Vaasan HaO 20.1.2024 199/2024, 200/2024 ja 201/2024

A, B ja C omistivat 1/3 osuuksin kiinteistöt X ja Y, joiden osalta he olivat hakeneet ennakkoratkaisuja kiinteistöjen määräosaisen yhteisomistuksen purkamisesta ennakkoratkaisuhakemuksen liitteenä esitetyn jakosopimusluonnoksen mukaisesti. Vähän yli yksi ja puoli vuotta ennen ennakkoratkaisujen hakemista kiinteistöön Y oli yhdistetty saman kunnan alueella sijaitsevat 16 muodostajakiinteistöä. Verohallinto oli antanut varainsiirtoveroa koskevat ennakkoratkaisut, joissa kiinteistöosuuksien vaihtojen perusteella oli muodostunut kullekin yhteisomistajalle maksettavaa varainsiirtoveroa siten, että kiinteistön Y osalta ei ollut otettu erikseen huomioon siihen yhdistettyjä muodostajakiinteistöjä.

Asiassa oli veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen johdosta ratkaistavana kysymys siitä, oliko kiinteistöjen yhteisomistussuhteen purkamisen vaiheittaista menettelyä ja siihen liittyviä varainsiirtoveroseuraamuksia arvioitava kiinteistön Y osalta kunkin sen muodostajakiinteistön osalta erikseen. Oikeudenvalvontayksikön kannan mukaan varainsiirtoveroseuraamuksien arviointia edellä mainitulla tavalla puolsi muun muassa se, että asiassa ei ollut kysymys yhteishalkomista tarkoittavasta kiinteistötoimituksesta ja se, että ennakkoratkaisuhakemuksessa esitetyn jakosopimuksen mukaan yhteisomistajille jaossa tulevat arvomääräiset osuudet poikkeaisivat toisistaan.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen ja katsoi muun muassa, että jakosopimuksen mukaisessa kiinteistöjen yhteisomistuksen purkamisessa oli kyse kiinteistöjen määräosuuksien vaihdoista, joista kunkin luovutuksensaajan oli suoritettava varainsiirtoveroa. Koska kiinteistö Y oli ollut ennakkoratkaisua haettaessa merkittynä kiinteistörekisteriin ja muodostanut siten itsenäisen kiinteistön, ei asiaa voitu arvioida lain normaalitulkinnalla sen muodostajakiinteistöjen osalta erikseen. Hallinto-oikeus katsoi kiinteistöjen yhdistämisestä ja jaosta esitetyn selvityksen sekä muodostajakiinteistöjen yhdistämisen ja jakosuunnitelman laatimisen välillä kuluneen ajan perusteella, että kiinteistöjen yhdistämisellä oli ollut taloudellinen peruste, jonka ilmeisenä tarkoituksena ei voitu pitää varainsiirtoverolain mukaisen veropohjan välttämistä. Kun otettiin huomioon varainsiirtoverolain 37 §:n soveltamisen edellytykset, ei kiinteistöjen yhdistämiseen voitu soveltaa veron kiertämistä koskevaa säädöstä. Verohallinnon päätösten lopputuloksen muuttamiseen ei ollut perusteita.

Äänestys 2–1

Eri mieltä ollut jäsen katsoi, että valitus olisi tullut hyväksyä. Muodostajakiinteistöjen yhdistäminen ei vastannut asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta. Ajan kuluminen kiinteistöjen yhdistämisen ja ennakkoratkaisuhakemusten jättämisen välillä oli perustunut lähinnä jaon valmistelun edellyttämään aikaan. Järjestelyyn liittyi veroetu muodostajakiinteistöjen suuren lukumäärän ja jaon kohteena olevan laajan kiinteistöomaisuuden johdosta. Kun jaon kohteena oleva kiinteistöomaisuus oli alueelliselta laajuudeltaan pysynyt muodostajakiinteistöjen yhdistämisen jälkeen ennallaan ja kun menettelyn tueksi ei ollut esitetty konkreettisia verotuksesta riippumattomia perusteita, oli tältä osin pidettävä ilmeisenä, että järjestelyllä oli pyritty vapautumaan varainsiirtoverosta lain mukaisen veropohjan vastaisesti. Ennakkoratkaisut tuli varainsiirtoverolain 37 §:n 1 momentin perusteella kumota ja palauttaa Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi.

Varainsiirtoverolaki 4 § 1–3 mom, 5 § 1 mom 1 k, 6 § 1 mom ja 3 mom ja 37 § 1–2 mom