Helsingin HAO 5.2.2026 613/2026

Asiassa oli hallinto-oikeudessa ratkaistavana, oliko Verohallinto voinut verotarkastuksen johdosta määrätä yhtiön maksettavaksi arvonlisäveroa kahden ostolaskun osalta, joiden sisältämän arvonlisäveron vähennysoikeutta oli selvitetty Verohallinnon toimesta jo aiemmin kausivalvonnan yhteydessä. Verohallinto oli vuosina 2020–2021 suoritetussa verotarkastuksessa saadun selvityksen perusteella katsonut, että kysymyksessä olleet asiantuntijapalveluhankinnat oli tehty yhtiön osakkeenomistajien intressissä ja ettei yhtiöllä ollut arvonlisäverolain 102 §:n nojalla oikeutta vähentää kyseisiin hankintoihin sisältyneitä arvonlisäveroja verokaudelta 3/2018.

Verohallinto oli vuonna 2018 lähettänyt yhtiölle selvityspyynnön koskien oma-aloitteisten verojen veroilmoitusta, jossa yhtiö oli ilmoittanut kysymyksessä oleviin ostolaskuihin sisältyneet verot kyseisen verokauden vähennettävinä veroinaan. Yhtiöltä oli pyydetty selvitystä harjoitetusta toiminnasta, sen luonteesta ja laajuudesta, vähennettävistä veroista (miksi vähennettävät verot ovat olennaisesti aiempaa suuremmat ja mistä vähennettävät verot koostuvat) sekä toiminnassa tapahtuneista muutoksista. Lisäksi yhtiöltä oli pyydetty ostolaskukopiot suurimmista yksittäisistä poikkeuksellisista hankinnoista.

Yhtiö oli vastannut selvityspyyntöön ja liittänyt vastaukseen kopiot riidanalaisista ostolaskuista. Laskujen selitteet olivat viitanneet yhtiössä käynnistetyn projektin nimeen, konsultointipalveluihin sekä due diligence -selvityksiin. Yhtiön vastauksessa oli lisäksi muun ohessa todettu, että laskut koskivat yhtiön ostamia konsultointipalveluja ja että toiminnassa ei ollut tapahtunut muutoksia. Verohallinto oli yhtiön antaman selvityksen perusteella hyväksynyt yhtiön arvonlisäveroilmoituksen ja palauttanut negatiivisen arvonlisäveron yhtiölle. Hallinto-oikeus katsoi, että näissä oloissa Verohallinto oli oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 40 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavoin selvittänyt ja nimenomaisesti ratkaissut mainittujen laskujen vähennysoikeutta koskevan asian.

Hallinto-oikeus totesi, että yhtiön Verohallintoon toimittamista ostolaskukopioista oli ollut pääteltävissä, että yhtiön ilmoittamissa arvonlisäverovähennyksissä oli ollut kyse sellaisista asiantuntijapalveluista, joita yleisesti hankittiin yrityskauppaan liittyen. Kyse oli ollut loppusummaltaan merkittävistä ostolaskuista, ja laskumerkinnöistä oli ollut todettavissa, että molemmat laskut olivat liittyneet samaan projektiin. Ottaen huomioon laskuihin sisältyvien arvonlisäverovähennysten määrä ja laskumerkinnät sekä yrityskauppatilanteiden arvonlisäverotusta koskeva oikeus- ja verotuskäytäntö, Verohallinnon oli voitu jo kausivalvonnassa edellyttää arvioivan sitä, liittyykö asiaan tulkinnallisia ja lisäselvityksiä vaativia arvonlisäverokysymyksiä. Verohallinnon olisi tällöin ollut mahdollista kysyä verotarkastuksessa pyydettyjä toimeksiantosopimuksia yhtiöltä lisäselvityksenä jo kausivalvonnan yhteydessä tai siirtää asia sitä ratkaisematta verotarkastuksessa selvitettäväksi. Selvityksen puutteelliseksi jäämisen ei voitu katsoa johtuneen yhtiön omasta menettelystä.

Kun otettiin huomioon, että Verohallinto oli katsonut yhtiön kausivalvonnan yhteydessä toimittaman selvityksen riittäväksi yhtiön ilmoittamien arvonlisäverovähennysten hyväksymiseksi, ja kun yhtiö oli täyttänyt oman selvittämisvelvollisuutensa, eivätkä yhtiön selvityksissään antamat tiedot olleet sinänsä osoittautuneet myöhemminkään virheellisiksi, hallinto-oikeus katsoi, että oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 40 §:n 2 momentti oli estänyt määräämästä yhtiölle veroa kyseisten laskujen osalta. Merkitystä ei ollut sillä, että verotarkastuksessa selvitetyt tiedot olivat antaneet aihetta arvioida yhtiön vähennysoikeutta kyseisten laskujen osalta toisin kuin aiemmin kausivalvonnassa oli tehty, eikä asiassa voitu katsoa olevan kyse sellaisesta kokonaan uudesta selvityksestä, joka olisi oikeuttanut viranomaista muuttamaan aiemmin tekemäänsä nimenomaista ratkaisua verovelvollisen vahingoksi. Yhtiölle ei siten oltu voitu määrätä verotarkastuskertomuksen perusteella arvonlisäveroa riidanalaisten laskujen osalta.

Äänestys 2–1.

Laki oma-aloitteisen verojen verotusmenettelystä 8 § ja 40 § 2 mom
Hallintolaki 31 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Suvi Leskinen, Jari Nikmo ja Petteri Lindstedt (eri mieltä), joka on myös esitellyt asian.

Ei lainvoimainen