Pohjois-Suomen HAO 31.3.2026 512/2026

X-konsernin kuulunut yhtiö oli ostanut Y-konserniin kuuluvan pörssilistatun emoyhtiön osakekannan. Pian osakekaupan jälkeen Y-konsernin aineettoman omaisuuden omistaneet yhtiöt, A Oy ja B Oy sekä kaksi muuta yhtiötä, olivat tehneet sopimukset aineettoman omaisuutensa luovuttamisesta konsernin sisäisellä kaupalla X-konserniin kuuluvalle yhtiölle.

Asiassa oli riidatonta, että markkinahintavertailumenetelmä (CUP-menetelmä) soveltui aineettoman omaisuuden konserninsisäisen luovutushinnan määrittelyyn ja että mainittua osakekauppaa voitiin pitää vertailukelpoisena liiketoimena. Y-konsernin emoyhtiön osakekannasta maksettua hintaa oli siten pidetty lähtökohtana konsernin sisäisessä luovutuksessa luovutetun aineettoman omaisuuden hinnanmääritykselle. A Oy ja B Oy olivat tehneet vertailukelpoisen liiketoimen kauppahinnasta erityisesti ostajaosapuoleen liittyviksi katsomiaan synergioita koskevan oikaisun. Verohallinto oli pitänyt sanottujen synergioiden vähentämistä vertailuhinnasta, ja lisäksi myös osakekauppaan nähden erilaisten verovaikutusten huomiotta jättämistä aineettoman omaisuuden luovutuksen hinnanmäärityksessä, virheellisenä menettelynä. Verohallinto oli siirtohinnoitteluoikaisuilla lisännyt A Oy:n ja B Oy:n elinkeinotuloihin niiden tekemien synergiaoikaisujen määrät ja verovaikutuksiin perustuvien oikaisujen määrät.

Hallinto-oikeus totesi, että Yhtiön synergiaoikaisuille esittämät perusteet eivät heijastuneet vastaavalla tavalla konsernin siirtohinnoittelussa. Konsernin emoyhtiölle tai aineettoman omaisuutensa luovuttaneille yhtiöille ei ollut jäänyt sisäisten kauppojen jälkeen sellaista synergioihin perustuvaa oikeutta kauppojen kohteena olevan omaisuuden tuottoon tulevaisuudessa, että se olisi oikeuttanut oikaisemaan vertailukauppahintaa aineettoman omaisuutensa luovuttaneiden yhtiöiden siirtohinnoittelussa. A Oy:n ja B Oy:n esittämillä perusteilla ei voitu muutoinkaan katsoa osoitetun, että X-konserni olisi maksanut osakekaupassa sellaisista ostajakohtaisista synergioista, jotka tulisi oikaista vertailuhinnassa, kun X-konsernissa oli samassa yhteydessä järjestetty sama omaisuus kokonaisuudessaan uudelleen X-konserniin kuuluvien yhtiöiden välillä. A Oy:n ja B Oy:n valitukset hylättiin tältä osin.

Hallinto-oikeus katsoi vertailtavien liiketoimien verovaikutusten osalta, että Verohallinnon ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön esittämien seikkojen perusteella ei voitu tehdä yleispäteviä johtopäätöksiä sen suhteen, mihin markkinaehtoiseen hintaan riippumattomat osapuolet päätyisivät kysymyksessä olevissa aineettoman omaisuuden luovutuksissa. Verohallinnon tekemä myyjälle aiheutuviin verovaikutuksiin perustuva oikaisu vertailuhintaan CUP-menetelmää sovellettaessa olisi kuitenkin johtanut markkinaehtoisessa vertailukaupassa aineettomasta omaisuudesta maksettua korkeampaan arvoon ja olisi tässä tapauksessa saattanut johtaa sellaiseen hintaan, jota riippumaton ostaja ei olisi ollut valmis maksamaan omaisuudesta. Hallinto-oikeus katsoi, että kysymys ei myöskään ollut sellaisesta tilanteesta, jossa konsernin sisäisessä luovutuksessa häviäisi aineettoman omaisuuden arvoa. Näin ollen verovaikutusten perusteella tehtyjä oikaisuja vertailukauppahintaan ei voitu pitää VML 31 §:ssä tarkoitettuna ehtona, mitä toisistaan riippumattomien osapuolten välillä olisi sovittu. Verotuksen oikaisut kumottiin tältä osin.

Verovuosi 2016

Laki verotusmenettelystä 31 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden ylituomari Juhana Niemi sekä hallinto-oikeustuomarit Jari Kostilainen ja Jani Taskila.