Itä-Suomen HAO 19.11.2025 2669/2025

Digi- ja väestötietovirasto oli A:n hakemuksesta tallettanut A:lle ja tämän alaikäisille lapsille B:lle ja C:lle määräaikaiset turvakiellot. Hakemuksen mukaan heillä oli ollut vakava syy epäillä terveytensä ja turvallisuutensa tulevan uhatuksi ja satutetuksi A:n entisen puolison ja B:n toisen huoltajan D:n vuoksi. D oli oikaisuvaatimuksessaan vaatinut päätöksen kumoamista ja turvakiellon poistamista B:n osalta. D oli toimittanut Digi- ja väestötietovirastolle B:tä koskevan käräjäoikeuden antaman päätöksen lapsen tapaamisoikeutta koskevassa asiassa. Digi- ja väestötietovirasto oli D:n oikaisuvaatimuksen johdosta valituksenalaisella päätöksellään oikaissut päätöstä siten, että B:n turvakielto poistetaan, kun päätöksestä on tullut lainvoimainen.

Digi- ja väestötietovirasto oli valituksenalaisessa päätöksessään todennut, että käräjäoikeuden päätöksestä ei käy ilmi, että olisi olemassa huoli, että D uhkaisi B:n tai A:n terveyttä tai turvallisuutta. Käräjäoikeuden tekemä näytön arviointi osoitti, että B:n turvakiellolle ei ollut perustetta. Asiassa oli A:n valituksen johdosta hallinto-oikeudessa kysymys siitä, oliko Digi- ja väestötietovirasto voinut valituksenalaisessa päätöksessä mainitsemillaan perusteilla poistaa B:n turvakiellon.

Hallinto-oikeus totesi, että valituksenalaisen päätöksen perusteena olleessa käräjäoikeuden antamassa päätöksessä oli ollut kysymys lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain perusteella päätettävästä lapsen tapaamisoikeudesta. Käräjäoikeus oli arvioinut osapuolten esittämää näyttöä ja päätöslauselmasta tarkemmin ilmenevällä tavalla vahvistanut, että B:llä oli oikeus tavata ja pitää yhteyttä D:hen.

Yleisen tuomioistuimen toimivaltaan kuuluvan lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan asian ratkaisemisesta on säädetty edellä mainitun lain 10 §:ssä. Arvioinnissa on muun muassa otettava huomioon lapsen etu, erityisesti lapsen ikä ja kehitystaso, lapsen luonne ja taipumukset, lapsen mahdolliset erityistarpeet, vanhempien asuinpaikkojen välinen etäisyys sekä vanhempien kyky ottaa yhdessä vastuu lasta koskevista asioista ja suojella lasta kaikenlaiselta väkivallalta 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Tapaamisoikeuden tarkoituksena on lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan turvata lapselle oikeus luoda ja säilyttää myönteinen ja läheinen suhde vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu.

Digi- ja väestötietoviraston toimivaltaan kuuluvan turvakiellon asettaminen taas edellyttää väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetun lain 36 §:n 1 momentissa säädetyn perusteella, että henkilöllä on ilmeinen ja perusteltu syy epäillä itsensä tai perheensä terveyden tai turvallisuuden tulevan uhatuksi. Turvakiellon tarkoituksena on siten suojata kiellon kohdetta ja hänen perhettään heidän terveyteensä ja turvallisuuteensa kohdistuvalta uhalta.

Hallinto-oikeus totesi, että hallintoasioiden ja siviiliasioiden erilaisesta luonteesta johtuen siviiliasiassa tehtyjä johtopäätöksiä ei voida ottaa sellaisenaan hallintoasiassa tehtävän päätöksen perusteeksi. Turvakiellon edellytysten arvioinnin tulee perustua hallinto-oikeudellisiin periaatteisiin kuten hallintolain 31 §:ssä säädettyyn asian selvittämisvelvollisuuteen. Edellytysten arviointi ei voi siten perustua yksinomaan yleisen tuomioistuimen eri asiassa antamaan päätökseen ja siinä tehtyyn näytön arviointiin. Digi- ja väestötietoviraston on päätöstä tehdessään itsenäisesti, asiassa saadun selvityksen perusteella arvioitava, ovatko väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetun lain 36 §:n 1 momentissa säädetyt edellytykset täyttyneet.

Lisäksi hallinto-oikeus totesi, että jos turvakielto kumotaan B:n osalta, kiellon antama suoja poistuu ainakin osittain myös samassa taloudessa asuvalta A:lta. Turvakiellon poistaminen B:n osalta edellytti näin ollen, ettei kiellon asettamisen edellytyksiä ole ollut myöskään A:n osalta. Tämän vuoksi asiassa olisi tullut arvioida myös sitä, olivatko turvakiellon edellytykset täyttyneet A:n osalta.

Hallinto-oikeus katsoi, ettei Digi- ja väestötietovirasto ollut voinut valituksenalaisessa päätöksessä mainitsemillaan perusteilla poistaa B:n turvakieltoa. Näin ollen ja ottaen huomioon A:n hallinto-oikeudelle esittämän lisäselvityksen, valituksenalainen päätös kumottiin ja asia palautettiin Digi- ja väestötietovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. B:n turvakielto oli edelleen voimassa asiaa uudelleen käsiteltäessä.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Toni Sarivirta, Tuula Viiliäinen ja Minna Iivanainen. Asian esittelevä jäsen Minna Iivanainen.

Päätös ei ole lainvoimainen.