Itä-Suomen HAO 28.1.2026 234/2026

Ulosottolaitoksen ulosottotarkastajien palkkausjärjestelmästä oli tehty 1.1.2023 voimaan tullut tarkentava virkaehtosopimus. Uuden virkaehtosopimuksen mukainen palkkaus oli saatu maksuun 13.10.2023, jolloin myös entisen palkan ja uuden tarkentavan virkaehtosopimuksen mukaisen palkan erotus oli maksettu virkamiehille takautuvasti. Ulosottolaitos oli valituksenalaisella päätöksellään hylännyt virkamiesten vaatimukset palkalle ja palkanosille maksettavasta viivästyskorosta.

Hallinto-oikeus kumosi valituksenalaisen päätöksen ja palautti asian Ulosottolaitokselle viivästyskorkojen maksamista varten. Hallinto-oikeus totesi, että tarkentava virkaehtosopimus oli tehty tilanteessa, jossa uuden palkkausjärjestelmän toimeenpanoa ja uuden palkkauksen virkamieskohtaista määrittelyä ei ollut voitu valmistella ennen sen voimaantuloa ja sen toimeenpano oli edellyttänyt aikaa vaativia toimenpiteitä. Asiassa oli kuitenkin sopimusmääräysten perusteella selvää, että ulosottotarkastajilla oli ollut oikeus uuden palkkausjärjestelmän mukaiseen palkkaukseen 1.1.2023 lukien.

Hallinto-oikeus totesi, että virkamiehen kuukausittain maksettava palkkaus oli virkasuhteeseen perustuva saatava, jonka maksupäivästä eli eräpäivästä oli työnantajaa sitovasti ennalta määrätty. Tarkentavassa virkaehtosopimuksessa ei ollut palkanmaksupäivää koskevia määräyksiä tai erillistä määräystä siitä, kuinka palkkauksen erotuksen maksaminen toteutetaan, joten palkanmaksupäivä oli määräytynyt valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaan. Valtion yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa tai tarkentavassa virkaehtosopimuksessa ei ollut viivästyskorkoa koskevaa sopimuskohtaa.

Valtion virkaehtosopimusjärjestelmään kuului valtion virkaehtosopimuslaissa säädetysti se, että neuvotteluviranomainen ja virkamiesyhdistys tekevät sitovan sopimuksen valtiotyönantajan ja virkamiehen oikeuksista ja velvollisuuksista. Valtion virkaehtosopimuksia koskevasta lainsäädännöstä ei ilmennyt, että neuvotteluviranomainen ja virkamiesyhdistys voisivat virkaehtosopimuksen ulkopuolella sopia virkamiehen oikeusasemasta virkamiestä sitovalla tavalla. Vaikka sopijaosapuolet olivat asiassa esitetyn selvityksen perusteella sinänsä olleet tarkentavan virkaehtosopimuksen ulkopuolisissa kannanotoissaan yksimielisiä siitä, ettei viivästyskorkoa nyt kyseessä olevassa tilanteessa tulisi maksaa, yksittäiset virkamiehet eivät sen perusteella olleet sopineet viivästyskorosta siten, ettei korkolaki tulisi sovellettavaksi.

Tarkentavan virkaehtosopimuksen voimaan tullessa oli ollut tiedossa, ettei uuden palkkausjärjestelmän mukaista palkkausta ollut mahdollista heti määritellä ja että palkkaa tullaan maksamaan takautuvasti ainakin joiltain kuukausilta. Ulosottolaitoksen mukaan viivästystä oli aiheuttanut myös Ulosottolaitoksesta riippumattomat palkanmaksun tekniseen toteuttamiseen vaikuttaneet olosuhteet. Mainitut seikat eivät kuitenkaan olleet korkolain mukaisia perusteita viivästyskorolta vapautumiselle. Valittajilla oli siten oikeus korkolain 4 §:n 1 momentin mukaiseen viivästyskorkoon siltä osin kuin vanhan palkkausjärjestelmän ja uuden palkkausjärjestelmän mukaisen palkkauksen erotus oli maksettu jälkikäteisesti säännönmukaisen kuukausipalkkauksen maksupäivän eli eräpäivän jälkeen.

Sovelletut oikeusohjeet
Laki valtion virkaehtosopimuksista 2 § 1 mom. ja 4 § 1 mom.
Valtion virkamieslaki 63 a § 1 mom.
Korkolaki 2 § 1 mom., 4 § 1 mom., 5 § 1 mom. ja 10 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Toni Sarivirta, Timo Tervonen, Toni Nykänen ja Karoliina Hyvärinen, joka on myös esitellyt asian.

Päätös ei ole lainvoimainen.