Poliisi sai pitää väliaikaisen ajokiellon voimassa

Asiassa oli ratkaistavana, onko poliisilaitos voinut ajokorttilain 72 §:n 3 momentin nojalla pitää voimassa poliisimiehen ajokorttilain 70 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla valittajalle määräämän väliaikaisen ajokiellon. Poliisimiehen tekemien havaintojen mukaan valittaja ei ollut kykenevä kuljettamaan ajoneuvoa enää turvallisesti, eikä pelkkä lääkärintodistus ollut riittävä toimenpide ajokunnon avioimiseksi. Poliisilaitos oli valituksenalaisella päätöksellä myös määrännyt 20 §:n 1 momentin nojalla valittajan suorittamaan hyväksytysti ajokokeen ja toimittamaan lääkärinlausunnon kolmen kuukauden kuluttua päätöksen tiedoksisaamisesta.

Hallinto-oikeus totesi, että väliaikainen ajokielto on ajo-oikeuteen kohdistuva turvaamistoimenpide, jolla pyritään estämään ajoneuvon kuljettajan osallistuminen liikenteeseen silloin, kun katsotaan edellytysten siihen puuttuvan. Valittajan ajokäyttäytymisestä tehtyjä havaintoja ei ollut syytä arvioida valittajan aiemmasta liikennekäyttäytymisestään kertoman perusteella toisin. Kun otettiin huomioon valittajan ajokäyttäytymisestä saatu selvitys ja se, että valittaja oli valituksenalaisella päätöksellä määrätty lääkärintodistuksen ohella toimittamaan todistus uudesta ajokokeesta, hallinto-oikeus katsoi, että poliisi oli voinut harkintavaltansa rajoissa pitää väliaikaisen ajokiellon voimassa. Poliisilla oli siten ollut ajokorttilain 70 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaiset edellytykset katsoa, ettei terveydentilan selvittämistä ajokorttilain 20 §:n 1 momentin nojalla asetetussa määräajassa voitu pitää yksinään riittävänä. Kyse ei ollut ajokorttilain 64 §:n mukaisen ajokiellon määräämisestä, joten valittajan esiintuomalla väliaikaisen ajokiellon vaikutuksella hänen liikkumiseensa ei ollut asian arvioinnissa merkitystä. Valituksenalaista päätöstä ei ollut valituksen johdosta syytä muuttaa.