Itä-Suomen HAO 4.6.2019 19/0114/4

Kunnanvaltuusto oli hyväksynyt omistamiensa omakotitonttien myyntihinnat sekä luovutus- ja vuokrausehdot. Lapsiperheille oli päätetty myöntää 25 %:n alennus tontin myyntihinnasta. Asiassa oli kunnallisvalituksen johdosta arvioitavana, oliko päätös perustuslain ja yhdenvertaisuuslain vastaista syrjintää vai sellaista oikeasuhtaista erilaista kohtelua, jonka tarkoituksena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistäminen.

Hallinto-oikeus katsoi, että kunnan päätös lapsiperhealennuksesta asetti ostajat keskenään erilaiseen asemaan heidän perhesuhteidensa perusteella. Alennuksen myöntäminen merkitsi siten yhdenvertaisuuslaissa tarkoitettua välitöntä syrjintää. Kuntalaki tai muukaan lainsäädäntö ei sisältänyt nimenomaista ja riittävän täsmällistä säännöstä, johon kunta olisi voinut suoraan perustaa lapsiperheiden paremman kohtelun.

Hallinto-oikeus totesi, että lapsiperheiden yhdenvertaisuuden toteutuminen asumisen järjestämisessä voi, perustuslain 19 §:n 3 ja 4 momentin mukaiset tavoitteet myös huomioon ottaen, mahdollistaa positiivisen erityiskohtelun. Kun otettiin huomioon, että alennus ei muodostunut tonttien keskimääräiset neliöhinnat huomioon ottaen kohtuuttoman suureksi, sekä se, että kunnassa oli tarjolla tontteja kaikille halukkaille, ei hinnanalennus lapsiperheiden asemaa ja olosuhteita parantavana toimenpiteenä muodostanut tavoitteisiinsa nähden suhteettoman pitkälle menevää erityistoimenpidettä.

Kunnanvaltuuston päätös ei ollut valituksessa esitetyillä perusteilla kuntalain 135 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla lainvastainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Suomen perustuslaki 6 §, 19 § 3 ja 4 momentit, 22 § ja 121 § 1 momentti
Kuntalaki 1 § 2 momentti, 7 § 1 momentti ja 135 §
Yhdenvertaisuuslaki 8 § 1 momentti, 9 § ja 10 §
Hallintolaki 6 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Jukka Hartikainen, Timo Tervonen ja Elina Ranz, joka on myös esitellyt asian.


Vertaa Itä-Suomen hallinto-oikeus päätös 19/0115/4 (Finlex).