Itkettää

Emma, 12 v: Hei, miksi sä itket?

Eero, 7 v: Mun isä on muuttanut pois meiltä. Ne eroaa. (Itkee)

Emma: Voi ei. Se on surullista ja rankkaa. Tuntuu, ettei mikään enää ole kuten ennen. Sillai tuttua. Pelottaakin.

Eero: Ja ne riitelee!

Emma: Joo. Se on tosi kurjaa. Mut tiedätkö, joskus vanhemmat eroaa, koska ne ei vaan voi tai osaa enää olla yhdessä, kunnolla ja rauhassa. Joskus eroaminenkin voi helpottaa, kun riidat kotona vähenee ja ne saa vähän tilaa.

Eero: Mut sit ne riitelee siitä, että missä mun kuuluu olla, enkä mä tykkää siitä yhtään! Ja mun pikkuveli on vielä niin pieni, ettei se ymmärrä. Mitä meille nyt tapahtuu? Ja Jamppa-kissalle?

Emma: Mä voin kertoa. Koska mä tiedän. Mun vanhemmat erosivat jotain pari vuotta sitten. Ensin musta tuntui, että mä menen yksin pimeään putkeen, tunneliin, enkä mä tiedä, miten mä pääsen sieltä pois kun mä en tiennyt, mitä siellä tapahtuu. Mut nyt mä vähän tiedän. Niin sun ei tarvi olla niin eksyksissä. Tää mitä mä nyt kerron voi olla niinku kartta, jonka avulla sä tiedät, missä mennään. Ja voin mä vaikka esitelläkin pari tyyppiä.
(Eero ei itke, kuuntelee.)

Vanhempien riita

Emma: Aikuiset ei vain riitele omista asioistaan ja siitä, miten ne ei kestä toisiaan, vaan ne voi riidellä myös tavaroista ja talosta – ja lapsista. Niille tulee riitaa, kun ne ei osaa päättää yhdessä, mikä olisi hyvä. Siis missä kaikki asuu ja kuka päättää mistäkin asioista ja kuka maksaa kaikkia juttuja. Ne sun vanhemmat voi vaikka olla eri mieltä siitä, pystyvätkö ne yhdessä päättämään sun asioita, vaikka ne on eronnu. Siis vaikka siitä, että mihin kouluun sä menet ja haetaanko sulle passi matkoja varten. Jotkut vanhemmat pystyy hoitamaan nämä ihan helposti yhdessä. Kaikki ei. Sit ne voi olla eri mieltä siitä, että kummassa kodissa sä asut vai asutko sä yhtä paljon molempien luona ja koska olisi hyvä vaihtaa kotia ja miten sä kuljet kodista toiseen. Kaikkea sellaista. Ne yrittää saada tahtonsa läpi, että saisivat molemmat olla paljon sun kanssa. Sit niillä voi olla riitaa rahasta. Että kuka maksaa mitä ja silleen.

Tiedätsä, ne on, kuin ne istuisivat siellä tunnelissa, junan molemmissa päissä ja tahtoisivat sitä junaa liikkeelle juuri omaan suuntaan. Mut eihän se sit yleensä kyllä liiku mihinkään, vaan natisee ja puhkuu keskeltä vaan.

Eero: Kuka sitten voi auttaa?

Lastenvalvoja

Emma: No jos vanhemmat kuitenkin pystyy sopimaan siitä, että miten lasten asiat järjestetään eron jälkeen, niin ne voi tehdä sopimuspaperin, jonka vanhemmat sitten käy näyttämässä yhdelle ihmisille, jota sanotaan lastenvalvojaksi, jonka työ on vähän niinku tarkistaa näitä eronneiden vanhempien sopimuspapereita, että kaikki vaikuttaa hyvältä. Koko homma voi sitten olla ohi tämän jälkeen. Riitelykin yleensä loppuu, kun vanhemmat vaan noudattavat sitä sopimusta.

Ja hei, ei se lastenvalvoja lapsia valvo, vaan niitä vanhempia ja että ne saa asiat järjestykseen. Vaikka niin, että sä ja sun pikkuveli asutte sun toisella vanhemmalla ja sä menet lähikouluun, mutta sä ja sun pikkuveli saatte olla sun toisen vanhemman kanssa niin paljon, että sun ei ehdi tulla kauhea ikävä. Ja että sä ehdit olla rauhassa sielläkin kodissa.

Eero: Mut, mitä jos ei lopu? Se riitely.

Emma: Vanhempien kannattaa jutella ystävilleen, terveydenhoitajalle, perheneuvolassa, lakimiehelle tai jollekin, ja muutenkin ottaa selvää asioista. Vanhempien kannattaa pyytää apua, kun voi olla, että ne on itsekin aika hukassa tai vihaisia. Mut niiden pitäisi kanssa muistaa jutella sun kanssa. Niiden pitää saada juna liikkumaan johonkin suuntaan, kun ei se voi jäädä sinne kummalliseen putkeenkaan, pimeään. Jos ei ne pysty itse edes pienen kiukuttelun jälkeen tulemaan sopuun, niin sitten tarvitaan semmonen, joka päättää niiden puolesta.

Tuomari ja sosiaalityöntekijä

Emma: Jos aikuiset ei osaa päättää tai ne ei saa asiaa selvitettyä keskenään, niin silloin tarvitaan tuomaria. Tuomari voi määrätä, miten perheen asiat ratkaistaan. Mutta ennen kun tuomari päättää, tuomarin pitää ottaa selvää asioista, että tulee mahdollisimman hyvä määräys. Tuomari voi olla mies tai nainen ja se lukee ensin sellaiset kirjeet, jotka sun vanhemmat on lähettänyt sille sinne tuomioistuimeen. Niissä sun vanhemmat kertoo, että miten he haluaisivat, että asia ratkaistaan. Yleensä ne haluaa, että tuomari päättää just niinku ne itse haluaa. Mutta tuomarin pitää noudattaa lakia ja selvittää, mikä just sen perheen lapsille olisi parasta.

Mutta oota, antaa Tuomarin itse kertoa!

Tuomari: Kiitos Emma, juuri näin. Kun vanhempien kirjeet ovat tulleet, niin minä yleensä kutsun heidät yhteiseen kokoukseen oikeustalolle. Siellä sitten puhutaan siitä, mitä kaikkea tulisi selvittää ennen kuin ratkaisu voidaan tehdä. Joskus päätetään, että olisi hyvä selvittää tarkemmin sitä, minkälaista kummankin vanhemman luona on, missä he asuvat, onko siellä lapsilla hyvä olla ja pidetäänkö heistä hyvää huolta.

Tällainen selvittäminen voi viedä aikaa ja siksi minä voin määrätä, että asiat pitää järjestää tietyllä tavalla sen aikaa, kunnes saadaan tarkempaa tietoa. Minä voin siis antaa väliaikaisen määräyksen vaikka siitä, missä lapsi asuu, kunnes minulle on tuotu kaikki tarvittava tieto, ja voin lopullisesti päättää lapsen asumisesta, tai vaikka siitä, tarvitaanko molempien vanhempien suostumukset tiettyihin asioihin vai riittääkö vain toisen.

Sitten minä lähetän kiireen vilkkaa pyynnön selvityksen laatimisesta sosiaalityöntekijälle. Sosiaalityöntekijä on erikoistunut juttelemaan perheenjäsenten kanssa ja ennen kaikkea juttelemaan lasten kanssa. Ja se on todella tärkeää se!

Sosiaalityöntekijä: Kun tuomarin selvityspyyntö ja perheen tiedot tulevat minulle, lähden yhdessä työparini kanssa tapaamaan lasta kummankin vanhemman luona. On varmaan outoa, että vieraat ihmiset tulee kotiin juttelemaan ja joskus kaikkia vähän ujostuttaa. Me kuitenkin pidämme siitä, että saamme tutustua teidän perheeseenne, ja kertoa tuomarille siitä, miltä teidän kodissa tuntui ja mitä lapset ovat jutelleet. Ja miltä heistä tuntuu. Ja minkälaisia sääntöjä kodissa on ja onko siellä turvallisen ja tavallisen oloista.

Eero: Kuuluuko minun osata sanoa jotain tai päättää jotain?

Sosiaalityöntekijä ja Tuomari yhteen ääneen: Ei.

Sosiaalityöntekijä: Sinun ei tarvitse jännittää ja voit olla ihan oma itsesi. On hirmu tärkeää, että lasta ei painosteta mihinkään. On tavallista, että lapset rakastavat vanhempiaan ihan yhtä paljon, eivätkä oikein halua sanoa mitään pahaa kenestäkään. Eikä tarvitsekaan! Mutta jos sinulla Eero on omia ajatuksia siitä, miten asioita voisi järjestää, niin se on aikuisten hyvä kuulla. Vaikka James-kissan hoidosta ja siitä, missä sun parhaat kaverit asuvat ja missä sä itse haluat olla. Ja onko sulla ikävä.
Yleensä meistä sosiaalityöntekijöistä toinen juttelee enemmän ja toinen sitten kirjoittaa muistiin sitä, mitä puhutaan.

Ja kun me olemme riittävästi jutelleet perheen kanssa ja ehkä hankkineet muitakin tietoja perheestä, niin kirjoitamme raportin tuomarille lähetettäväksi. Raportissa ei oteta suoraan kantaa siihen, miten lapsen huolto, asuminen, tapaamisoikeus tai elatus tulisi järjestää, vaan siinä yritetään enemmän kertoa minkälainen perhe ja kodit ovat kyseessä ja minkälaisia ajatuksia siitä on herännyt. Vanhemmatkin saavat lukea sen raportin ja kuulla, mitä sä olet ollut mieltä.

 
Tuomari: Ja kun minä saan raportin, niin vanhemmat ja heidän lakimiehensä kutsutaan uudestaan oikeustalolla uuteen kokoukseen, jossa kaikki saavat vielä sanoa mielipiteensä asiasta. Sen jälkeen kaikki muut saavat lähteä kotiin. Minä jään miettimään ja kirjoittamaan määräystä siitä, miten riitely tulee lopettaa ja mikä minun mielestäni on parasta lapsen kannalta. Siihen voi mennä jopa viikkoja, mutta sitten valmis päätökseni lähetetään vanhemmille. Ja tuomarin päätöstä pitää noudattaa.

Emma: Ja vihdoin tulee piste riitelylle.

Eero: Eli toiset aikuiset auttavat mun vanhempia, jos ne eivät itse pysty näitä riidan aiheita ratkaisemaan?

Lapsen mielipide

Eero: Mutta miksi mä en saa päättää kumman luona mä tahdon olla?

Tuomari: Koska lasten asioista päättävät aikuiset. Eli tietysti ensinnäkin lapsen vanhemmat, tai jos he eivät siihen pysty, niin tuomari. Lapsia ovat kaikki, jotka eivät ole täyttäneet 18 vuotta.

Mutta Eero, on ilman muuta selvää, että sinun pitää saada sanoa mielipiteesi. Vanhempien tulisikin jutella sinun kanssasi siitä, mitä he ajattelevat eron jälkeisistä järjestelyistä, mutta myös kuunnella, mitä ajatuksia tai kysymyksiä sinulla on. Ainakaan vanhempien ei tulisi olla vihaisia, sillä ero ei ole lasten syytä. Ja sulla voi olla vaikka kuinka hyviä ajatuksia.

Emma: Minä olen jo 12-vuotias ja osaan jo hyvin kertoa omia ajatuksiani siitä, mitä tahdon ja pidän tärkeänä. Kuten koulua, kavereita ja harrastuksia. Mutta kyllä osaat sinäkin, Eero. Pikkuveljesi ei ehkä vielä.

Tuomari: Joskus voi olla tarpeen, että minä juttelen itse lapsen kanssa. Mutta yleensä se ei ole tarpeen, koska sosiaalityöntekijät ovat kertoneet minulle lapsen ajatuksista.

Valoa putken päässä

Eero: Saas nähdä minkälainen tunneli meidän perheellä on edessä.

Emma: Nyt sinulla kuitenkin on vähän tietoa siitä, mitä matkalla voi tapahtua. On stressaavaa, jos riita kestää pitkään ja arjen hankaluudet jatkuvat ja jatkuvat. Toisaalta nämä ovat tärkeitä ja kipeitäkin asioita, ja niiden läpikäymiseen on varattava aikaa.

Yleensä kaikkien lasten tulisi voida elää murehtimatta sitä, miten aikuiset näitä asioita hoitavat. Eikä aikuisten riitelyn tulisi pilata meidän elämää. Eihän me lapsetkaan saada nahistella ja haukkua toisia viikosta toiseen. Mä en esimeriksi yhtään tykkää, jos puhutaan pahaa toisesta vanhemmasta, koska silloin mäkin tulen surulliseksi.

Yleensä molemmat vanhemmat rakastavat lapsiaan enemmän kuin mitään muuta ja siksi − se onkin muuten hassua! − näistä tulee elämää suurempia asioita. Ja joskus just näitä isoja riitoja. Mutta kuule Eero, kyllä säkin pärjäät. Sä vaikutat niin fiksulta, ettei sun vanhemmatkaan ihan pöllöjä voi olla. Toivottavasti ne pitää hyvää huolta teistä.

Lisäluettavaa, tietoa ja palveluja löydät esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liiton sivuiltaAvautuu uuteen välilehteen.

Lapset ja nuoret löytävät apua ja vertaistukea esimerkiksi täältäAvautuu uuteen välilehteen.

Apuvälineenä pienempien lasten kanssa juttelemiseen löytyy myös videoAvautuu uuteen välilehteen.

Ammattilaisten kannattaa tutustua vaativien ero- ja huoltoriitojen työkäytäntöjen kehittämiseksi ja käsikirjaanAvautuu uuteen välilehteen. 

Rauhallista kesää kaikille!