Vaasan HaO 6.3.2026 586/2025

X Oy oli omistanut Venäjällä liiketoimintaa harjoittaneen tytäryhtiön Y LLC:n koko osakekannan. Osakkeet oli alun perin hankittu pysyvään käyttöön X Oy:n käyttöomaisuudeksi. X Oy oli esittänyt ennakkoratkaisuhakemuksessaan, että osakkeista oli päätetty luopua, koska Y LLC:n liiketoimintaa ei ollut enää helmikuun 2022 jälkeen pystytty johtamaan ja kontrolloimaan Ukrainan sodan alkamisen vuoksi. Verohallinto oli antanut tuloverotusta koskevan ennakkoratkaisun, jossa oli katsottu, että Y LLC:n osakkeet kuuluivat edelleen X Oy:n käyttöomaisuuteen verovuoden 2024 verotuksessa, kun osakkeet oli myyty vuoden 2023 elokuussa.

Asiassa oli X Oy:n valituksen johdosta kyse siitä, oliko Y LLC:n osakkeita pidettävä X Oy:n verovuoden 2024 verotuksessa käyttöomaisuusosakkeina vai oliko osakkeiden käyttöomaisuusluonne katkennut niin, että osakkeet olisivat ennen niiden luovutusta muuttuneet elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 12 a §:ssä tarkoitetuksi muuksi omaisuudeksi.

Hallinto-oikeus kumosi Verohallinnon ennakkoratkaisun ja katsoi, että Y LLC:n osakkeet olivat X Oy:n elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 12 a §:ssä tarkoitettua muuta omaisuutta. Kyse oli myös osakkeiden luovutuksesta aiheutuneen luovutustappion vähennyskelpoisuudesta, jonka osalta hallinto-oikeus palautti asian Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi osakkeiden luovutustappion määrän vahvistamisen osalta. Asiassa oli riidatonta, että Y LLC:n osakkeet olivat helmikuuhun 2022 saakka olleet X Oy:n verotuksessa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 b ja 12 §:ssä tarkoitettua käyttöomaisuutta. X Oy:n mahdollisuudet johtaa ja kontrolloida Y LLC:n liiketoimintaa oli Ukrainan sodan vaikutusten johdosta käytännössä menetetty, mikä oli johtanut lopulta osakkeiden omistuksesta luopumiseen taloudellisesti epäedullisin ehdoin. Y LLC:n osakkeiden ei katsottu enää palvelleen helmikuun 2022 jälkeen X Oy:n elinkeinotoimintaa edistäviä tarkoituksia. Ratkaisevaa merkitystä ei ollut sillä, että osa X Oy:n saamisista oli saatu perityksi vuonna 2023 taikka sillä, että osakkeet oli vallinneissa olosuhteissa myyty Y LLC:n venäläisille johtohenkilöille. Vaikka oikeuskäytännön perusteella ajan kulumisella oli merkitystä varojen käyttöomaisuusluonnetta arvioitaessa, ei tarkkaa aikarajaa omaisuuslajin muutokseen liittyen ollut johdettavissa oikeuskäytännöstä. Asiassa annettiin siksi keskeinen merkitys sille, että tytäryhtiön toimintaympäristö oli ennakoimattomien ulkoisten olosuhteiden muutosten seurauksena muuttunut niin olennaisella tavalla, että osakkeet eivät enää palvelleet käyttöarvollaan X Oy:n elinkeinotoimintaa. Osakkeiden luovutushetkellä oli myös kulunut yli vuosi siitä, kun niiden käyttöarvon X Oy:n elinkeinotoiminnassa oli katsottava päättyneen.

Äänestys 2–1

Eri mieltä ollut jäsen olisi hylännyt valituksen ja katsoi, että asiassa oli olennaista merkitystä sillä, että X Oy oli hankkinut Y LLC:n osakkeet alun perin elinkeinotoimintansa pysyvään käyttöön ja palvelemaan sitä käyttöarvollaan. Asiassa ei ollut esitetty, että omistuksen tarkoitus olisi muuttunut ennen helmikuuta 2022. Tämä sekä osakkeiden pitkä omistusaika puolsivat osakkeiden säilymistä käyttöomaisuutena. Se, että omistusta tytäryhtiössä ei ollut voitu enää hyödyntää X Oy:n elinkeinotoiminnassa, oli perustunut yksinomaan siihen, että X Oy:n mahdollisuudet johtaa ja kontrolloida Y LLC:n liiketoimintaa Venäjällä oli menetetty Ukrainan sodan alettua helmikuussa 2022. Se seikka, että X Oy:n mahdollisuudet hyödyntää elinkeinotoiminnassaan omistustaan Y LLC:ssä oli menetetty ennakoimattomien ulkoisten olosuhteiden muutosten seurauksena ei ollut katsottava puoltavan näkemystä omaisuuslajin muutoksesta. Kun lisäksi otettiin huomioon määräysvallan menettämisen ja elokuussa 2023 tapahtuneen luovutuksen välillä kulunut suhteellisen lyhyt aika, eri mieltä ollut jäsen katsoi, että Y LLC:n osakkeiden omaisuuslaji ei ollut ennen osakkeiden myyntiä muuttunut käyttöomaisuudesta muuksi omaisuudeksi.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 6 § 1 mom, 6 b § 1 mom, 7 § 1 mom, 8 a §, 12 §, 12 a § ja 42 § 2 mom