Pohjois-Suomen HAO 11.8.2025 1061/2025
X oli perinnönjättäjän leski. Puolisoilla oli avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Kuolinpesän osakkaita olivat X yleistestamentin saajana, perinnönjättäjän lapset A ja B, perinnönjättäjän ja X:n yhteiset lapset C ja D sekä toissijaisena testamentinsaajana X:n lapsi E.
Perinnönjättäjä oli laatinut X:n kanssa keskinäisen testamentin, jonka mukaan toisen puolisoista kuoltua saa eloonjäänyt aviopuoliso omistus- ja hallintaoikeuden kaikkeen ensin kuolleen puolison omaisuuteen. Molempien kuoltua ½-osuus jäljellä olevasta omaisuudesta menee täysin omistus- ja hallintaoikeuksin A:lle, B:lle, C:lle, D:lle ja E:lle tasaosuuksin ja toinen ½-osuus omaisuudesta menee täysin omistus- ja hallintaoikeuksin C:lle, D:lle ja E:lle.
A ja B vaativat lakiosaansa perinnönjättäjän jälkeen. Asiassa tehdyn testamentin tulkinnan mukaan molempien puolisoiden kuoltua A ja B saavat lakiosien maksamisen jälkeenkin osuuden jäljellä olevasta puolisoiden omaisuudesta, minkä johdosta X vaati kuolinpesän lopullista jakamista myös testamentin osalta. Siksi kuolinpesän osakkaat tekivät lopullista perinnönjakoa koskevan sopimuksen, jossa sovittiin, että C, D ja E eivät saa pesästä mitään. A ja B saivat omistukseensa rahavaroja. Heidän perintöosuutensa laskettiin ottaen huomioon sekä perinnönjättäjän että X:n lapset, jolloin laskennalliseksi osuudeksi perinnöstä muodostui kummallekin 1/5. Verohallinto on katsonut, että X on luopunut testamentista osittain A:n ja B:n hyväksi ja että luopuminen on tehoton.
Asiassa oli hallinto-oikeudessa X:n valituksesta ratkaistavana, vaikuttiko X testamentin saajana siihen, kenelle osa testamentin kohteena olevasta omaisuudesta menee niin, että hänen olisi katsottava luopuneen testamentista tehottomasti.
Hallinto-oikeus totesi, että kaikkien kuolinpesän osakkaiden allekirjoittaman perinnönjakosopimuksen hyväksyminen oli edellytys sille, että X oli voinut käyttää oikeuttaan lopulliseen perinnönjakoon A:n ja B:n osalta, jotka eivät olleet hänen lapsiaan. Sopimus edellytti kaikkien pesän osakkaiden suostumusta, eikä X ollut voinut yksin päättää perintöosuuksista. Sopimuksessa olevasta laskelmasta käy ilmi, että myös X:n lasten laskennalliset perintöosuudet olisivat samansuuruiset, mutta heillä ei ollut siinä vaiheessa vaatimuksia. Testamentin tulkinnan mukaan A:lle ja B:lle olisi jäänyt toissijaismääräykseen perustuva oikeus osaan testamentatuista varoista lakiosien maksamisen jälkeenkin, mikä lopullisella perinnönjaolla vältettiin. X ei ollut käytännössä pystynyt vaikuttamaan lopullisen perinnönjaon perintöosuuksiin kuolinpesän osakkaiden soveltaessa jaossa yhdessä tasajaon periaatetta. Hallinto-oikeus katsoi, että X ei ollut luopunut testamentista osittain A:n ja B:n hyväksi, vaan heille maksettujen varojen osalta kyse oli testamentin ennenaikaisesta toissijaismääräyksen toteuttamisesta. Tähän nähden perintöverotuksessa ei olisi tullut ottaa osana X:n testamentilla saamaa omaisuutta huomioon A:lle ja B:lle maksettuja lopullisia perintöosuuksia. Asia palautettiin Verohallinnolle perintöverotuksen uudelleen toimittamiseksi.
Perintö- ja lahjaverolaki 1 § 1 mom sekä perintökaari 12 luku 1 § ja 17 luku 2 a §
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Jari Kostilainen, Jani Taskila ja Anna-Leena Kiviniemi