Itä-Suomen hallinto-oikeus hylkäsi 4.2.2025 antamallaan päätöksellä Auto-Suni Oy:n rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain nojalla määrättyä seuraamusmaksua koskevan valituksen.

ITÄ-SUOMEN HALLINTO-OIKEUS
TIEDOTE 7.2.2025

Itä-Suomen hallinto-oikeus hylkäsi 4.2.2025 antamallaan päätöksellä Auto-Suni Oy:n rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain nojalla määrättyä seuraamusmaksua koskevan valituksen.

Asiassa oli kysymys siitä, oliko Etelä-Suomen aluehallintoviraston Auto-Suni Oy:lle rahanpesulain perusteella määräämää 110 000 euron yhteistä seuraamusmaksua alennettava valituksessa esitetyillä perusteilla enintään 20 000 euroon.

Hallinto-oikeus totesi, että rahanpesulain tavoitteena on lain 1 §:n mukaan estää rahanpesua ja terrorismin rahoittamista, edistää tällaisen toiminnan paljastamista ja selvittämistä sekä tehostaa rikoksen tuottaman hyödyn jäljittämistä ja takaisinsaantia. Lain esitöiden (HE 228/2016 vp) mukaan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseksi oleellisimmat laissa säädetyt velvollisuudet ovat asiakkaan tuntemiseen ja tunnistamiseen liittyvät velvollisuudet sekä epäilyttäviä liiketoimia koskeva ilmoitusvelvollisuus. Määrättävän seuraamusmaksun määrä perustuu rahanpesulain 8 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan kokonaisarviointiin. Seuraamusmaksun määrää arvioitaessa on otettava huomioon menettelyn laatu, laajuus ja kestoaika sekä tekijän taloudellinen asema. Lisäksi arvioinnissa on otettava huomioon menettelyllä saavutettu hyöty tai sillä aiheutettu vahinko, jos ne ovat määritettävissä, tekijän yhteistyö toimivaltaisen valvontaviranomaisen kanssa asian selvittämiseksi sekä aiemmat tämän lain tai sen nojalla annettuihin säännöksiin kohdistuneet rikkomukset ja laiminlyönnit. Rahanpesudirektiivin 58 artiklan 1 kohdan mukaan määrättävien seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

Auto-Suni Oy oli laiminlyönyt rahanpesulain 8 luvun 3 §:n 1 momentin 1, 1a, 2, 3, 4 (444/2017), 5, 9, 11 ja 12 kohdissa tarkoitettuja velvoitteita. Puutteita oli ollut valituksenalaisesta päätöksestä tarkemmin ilmenevällä tavalla riskiarviossa ja riskiperusteisessa arvioinnissa, asiakkaan tunnistamisessa ja henkilöllisyyden todentamisessa, tosiasiallisten edunsaajien tunnistamisessa, asiakkaan poliittisen vaikutusvallan toteamisessa, asiakkaan tuntemistietojen säilyttämisessä, selonotto- ja ilmoitusvelvollisuuden täyttämisessä, työntekijöiden kouluttamisessa sekä sisäisissä toimintaohjeissa ja sisäisessä ilmoituskanavassa. Laiminlyönneistä saavutettu hyöty ei ollut ollut määritettävissä. Näin ollen seuraamusmaksun suuruus oli rahanpesulain 8 luvun 5 §:n 2 momentin toisen virkkeen perusteella voinut olla enintään miljoona euroa.

Auto-Suni Oy oli muun ohessa vedonnut siihen, että tarkastuksessa yhtiön toiminnassa havaitut puutteet eivät olleet olleet miltään osin tahallisia, vaan puutteet olivat johtuneet rahanpesulain virheellisestä tulkinnasta. Hallinto-oikeus totesi, että rahanpesulakia sovelletaan lain 1 luvun 2 §:n 1 momentin 24 kohdan (444/2017 ja 573/2019) perusteella liike- tai ammattitoimintana tavaroita myyvään tai välittävään siltä osin kuin maksetaan tai otetaan vastaan maksusuorituksena käteistä yhtenä suorituksena tai toisiinsa kytkeytyvinä suorituksina yhteensä vähintään 10 000 euroa. Auto-Suni Oy:n väite rahanpesulain laiminlyöntien johtumisesta pelkästään tulkintaan liittyvistä erehdyksistä ei ollut uskottava, sillä saadun selvityksen perusteella Auto-Suni Oy oli suorittanut myös yksittäisiä käteisliiketoimia, jotka ovat suurempia kuin 10 000 euroa, eikä näidenkään liiketoimien kohdalla ollut suoritettu mitään rahanpesulain edellyttämiä toimenpiteitä. Saadun selvityksen perusteella Auto-Suni Oy:n väittämän tulkintaerehdyksen ei ole osoitettu olleen syynä rahanpesulain noudattamatta jättämiselle. Hallinto-oikeus katsoi, että Auto-Suni Oy oli tahallaan tai huolimattomuudesta vakavasti ja järjestelmällisesti laiminlyönyt lähes kaikkien, myös oleellisimpien rahanpesulaissa säädettyjen velvoitteiden noudattamisen. Laiminlyönnit olivat jatkuneet useita vuosia, ja Auto-Suni Oy oli korjannut menettelynsä vasta tarkastuksen jälkeen.

Hallinto-oikeus katsoi, että aluehallintovirasto oli voinut kokonaisarvioinnissaan ottaa huomioon valittajan taloudellisen aseman ja käyttää arvioinnissaan yhtenä selvityksenä valittajan tilinpäätöstietoja vuodelta 2022. Aluehallintovirasto oli voinut kohtuullistaa seuraamusmaksun määrää rahanpesulain 8 luvun 5 §:n 2 momentissa säädetystä enintään miljoonasta eurosta, koska rahanpesulakia oli tarkasteluajanjaksona sovellettu vain hyvin pieneen osaan Auto-Suni Oy:n kokonaisliiketoiminnasta. Auto-Suni Oy ei ollut osoittanut tehneensä valvontaviranomaisen kanssa sellaista yhteistyötä asian selvittämiseksi, mikä voitaisiin rahanpesulain 8 luvun 5 §:n 1 momentin perusteella ottaa huomioon seuraamusmaksun suuruutta arvioitaessa. Vasta tarkastuksen jälkeisenä ajankohtana tehtyjä toimenpiteitä havaittujen puutteiden korjaamiseksi ei voitu ottaa lieventävänä seikkana huomioon seuraamusmaksua määrättäessä.

Hallintolain 6 §:ssä säädettyä suhteellisuusperiaatetta arvioidessaan hallinto-oikeus katsoi, ettei aluehallintoviraston määräämää seuraamusmaksua voitu pitää suhteettoman ankarana seuraamuksena rahanpesulain 1 §:ssä ja rahanpesudirektiivin 58 artiklan 1 kohdassa säädettyihin tavoitteisiin sekä Auto-Suni Oy:n menettelyn laatuun ja moitittavuuteen nähden. Aluehallintovirasto oli voinut Auto-Suni Oy:n menettelyyn ja taloudelliseen asemaan perustuvan kokonaisarvioinnin perusteella määrätä Auto-Suni Oy:lle 110 000 euron yhteisen seuraamusmaksun rahanpesulaissa säädettyjen velvoitteiden laiminlyönneistä, eikä seuraamusmaksun määrää ollut perustetta alentaa valituksessa esitetyillä perusteilla.