Vaasan hallinto-oikeus on hylännyt valituksen vesilain mukaisessa hallintopakkoasiassa, jossa Itä-Suomen aluehallintovirasto on velvoittanut yksityishenkilön hakemaan hänen yli 20 hehtaarin alueella suorittamalle metsäojitukselle vesilain mukaista lupaa

Vaasan hallinto-oikeus 12.2.2026

Itä-Suomen aluehallintovirasto 6.11.2024

Itä-Suomen aluehallintovirasto oli Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hakemuksen johdosta määrännyt valittajan toimittamaan vesilain mukaisen hakemuksen vireille Itä-Suomen aluehallintovirastossa (1.1.2026 alkaen Lupa- ja valvontavirastossa) valittajan Pielavedellä omistamilla ja hänen kahden naapurinsa omistamilla kiinteistöillä toteutetusta metsäojitushankkeesta. Aluehallintovirasto oli asettanut valittajalle päävelvoitteen täyttämiseksi 11 000 euron sakon uhan. Aluehallintoviraston päätöksen mukaan saadun selvityksen perusteella toteutettu ojitushanke on ollut sellainen, joka täyttää vesilain 5 luvun 3 §:n mukaiset ojituksen luvanvaraisuuden edellytykset.

Valittaja oli hallinto-oikeudessa muun muassa vaatinut, että aluehallintoviraston päätös kumotaan. Valittaja oli perustellut vaatimuksiaan muun muassa sillä, että aluehallintoviraston päätös oli kaksoisrangaistavuuden, eli ne bis in idem-periaatteen, vastainen eikä aluehallintovirastolla, toisin kuin tuomioistuimella, ollut toimivaltaa ratkaista, onko vesilakia rikottu vai ei. Asiassa ei ollut osoitettu, että ojituksen purkuvesi olisi ennalta arvioiden voinut aiheuttaa vastaanottavan veden pilaantumista. Ojituksen purkuveden ja vastaanottavan veden laatu oli samanlaista. Ei ollut mahdollista, että ojien kaivamisen vuoksi kallioperästä olisi voinut siirtyä mustaliusketta maan pinnalle, mistä olisi voinut seurata hapettumista.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Vesilain mukainen hallintopakkopäätös uhkasakkoineen ei ole Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännön valossa rikosoikeudelliseen rangaistukseen rinnastettava seuraamus. Näin ollen ne bis in idem -periaate ei sovellu kyseessä olevaan hallintopakkopäätökseen. Vesilaki nimenomaisesti antaa aluehallintovirastolle, nykyään Lupa- ja valvontavirastolle, toimivallan arvioida muun muassa ojitustoimenpiteiden lainmukaisuutta hallintopakkoasiaa ratkaistaessa. Hallinto-oikeus katsoi lisäksi, ottaen huomioon muun muassa tehdyn ojituksen laajuus, yli 20 hehtaaria, ojien syvyys sekä käytetyt vesiensuojelurakenteet, että toteutetusta ojituksesta on voinut aiheutua pilaantumista alapuolisessa vesistössä. Ojituksen päästöt ovat voineet nostaa ravinne- ja kiintoainepitoisuuksia Ventojoessa sekä aiheuttaa riskiä vesimuodostuman hyvän tilan säilymiselle joidenkin luokittelutekijöiden osalta. Luvan tarpeen arviointi perustuu lähtökohtaisesti ennakolliseen riskiarvioon eikä edellytä konkreettisen pilaantumisen osoittamista. Riittävää on, että ojituksesta voi aiheutua pilaantumisen vaaraa.

Hallinto-oikeuden päätökseen on mahdollista hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Lisätietoja: hallinto-oikeustuomari Patrick Sahlström, puh. 029 56 42749.

Päätös on kokonaisuudessaan tämän tiedotteen liitteenä. Tietosuojasyistä verkossa julkaistavista päätöksistä on poistettu henkilötiedot.