Helsingin HAO 23.12.2025 8392/2025

Asiassa oli Kansaneläkelaitoksen hakemuksen johdosta ratkaistavana, oliko A laiminlyönyt avioliittolain ja lapsen elatuksesta annetun lain mukaisia elatusvelvollisuuksiaan, kun hän ei ollut osallistunut tuensaajien elatukseen, ja onko toimeentulotuen takaisinperinnälle siten toimeentulotuesta annetun lain 20 §:n 1 momentin 4 kohdan mukainen peruste. Lisäksi asiassa oli kysymys siitä, voidaanko hakemuksen perusteella varmistua siitä, että yhteensä noin 29 000 euron takaisinperintä ei vaarantaisi korvausvelvollisen tai henkilön, josta hän on velvollinen pitämään huolta, toimeentuloa. A on yrittäjä, ja tuen myöntämisen aikaan elinkeinotoiminnan tulos oli ollut noin 20 000 euroa vuodessa. Viimeisimpien, vuoden 2024 verotustietojen mukaan elinkeinotoiminnan tulos on ollut noin 24 000 euroa vuodessa.

Hallinto-oikeus hylkäsi hakemuksen. Hallinto-oikeus totesi, että A oli ollut elatusvelvollinen aviopuolisostaan ja puolisoiden kahdesta yhteisestä lapsesta tuen myöntämisen aikaan. Hänen on katsottu ainakin joltain osin tahallaan laiminlyöneen elatusvelvollisuuttaan.

Hallinto-oikeus totesi, että takaisinperintää koskevan asian hakijana Kansaneläkelaitoksen on hakemuksessaan esitettävä, mikä on elatusvelvollisen tahallaan laiminlyömän elatuksen määrä sekä esitettävä selvitys siitä, että vaadittu määrä kokonaisuudessaan täyttää sen perinnälle säädetyt edellytykset korvausvelvollisen tai henkilöiden, joiden elatuksesta hän on vastuussa, toimeentuloa vaarantamatta.

Kansaneläkelaitos voi muun ohella haettavan määrän osalta ottaa huomioon kohtuusnäkökohtia arvioidessaan sitä, millaisen takaisinperintähakemuksen se hallinto-oikeudelle jättää. Hallinto-oikeudelle ei toimeentulotuesta annetussa laissa tai muussakaan laissa ole kuitenkaan säädetty toimivaltaa takaisin perittävän määrän kohtuullistamisesta. Myöskään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa tai muissakaan hallinto-oikeuden toimivaltaa tai menettelyä koskevissa säännöksissä ei ole säädetty yleisesti hallinto-oikeuden toimivallasta kohtuullistaa tai arvioida saatavan määrää vastaavalla tavalla kuten esimerkiksi oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n 3 momentissa on säädetty. Vaikka hallinto-oikeus voi hylätä takaisinperittäväksi haetun määrän joltakin osin perusteeltaan selvittämättömänä tai muutoin muodollisin perustein, ei se voi arvionvaraisesti määrätä takaisin perittäväksi muuta kuin perusteeltaan selvitettyä, vaatimuksen mukaista määrää. Hallinto-oikeuden tulee siten toimeentulotuen takaisinperintää koskevassa asiassa takaisinperinnän edellytysten täyttyessä hyväksyä hakemus sen selvitetyiltä osin tai hylätä se. Hallinto-oikeus ei liioin voi takaisinperintähakemuksen käsittelyn prosessiasetelmassa, jossa viranomainen vaatii luonnollisen henkilön velvoittamista suorittamaan sille hakemuksessa yksilöidyn rahamäärän, pyrkiä prosessinjohdolla ohjaamaan viranomaista muokkaamaan korvausvelvollisen vahingoksi vaatimustaan sellaiseksi, että hallinto-oikeus voisi katsoa laissa säädettyjen takaisinperinnän edellytysten täyttyvän.

Koska hallinto-oikeudella ei ole toimivaltaa hyväksyä arvionvaraista osaa Kansaneläkelaitoksen hakemuksessaan esittämästä vaatimuksesta, edellyttää hakemuksen hyväksyminen, että Kansaneläkelaitos on esittänyt selvityksen koko vaatimansa määrän takaisinperinnän perusteista ja edellytyksistä. Asiassa on A:n tuloista ja varallisuudesta esitetyn perusteella katsottu jääneen selvittämättä, onko hän laiminlyönyt elatusvelvollisuutensa tuen myöntämisen aikana koko väitetyllä määrällä. Hallinto-oikeus katsoi, että Kansaneläkelaitoksen asiassa esittämän selvityksen perusteella ei ole voitu myöskään varmistua siitä, että takaisinperittäväksi vaaditun summan, 29 717,05 euroa, takaisinperintä kokonaisuudessaan ei vaarantaisi A:n tai sellaisen henkilön toimeentuloa, josta hän pitää huolta tai on velvollinen pitämään huolta.

Laki toimeentulotuesta 2 § 2 mom, 19 §, 20 § 1 mom 4 kohta, 21 § 1 mom, 22 § 1 ja 2 mom
Avioliittolaki 46 § 1 mom
Laki lapsen elatuksesta 2 § 1 mom
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 19 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Esa Hakkola, Antti Huotari ja Riikka Laitinen.

Asian esittelijä Anni Krona.

Ei lainvoimainen