Rikosprosessin tehostamiseksi ja käsittelyaikojen nopeuttamiseksi on valmisteltu useita kehittämisehdotuksia viime vuosien aikana. Tuorein ehdotus, rikosprosessin sujuvoittamista tarkastelleen työryhmän muistio (Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2023:16Avautuu uuteen välilehteen), luovutettiin oikeusministeriölle huhtikuussa 2023.

Muistion mukaan tutkinta-ajat esitutkinnassa ovat kasvaneet ja rikosten selvitystaso on heikentynyt. Syyttäjillä ratkaisemattomina olevien asioiden määrä ja erityisesti pitkään syyteharkinnassa olleiden asioiden määrä on kasvanut koronapandemian aikana merkittävästi yli tavoitetason, eikä määrää ole saatu palautettua hyväksyttävälle tasolle. Myös syyteharkinta-ajat ovat pidentyneet. Tuomioistuinten käsittelyajat ovat jo vuosia olleet pitkiä ja oikeudenkäynnit kalliita, mihin eduskunnan lakivaliokunta on useissa yhteyksissä kiinnittänyt huomiota.
Käsittelyaikojen pidentyminen kertoo rikosprosessin ilmeisestä tehostamistarpeesta. Tarvetta selittää toimintaympäristön muutosten ohella esitutkintaviranomaisten ja oikeuslaitoksen resurssointi, mikä ei ole riittävä suhteessa tehtäviin, laatuvaatimuksiin ja yhteiskunnalliseen merkittävyyteen. Osasyynä voidaan myös pitää lainsäädännön jo tarjoamien toimintaa tehostavien työkalujen ja menettelytapojen vähäistä käyttöä.

Rikosprosessiketju

Rikosprosessi etenee vaiheittain käsittäen esitutkinnan, syyteharkinnan, oikeudenkäynnin ja rangaistuksen täytäntöönpanon. Siihen kytkeytyy eri vaiheissa useita toimijoita, kuten esimerkiksi asianosasten oikeusavustajat, Rikosseuraamuslaitoksen seuraamusselvitysten tekijät, sosiaaliviranomaiset, rikosuhripäivystyksen tukihenkilöt, vapaaehtoissovittelijat ja tulkit.

Rikosasian käsittely etenee pääpiirteittäin seuraavasti:

Esitutkinnassa selvitetään rikosilmoituksessa tarkoitettua tapahtumaa ja siitä aiheutuneita vahinkoja. Varsinainen esitutkinta aloitetaan, kun on syytä epäillä tapahtumaan liittyvää rikosta. Poliisin lisäksi esitutkintaviranomaisia ovat rajavartio-, tulli- ja sotilasviranomaiset. Yhteistyössä syyttäjän kanssa suoritettavassa esitutkinnassa kuulustellaan tapahtumaan liittyviä henkilöitä ja hankitaan muuta todistusaineistoa. Siinä voidaan käyttää myös pakkokeinoja, esimerkiksi pidättämistä ja tuomioistuimen määräämää vangitsemista. Jos tutkinnassa selviää, ettei rikosta ole tehty tai asiassa ei voida nostaa ketään vastaan syytettä, esitutkinta päätetään saattamatta asiaa eteenpäin. Muussa tapauksessa tutkinnanjohtaja siirtää asian syyteharkintaan tai sakkomenettelyyn, jossa lievempää rikosta koskevan asian voi ratkaista esitutkintaviranomainen tai syyttäjä.

Syyttäjä suorittaa esitutkintapöytäkirjaan kootun selvityksen perusteella itsenäisen ja riippumattoman syyteharkinnan. Jos asiassa on todennäköisiä syitä rikosepäilyn tueksi, hän nostaa syytteen laatimalla haastehakemuksen tuomioistuimelle. Haastehakemus sisältää epäillyn rikoksen teonkuvauksen ja siihen perustuvat rikoksesta epäiltyyn kohdistuvat rikosoikeudelliset vaatimukset. Syyttäjä voi selvässä tapauksessa ajaa tuomioistuimessa rikoksen uhrin eli asianomistajan korvausvaatimuksia. Syyttäjä on rikosprosessin keskeinen toimija. Hänen tehtävänään on huolehtia rikosoikeudellisen vastuun toteuttamisesta tasapuolisesti, joutuisasti ja taloudellisesti. Huolehtiminen, jossa tulee ottaa huomioon asianosaisen oikeusturva ja yleinen etu, ulottuu esitutkinnasta aina oikeudenkäynnin päättymiseen asti.

Rikosasian oikeudenkäynti alkaa, kun syyttäjän haastehakemus saapuu ensimmäisen asteen tuomioistuimena toimivaan käräjäoikeuteen. Rikosasia käsitellään joko suullisessa oikeudenkäynnissä tai kirjallisessa menettelyssä. Käräjäoikeus selvittää asianomistajan vaatimukset tarvittaessa. Rikoksesta epäillylle eli vastaajalle annetaan tiedoksi haaste, jossa häntä kehotetaan vastaamaan syyttäjän haastehakemuksesta ja asianomistajan vaatimuskirjelmästä ilmeneviin vaatimuksiin. Suullisessa oikeudenkäynnissä käräjäoikeus kutsuu syyttäjän, asianomistajan, vastaajan ja näiden nimeämät todistajat istuntoon eli pääkäsittelyyn. Pääkäsittelyä edeltää usein valmistelu, joka voi tapahtua kirjallisesti tai suullisesti valmisteluistunnossa. Pääkäsittely, jossa syyttäjän tulee näyttää syyte toteen, jakautuu neljään vaiheeseen: vaatimukset perusteineen, asian esittely, todistelun vastaanottaminen ja loppulausunnot.

Päätösharkinnan jälkeen käräjäoikeus ratkaisee asian eli julistaa tuomion perusteluineen istunnossa tai antaa se myöhemmin kirjallisesti kansliatuomiona. Tuomiossa saadaan ottaa huomioon vain pääkäsittelyssä esitetty oikeudenkäyntiaineisto. Syylliseksi tuomitsevan tuomion edellytyksenä on se, ettei vastaajan syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä. Tuomiosta voi valittaa hovioikeuteen. Hovioikeuden ratkaisusta valittaminen korkeimpaan oikeuteen edellyttää pääsääntöisesti korkeimman oikeuden myöntämää valituslupaa. Rikosvastuusta päättää viime kädessä tuomioistuinlaitos. Oikeusvaltion keskeisiin tunnuspiirteisiin kuluu tuomioistuinten riippumattomuus ja puolueettomuus sekä oikeudenkäyntien julkisuus.

Tuomiossa määrätyn seuraamuksen täytäntöönpanoon ryhdytään tuomion tultua lopulliseksi eli lainvoimaiseksi. Sakon täytäntöönpanosta huolehtii Oikeusrekisterikeskus ja ulosottoviranomaiset. Jos tuomittua sakkoa taikka vahingonkorvausta ei makseta vapaaehtoisesti, ulosmittaus voidaan kohdistaa tuomitun palkkaan, eläkkeeseen tai muuhun omaisuuteen. Vankeudet ja yhdyskuntaseuraamukset panee täytäntöön Rikosseuraamuslaitos.

Rikosprosessin joutuisuuden merkitys

Viranomaiset ja tuomioistuimet antavat oikeusturvaa käyttämällä lakia yksittäistapaukseen ja ratkaisemalla asiat varmasti ja luotettavasti. Rikosprosessissa oikeusturvan saajina ovat epäilty ja asianomistaja, jonka aseman parantamiseen rikosprosessissa on aiheellisesti kiinnitetty viime aikoina huomiota. Oikeusturvaa tulee saada myös käytännössä tarkoittaen muun muassa sitä, että asia ratkaistaan kohtuullisessa ajassa ja kohtuullisin kustannuksin.

Ensinnäkin rikosprosessin joutuisuusvaatimuksella turvataan oikeusjärjestelmää ylläpitävän lainkäytön tehokkuutta ja uskottavuutta. Jos yleinen käsitys on, että syyteoikeus rikoksesta vanhenee tai tuomitun rangaistuksen täytäntöönpano raukeaa rikosprosessin tehottomuuden takia, potentiaaliset rikoksentekijät eivät riittävässä määrin miellä kiinnijäämisriskiä. Ajan kulumisella on myös vaikutusta asian ratkaisemiseen tuomioistuimessa. Mitä pidempi aika käsiteltävästä tapahtumasta on, sitä huonompaa oikeudenkäynnin todistusaineisto on laadullisesti. Tämä lisää ratkaisemiseen liittyviä epävarmuustekijöitä, mikä voi johtaa asiaan kuuluvan rikosvastuun toteutumatta jäämiseen. Lisäksi asianosainen voi pahimmillaan kokea kohtuuttomasti viivästyneen ratkaisun ja sitä myöten koko rikosprosessin hyödyttömäksi.

Toiseksi joutuisuusvaatimuksella suojellaan asianosaista huolelta, haitalta ja epävarmuudelta, joka kohtuuttomaan pitkittymiseen liittyy. Joutuisuuden merkitys kasvaa, kun esimerkiksi lapsi tai nuori on asianosaisena rikosprosessissa. Lapsen asemaa asianomistajana pyritään parantamaan 1.10.2023 voimaan tulevalla lailla, jossa säädetään tiettyjen alle 18-vuotiaaseen asianomistajaan kohdistuneiden rikosten esitutkinnan, syyteharkinnan ja oikeudenkäynnin kiireellisyydestä.

Kehittämisen lähtökohdista

Oikeusvaltion tunnuspiirteisiin kuuluu, että sen tulee huolehtia rikosprosessin tehokkaasta ja hyvästä toimivuudesta. Puutteet tässä suoriutumisessa horjuttavat ihmisten turvallisuuden ja luottamuksen tunteita, joilla on suuri merkitys yhteiskuntarauhan ja vakauden ylläpitämisessä. Rikosprosessin hyvä toimivuus ja riittävä resurssointi on siten tärkeä asia. Toimivuuden eteen on tehtykin työtä uudistamalla rikosprosessiketjun rakenteita, sähköistämällä palveluita ja prosesseja sekä sujuvoittamalla lainsäädäntöä. Kehittämistyö on kuitenkin kesken. Esimerkiksi rikosprosessin lopullinen digiloikka asiakasportaaleineen ja virheettömyyttä tukevine tietojärjestelmäominaisuuksineen tuomioistuimissa on vielä ponnistusvaiheessa, vaikka sähköiset menettely- ja työskentelytavat ovatkin lisääntyneet merkittävästi. Lisäksi muutokset yhteiskunnassa luovat koko ajan uusia kehittämishaasteita.

Keskeistä kehittämisessä on turvata se, että rikosprosessi mahdollistaa oikeaan ratkaisuun päätymisen riittävän suurella varmuudella eli rikosvastuun tulee toteutua ja kohdentua oikein. Tämä tavoite vaarantuu, jos rikosprosessin eri vaiheet toteutetaan liiaksi kiirehtien ja ratkaisut tehdään hätiköiden. Rikosasian kokonaiskäsittelyaika ei kuitenkaan saa muodostua suhteettoman pitkäksi suhteessa selvitettävään ja ratkaistavaan asiaan. Asian selvyyden ja riidattomuuden tulee heijastua noudatettavaan menettelyyn kustannustehokkaasti. Rikosprosessin tulee toimia tarkoituksenmukaisesti eli järkevällä resurssien käyttämisellä paitsi kussakin vaiheessa mutta myös kokonaisuutena.

Asian laadusta ja laajuudesta riippumatta rikosprosessin tulee olla tehokas, riittävän yksinkertainen ja olennaiseen jäsennellysti keskittyvä. Tähän päästään laajoissa rikosasioissa esimerkiksi esitutkinta- ja syyttäjäviranomaisten välisen yhteistyön lisäämisellä ja oikeudenkäyntien valmistelun tehostamisella ja rohkealla prosessinjohdolla. Sujuvien ja kevennettyjen menettelyjen käyttöä, jotka edistävät joutuisuutta on myös tarpeen lisätä ja yhdenmukaistaa sekä niiden käyttöalaa laajentaa harkitusti lainsäädäntömuutoksin. Lisäksi rikosprosessioikeuden periaatteiden tulkinta tulee päivittää tähän aikaan ja asianosaisten prosessivelvollisuuksia tulee tarkastella joutuisuuden turvaamisen näkökulmasta. Rikosprosessiketjun tulee ylipäätään terävöittää toimintaansa ja menettelytapojaan.

Näistä lähtökohdista tapahtuvan ja nyky-yhteiskunnan olosuhteet huomioivan kehittämisen tulee olla ennakkoluulotonta, mutta oikeusturvan takaavaa. Kehittämisessä on otettava huomioon oikeusavustajakunnan tärkeä rooli. Suomen Asianajajaliiton työtapareformiehdotus oikeusprosessien nopeuttamiseksi ja sujuvoittamiseksi kertoo, että käytännön toimijoiden tilannekuva ja tavoite on yhteinen. Perimmäisenä tavoitteena on osaava, tehokas ja nykyaikainen rikosprosessi.