotiedoistaSalainen
7. Päätös lastenhoidon tuesta

Lisäksi A on vedonnut B Oy:n todisteisiin V2ja V6.

Muut asiakirjat

Keskuskauppakamarin välimiesmenettelysäännöt

A:n henkilötodistajat

A:n kuuleminen todistelutarkoituksessa

B Oy:n kirjalliset todisteet

V1. Consulting Services Agreement B Oy:n ja A:n välillä 10.4.2012
V2. Consulting Services Agreement D Oy:n jaA:n perustettavan E Oy:n välillä 3.8.2010
V3. Z:n ja A:n välinensähköpostikirjeenvaihto 3.9.2010
V4. Z:n ja A:n välinensähköpostikirjeenvaihto 3.9.2010
V5. Consulting Services Agreement B Oy:n ja E:n välillä 28.2.2011
V6. Consulting Services Agreement B Oy:n ja E:n välillä 1.9.2011
V7. A:n sähköpostiviesti 22.6.2011
V8. A:n sähköpostiviesti 30.3.2012
V9. E:n YTJ:ssä olevat perustiedot
V10. B Oy:n E:lle maksamat palkkiot ajalla30.11.2010 - 1.11.2013
V11. Salassapitosopimus D Oy ja A:n välillä6.9.2010
V12. Ote B Oy:n nettisivuilta
V13. E:n maksuhäiriöt ja muutluottotietomerkinnät 31.5.2012-30.6.2015 (A luopunut tästä todisteesta)

Muut asiakirjat

Ote Keskuskauppakamarinvälimiesmenettelysäännöistä

B Oy:n henkilötodistajat

1. B Oy:n toimitusjohtaja I
2. B Oy:n johtaja J

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Päätöslauselma

Käräjäoikeus jättää kanteen tutkimatta.

A velvoitetaan korvaamaan B Oy:noikeudenkäyntikuluina 13.435,28 euroa korkolain 4 § 1momentin mukaisineviivästyskorkoineen kuukauden kuluttua ratkaisun antamisesta lukien.

Valtion varoista maksetaan A:n määrätylleoikeudenkäyntiavustajalle K:lle avustajan palkkiona 5.974,32 euroa korkolain 4§ 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua ratkaisunantamisesta lukien. Määrä jää valtion vahingoksi.

Perustelut

Todistelu

A on kertonut, ettei hänellä ole ollut taloudellistamahdollisuutta vaatia saataviaan B Oy:ltä välimiesmenettelyssä. A on tehnytmyyntityötä toiminimen kautta. Missään vaiheessa ei ole ollut puhetta B Oy:nedustajien kanssa, että hän perustaisi E -nimisen osakeyhtiön. Sopimustatehtäessä ei ollut käyty läpi sopimuksen tekstin sisältämää välimieslauseketta.Sopimus on englanninkielinen. A puhuu englantia, mutta ei ymmärrä"lakitekstiä". B Oy:n edustaja oli sopimukseen lisännyt lausuman sivukulujensisältymisestä maksuihin. B Oy oli edellyttänyt, että A tekee työtä B Oy:ntoimistotiloissa, osallistuu palaveriin ja hänen menemisiään seurattiinkulunvalvonnalla. A:lla ei ollut oikeutta ilman B Oy:n lupaa siirtäämyyntityötään toiselle henkilölle. Talousjohtaja oli ohjannut A:n perustamaanyrityksen ja oli tehnyt laskupohjan. A:n yrityksellä ei saanut olla muitaasiakkaita. A ei ollut saanut päättää loma-ajastaan. Hänelle oli loma-ajaltamaksettu peruspalkkaa.

B Oy:n toimitusjohtaja I on kertonut, että Aoli B Oy:öön nähden ulkopuolinen konsultti. A oli ilmoittanut, että hänellä onyritys ja esittänyt konsulttitoiminnan siirtämistä yhtiön nimiin. Aloitekonsulttisopimuksen tekemiseen tuli A:lta. Kuultava oli luullut, että A:nyritys E oli osakeyhtiö. Välityslauseke oli tarpeen yrityksen salassa pidettävientietojen suojaamiseksi. E:llä oli B Oy:n tuotteiden lisäksi muutakin myyntiä,ainakin F:n tuotteita. A:n englannin kielen taito oli hyvä ja hän kyllä oliymmärtänyt välityslausekkeen merkityksen. E oli laskuttanut myynneistäänepäsäännöllisesti. Laskuihin oli sisältynyt arvonlisävero. B Oy ei ollutmäärännyt A:n lomien ajankohtia eikä hänelle ollut maksettu loma-ajaltapalkkaa.

I:n mukaan A:lla oli kiinteä 2.500 euronkorvaus ja selvästi työsuhteisia myyjiä korkeampi provisio. A oli B Oy:nkäytettävissä asiakaskäyntejä ja myyntimateriaalia varten. Lisäksi toivottiin,että A osallistui B Oy:n viikkopalavereihin. Mikäli A:n yrityksen puolestakonsulttina toimivaa henkilöä olisi vaihdettu, olisi siihen täytynyt saada BOy:n suostumus.

Todistaja J on kertonut toimineensa sekä DOy:n että B Oy:n palveluksessa. Ensin mainittu on emoyhtiö, joka nykyisinhallinnoi myytävien tuotteiden IPR-oikeuksia ja jälkimmäinen yhtiö myytuotteita. Emoyhtiö omistaa B Oy:n koko osakekannan. Todistaja oli D Oy:npuolesta neuvotellut 1. sopimuksen (V2) A:n kanssa. Sopimusneuvottelu käytiinA:n aloitteesta. A oli esittänyt voivansa perustaa toimintaa varten yhtiön.Yritys piti perustaa ja se merkittiin sopimukseen osapuoleksi. Sopimusta eitehty D Oy:n aloitteesta konsulttisopimuksena. Sopimuksessa olevakäsinkirjoitettu teksti on A:n kirjoittama. A:lla oli useita päiviä aikaatutustua sopimustekstiin. Todistajan mukaan A:lla oli hyvä englannin kielentaito. A osasi hyvin keskustella ulkomaisten asiakkaiden kanssa. E:llä oli oikeustehdä töitä muillekin ja todistajan saaman tiedon mukaan muitakin asiakkaitaoli. Sopimuksen kohdan 9 välityslauseke on yleinen menettely B Oy:llä.Sopimusosapuolet olivat keskenään tasavertaiset. A oli vaatinut kiinteääkorvausta, koska teki kertomansa mukaan myynnillistä kehitystyötä B Oy:nhyväksi. Komissio oli selvästi korkeampi kuin työntekijöiksi palkatuillamyyjillä. Todistajan mukaan A on ollut yrittäjä ei työntekijä. B Oy ei ollutmäärännyt A:n työaikaa, eikä hänellä ollut B Oy:ssä omaa toimitilaa tai B Oy:npuhelinta. B Oy ei myöskään ollut määrännyt A:n lomien ajankohtia. A määritteliitse myyntitavoitteensa, jotka olivat olleet huikeita.

Kirjallinen todistelu

A oli E -nimisen yrityksensä lukuun tehnytensin vuonna 2010 D Oy:n kanssa konsulttisopimuksen. E oli sittemmin tehnyttarkistetun sopimuksen B Oy:n kanssa. Sopimuksissa on välityslauseke.Sopimukset ovat englanninkielisiä. Sopimuksessa on todettu, että konsultti eiole B Oy:n työntekijä vaan itsenäinen konsultti. Konsulttisopimuksessa ei olekieltoa ottaa toimeksiantoja muilta B Oy:n lisäksi. E:n konsultti voidaanhenkilönä vaihtaa vain B Oy:n suostumuksella. A on keskustellessaan B Oy:nedustajien kanssa sähköpostitse palkkiomallista todennut seuraavaa "Mielestänituo palkkiomalli (2.550 + provisiot) on reilu, pitää ottaa huomioon että joudunitse maksamaan työnantaja- yms. muut kulut eli olen ns. huomattavastiedullisempi kuin työsuhteessa oleva työntekijä."

Muilla kirjallisilla todisteilla ei oleasiassa ratkaisevaa merkitystä.

Asian arviointia

Riidatonta on, että A:lla oli josopimussuhteen aikana ollut ulosottovelkoja ja hänen taloudellinen tilanteensaoli sopimussuhteen päättymisen jälkeen huonontunut. A:lla on vähävaraisena ja-tuloisena oikeus yleiseen oikeusapuun ilman omavastuuosuutta. Hänellä onmaksuhäiriömerkintöjä. On myös selvää, ettei yleinen oikeusapu olekäytettävissä välimiesmenettelyä varten.

Riidattomia ovat myös sopimustenvälimieslausekkeet ja se, että A on tehnyt konsulttisopimukset yrityksensä E:nnimissä. E on ollut toiminimi. E/A on saanut maksut B Oy:ltä sisältäenarvonlisäveron. A ei sopimusten sisällön mukaan ole tehnyt B Oy:n kanssatavanomaista työsopimusta vaan konsulttisopimuksen, jossa osapuolina ovatyritykset. Tosin A:n yrityksen puolesta konsulttina toimivan henkilönvaihtumiseen on pitänyt saada B Oy:n suostumus.

Asianosaiset ovat kertoneet ristiriitaisestisopimusten syntyolosuhteista ja A:n ja B Oy:n välisen sopimussuhteen luonteestasen suhteen, oliko A B Oy:n ulkopuolinen konsultti vai tulisiko sopimussuhderinnastaa työsuhteeseen. A:n tai toisaalta B Oy:n edustajan kertomusta ei olesyytä yksin pitää luotettavana riittävänä selvityksenä kerrotuista asioista,ellei kertomusten tueksi ole esitetty muuta selvitystä.

Vaikka tässä vaiheessa ei ratkaista sitä,onko A:n sopimussuhde ollut työsuhde ja onko B Oy jättänyt kanteessa väitetyllätavalla työsuhteen velvoitteita täyttämättä, on sopimussuhteen luonteella jasisällöllä kuitenkin merkitystä sen suhteen, minkälainen kynnys on sovitellasinänsä sanamuodoltaan riidatonta sopimuskohtaa välimiesmenettelystä. A onvaatinut kanteessaan työsuhteeseen perustuvia palkkasaatavia ja työsuhdeturvaanliittyviä korvauksia B Oy:ltä. Lähtökohtanahan on, että sopimukset sitovat jasopimuksen kohtuullistaminen sen sanamuodosta poiketen on poikkeuksellinentilanne. Kohtuullistamista vaativalla on näyttötaakka sen perusteesta.

Sopimukset ovat englanninkielisiä. A oliasunut USA:ssa. Kuultavan B Oy:n edustajan I:n ja todistaja J:n mukaan A:n kielitaitoon ollut hyvä niin, että hän on ymmärtänyt välityslausekkeen merkityksen.Kuultavat henkilöt ovat kertoneet ristiriitaisesti siitä, onko välityslausekeja sen merkitys tehtyjä tullut A:lle selväksi. On kuitenkin otettava huomioonA:n kielitaito, kokemus sopimusten tekemisestä myyntityössä ja asemayritystoimintaa harjoittavana henkilönä. A:n olisi tullut selvittäävälityslausekkeen merkitys, jos se on jäänyt hänelle epäselväksi.Välimieslauseke on säilynyt sellaisenaan sopimuksissa niitä päivitettäessä.

A ei ole selvittänyt, että hän olisikonsulttisopimuksen voimassaoloaikaan tuonut esiin, että hän on työntekijänasemassa tai että hänen asemansa tulisi rinnastaa työntekijään. Hän ei olesopimuksen aikaan esittänyt B Oy:lle vaatimuksia työntekijälle työsopimuksen,työehtosopimuksen tai työsopimuslain perusteella kuuluvista etuuksista.Päinvastoin A on sähköpostissa V8 tuonut esiin, ettei hän ole työntekijänasemassa vaan yrittäjänä vastuussa palkkiostaan maksettavista sivukuluista. A:nyritys on merkitty verotusta varten rekisteriin ja hänen yritykselleen onmaksettu palkkio sisältäen arvonlisäveron. Tähän nähden A:n asema ei rinnastutavanomaiseen työntekijän asemaan, jossa asemassa työntekijällä onlainsäädännössä määritelty työsuhdeturva ja voimassa on riitatilanteessatyöoikeudellinen periaate heikommassa asemassa olevan työntekijänsuojelemisesta. A:lla on ollut yrittäjänä yrittäjän riski taloudellisestatuloksesta ja myös mahdollisuus työntekijää parempaan tulotasoon yrityksenmenestyessä.

Sopimuksen kohtuullistamista puoltaa se, ettäA ei ole ollut pienyrittäjänä B Oy:n kanssa tasavertaisessa asemassasopimussuhteessa ja hänen on ollut taloudellisten ongelmiensa vuoksi vaikeuksiasaada asiaa käsiteltäväksi välimiesoikeudessa. Toisaalta yksin se, ettähenkilöllä tai yrityksellä on talousvaikeuksia ei voi johtaa siihen, ettäsopimuksen osapuolia lähtökohtaisesti sitova välimieslauseke voidaansäännönmukaisesti sivuuttaa ja saattaa vaatimukset käsiteltäväksi yleiseenalioikeuteen. Kuultava I ja todistaja J ovat yhtäpitävästi esittäneet, ettäsopimuskohta välimiesmenettelystä liittyy B Oy:n yrityssalaisuuksiensuojaamiseen, ei työsuhdeturvan kiertämiseen.

Tässä tapauksessa kanne on nostettu viimevaiheessa ennen kahden vuoden kanneajan päättymistä puutteellisellahaastehakemuksella. Vasta haastehakemuksen täydentämisellä A:n hankittualakimiesavustajan on käräjäoikeus saanut käsiteltäväksi oikeudenkäymiskaarenedellytykset täyttävän haastehakemuksen. A on itse viivyttelyllään osaltaanaiheuttanut sen, ettei asiaa ei ole voinut enää saada vireillevälimiesoikeudessa.

Johtopäätös

Käräjäoikeus toteaa, että pääsäännön mukaansopimukset sitovat sanamuotonsa mukaisesti osapuolia. A on sitoutunutsopimukseen, jossa on välimieslauseke, jolloin mahdolliset vaatimukset tuleeesittää välimiesoikeudessa. A:n sopimussuhde B Oy:n poikkeaa huomattavastitavanomaisesta työsopimussuhteesta eikä sopimuksen tarkoituksena ole näytettyolleen työsuhdeturvan välttäminen ja sen estäminen, että A:lla on oikeus saadavaatimuksensa käsiteltäväksi yleisessä tuomioistuimessa. Kohtuullisuutta tuleearvioida paitsi A:n kannalta, myös B Oy:n kannalta. Sopimusta ei olekäräjäoikeuden arvion mukaan perusteita oikeustoimilain 36 §:n nojallakohtuullistaa A:n vaatimalla tavalla. Koska käräjäoikeudella ei ole toimivaltaakäsitellä kannetta se jätetään tutkimatta.

Oikeudenkäyntikulut

Tutkimatta jättämistä vaatinut B Oy onvaatinut A:n velvoittamista korvaamaan B Oy:n oikeudenkäyntikuluina ilmanarvonlisäveroa 13.435,28 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisineviivästyskorkoineen kuukauden kuluttua asian ratkaisusta. Laskun tuntiveloituson 300 euroa. A on hyväksynyt B Oy:n asiamiehen laskun toimenpiteet jaajankäytön. Määrän osalta kohtuulliseksi tuntiveloitukseksi A on hyväksynyt 220euroa, minkä mukaan oikeudenkäyntikulujen kohtuulliseksi määräksi A onhyväksynyt 10.015,28 euroa.

A on valtion varoista saanut yleistäoikeusapua ilman omavastuuosuutta. Oikeudenkäyntiavustaja on vaatinut palkkionakorvattavaksi 4.978,60 euroa sisältäen arvonlisäveron. Lisäksioikeudenkäyntiavustaja on vaatinut määrän korottamista 20 %:lla eli 5.974,32euroon, koska asia on tavanomaista vaativampi ja asialla on erityinentaloudellinen merkitys päämiehelle. B Oy:llä ei ole ollut huomautettavaa A:n laskunmäärän osalta.

Käräjäoikeus toteaa, että B Oy:n asiamiehentuntiveloituksen määrä 300 euroa on vallitsevan oikeudenkäytännön mukaantavanomainen määrä riita-asioissa. Tämän vuoksi ei ole perusteita kohtuullistaamäärää. A:n avustajan laskun määrää on syytä korottaa 20 %:lla asiantavanomaista vaativamman laadun ja päämiehelle erityisen taloudellisenmerkityksen johdosta.

…...............................................................

Asian on ratkaissut käräjätuomari Kari Lappi

Helsingin hovioikeuden päätös 8.2.2018

…...............................................................

Asian käsittely hovioikeudessa

A:lle on myönnetty jatkokäsittelylupa10.8.2017.

Pääkäsittely on toimitettu 14.12.2017.

Valitus

A on vaatinut, että käräjäoikeuden päätöskumotaan ja osapuolten välillä 10.4.2012 allekirjoitetun sopimuksen ehtoa 9kohtuullistetaan siten, että välityslauseke jätetään kokonaan huomiottavarallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (oikeustoimilaki) 36 §:nja työsopimuslain 10 luvun 2 §:n nojalla.

Osapuolten välillä 10.4.2012 allekirjoitettusopimus oli tosiasiassa työsopimus. Sopimus sisälsi englanninkielisenvälityslausekkeen, jonka sisältymistä sopimukseen tai merkitystä A:lle ei ollutsopimusta allekirjoitettaessa selvitetty. A:lle ei myöskään ollut annettu aikaaharkita sopimukseen sitoutumista ennen sen allekirjoittamista.

Välityslausekkeen mukaan sopimuksestajohtuvat riidat tuli käsitellä Suomen keskuskauppakamarin sääntöjen mukaisessavälimiesmenettelyssä. Näiden sääntöjen mukaan välimiesmenettelyn vireillesaattamiseksi tuli maksaa hakemusmaksu, hallinnointimaksu sekä välimiehenasettama palkkioennakko. A:lla ei ollut varoja mainittuihin maksuihin tai omanasiamiehensä palkkioon, joita varten ei välimiesmenettelyssä ollut mahdollistasaada oikeusapua. A ei myöskään maksuhäiriömerkintöjensä vuoksi voinut saadaluottoa mainittuja kuluja varten. Näin ollen A:lla ei ollut tosiasiallisiamahdollisuuksia saattaa asiaansa käsiteltäväksi välimiesmenettelyssä. A oli oikeutettuoikeusapuun ilman omavastuuosuutta, joten vastaavaa estettä saada asiakäsiteltäväksi tuomioistuimessa ei ollut. Välityslausekkeen noudattaminen johtikohtuuttomuuteen myös siksi, että A ei joka tapauksessa työsuhdesaatavienkahden vuoden vanhentumisaika huomioon ottaen voinut saattaatyösopimussuhteeseen perustuvaa oikeuttaan enää voimaan välimiesmenettelyssä.

Vastaus

B Oy on vaatinut, että A:n valitus hylätäänja että A velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa11.991,98 eurolla korkoineen.

A oli tehnyt konsulttisopimuksen E-toiminimennimissä ja ilmoittanut haluavansa toimia nimenomaisesti yrittäjänä. A oli ollutitsenäinen yrittäjä, joka oli työskennellyt omaan lukuunsa siinä määrinitsenäisesti, ettei hän ollut ollut B Oy:n johto- ja valvontaoikeuden alainen.Kyse ei ollut ollut työsopimuksesta. Konsulttisopimukseen sisältynytvälityslauseke ei ollut kohtuuton. B Oy:llä oli ollut perusteltu tarvevälityslausekkeen käyttöön, koska se oli uusia innovaatioita tekevä ja myyväyritys, jolle liikesalaisuudet olivat erityisen tärkeitä. Liikesalaisuuksiensuojelemiseksi oli tarpeellista välttää julkista oikeudenkäyntiä.

A oli ollut tietoinen välityslausekkeensisältymisestä sopimukseen sekä välityslausekkeen merkityksestä, sillä hänenenglannin kielen taitonsa oli hyvä ja hänellä oli kokemusta sopimustentekemisestä myyntityössä. A:lla oli ollut aikaa harkita sopimukseensitoutumista, sillä hän oli sitoutunut vastaavan välityslausekkeen sisältäväänsopimukseen B Oy:n kanssa jo kolmessa muussa konsulttisopimuksessa, joistaviimeisin oli tehty yli vuosi ennen kyseessä olevan sopimuksenallekirjoittamista. A:n oli tullut selvittää välityslausekkeen merkitys, jos seoli jäänyt hänelle epäselväksi. Konsulttisopimus oli tehty A:n aloitteesta,eikä B Oy ollut pakottanut häntä tekemään sopimusta. B Oy:n tarkoituksena eiollut ollut työnantajamaksujen välttäminen.

A:ntaloudellista asemaa ei voitu käyttää sovitteluperusteena. A:lla oli ollut joennen sopimuksen purkamista yksityisoikeudellisia trattaprotesteja jaulosotossa tilittämättömiä velkoja, eikä A:n huono taloudellinen tilanne ollutjohtunut yhtiöstä. Suomen keskuskauppakamarin sääntöjen mukaisessavälimiesmenettelyssä ei tullut tässä tapauksessa maksaa kuluennakkoa.Välimiesmenettely saattoi muodostua asianosaisille halvemmaksi kuintuomioistuinmenettely. Koska kyseessä ei ollut ollut työsuhde, A:n saatavateivät olleet vanhentuneet, eikä perusteita välityslausekkeen sovittelemisellesilläkään perusteella ollut.

Todistelu

Asianosaiset ovat vedonneet käräjäoikeudenpäätöksestä ilmeneviin kirjallisiin todisteisiin.

Pääkäsittelyssä on kuultutodistelutarkoituksessa A:ta sekä todistajina I:tä ja J:tä.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Näyttö

Asiassa kuullut henkilöt ovat jäljempänäilmenevin lisäyksin kertoneet samalla tavoin kuin käräjäoikeuden päätökseen onheidän kertomakseen kirjattu.

Riidattomat seikat ja kysymyksenasettelu

Asiassa on riidatonta, että A ja B Oy olivattehneet keskenään yhteensä kolme eri konsulttisopimusta vuosien 2011 - 2012aikana, ja että A oli jo tätä ennen tehnyt konsulttisopimuksen B Oy:n emoyhtiöD Oy:n kanssa. Kaikki sopimukset olivat sisältäneet identtisenvälityslausekkeen. Riidatonta on myös, että A:lla oli ollut jo sopimussuhteenaikana ulosottovelkoja ja että hänen taloudellinen tilanteensa olisopimussuhteen päättymisen jälkeen entisestään huonontunut ja että hänellä olimaksuhäiriömerkintöjä. Riidatonta on vielä, että A:lle on myönnetty oikeusapuilman omavastuuosuutta.

Asiassa on kysymys siitä, onko osapuoltenvälillä 10.4.2012 allekirjoitetun konsulttisopimuksen sisältämä välityslausekejätettävä oikeustoimilain 36 §:n 1 momentin tai työsopimuslain 10 luvun 2 §:nnojalla huomioon ottamatta. Hovioikeus toteaa käräjäoikeuden tavoin, etteikäsillä olevassa asiassa ratkaista sitä, onko A ollut työsuhteessa B Oy:öön.

Perustelut

Välityslausekkeen sovittelu oikeustoimilainnojalla

Keskeiset säännökset ja oikeuskäytäntö

Oikeustoimilain 36 §:n 1 momentin mukaanoikeustoimen ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta, josehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen.Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö,osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteetsekä muut seikat.

Edellä mainitun sovittelusäännöksensoveltaminen perustuu kokonaisharkintaan, jolloin huomioon on otettava kaikkiasiaan vaikuttavat seikat. Lähtökohtana on sopimusten sitovuuden periaate, jokailmenee vahvana lain esitöissäkin. Jos sopimuksen sisältöön rauhassaperehtyneet, taloudellisesti toisistaan riippumattomat ja vastuukykyisetsopimuspuolet tekevät sopimuksen, on vaadittava todella merkittäväätasapainottomuutta ennen kuin yleisen sovittelusäännöksen nojalla on aihettapuuttua sopimukseen. Toinen tilanne on, kun toinen osapuoli onasiantuntemukseltaan toista heikompi, eikä ole voinut kunnolla perehtyä asiaan,jonka toinen on tarkoin tuntenut, taikka on ollut suorastaan toisestaosapuolesta taloudellisesti tai muuten riippuvainen. Tällöin sovittelu onperusteltua jo paljon pienemmän epätasapainon vuoksi (HE 247/1981 vp s. 14 -15).

Korkein oikeus on harkinnut välityslausekkeensovittelun edellytyksiä ratkaisuissa KKO 1996:27 ja KKO 2003:60. RatkaisussaKKO 1996:27 oli kysymys toiminimen harjoittajan ja B Oy:n välisessäfranchising-sopimuksessa olleen välityslausekkeen sovittelusta. Korkein oikeuskatsoi, että välityslausekkeen sovittelu voi tulla kysymykseen erityisestisilloin, kun ehdon soveltaminen välimiesmenettelyn kustannuksista johtuenheikentäisi kohtuuttomasti toisen osapuolen mahdollisuuksia saada oikeussuojaa.Näin saattaa olla erityisesti silloin, kun heikommassa asemassa olevasopimuspuoli on verrattavissa työntekijään tai kuluttajaan. Lisäksi korkeinoikeus totesi, että välityslauseke voi olla kohtuuton silloin, kun riitakysymyson selvä ja yksinkertainen ja sen taloudellinen arvo on vähäinen, jolloinvälimiesmenettelystä sopijapuolelle aiheutuvat kustannukset olisivatsopimussuhde kokonaisuudessaan huomioon ottaen kohtuuttomat. Edelleen korkeinoikeus lausui, että asiaan voi vaikuttaa myös se, onko osapuoli saanutetukäteen tutustua ehtoihin ja onko hänellä ollut oikeudellista asiantuntemustakäytettävissään ennen sopimuksen solmimista, sekä se, onko hän olluttaloudellisesti riippumaton toisesta osapuolesta. Mainitussa tapauksessakorkein oikeus päätyi katsomaan, ettei välityslausekkeen sovittelulle ollutperusteita.

Ratkaisussa KKO 2003:60 korkein oikeus päätyieri lopputulokseen ja hyväksyi sovitteluvaatimuksen. Ratkaisu koskisijoituspalvelusopimukseen liittyvää riitaa, jossa pankkiiriliike oli vaatinutyksityisen elinkeinonharjoittajan vastakanteen tutkimatta jättämistä vetoamallasopimuksen sisältämään välityslausekkeeseen. Elinkeinonharjoittaja vaativälityslausekkeen huomiotta jättämistä. Korkein oikeus hyväksyi hänenvaatimuksensa antaen merkitystä elinkeinonharjoittajan varattomuudelle jamahdollisuuksille valvoa etuaan ja oikeuttaan ilman asiantuntevaa avustajaa.Toisin sanoen korkein oikeus korosti ratkaisussa oikeuden saatavuutta jaoikeudellisen avun saatavuutta.

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, etteiratkaisu KKO 2003:60 merkitse korkeimman oikeuden kannanmuutosta suhteessaratkaisuun KKO 1996:27 tai ole sen kanssa ristiriidassa. Ratkaisussa KKO2003:60 on ainoastaan täydennetty sovittelun edellytysten punninnassa huomioonotettavia seikkoja tilanteessa, jossa osapuoli ei varattomuutensa vuoksikykenisi lainkaan käynnistämään välimiesmenettelyä (ks. Ovaska,Välimiesmenettely (2007), s. 96 ja Hemmo, Välityslausekkeen sovittelu,teoksessa KKO:n ratkaisut kommentein II 2003 (2004), s. 33). Ratkaisun KKO2003:60 voidaankin nähdä merkitsevän siirtymää laaja-alaisempaan analyysiinvälityslausekkeen sovittelemista harkittaessa huomioon otettavista seikoista(Koulu, Välityssopimus välimiesmenettelyn perustana (2008), s. 212). Sovitteluperustui tapauksessa olosuhdemuutoksista seuranneeseen jälkiperäiseenkohtuuttomuuteen. Jos elinkeinonharjoittajan taloudelliset olot eivät olisiratkaisevasti muuttuneet, välityslauseketta ei olisi ollut aihetta pitääkohtuuttomana (ks. Hemmo, Välityslausekkeen sovittelu, teoksessa KKO:nratkaisut kommentein II 2003 (2004), s. 32).

Ratkaisun KKO 2003:60 tulkinnassa on syytäottaa huomioon, että kysymyksessä oli vastavaatimusta koskeva forumväite.Vastapuoli yritti välityslausekkeeseen vetoamalla estää vastakanteen käsittelyntuomioistuimessa jo vireillä olevassa asiassa ja siten pirstoa riidan erimenettelyihin, mitä normaalisti yritetään estää. Kyseisen ratkaisunlähtötilanne ei siten ole tältä osin rinnastettavissa nyt kysymyksessä olevaanriitaan.

Jälkiperäisellä kohtuuttomuudellatarkoitetaan tilannetta, jossa riippumattomat ulkopuoliset tapahtumat ovatmuuttaneet sopimuksen toteuttamisedellytyksiä toista osapuolta rasittavallatavalla. Myöhempien tapahtumien merkitykseen sovittelun kannalta liittyyolennaisesti sopimukseen liittyvä riskinjako. Oikeuskirjallisuudessa ontodettu, että jos osapuoli on sopimuksen luonteeseen kuuluvasti ottanut riskinkannaltaan epäedullisesta kehityksestä, sopimus ei yleensä tule soviteltavaksipelkästään sen vuoksi, että riski on realisoitunut ja velvoitteiden suhde ontämän vuoksi järkkynyt. Sovittelua puoltava olosuhteiden muuttaminen on sensijaan force majeure -tyyppistä, vaikka muutokselle ei tarvitsekaan asettaayhtä vaativia edellytyksiä kuin luontoissuoritus- tai vahingonkorvausvastuustavapauttaville suoritusesteille. Sovittelua puoltavalta olosuhteiden muutokseltavoidaan useimmiten edellyttää suoritusesteoppeihin verrattavaa ulkoisuutta,odottamattomuutta ja voittamattomuutta (Hemmo, Sopimusoikeus II, 2011, s. 73 -75).

Johtopäätökset käsillä olevassa asiassa

Hovioikeus toteaa, että välityslausekkeensovittelua koskevassa arvioinnissa on otettava huomioon sekä ratkaisusta KKO1996:27 että ratkaisusta KKO 2003:60 ilmenevät perusteet, joita on punnittavakokonaisuutena. Huomiota on siten kiinnitettävä osapuolten asemien väliseentasapainoon, ehdon yllättävyyteen, osapuolten mahdollisuuksiin tutustuaehtoihin etukäteen ja käyttää tukenaan oikeudellista asiantuntemusta sekä asianlaatuun. Lisäksi asiassa on arvioitava jälkiperäiseen kohtuuttomuusväitteeseenliittyviä seikkoja, kuten olosuhdemuutoksen laatua, siihen liittyvääriskinottoa sekä osapuolten tosiasiallisia mahdollisuuksia saada asiakäsiteltäväksi välimiesmenettelyssä.

Käsillä olevassa asiassa A oli ennenkonsulttisopimusten tekemistä ollut työsuhteessa emoyhtiö D Oy:öön. Lisäksikonsulttisopimusten laatimiseen oli käytetty B Oy:n sopimuspohjia. Hovioikeudenarvion mukaan nämä seikat osoittavat, että A on yksityisenäelinkeinonharjoittajana ainakin jossain määrin epätasa-arvoisessa asemassa BOy:öön nähden. A:n ei kuitenkaan voida katsoa rinnastuvan kuluttajaan taitavanomaiseen työntekijään. I ja J ovat kertoneet A:n tehneen yhteistyötä myösmuiden toimijoiden kanssa. I on täsmentänyt, että joistakin viesteistä olikäynyt ilmi A:n tekevän yhteistyötä ainakin F:n kanssa. I ja J ovat lisäksikertoneet, että konsulttisopimukset oli solmittu nimenomaan A:n aloitteesta,koska tämä oli pyrkinyt saamaan toiminnasta suurempaa taloudellista hyötyä. Jon vielä kertonut B Oy:n olleen siinä käsityksessä, että A oli perustanutosakeyhtiön, mikä saa tukea myös todisteena V3 olevasta Z:n 3.9.2010 A:llelähettämästä sähköpostista, jossa on maininta E Oy:stä A:n yhtiönä. Asiassa eiole muutoinkaan ilmennyt aihetta epäillä J:n tai I:n kertomusten uskottavuutta.Näillä perusteilla hovioikeus katsoo, ettei A ole ollut taloudellisesti taimuulla tavalla riippuvainen B Oy:stä siten, että osapuolten suhde olisi ollutmerkittävän epätasapainoinen.

A:n mukaan hän ei ole voinut vaikuttaavälityslauseketta koskevaan ehtoon. Kykenemättömyys vaikuttaa tällaiseen ehtoonei kuitenkaan sellaisenaan tee ehdosta kohtuutonta. Merkitystä voidaan tällöinkatsoa olevan muun ohella sillä, onko välityslauseke kyseisenlaisessasopimuksessa epätavallinen ja yllättävä tai onko osapuoli saanut tutustuaehtoon etukäteen ja ymmärtänyt sen merkityksen.

Hovioikeus katsoo, ettei välityslausekettavoida konsulttisopimuksessa pitää epätavallisena tai yllättävänä. A:lla onasiassa esitetyn selvityksen perusteella ollut toistuvia mahdollisuuksiatutustua sopimuksen ehtoihin ja hän on myös solminut B Oy:n kanssa toistuvastivastaavan välityslausekkeen sisältäviä sopimuksia. Hovioikeus katsoo asiassalisäksi selvitetyn, että A on ymmärtänyt välityslausekkeen merkityksen. Tätätukee se I:n kertoma seikka, että vastaava välityslauseke oli sisältynyt myös BOy:n asiakassopimuksiin, joita A oli tarjonnut asiakkaille. Lisäksi J onkertonut, että välityslauseketta oli hänen ja A:n välisissä 3.8.2010allekirjoitettua sopimusta koskeneissa neuvotteluissa käyty nimenomaisestiläpi. Hovioikeus ei pidä uskottavana A:n väitettä siitä, ettei hän olisiymmärtänyt välityslauseketta sen englanninkielisyyden vuoksi ottaen huomioon,että A on työskennellyt Yhdysvalloissa ja I:n kertoman mukaan tämän englanninkielen taito oli loistava.

Ratkaisun KKO 1996:27 mukaan välityslausekevoi olla kohtuuton riitakysymyksen ollessa selvä ja yksinkertainen ja sentaloudellisen arvon ollessa vähäinen. Käsillä olevassa asiassa on pääasianosalta ensin selvitettävä esikysymyksenä, onko kysymyksessä työsopimus, minkäjälkeen selvitettävänä on kolme eri perusteista korvausvaatimusta. Vaatimustenyhteenlaskettu määrä on yli 150.000 euroa. Hovioikeus katsoo, ettei pääasiassariitakysymys ole selvä ja yksinkertainen eikä riidan taloudellinen arvo sitenvähäinen, että välimiesmenettelystä A:lle aiheutuvat kustannukset olisivatsopimussuhde kokonaisuudessaan huomioon ottaen kohtuuttomat.

Edellä lausutuin perustein A:n ei olekatsottava esittäneen väitteensä tueksi riittävää selvitystä siitä, ettävälityslauseketta koskeva sopimusehto olisi jo alun perin ollut kohtuuton.Asiassa on vielä arvioitava, onko kyseinen sopimusehto tullut jälkiperäisestikohtuuttomaksi A:n muuttuneen taloudellisen tilanteen vuoksi.

A:n varattomuus puoltaa sinänsä sovittelua,kuten myös se seikka, että A:lla on asiaansa yleisessä tuomioistuimessakäsiteltäessä käytettävissään oikeusavun etuus ilman omavastuuosuutta.Kohtuullistamisharkinnassa on siten kysymys perustuslain 21 §:n ilmentämänaccess to justice -perusoikeuden merkityksestä. A:n tulisi esittämänsäselvityksen perusteella suorittaa Keskuskauppakamarille riidan arvon perusteellamääräytyvä, noin 4.500 euron hallinnointimaksu. Välimiesmenettelyn vaatimanennakkomaksun tai vakuuden vaatimisen todennäköisyyttä ei voida tässä asiassavarmuudella ennakoida, sillä välimiesten intressin kannalta on riittävää, ettämenettelyn osapuolista toinen on maksukykyinen. A:n varattomuus huomioon ottaenon kuitenkin mahdollista, että välimiesmenettelyssä vaadittaisiin ennakkomaksuatai vakuutta, jolloin A:lla ei olisi todellisia mahdollisuuksia saattaaasiaansa lainkaan käsiteltäväksi välimiesmenettelyssä.

A:n varattomuuden painoarvoakokonaisharkinnassa punnittaessa on kuitenkin otettava huomioon, että A:lla oliriidattomasti ollut jo sopimussuhteen aikana ulosottovelkoja. Edelleen A:ntaloudellisen tilanteen huononeminen on täytynyt olla nähtävissä jo 10.4.2012päivättyä sopimusta allekirjoitettaessa hänelle pian tämän jälkeen kirjatunensimmäisen yksityisoikeudellisen trattaprotestin ajankohta huomioon ottaen(maksuhäiriöluettelo, V13). A:n jo sopimuksentekohetkiset taloudellisetongelmat eivät ole siten pahentuneet sillä tavoin A:sta riippumatta jaodottamattomasti, että niitä voisi pitää sellaisena jälkiperäisenätaloudellisen tilanteen ratkaisevana muutoksena, jollainen on ollut käsilläratkaisussa KKO 2003:60.

A on siten sopimuksentekoaikaisistamaksuongelmistaan huolimatta ottanut käräjäoikeuden mainitseman riskinyrittämisestä ja siihen kuuluvasti solminut välityslausekkeen sisältävänkonsulttisopimuksen. Hän on näin menettelemällä ja taloudellisista ongelmistaantietoisena luopunut oikeudestaan saada asiansa käsiteltäväksi yleisessätuomioistuimessa.

Hovioikeus katsoo välityslausekkeensovittelua puoltavia ja sitä vastaan puhuvia seikkoja kokonaisuutenaharkittuaan, että käsillä olevassa asiassa välityslausekkeen sovittelua vastaanpuhuville seikoille on annettava suurempi painoarvo. Asiaa ei ole aihettaarvioida oikeudellisesti toisin myöskään A:n työsuhdesaatavienvanhentumisaikaan liittyvän väitteen johdosta. A:lle on myönnetty oikeusavunetuus ja oikeudenkäyntiavustaja 11.3.2014 lukien. Tästä huolimatta kanne onsaatettu vireille käräjäoikeuteen vasta 10.9.2015. Käräjäoikeuden mainitsemillaperusteilla A:n on katsottava viivytelleen asian vireille saattamisessa. Näilläja muutoin käräjäoikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla aihettakäräjäoikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole.

Välityslausekkeen sovittelu työsopimuslainnojalla

A on vedonnut sovitteluperusteena myöstyösopimuslain 10 luvun 2 §:ään, jonka mukaan työsopimuksen ehtoa voidaansovitella tai se voidaan jättää huomioon ottamatta, jos työsopimuksen ehdonsoveltaminen olisi hyvän tavan vastaista tai muutoin kohtuutonta.

Työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentinmukaan työsopimuslakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijätai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtätyönantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muutavastiketta vastaan. Näin ollen työsopimuslain 10 luvun 2 §:n soveltuminentapauksessa riippuu siitä, onko A:n ja B Oy:n tekemä konsulttisopimuskatsottava työsopimukseksi, eli toisin sanoen siitä, onko A ollut työsuhteessaB Oy:öön. Tämä asia tulee edellä kerrotuin tavoin ratkaistavaksi pääasianyhteydessä. Vaatimusten arviointi työsopimuslain 10 luvun 2 §:n nojalla ei sitentule tässä vaiheessa kyseeseen.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:stäilmenevän pääsäännön mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinenkorvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvatkohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä.Vastaavasti, jos alemman tuomioistuimen päätökseen haetaan muutosta,velvollisuus korvata oikeudenkäyntikulut ylemmässä tuomioistuimessa onoikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n mukaan määrättävä sen mukaisesti, mitämuutoksenhakumenettelyssä on tapahtunut ja onko asianosainen voittanutvai hävinnyt muutoksenhaun.

A on hävinnyt asian, mistä syystä hän onlähtökohtaisesti velvollinen korvaamaan B Oy:n oikeudenkäyntikuluthovioikeudessa korkoineen. B Oy:n arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut ovatyhteensä 11.991,98 euroa. A on paljoksunut B Oy:n oikeudenkäyntikuluja japitänyt kohtuullisena ajankäyttönä 15 tuntia ja kokonaismääränä 4.500 euroa. Aon katsonut 8.5.2017, 9.5.2017 ja 18.5.2017 suoritetut toimenpiteetperusteettomiksi niiden sisältäessä muun muassa tuomioon tutustumista ottaenhuomioon, että asianajaja L:n jo käräjäoikeudelle esittämään laskuun olisisältynyt jälkitoimenpidevarauksena tuomioon tutustuminen. Edelleen A onkatsonut nauhoitetilausta, ote- ja jäljennösmaksua, nauhoitteiden litterointiaja asiakirjatilausta korkeimmasta hallinto-oikeudesta koskevat toimenpiteetperusteettomiksi.

Korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovatoikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n mukaan oikeudenkäynnin valmistelusta jaasian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiostaaiheutuneet kustannukset. B Oy:n oikeudenkäyntikulujen tarpeellisuutta 8.5.,9.5. ja 18.5.2017 suoritettujen toimenpiteiden osalta arvioidessaan hovioikeustoteaa, että asianajaja L:n laskuun B Oy:n avustamisesta käräjäoikeudessa onsisältynyt tunnin varaus käräjäoikeuden päätöksen läpikäyntiin. B Oy:nhovioikeudessa esittämästä laskusta on siten katsottava tarpeettomiksi ennenkäräjäoikeuden päätöksen antamista ja osittain jälkivaraukseen nähdenpäällekkäisinä 8.5.2017 ja 9.5.2017 koskevat toimenpiteet. Sen sijaan asiassaei ole ilmennyt aihetta katsoa 18.5.2017 suoritettuja toimenpiteitätarpeettomiksi.

B Oy:n oikeudenkäyntikululaskuun sisältyynauhoitteen tilausmaksuun, ote- ja jäljennösmaksuun sekä nauhoitteidenlitterointiin liittyviä kuluja. Käräjäoikeudessa kuultujen asianosaisten sekätodistajien kertomukset on asian ratkaisemiseen vaikuttavilta osin kirjattunäkyviin päätökseen. Asiassa ei siten ole ilmennyt perusteltua aihettanauhoitteiden tilaamiseen ja litterointiin. Oikeudenkäyntikululaskustailmenevää asiakirjatilausta koskevaa kulua on sen sijaan pidettäväperusteltuna, sillä B Oy on hovioikeudelle toimittamassaan vastauksessaviitannut korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiin. Mainitut toimenpiteet jakulut vähennettynä hovioikeus katsoo B Oy:n tarpeellisten oikeudenkäyntikulujenmääräksi yhteensä 11.051,13 euroa.

A on lisäksi pääkäsittelyn päättymisenjälkeen 15.12.2017 vaatinut, että oikeudenkäyntikuluja kohtuullistetaanoikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:n ja 8 b §:n nojalla. Hovioikeus onvarannut B Oy:lle tilaisuuden lausua A:n oikeudenkäyntikulujenkohtuullistamista koskevasta vaatimuksesta. B Oy on 5.1.2018 antamassaanlausumassa ilmoittanut vaativansa ensisijaisesti kohtuullistamisvaatimuksenjättämistä tutkimatta liian myöhään esitettynä. Toissijaisesti B Oy onvastustanut sekä oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:ään että 8 b §:äänperustuvaa kohtuullistamisvaatimusta. A on vielä 5.1.2018 toimittanuthovioikeudelle pyytämättä lisäkirjelmän, jossa hän on esittänyt lisäperusteitavaatimukselleen.

Hovioikeus toteaa, että B Oy on esittänytyksilöidyn oikeudenkäyntikuluvaatimuksensa pääkäsittelyn päättymisen jälkeen14.12.2017. A:n ei ole ollut mahdollista vastata kuluvaatimukseen yksilöidystiennen sen esittämistä. Ilman tietoa yksilöidystä kuluvaatimuksesta A:lla ei olemyöskään ollut mahdollisuutta arvioida tarvetta tai perusteitaoikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:ään tai 8 b §:ään perustuvan vaatimuksenesittämiselle. Lisäksi hovioikeus toteaa, että tuomioistuin voi alentaaasianosaisen maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen määrääoikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b §:n nojalla myös viran puolesta ilmanasianosaisen vaatimusta. Näillä perusteilla hovioikeus katsoo, ettei vaatimustaole esitetty liian myöhään. Vaatimus voidaan tutkia.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:n mukaantuomioistuin voi määrätä, että asianosaiset osaksi tai kokonaan vastaavat itseoikeudenkäyntikuluistaan, jos asia on ollut oikeudellisesti niin epäselvä, ettähävinneellä asianosaisella on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin. Lainesitöiden ja oikeuskäytännön mukaan oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a § ontarkoitettu poikkeussäännöksi, ja sen soveltamiskynnys on suhteellisen korkea.Perusteltu syy oikeudenkäyntiin voi olla tilanteessa, jossa oikeuskysymys onobjektiivisesti arvioiden vaikea ja jossa ratkaisun lopputulos ei ole etukäteenennustettavissa. Oikeudellisesta epäselvyydestä voi olla kysymys esimerkiksi silloin,kun kirjoitetussa laissa on aukko, ennakkoratkaisua ei ole eikä ole selvää,kuinka oikeuskysymys tulisi ratkaista. Alentamista ei tämän pykälän nojallatule perustaa kohtuusharkintaan. Pelkkää vaatimusta kulujen alentamisestariidan oikeudellisen epäselvyyden perusteella ei voida hyväksyä, vaanvaatimuksen esittäjän tulee ilmoittaa ne perusteet, joilla hän katsoo asianolevan oikeudellisesti epäselvä (HE 107/1998 vp s. 19 - 20; KKO 2005:91, kohta12). A ei ole perustellut näkemystään asian oikeudellisesta epäselvyydestä.Hovioikeus katsoo, ettei asiassa ole esitetty sellaisia perusteita, joidennojalla A:n oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta tulisi hovioikeudessaalentaa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:n nojalla.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b §:n mukaantuomioistuin voi viran puolesta alentaa asianosaisen maksettavaksi tuomittavienoikeudenkäyntikulujen määrää, jos asianosaisen velvoittaminen korvaamaanvastapuolen oikeudenkäyntikulut huomioon ottaen oikeudenkäyntiin johtaneetseikat, asianosaisten asema ja asian merkitys olisi kokonaisuutena arvioidenilmeisen kohtuutonta. Lain esitöiden mukaan kyse on poikkeussäännöstä, jonkasoveltaminen tulee kysymykseen silloin, jos kokonaisuutena arvioidenkohtuullistamisen edellytykset täyttyvät. Edellytysten täyttyminen vaatiikaikkien laissa mainittujen seikkojen punnintaa, eikä mikään niistä yksinäänvoi synnyttää säännöksen tarkoittamaa kohtuuttomuutta (HE 107/1998 vp s. 20).

Hovioikeus katsoo, että asiassa on käsilläkorvausvelvollisuuden kohtuullistamista puoltavia seikkoja. Kohtuullistamistapuoltaa asiassa erityisesti asianosaisten asema, sillä A on kotihoidon tuellaelävä varaton henkilö ja B Oy on yhtiö. Myös asian merkitys puoltaakohtuullistamista, sillä kyse on ollut huomattavasta saatavasta.Oikeudenkäyntiin johtaneiden seikkojen ei voida katsoa sen paremmin puoltavankohtuullistamista kuin puhuvan sitä vastaankaan.

Punnitessaan B Oy:lle tuomittujenoikeudenkäyntikulujen kohtuullistamisen edellytyksiä kokonaisuutena kaikkienedellä mainittujen eri seikkojen valossa hovioikeus katsoo, että tässätapauksessa suurin paino on annettava asianosaisten asemalle. Kun ne puoltavatkohtuullistamista, hovioikeus katsoo, että edellytykset oikeudenkäyntikulujenkohtuullistamiselle täyttyvät.

Hovioikeus harkitsee B Oy:n kohtuullisiksioikeudenkäyntikuluiksi hovioikeudessa 6.000 euroa, minkä määrän A onvelvollinen korvaamaan B Oy:lle vaadittuine korkoineen.

A:n avustajaksi määrätyn asianajaja K:npalkkiovaatimus A:n avustamisesta hovioikeudessa sisältää toimenpiteitävalmistautumisesta ja jälkitoimenpiteistä yhteensä 10 tunnilta sekäpääkäsittelyn osuuden (4 tuntia). Palkkiovaatimus on oikeusavunpalkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen mukainen. Palkkiosuoritetaan siten valtion varoista laskun mukaisena.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta eimuuteta.

A E -toiminimen omistajana velvoitetaansuorittamaan B Oy:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 6.000euroa. Korvaukselle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissatarkoitetun korkokannan mukaan kuukauden kuluttua hovioikeuden päätöksenantamispäivästä.

Valtion varoista maksetaan asianajaja K:llepalkkioksi A:n avustamisesta hovioikeudessa 1.540 euroa ja arvonlisäveron osuutena369,60 euroa, mitkä määrät jäävät valtion vahingoksi.

…...............................................................

Asian ovat ratkaisseet:

hovioikeudenlaamanni Risto Jalanko
hovioikeudenneuvos Jaakko Rautio
hovioikeudenneuvos Hanna Vieruaho

valmistelija: hovioikeuden esittelijä LauraKallioinen

Äänestys.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Hovioikeudenneuvos Jaakko Rautio:

Totean enemmistön tavoin olevan riidatonta,että A ja B Oy olivat tehneet keskenään yhteensä kolme eri konsulttisopimustavuosien 2011 - 2012 aikana ja että A oli jo tätä ennen tehnytkonsulttisopimuksen B Oy:n emoyhtiö D Oy:n kanssa. Kaikki sopimukset olivatsisältäneet identtisen välityslausekkeen. Riidatonta on myös, että A:lla oliollut jo sopimussuhteen aikana ulosottovelkoja ja että hänen taloudellinentilanteensa oli sopimussuhteen päättymisen jälkeen entisestään huonontunut jaettä hänellä oli maksuhäiriömerkintöjä. Riidatonta on vielä, että A:lle onmyönnetty oikeusapu ilman omavastuuosuutta.

Asian pääkäsittelyssä A on esittänyt, ettähän on työttömänä ja että hänen toimeentulonsa perustuu kodinhoidon tukeen.Keskuskauppakamarille tulisi A:n mukaan maksaa hallinnointimaksua noin 4.500euroa, jotta se edes lähtisi nimeämään välimiestä. En näe aihetta epäillä edellämainittua, eikä sitä ole B Oy:n puoleltakaan riitautettu. Asianosaiset ovatlisäksi olleet yhtä mieltä siitä, että välimiehellä olisi oikeus vaatiaennakkopalkkiota. Siitä asianosaiset ovat olleet kuitenkin eri mieltä,pyytävätkö välimiehet käytännössä ennakkopalkkiota kansallisissa riidoissa.

Edellä enemmistön mielipiteessä on selostettuolennaiset taustatiedot korkeimman oikeuden ennakkopäätöksestä KKO 2003:60,jossa korkein oikeus jätti oikeustoimilain 36 §:n nojalla välityslausekkeenhuomioon ottamatta. Lopputulostaan korkein oikeus perusteli seuraavasti:

"Pertti K on vaatinut välityslausekkeenhuomiotta jättämistä oikeustoimilain 36 §:n nojalla, koska välityssopimus onsolmimisensa jälkeen käynyt hänen taloudellisen vararikkonsa vuoksi kohtuuttomaksieikä hänellä ole taloudellisia mahdollisuuksia saada asiaansavälimiesmenettelyssä tutkittavaksi.

Asiassa on kysymys ensisijaisesti siitä, onkovälityslauseke Pertti K:n esittämällä perusteella oikeustoimilain 36 §:nperusteella jätettävä huomioon ottamatta.

Välimiesmenettelystä annetun lain 46 §:n 1momentin mukaan asianosaiset ovat yhteisvastuullisesti velvolliset suorittamaanvälimiehille korvauksen heidän työstään ja kustannuksistaan, jolleivät he oletoisin sopineet. Asiassa ei ole edes väitetty, että asianosaiset olisivatsopineet toisin. Saman pykälän 3 momentin mukaan välimiehillä on oikeus vaatiaasianosaisilta ennakkoa tai vakuutta heille tulevasta korvauksesta. Yleinenkäytäntö on, että kumpaakin asianosaista kehotetaan suorittamaan puoletvälimiesten vaatimasta ennakosta tai vakuudesta. Jos asianosainen ei suoritaosuuttaan tällaisesta välimiesten vaatimasta ennakosta tai vakuudesta,välimiehet yleensä varaavat toiselle asianosaiselle tilaisuuden suorittaapuuttuvan määrän. Jollei vaadittua ennakkoa tai vakuutta suoriteta kokonaan,menettely yleensä keskeytetään tai lopetetaan.

Asiassa on selvitetty, ettei Pertti K:lla olevaroja eikä ansiotuloja. Näin ollen voidaan lähteä siitä, ettei hän pystysuorittamaan välimiehen häneltä todennäköisesti vaatimaa ennakkoa tai vakuuttavälimiehelle tulevasta korvauksesta. Kun Opstock Oy ei ole edes väittänytolevansa valmis suorittamaan Pertti K:n osuutta tällaisesta ennakosta taiantamaan siitä vakuutta, Pertti K tuskin saisi kannettaan tutkituksivälimiesmenettelyssä. Tästä ei kuitenkaan seuraisi, että Pertti K saisikanteensa tutkituksi yleisessä tuomioistuimessa välityslausekkeen estämättä.

Pertti K:lle on tässä oikeudenkäynnissämyönnetty maksuton oikeudenkäynti ilman korvausvelvollisuutta ja määrättyavustaja. Vastaavaa etua Pertti K:lle ei voida myöntää välimiesmenettelyssä.Pertti K ei ilmeisesti ilman ammattitaitoista avustajaa kykenisi valvomaanetuaan ja oikeuttaan välimiesmenettelyssä eikä hänellä ole taloudellisiamahdollisuuksia kustantaa itselleen tällaista avustajaa."

Käsillä olevassa asiassa välityslausekettasovellettaessa A joutuisi rahoittamaan itse keskuskauppakamarille maksettavanhallinnointimaksun ja välimiehen mahdollisesti vaatiman palkkioennakon, koskavälimiesmenettelyä varten ei myönnetä oikeusapua. Selvänä voidaan myös pitääsitä, että A tarvitsisi välimiesmenettelyä varten lainoppineen avustajan, jonkapalkkion ilman oikeusapua hän joutuisi kustantamaan itse. Tällaisissaolosuhteissa avustajat, ennen kuin ottavat asian hoitaakseen, säännönmukaisestiedellyttävät, että päämies on maksanut avustajalle tämän ilmoittaman määränpalkkioennakkoa. Toisaalta ottaen huomioon A:n taloudellisen tilanteen jaetenkin maksuhäiriömerkinnät hänen on likimain mahdotonta saada lainaa välimiesmenettelyäja avustajan palkkiota varten tarvittavaa määrää. Siten A:lla ei oletosiasiassa mahdollisuuksia saada asiaansa välimiesmenettelyssä tutkituksi eikäavustajaa menettelyä varten.

Korkeimman oikeuden edellä siteeratuistaperusteluista ilmenee kaksi syytä, miksi se katsoi välityslausekkeensoveltamisen johtavan asiassa kohtuuttomuuteen: asianomaisen henkilön heikostataloudellisesta tilanteesta johtuen välityslauseketta sovellettaessa hän eitosiasiassa saisi asiaansa käsiteltäväksi välimiesmenettelyssä eikä hänelläolisi myöskään mahdollista saada tarvitsemaansa oikeudellista apuavälimiesmenettelyä varten.

Katson, että merkityksellisiltä osin käsilläolevan asian tosiseikat vastaavat korkeimman oikeuden ratkaiseman tapauksenolosuhteita. Asiaa ei ole myöskään aihetta arvioida oikeudellisesti toisin eikäsiis päätyä toisenlaiseen lopputulokseen kuin korkein oikeus onennakkopäätöksessään KKO 2003:60 tehnyt. Näin ollen jätän oikeustoimilain 36§:n nojalla välityslausekkeen huomioon ottamatta.

Kumoan käräjäoikeuden päätöksen ja palautanasian Helsingin käräjäoikeuteen, jonka tulee hovioikeuden ratkaisun tultualainvoimaiseksi tai tätä ennenkin asianosaisten suostumuksin ottaa asia omastaaloitteestaan uudelleen käsiteltäväksi.