Itä-Suomen hallinto-oikeus kumosi Suomen riistakeskuksen päätöksen, jolla oli myönnetty poikkeuslupa 10 karhun tappamiseen ja hylkäsi valitukset Suomen riistakeskuksen päätöksistä, joilla poikkeuslupahakemukset oli hylätty

ITÄ-SUOMEN HALLINTO-OIKEUS
TIEDOTE 27.1.2025

Suomen riistakeskuksen päätös, jolla oli myönnetty poikkeuslupa

Itä-Suomen hallinto-oikeus on 23.1.2025 antamillaan kahdella päätöksellä kumonnut luonnonsuojeluyhdistysten tekemien valitusten johdosta Suomen riistakeskuksen päätöksen, jolla oli myönnetty poikkeuslupa kymmenen karhun tappamiseen Lieksassa ajalla 20.8.–31.10.2024. Hallinto-oikeus kielsi elokuussa 2024 annetulla välipäätöksellään riistakeskuksen päätöksen täytäntöönpanon.

Riistakeskuksen päätöksessä poikkeusluvalla tavoitelluksi päämääräksi oli esitetty ”karhukannan suojelu edistämällä ihminen-karhu-rinnakkaiseloa tasapainottamalla karhukannan aiheuttamia sosioekonomisia vaikutuksia ja pyrkimällä torjumaan ihminen-villieläin-konfliktin eskaloituminen”. Edelleen riistakeskuksen päätöksen mukaan hakija oli esittänyt viime vuosien ajalta esimerkkejä tihentyvän karhukannan aiheuttamista sosiaalisista ja taloudellisista vaikutuksista eli erityisen ongelman tai tilanteen, johon on puututtava.

Hallinto-oikeus totesi päätöksissään, että poikkeusluvat oli myönnetty metsästyslain 41 a §:n 3 momentin nojalla, millä on kansallisesti pantu täytäntöön luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan e alakohta. Korkein hallinto-oikeus on ennakkopäätöksissään KHO 2023:99 ja KHO 2023:100 todennut, että luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohtaan perustuvaa poikkeusta voidaan soveltaa vain konkreettisesti ja tapauskohtaisesti erityisten vaatimusten täyttämiseksi erityistilanteissa. Päämäärän hyväksyttävyyttä arvioitaessa voidaan ottaa huomioon kyseiseen lajiin liittyvät erityispiirteet. Esimerkiksi karhun osalta kannanhoidon tulisi liittyä aluekohtaisiin, karhukannan liiallisesta kasvusta aiheutuviin konkreettisiin vaikutuksiin ja ongelmiin. Poikkeusluvan perusteena tulee olla riittävä selvitys mainituista vaikutuksista nimenomaan hakemusalueella.

Koska karhukannan koosta saadun selvityksen perusteella hakemusalueen karhukannan yksilömäärä on vähentynyt noin puoleen aikaisemmasta ja alueen maatalousvahinkojen määrä on vähentynyt kolmasosalla, hallinto-oikeus katsoi, ettei pihakäyntien määrän kasvu ja tehdyt karkotukset huomioidenkaan voida tehdä sitä johtopäätöstä, että hakemusalueella on karhukannan liiallisesta kasvusta tai tihentymisestä aiheutunut erityinen ongelma tai tilanne, johon on puututtava.

Suomen riistakeskus ei ole kyennyt tukemaan poikkeusluvan päämäärää selvin ja täsmällisin perusteluin. Luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan e alakohta on siten ollut esteenä poikkeusluvan myöntämiselle. Poikkeuslupaa ei näin ollen olisi tullut myöntää myöskään luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan e alakohtaa vastaavan metsästyslain 41 a §:n 3 momentin nojalla.

Suomen riistakeskuksen päätökset, joilla poikkeuslupahakemukset oli hylätty

Itä-Suomen hallinto-oikeus on 23.1.2025 antamillaan kolmella päätöksellä hylännyt luvanhakijoiden valitukset Suomen riistakeskuksen päätöksistä, joilla luvanhakijoiden karhujen tappamista koskevat poikkeuslupahakemukset oli hylätty.

Hallinto-oikeus totesi päätöksissään, että asioissa ei ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella hakemusalueilla olisi ollut valituksenalaisia päätöksiä tehtäessä karhukannasta aiheutunut erityinen ongelma tai tilanne, johon on puututtava. Näin ollen valittajat eivät ole riittävällä tavalla perustelleet poikkeusluvan päämäärää koskevan edellytyksen täyttymistä. Tästä syystä luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan e alakohta on ollut esteenä poikkeusluvan myöntämiselle. Suomen riistakeskuksen on siten tullut hylätä poikkeuslupahakemukset luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan e alakohtaa vastaavan metsästyslain 41 a §:n 3 momentin nojalla.