HelHO:2017:1

Helsingin käräjäoikeudentuomio 5.2.2016

…..........................................................

Asian riidaton tausta

Oy ECU-Group Ab (myöhemmin myösOstaja tai vastaaja) on perustettavan yhtiön lukuun kauppakirjalla11.10.2007/15.10.2007 ostanut maa-alueen Metsähallitukselta(myöhemmin myös Myyjä tai kantaja).

Kauppakirjan kohdan 6 mukaaOstaja vastaa teiden rakentamiskustannuksista. Myyjä ei osallistuem. rakentamiseen eikä rakentamisesta aiheutuviin kustannuksiin.Ostaja on tietoinen, että Kittilän kunta edellyttääkaavateiden rakentamisen tilaamista Metsähallituksen kautta johtuenaluetta koskevasta maankäyttösopimuksesta.

Kantaja on tilannuttienrakennusprojektit kauppakirjan allekirjoittamisen jälkeenKittilän kunnalta. Kaavateiden toteutus on tehty Kittilän kunnalletoimitettujen tilauksien mukaisesti. Teiden rakennustyöt ovatvalmistuneet heinäkuun 2009 loppuun mennessä.

Kittilän kunta on laskuttanutrakentamisen kustannukset kantajalta. Rakentamiskustannuksia onlaskutettu kantajalta vuosina 2007-2009.

Viimeinenerä rakennuskustannuksista on laskutettu laskulla, jonka päivämääräon 17.7.2009.

Kaikista kaavateidenrakennuskustannuksista kantaja on lähettänyt vastaajille laskun pvm18.6.2014 pääoma 58.268,82 eräpäivä 18.7.2014.

Oy ECU-Group Ab japerustettu yhtiö Keskinäinen kiinteistöosakeyhtiö Levin Honkatieovat riitauttaneet saatavan vanhentuneena.

Riitakysymys

Asiassa on riitaasiitä, onko kantajan saatava vanhentunut?

Jos näin on, riitaaon siitä, voiko kantaja saada vaatimansa määrän itselleenperusteettomana etuna?

Kanne

Vaatimus

Kantaja vaatii, ettävastaajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti
1) ensisijaisestisuorittamaan kantajalle pääomaa 58.268,82 euroa korkolain 4.1 §:nmukaisine viivästyskorkoineen18.7.2014 lukien tai

2) toissijaisestipalauttamaan kantajalle saamansa perusteettoman edun 58.268,82 euroakorkolain 4.1 §:n mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttaratkaisun antamisesta lukien. Lisäksi kantaja on vaatinut vastaajienvelvoittamista yhteisvastuullisesti suorittamaan kantajalle velanmuistutuskulut 5 euroa ja perintäkulut 248,59 euroa, molemmat määrätkorkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteentiedoksiannosta lukien sekä oikeudenkäyntikulut korkolain 4 § 1momentin mukaisine viivästyskorkoineen.

Perustelut

1. Ensisijainen kanneperuste

Kantajalla onvastaajilta vaaditun suuruinen saatava, joka ei ole vanhentunut.Vastaajat ovat velvollisia maksamaan vaaditun saatavan.

Yleistä kolmenvuoden vanhentumisaikaa ei voida soveltaa (vanhentumislaki 4 §),koska kyse ei ole kauppahinnasta tai muusta vastikkeesta(vanhentumislaki 6 §). Tässä tapauksessa ei ole myöskään ollut kysekauppakohteen luovuttamisesta tai lain tarkoittamastasuoritusvelvollisuudesta. Kantajalla ei ole ollut velvollisuuttarakentaa kaavateitä vaan ainoastaan velvollisuus välittääkunnalle vastaajien tilaus kaavateidenrakentamisesta. Kantaja on tilannut vastaajien hakemuksestatienrakennusprojektit kauppakirjan allekirjoittamisen jälkeenKittilän kunnalta. Kaavateiden toteutus on tehty vastaajien tilauksienmukaisesti.

Saatava ei olevanhentunut kolmessa vuodessa, vaan vanhentumisaika on kymmenenvuotta (vanhentumislaki 8 §). Saatavan osalta kyse onvanhentumislain 8 §:n 1 momentin tarkoittamasta muusta velasta.

Vanhentumislain 8 §on säädetty siltä varalta, ettei yksikään vanhentumisajanalkamista koskeva säännös sovellu. Pidempi vanhentumisaika tuleesovellettavaksi silloin, kun osapuoli on tehnyt oman suorituksensa javaatii vastapuolta täyttämään tällä olevat velvoitteet. Kantajaon aikanaan toiminut sopimuksen mukaan tekemällä sopimuksenperustuvan velvoitteen. Tienrakennusprojektit on sopimuksenallekirjoittamisen jälkeen vastaajien hakemuksesta tilattu Kittilänkunnalta. Tämä jälkeen kantajalle on jäänyt vastaajiinkohdistuva saamisoikeuseli muu velka.

Vanhentumisenalkamisajankohta on kymmenen vuotta velvoitteen oikeusperusteensyntymisestä. Oikeusperuste on syntynyt silloin, kun osapuoltenvälinen sopimus on tehty eli saatavaan sovelletaan kymmenen vuodenvanhentumisaikaa ajankohdasta 11.10.2007/15.10.2007. Saatava ei ole vanhentunut, kun kantaja on lähettänyt laskun 18.6.2014. Saatavaolisi vanhentunut vanhentumislain 8 § mukaan vasta 15.10.2017.

2. Toissijainenkanneperuste

Mikäli käräjäoikeuskatsoo, että saatava on vanhentunut, kantaja katsoo, että vastaajatovat saaneet perusteetonta etua vastaavalla määrällä. Vastaajaton hyötynyt perusteettomasti kantajan kustannuksella. Vasvastaajatovat saaneet perusteetonta etua hyötymällä kantajankustannuksella.

Vastaus

Vaatimukset

Vastaajat vaativatkanteen hylkäämistä ja kantajan velvoittamista korvaamaanvastaajien oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut korkolain 4 §:n 1momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeudentuomion antamisesta lukien.

Perustelut

1.Ensisijaisestakanneperusteesta

Kanne tulee hylätävanhentuneena.

Teidenrakentamiskustannusten maksuvelvoitteeseen soveltuu vanhentumislain 4§:n mukainen yleinen kolmen vuoden vanhentumisaika. Kolmen vuodenvanhentumisaikaa sovelletaan lain 6 §:n esitöiden mukaan useimpiinmolemminpuolisesti velvoittaviin sopimussuhteisiin perustuviinsaataviin, joiden osalta osapuolet eivät ole ennalta sopineeteräpäivästä. Vanhentumislain 6 §:n mukaan kolmen vuodenvanhentumisaika alkaa kulua siitä, kun velkoja on täyttänytsopimuksen mukaisen velvollisuutensa.

Tässä tapauksessavelkoja eli kantaja on täyttänyt sopimuksen mukaisen velvoitteensa,kun tilauksen mukaiset tiet valmistuivat ja Kittilän kunta laskuttikantajalta siihen liittyvät kustannukset. Kunkin kulueränmaksuvelvollisuuden vanhentuminen on näin ollen alkanut siitä, kunKittilän kunta on laskuttanut kustannuksen kantajalta ja kantajalleon syntynyt mahdollisuus vaatia maksusuorituksia edelleenvastaajilta. Säännöksen esitöissä on lisäksi nimenomaisestitodettu, ettei velvoitteen vanhentuminen riipu siitä, milloinvelkoja lähettää laskun tai muutoin eräännyttää velan.

Viimeinen erärakentamiskustannuksista on laskutettu laskulla, jonka päivämääräon 17.7.2009. Kyseisen erän vanhentumisaika on alkanut tästä päivästä.Kolmen vuoden vanhentumisajan huomioon ottaen viimeinen osa kuluistaon vanhentunut 17.7.2012 ja sitä edeltävät erät jo ennen tätä ajankohtaa.

Kantaja on esittänytmaksuvaatimuksen vastaajille vasta 18.6.2014 päivätyssä laskussa.Tällöin kantajan maksuvaatimus on ollut jo vanhentunut.

Kaavateiden toteutuson tehty kantajan, ei vastaajien tilauksien mukaisesti. Kauppakirjankohdan 6 sisältö tukee sitä, että kantajan on ollut tarkoituskintoimia teiden rakennustyön tilaajana ja että se näin toimiessaan ontoiminut kauppakirjassa tarkoitetulla tavalla. Sillä, kuka tilauksentekijäksi katsotaan, ei kuitenkaan ole merkitystä, kun kyse onvanhentumislainsäädäntöön perustuvasta saatavan vanhentumisesta.

Vastaajat ovatkiistäneet kantajan väitteen siitä, että velvoitteeseen maksaateiden rakentamiskustannukset sovellettaisiin kymmenen vuoden vanhentumisaikaa. Vanhentumislain esitöiden mukaan lain 8 §:n mukaista kymmenenvuoden vanhentumisaikaa sovelletaan esimerkiksi luottoihin, joideneräpäivää ei ole velallista sitovasti määrätty, sekätoistaiseksi voimassaoleviin tai ehdollisiin velkoihin. Asiassakäsillä oleva velvoite ei ole luonteeltaan luotto eikä ehdollinentai toistaiseksi voimassaoleva sitoumus, vaan velka on ollutkytköksissä velkojan eli kantajan suoritukseen. Tässä tapauksessaei myöskään ole kyse perheenjäsenten välisestä velkasuhteesta(lain esityöt, KKO 2010:66). Esitöissä ja oikeuskirjallisuudessaon myös todettu, että käytännössä pidemmän vanhentumisajanpiiriin kuuluvia velkoja on vähän.

2. Toissijaisestakanneperusteesta

Vastaajat ovatkiistäneet kantajan väitteen siitä, että, jos kantajan saatava onvanhentunut, vastaajat ovat saaneet perusteetonta etua vastaavallamäärällä. Saatavan lakiin perustuvaa vanhentumista ei voida pitääperusteettomana etuna velalliselle. Oikeuskirjallisuudessa onyksiselitteisesti todettu, että vanhentumisesta tai muustaoikeusperusteesta johtuva saamisoikeuden lakkaaminen ei itsessääntarkoita perusteetonta etua velvoitteesta vapautuneelle velalliselle.

3. Muistutus- japerintäkutut

Vastaajat ovatkiistäneet kuluvaatimukset perusteettomina.

Määrien osalta eiole ollut huomauttamista.

Lausumatoikeudenkäyntikuluista

Kantajanoikeudenkäyntikuluvaatimus on arvonlisäveroineen 4.452,04 euroa.

Vastaajienoikeudenkäyntikuluvaatimus on

- Oy ECU-Group Ab:narvonlisäveroineen 4 297,50 euroa ja

- KeskinäinenKiinteistöosakeyhtiö Levin Honkatien ilman arvonlisäveroa 3.466,50euroa.

Vastaajat ovatkiistäneet kantajan oikeudenkäyntivaatimuksen perusteeltaan.Määrään ei ole ollut huomauttamista.

Kantaja on kiistänytvastaajien oikeudenkäyntikuluvaatimuksen perusteeltaan jamäärältään. Vastaajien laskuista ilmenee, että asiaa onhoitanut useampi asiamies. Kantaja epäilee, että vastaajatlaskuttavat

samasta työstätuplasti. Laskuista ei ilmene asiamiesten titteleitä eikätuntiveloituksia. Kantaja hyväksyy laskuista ainoastaan asiamiesUlla Vuokilan toimenpiteet.

AA Vuokila ontodennut, että vastaajien kulujen määrä muodostuu vaintarpeellisista ja kohtuullisista toimenpiteistä. Keskimääräiseksituntivelvoitukseksi tulee 223 euroa, mitä ei voida pitää millääntavoin

kohtuuttomana.Järkevän ja tarkoituksenmukaisen työnjaon takia sekäkustannustehokkuussyistä esimerkiksi oikeudellista selvitystyötäja kirjelmien alustavaa luonnostelua tekee myös toimiston avustava

henkilökunta.Kukaan ei tee samaa työtä kahteen kertaan eli mitään väitettyä"tuplalaskutusta" ei ole. Jokainen käytetty tunti ontarpeellinen asian hoitamiseksi päämiehen edun mukaisesti. Kantajanargumentoinnin kestämättömyyttä osoittaa sekin, että kantajanmielestä vastaajien oikeudenkäyntikuluista hyväksyttäviäveloituksia ovat vain AA Vuokilan tekemät työtunnit (5,25 h), kunkantajan asiamiehet ovat tarvinneet 17,5 h asian hoitamiseen.

Todistelu

Kantajan kirjallisettodisteet

1. Kauppakirja
Todistusteema:saatavan peruste, sopimuksen sisältö ja vastaajienvastuu teidenrakennuskustannuksista.

2. Lasku
Todistusteema:saatavan määrä

Vastaajankirjalliset todisteet
1.Metsähallituksen lasku Oy ECU-Group Ab:Ile (ilman liitteitä)
Todistusteemat:Kantaja on esittänyt maksuvaatimuksen 18.6.2014;
mahdollisuus vaatiasuorituksia on syntynyt vuosina 2007-2009.

Käräjäoikeudenratkaisu

Asiankäsittelystä

Osapuolet ovatilmoittaneet suostuvansa siihen, että asia käsitelläänkirjallisen valmistelun perusteella (OK 5:27a §).

Ratkaisunperustelut

Ensisijainenkanneperuste: Kysymys siitä onko kanteen kohteena oleva saatavavanhentunut vanhentumislain 4 §:n mukaisen yleisen kolmen vuodenvanhentumisajan puitteissa.

Kolmen vuodenvanhentumisaikaa sovelletaan lain 6 §:n esitöiden mukaan useimpiinmolemminpuolisesti velvoittaviin sopimussuhteisiin perustuviinsaataviin, joiden osalta osapuolet eivät ole ennalta sopineet eräpäivästä.

Näissä tapauksissavanhentumisen alkaminen on kytketty velkojana olevan osapuolensuoritukseen. Vanhentumisaika alkaa kulua, kun velkojana olevaosapuoli on täyttänyt oman suoritusvelvollisuutensa.

Lain esitöidenmukaan irtaimen kauppa on tyypillinen tämän pykälänsoveltamisalaan kuuluva tilanne. Ostaja ei ole velvollinen maksamaankauppahintaa ennen kuin tavara on sopimuksen mukaisesti asetettu hänen saatavilleentai hänen määrättäväkseen. Vanhentuminen ei siten riipu siitä,milloin myyjä lähettää laskun tai muutoin eräännyttää velan.Pykälä soveltuu myös palveluiden hankkimiseen.

Kysymys siitä, mikätässä tapauksessa on ollut kantajan sopimuksen mukainensuoritusvelvollisuus.

Vastaaja on ostanutmaa-alueen kantajalta ja maksanut kauppahinnan.

Kauppakirjan kohta 6koskee kiinteistöstä aiheutuvia kustannuksia. Siinä todetaan mm,että ostaja ottaa vastattavakseen kaikista kunnallistekniikanrakentamisen kustannuksista, kuten teiden, vesi- ja viemärihuollon,sähköistyksen, televerkon yms. rakentamiskustannuksista. Ostajatekee kunnan ja Levi Vesihuolto Oy:n kanssa tarvittavat sopimuksetkoskien mainittua rakentamista. Myyjä ei osallistu em. rakentamiseeneikä rakentamisesta aiheutuviin kustannuksiin. Ostaja on tietoinen,että Kittilän kunta edellyttää kaavateidenrakentamisen tilaamista Metsähallituksen kautta johtuen aluettakoskevasta maankäyttösopimuksesta. Ostaja sitoutuu asettamaan em.tientekotöiden rahoittamisesta täysimääräisen vakuudenMetsähallitukselle ennen ko. töiden tilaamista kunnalta kunkintiekohteen osalta.

Käräjäoikeustoteaa, että sopimuksen mukaan kantajalla ei ole ollut velvollisuusrakentaa kaavateitä eikä osallistua rakentamista aiheutuviinkustannuksiin. Sopimuksessa on ainoastaan todettu Kittilän kunnan edellyttävänkaavateiden rakentamisen tilaamista kantajan kautta. Näin on myöstapahtunut, koska Kittilän kunta on sittemmin teiden rakennustöidenvalmistuttua laskuttanut kaavateiden rakennuskustannuksistakantajaa.

Käräjäoikeuskatsoo, että kyse ei ole ollut kaupan kohteen luovuttamisesta.Kantajalle kauppakirjassa asetettu em. velvoite ei ole myöskäänollut vastike vastapuolen suorituksesta. Kantajan suorituksessa kyseei ole ollut kauppahinnasta tai muusta vastikkeesta, vaan em.tientekotöiden rahoittamisesta. Kanteen kohteena olevan laskunmaksamisen jälkeen kantajalle on jäänyt vastaajiin kohdistuvasaamisoikeus eli muu velka.

Näin ollenkäräjäoikeus katsoo, että kantajan saatava ei ole vanhentunutkolmen vuoden vanhentumisajan puitteissa.

VanhL 8 §:n 1momentin mukaan, jos kysymys on toistaiseksi myönnetystä taiehdollisesta syntyvästä velasta taikka muusta velasta, jonkavanhentumisajan alkamiskohta ei määräydy 5-7 §:n nojalla, velka vanhentuu kymmenenvuoden kulutta velvoitteen oikeusperusteen syntymisestä, jolleivanhentumista ole sitä ennen katkaistu.

Käräjäoikeuskatsoo, että tässä tapauksessa kyse on edellä mainitussalainkohdassa tarkoitetusta toistaiseksi myönnetystä muusta velastaja kymmenen vuoden vanhentumisaika on alkanut velvoitteensyntymisajankohtana eli kauppakirjan allekirjoittamisajankohtana11.10.2007/15.10.2007.

Koska kantajansaatava ei ole vanhentunut, vastaajat ovat velvollisetyhteisvastuullisesti suorittamaan kantajalle vaaditut määrätkorkoineen.

Toissijainenkanneperuste; perusteettoman edun palautus vaatimus

Lausunnon antaminentoissijaisesta kanneperusteesta raukeaa, koska kanne on menestynytensisijaisella perusteella.

Oikeudenkäyntikulut

Koska vastaajat ovathävinneet asian, vastaajat ovat velvolliset yhteisvastuullisestikorvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut, joiden määrästä ei oleriitaa.

Tuomiolauselma

Vastaajat OyECU-Group Ab ja Keskinäinen Kiinteistöosakeyhtiö Levin Honkatievelvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan kantajalleMetsähallitukselle
- 58.268,82 euroakorkolain 4.1 §:n mukaisine viivästyskorkoineen 18.7.2014 lukien,
- velanmuistutuskulut 5 euroa ja perintäkulut 248.59 euroa, molemmat määrätkorkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteentiedoksiannosta eli Oy ECU-Group Ab:n osalta 6.5.2015 ja KeskinäinenKiinteistöosakeyhtiö Levin Honkatien osalta 20.5.2015 lukien, ja
-oikeudenkäyntikulut 4.452,04 euroa korkolain 4.1 §:n mukaisineviivästyskorkoineen kuukauden kuluttua ratkaisun antamisesta lukien.

Asian on ratkaissut

käräjätuomari Sinikka Kurkinen

Helsingin hovioikeuden tuomio 17.1.2017

…..........................................

Asian käsittely hovioikeudessa

Oy ECU-Group Ab:lle ja Keskinäinen Kiinteistöosakeyhtiö LevinHonkatielle on myönnetty jatkokäsittelylupa 20.6.2016.

Valitus

Oy ECU-Group Ab (ECU-Group) ja Keskinäinen KiinteistöosakeyhtiöLevin Honkatie (Koy Levin Honkatie) ovat vaatineet, että kannehylätään ja Metsähallitus velvoitetaan korvaamaan valittajienoikeudenkäyntikulut ECU-Groupin osalta käräjäoikeudessa 4.297,50ja hovioikeudessa 2.046 eurolla sekä Koy Levin Honkatien osaltakäräjäoikeudessa 3.466,50 ja hovioikeudessa 1.650 eurolla, kaikkimainitut määrät korkoineen.

Kanteen perusteena oleva saatava on vanhentunut.

ECU-Group oli ostanut perustettavan yhtiön lukuun Valtiolta noinkolmen hehtaarin kokoisen määräalan Kittilän kunnasta ECU-Groupinja Valtion puolesta Metsähallituksen 15.10.2007 allekirjoittamallakauppakirjalla. Kauppaehtojen 6 kohdan mukaan ostaja vastasi kaikistakunnallistekniikan rakentamisen, esimerkiksi teiden rakentamisen,kustannuksista. Kauppakirjasta käy ilmi, että Kittilän kunta oliedellyttänyt, että aluetta koskevasta maankäyttösopimuksestajohtuen Metsähallitus tilaa teiden rakentamistyöt. Kittilän kuntaja Maanrakennus Kantmark Oy ovat sittemmin laskuttaneet kiinteistöllerakennettuihin teihin liittyneistä töistä Metsähallitusta vuosina2007-2009 siten, että viimeinen teiden rakentamista koskeva lasku onpäivätty 1.7.2009. Metsähallitus on vaatinut näistä töistäaiheutuneita kustannuksia ECU-Groupilta ja Koy Levin Honkatieltäensimmäisen kerran vasta 18.6.2014.

Kanteen perusteena olevan velvoitteen vanhentumiseen sovelletaanvelan vanhentumisesta annetun lain (vanhentumislaki) 6 §:n mukaistayleistä kolmen vuoden vanhentumisaikaa. Ostajalle kauppahinnansuorittamisen lisäksi sovittu velvoite ottaa vastatakseenkaavateiden rakennuskustannuksista on ollut tyypiltäänvanhentumislain 6 §:ssä tarkoitettu muu sopimuksen perusteellasuoritettava vastike. Tällaisessa tilanteessa vanhentumisaika alkaakulua vaatimismahdollisuuden periaatteen mukaisesti siitä lukien,kun velkojana oleva osapuoli on täyttänyt omansuoritusvelvollisuutensa. Metsähallitukselle on, sen maksettuasopimuksen mukaisesti teiden rakentamisesta kolmansille osapuolille,syntynyt oikeus vaatia ostajalta korvausta näistä kustannuksista.Jokaisen sopimuksen perusteella suoritetun erän vanhentuminen onalkanut kulua itsenäisesti siitä ajankohdasta, jolloin kyseinenmaksusuoritus on tehty kolmannelle osapuolelle. Sen sijaan itseperussuhteen eli kauppakirjan mukaisen sopimuksen syntyhetkellä eiole merkitystä laskettaessa sen perusteella syntyneidenvelvoitteiden vanhentumisajankohtia. Metsähallitus on jokaisen eränosalta laiminlyönyt esittää maksuvaatimuksensa vanhentumislain 6§:ssä säädetyssä kolmen vuoden määräajassa. Siten senmaksuvaatimus on kokonaan hylättävä vanhentuneena.

Kyseessä ei ole vanhentumislain 8 §:n mukainen toistaiseksimyönnetty muu velka. Sopimusta ei ollut tarkoitettu nyt kyseessäolevilta osin olemaan voimassa toistaiseksi vaan enintään teidenrakentamisen päättymiseen saakka. Lisäksi lainkohdassa "muillaveloilla" tarkoitetaan muita kuin rahavelvoitteita, joideneräpäivää ei ole sovittu tai joiden ei voida katsoa olevanvastiketta vastapuolen suorituksesta.

Maksuvaatimus tulisi hylätä vanhentuneena siitä huolimatta, ettäsiihen sovellettaisiin vanhentumislain 8 §:n 1 momenttia. Pykälän2 momentin mukaan myös 1 momentin mukaiseen velvoitteeseen soveltuuyleinen vanhentumisaika sen jälkeen, kun sitä on vaadittu tai se onmuun syyn johdosta erääntynyt maksettavaksi. Vanhentumislainsystematiikan mukaisesti velvoitteen vanhentumisaika määräytyyvaatimismahdollisuuden periaatteen mukaisesti myös tällaisissavanhentumislain 8 §:n soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa. KunMetsähallitus on maksanut sopimuksen mukaiset tilauksensakolmansille osapuolille, sille on syntynyt mahdollisuus vaatiavastaavia suorituksia ostajalta, ja velka on tuolloin erääntynytmaksettavaksi. Metsähallitus ei kuitenkaan ole esittänytmaksuvaatimusta yhdenkään erän osalta 8 §:n 2 momentissasäädetyssä yleisessä vanhentumisajassa. Siten kantajanmaksuvaatimus olisi vanhentunut myös vanhentumislain 8 §:n nojalla.

Vastaus

Metsähallitus on vaatinut, että valitus hylätään ja ettäECU-Group ja Koy Levin Honkatie velvoitetaan yhteisvastuullisestikorvaamaan Metsähallituksen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa2.060,88 eurolla korkoineen.

Käräjäoikeuden ratkaisu on oikea.

Vanhentumisajan osalta sovellettavaksi tulee vanhentumislain 8 §:nmukainen kymmenen vuoden vanhentumisaika. Vanhentumislain 5-7 §:ssäon rajattu ne tilanteet, joihin kolmen vuoden määräaikaasovelletaan. Yleistä kolmen vuoden vanhentumisaikaa sovelletaan, kuneräpäivästä on sovittu. Vanhentumislain 6 §:n soveltamisalaankuuluvat useimmat molemminpuolisesti velvoittaviin sopimussuhteisiinperustuvat saatavat. Tässä tapauksessa ei ollut ollut kyse irtaimenesineen kaupasta, molemminpuolisesti velvoittavasta sopimussuhteesta,palveluiden hankkimisesta, kauppahinnasta tai vastikkeesta. Koskavelan vanhentumisaika ei ollut alkanut kulua edellä mainittujensäännösten mukaisesti, vaan kysymys on muusta velasta,sovellettavaksi tulee 8 §:n mukainen kymmenen vuodenvanhentumisaika.

Hovioikeudenratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasetteluja sovellettavat lainkohdat

ECU-Groupin perustettavan yhtiön (sittemmin Koy Levin Honkatie)lukuun ostajana ja Metsähallituksen Suomen valtion puolesta myyjänä15.10.2007 allekirjoittaman kauppakirjan mukaan ostajan vastattaviksiovat kuuluneet muun ohella teiden rakentamisesta kiinteistölleaiheutuvat kustannukset. Kauppaehdoissa todetaan ostajan olevantietoinen siitä, että Kittilän kunta edellyttää kaavateidenrakentamisen tilaamista Metsähallituksen kautta. Metsähallitus onsittemmin tilannut tienrakentamisen Kittilän kunnalta. Rakennustyötovat valmistuneet vuoden 2009 heinäkuun loppuun mennessä jaKittilän kunta sekä rakennustyötä tehnyt Maanrakennus Kantmark Oyovat vuosien 2007-2009 aikana laskuttaneet Metsähallitustarakennustöistä yhteensä 58.268,82 euroa. Metsähallitus onvaatinut ECU-Groupia suorittamaan nämä kustannuksetMetsähallitukselle 18.6.2014 päivätyllä laskulla. Asiassa onkysymys siitä, onko tämä Metsähallituksen saatava vanhentunut.

Velan vanhentumisesta annetun lain (vanhentumislain) 4 §:n mukaanvelan yleinen vanhentumisaika on kolme vuotta. Vanhentumisaika alkaakulua eri perusteisten velkojen osalta lain 5-7 §:ssä säännellyintavoin velan sovitusta eräpäivästä tai siitä, kun velkojamuutoin voi esittää maksuvaatimuksen velalliselle. Vanhentumisajanalkamisesta säädetään 5 §:ssä tilanteissa, joissa eräpäivästäon sovittu, 6 §:ssä säädetään kauppahinnan vanhentumisesta ja 7§:ssä säädetään korvausvelan vanhentumisesta. Asiassa onsinänsä riidatonta, etteivät osapuolet ole sopineet eräpäivästäeikä kysymys ole 7 §:ssä tarkoitetusta korvausvelasta. Sen sijaankysymys on siitä, sovelletaanko kyseessä olevaan velkaanvanhentumislain 6 §:ää, jonka mukaan, jollei kauppahinnan tai muunvastikkeen suorittamisen eräpäivää ole sitovasti ennaltamäärätty, vanhentumisaika alkaa kulua, kun myyjä on luovuttanutkaupan kohteen ostajalle tai kun muu velkojana oleva sopijapuoli ontäyttänyt oman suoritusvelvollisuutensa.

Jos asiassa ei voitaisi soveltaa vanhentumislain 6 §:ää,sovellettavaksi tulisi vanhentumislain 8 §. Pykälän 1 momentinmukaan jos kysymys on toistaiseksi myönnetystä tai ehdollisestisyntyvästä velasta taikka muusta sellaisesta velasta, jonkavanhentumisajan alkamisajankohta ei määräydy vanhentumislain 5-7§:n nojalla, velka vanhentuu kymmenen vuoden kuluttua velvoitteenoikeusperusteen syntymisestä, jollei vanhentumista ole sitä ennenkatkaistu. Sen jälkeen kun velka on velkojan vaatimuksen tai muunsyyn johdosta erääntynyt maksettavaksi, noudatetaan kuitenkinsanotun pykälän 2 momentin mukaan erääntymispäivästälaskettavaa kolmen vuoden vanhentumisaikaa.

Oikeudellinen arviointi

Pääsäännön mukainen kolmen vuoden vanhentumisaika alkaa kulua,kun velka sopimuksen mukaan erääntyy tai kun velkojalla on muutoinmahdollisuudet vaatia kauppahinnan tai muun velan maksua.Oikeuskirjallisuudessa tätä periaatetta on kutsuttuvaatimismahdollisuuden periaatteeksi. Vanhentumislain säätämiseenjohtaneessa hallituksen esityksessä vaatimismahdollisuudenperiaatetta on perusteltu velkojen selvyyttä ja velallisenoikeussuojaa koskevilla tavoitteilla. Lähtökohtana onkin pidettysitä, että velan vanhentumisen alkamisajankohta liitettäisiinmahdollisimman objektiivisiin ja osapuolien myöhemmistäoikeustoimista riippumattomiin tekijöihin (HE 187/2002 vp s. 19).Vanhentumislain 6 §:n säännös ilmentää vaatimismahdollisuudenperiaatetta.

Vaatimismahdollisuuden periaate ei kuitenkaan ole poikkeukseton.Osapuolet ovat voineet tarkoittaa tai ainakin varautua siihen, etteivelkaa eräännytetä heti, kun siihen on mahdollisuus. Tällaisissatilanteissa velka alkaa vanhentua vasta, kun se erääntyymaksettavaksi. Tätä periaatetta on oikeuskirjallisuudessa kutsuttuerääntymisperiaatteeksi.

Jos velkaan ei voida soveltaa vanhentumislain 6 §:ää, edellätodetusti sovellettaviksi tulisivat vanhentumislain 8 §:nsäännökset. Pykälän 1 momentissa säädetään siitä, milloinvanhentumisaika on kymmenen vuotta, ja pykälän 2 momentissapuolestaan niistä tilanteista, joissa 1 momentin mukaisenvanhentumisajan sijasta siirrytään soveltamaan yleistä kolmenvuoden vanhentumisaikaa. Vanhentumislain hallituksen esityksessä onkatsottu, että vanhentumislain laajan soveltamisalan vuoksi yleinenkolmen vuoden vanhentumisaika ei soveltuisi kaikkiin velvoitteisiin.Toistaiseksi voimassaolevissa tai muissa pitkäkestoisissasopimuksissa ei välttämättä voida osoittaa sellaista ajankohtaa,johon velvoitteiden selvittäminen erityisesti liittyisi ja jostayleinen kolmen vuoden vanhentumisaika voisi alkaa kulua (HE 182/2002vp s. 28). Hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujenmukaan 8 §:n 1 momentin kymmenen vuoden vanhentumisaika tulisisovellettavaksi ainakin luottoihin, joiden eräpäivää ei olevelallista sitovasti ennalta määrätty sekä ehdollisiin velkoihin,kuten takaussitoumukseen, ja myös muun tyyppisiin velvoitteisiinkuin rahavelvoitteisiin (HE 182/2002 vp s. 53).

Edellä todetusti myös vanhentumislain 8 §:n 1 momentinsoveltamisalaan kuuluvien velkojen osalta noudatetaan kolmen vuodenvanhentumisaikaa siitä lukien, kun velka on velkojan vaatimuksen taimuun syyn johdosta erääntynyt maksettavaksi. Vanhentuminen voisiten 8 §:n soveltamisalan piiriin kuuluvissa tilanteissa alkaapaitsi velan nimenomaisesta eräännyttämisestä myös muustasyystä. Siten säännös ilmentää osassa sen soveltamisalaankuuluvia tapauksia erääntymisperiaatetta ja osassa lisäksivaatimismahdollisuuden periaatetta. Vaatimismahdollisuuden periaateei koske esimerkiksi toistaiseksi myönnettyä ja vaadittassaerääntyvää velkaa, joista säädetään velkakirjalain 5 §:ssä.Sanotun lainkohdan mukaan, jollei erääntymisajasta ole sovittu,velallinen on velvollinen maksamaan velan velkojan vaatiessa jaoikeutettu suorittamaan sen, milloin itse haluaa.

Vaikka teiden rakentamista koskevista kustannuksista on sovittukiinteistökaupan yhteydessä, ostajalle niistä koituvamaksuvelvoite ei sinänsä ole ollut osa kauppahintaa.Vanhentumislain 6 §:ää sovelletaan kuitenkin kaksipuolisestivelvoittaviin sopimuksiin osapuolten velvoitteen laadusta huolimatta.Metsähallitus on kiinteistökaupan sopimusehtojen tarkoittamallatavalla tehnyt kiinteistölle rakennettavan kaavatien rakentamistakoskevan sopimuksen ja on sen perusteella ollut velvollinen maksamaanrakentamiskustannukset tienrakentajalle. Kiinteistökaupansopimusehtojen mukaan nämä kustannukset ovat kuitenkin kuuluneetostajan vastattaviksi, minkä vuoksi Metsähallitukselle on syntynytkustannusten määrää vastaava saatava ostajalta. Kysymyksessä eisiten ole Metsähallituksen ostajalle myöntämä vaadittaessaerääntyvä velka tai sellainen pitkäkestoinen sopimussuhde, jonkaosalta ei voitaisi yksiselitteisesti osoittaa ajankohtaa, jostayleinen kolmen vuoden vanhentumisaika alkaisi kulua.Sopimusjärjestely ei vanhentumisaikaa arvioitaessa poikkeamerkityksellisesti siitä tilanteesta, että ostaja olisi tehnytteiden rakentamista koskevan sopimuksen myyjän kanssa ja myyjäpuolestaan olisi sopinut rakentamistyöstä edelleen kolmannenosapuolen kanssa. Asian arvioinnissa ei ole merkitystä sillä, minkävuoksi ostaja ei ollut tehnyt eikä ollut voinutkaan tehdä sopimustasuoraan rakentajan kanssa.

Edellä lausutun perusteella hovioikeus katsoo, että kysymyksessäoleva velka on vanhentumislain 6 §:ssä tarkoitettu muu vastike.Näin ollen vanhentumisaika on alkanut siitä, kun Metsähallituksellaon ollut mahdollisuus vaatia velan maksua kiinteistön ostajalta.Tämä mahdollisuus Metsähallituksella on ollut sen jälkeen, kunKittilän kunta ja Maanrakennus Kantmark Oy ovat laskuttaneetrakentamistyöstä Metsähallitusta, josta on siten alkanut yleinenkolmen vuoden vanhentumisaika. Riidatonta on, ettäMetsähallituksella on 17.7.2009 päivätyn laskun saatuaan olluttieto kaikista rakennuskustannuksista ja se olisi voinut vaatianiiden perusteella kokonaisuudessaan sopimukseen perustuviasaataviaan kiinteistön ostajalta. Asiassa on riidatonta myös se,että Metsähallitus on vaatinut ECU-Groupilta suoritustarakennuskustannuksista ensimmäisen kerran vasta 18.6.2014 eli ylikolmen vuoden kuluttua edellä kerrotulla tavalla määräytyvästävelan vanhentumisajan alkamisesta. Näin ollen Metsähallituksensaatava on vanhentunut ja sen kanne on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Metsähallitus on hävitessään asian oikeudenkäymiskaaren 21 luvun1 ja 16 §:n nojalla velvollinen korvaamaan vastapuoliensaoikeudenkäyntikulut. ECU-Groupin ja Koy Levin Honkatien vaatimiaoikeudenkäyntikuluja on pidettävä määrältään kohtuullisinaasian laatuun ja laajuuteen nähden.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja Metsähallituksen kannehylätään. Oy ECU-Group Ab ja Keskinäinen KiinteistöosakeyhtiöLevin Honkatie vapautetaan kokonaan käräjäoikeuden tuomitsemastayhteisvastuullisesta maksuvelvollisuudesta Metsähallitukselle.

Metsähallitus velvoitetaan suorittamaan Oy ECU-Group Ab:llekorvaukseksi oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa 4.297,50euroa ja hovioikeudessa 2.046 euroa sekä KeskinäinenKiinteistöosakeyhtiö Levin Honkatielle korvaukseksioikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa 3.466,50 euroa jahovioikeudessa 1.650 euroa. Korvauksille on maksettavaviivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetunkorkokannan mukaan kuukauden kuluttua hovioikeuden tuomionantamispäivästä.

Asian ovat ratkaisseet:
hovioikeudenneuvos Erkki Koivula
hovioikeudenneuvos Jussi Heiskanen
hovioikeudenneuvos Terhi Mattila

esittelijä: hovioikeuden esittelijä Anu Välimäki

Ratkaisu on yksimielinen